Rakastaako mieheni minua? Mielipiteitä jatkosta?

Varmasti huono ajatus kysyä palstalta, mutta kysyn silti.

Mieheni sanoo rakastavansa minua ja lapsia. Emme kuitenkaan mielestäni ole hänelle mikään ykkösprioriteetti. Toisaalta hän priorisoi muita asioita koska "sitten kun" ja keskittyy työhönsä "perheen vuoksi". Minun mielestäni perheen kustannuksella.

Mieheni on keskittänyt kaiken aikansa yritykseensä viimeiset 3 vuotta. Hän on ehdottomasti työnarkomaani, muttei edes niin, että työ tuottaisi juuri hedelmää. Yrityksen perustamisen oletinkin olevan aikaa vievää ja kallista, alkuvaiheessa hän ei tehnyt voittoa ja minä maksoin palkastani ison osan yrityksen kuluista. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun olen yksin elättänyt perhettämme, mutta sanottakoon, että myös mieheni on ollut maksumiehenä minun opiskellessani.

No, joka tapauksessa, talous on tiukilla, erittäin tiukilla. Ollut jo pitkään, meillä ei ole varaa mihinkään perustarpeiden lisäksi. Ei siis yhtään mihinkään, asumme vuokralla ilman varallisuutta. Nyt tulleet veronpalautukset pistin sivuun, vihdoin on jonkinlainen hätävara tilillä. Pelkään, että kohta ne uppoavat johonkin yrityksen kuluihin, mutta voihan se olla, että rahatilanne paranee. Olen varovaisen luottavainen, mutta rahatilanne stressaa. Emme ole oikeutettuja tukiin, meidän tulisi juuri ja juuri pärjätä, mutta yritys ja romu auto syö sen pärjäämisen..

No, tämä ei vielä koettele itsetuntoani ja turvallisuudentunnettani suhteessa. Uskon, että tästä noustaan, varmasti tavalla tai toisella.

Ongelma on, ettei mies vietä aikaa kanssamme ja jos viettääkin, on hänen pinnansa kireällä ja ilmapiiri kotona usein aivan hirveä. Hän ei saa ajatuksiaan irti töistä. Olen 99% varma, ettei hänellä ole toista sillä työ on sellaista, että tiedän suurinpiirtein mihin hänen aikansa menee ja hän työskentelee paljon myös kotona. Ainakaan livenä ei ole pettänyt. Ei hänen mielenkiintonsa riittäisi sivusuhteen pitämiseen kun ei oikein muuhunkaan. Eikö toiseen rakastunut olisi kuitenkin edes vähän energisempi/tyytyväisempi ja olisi omituisia menoja turhautuneena tms? Mieheni on kuitenkin vain varmasti töissä tai työhuoneessa tai sitten saa kilareita päivästä toiseen.

Suhteemme on ollut kuitenkin melko seksitön viimeiset kolme vuotta, jolloin mieheni aloitti masennuslääkityksen. En tiedä minkä hiton vuoksi hänelle tyrkytettiin tuo tunteet tappava lääkitys, onko siitä kellekään hyötyä jos ei ole itsetuhoinen tms. Joka tapauksessa niitä hän alkoi käyttämään ja muuttui. Ajattelin sen johtuvan lääkkeistä, miehen haluttomuuden ja tunteiden latistumisen. Muutama kuukausi sitten paljastui kuitenkin, että mies on katsonut pornoa lähes päivittäin näiden vuosien ajan. Hän on tyhmä jos saa sanoa. Ymmärrän, ettei hän osannut laskea miten se vaikuttaa parisuhteemme onnellisuuteen, mutten silti tiedä pääsenkö tästä yli. Miehelleni oli todella selvää, että olisin kaivannut rakkautta ja läheisyyttä ja oli rankkaa hoitaa koti ja lapset ja elää rahattomana firman laskuja maksellen ilman tukea ja läheisyyttä parisuhteessa. Kestin sitä kuitenkin päivästä ja kuukaudesta toiseen. Samalla mieheni on tuijottanut mieluummin muita naisia PÄIVITTÄIN ja purkanut paineita yksinään. Sitten kotiin tullessa minä en ole enää riittänyt kiihottamaan ja olen saanut pärjätä ilman.

Hän vielä sanoo, ettei ole yhdistänyt asioita tuolla tavalla. En voi tietenkään toista omistaa, mutta millä ihmeen sirkustempuilla minun olisi enää ollut mahdollista saada se ainoa asia miksi ryhdyin parisuhteeseen, rakkaus ja läheisyys, mieheltä joka on turruttanut itsensä lääkkeillä ja pornolla? Minusta hän ei välittänyt siitä, että kärsin. Olenko oikeassa? Hän kuitenkin vääntää asian tilanteesta johtuvaksi ja vannoo välittävänsä. En kuitenkaan enää täysin luota mieheeni, se kai on ymmärrettävää.