Lue keskustelun säännöt.
Jännittää niin paljon matlalle lähtö, että haluaisin perua koko matkan.
20.07.2019 |
Ahdistaa ja jännittää. Pelkään, että sairastun vakavasti matkalla, että jotain sattuu. Tälläistä minulla on usein ennen matkaa mutta helpottaa yleensä matkan aikana ja hetkittäin jopa nautin. Nyt ahdistus tuntuu tosi pahana. Onko muilla tällaista? Miksen voi olla normaali, vain innostunut kuten muut.
Kommentit (29)
Onko tuttua kenellekään? Mikä auttaa tai edes vähän helpottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla kans. Erityisesti jännitän lentokentän tarkastuksia, jostain syystä olen aina ihan varma että lentolippu ei sitten kelpaakaan tai joku on sujauttanut laukkuni huumeita ja jään ulkomaille vankilaan 30 vuodeksi.
Tai ainakin reissussa sitten iskee joku vakava sairaus tai joku lapsista kidnapataan ja katoaa ikuisiksi ajoiksi. Näin ollut aina, vaikka tehdään 1-2 matkaa vuosittain.
Onneksi kuitenkin sitten lomalla osaan nauttia! Itsekin silloin aina naureskelen että kaikkea sitä piti taas jännittää ja murehtia, ja lupaan pyhästi että en enää ikinä ahdistu etukäteen... kunnes on taas seuraava reissuun lähtö edessä..
Kiitos kun jaoit tämän, niin tuttua, t. Ap
Minä myös. Jo se lentokentälle matkustaminen, kentällä joka paikkaan jonottaminen jne. saa kamalan olon aikaiseksi. Tänä kesänä matkustan vieläpä yksin lasten kanssa, se lisää painetta entisestään.
Ja jos joku ihmettelee miksi matkustan niin lasten toiveesta.
Vierailija kirjoitti:
Minä myös. Jo se lentokentälle matkustaminen, kentällä joka paikkaan jonottaminen jne. saa kamalan olon aikaiseksi. Tänä kesänä matkustan vieläpä yksin lasten kanssa, se lisää painetta entisestään.
Ja jos joku ihmettelee miksi matkustan niin lasten toiveesta.
Minkä ikäiset lapset?
Ja pitää silti lähteä saastuttavalle lennolle. Koittakaa hillitä itseänne. Kukaan ei nauti teidän typeristä matkoistanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei varsinaisesti jännitä, mutta aina ennen matkaa tulee sellainen olo, että "voi ei, miksi mun piti ilmoittautua tälle matkalle, ei huvitakaan, olisi kaikkea parempaa tekemistä" jne... Sitten kuitenkin, kun on matkaan päässyt, osaa nauttia siitä ja palaa tyytyväisenä kotiin.
Mua jännittää lentäminen. Viimeksi kone heitteli niin pahasti, että itku tuli kun säikähdin.
Pitää varmaan hakea rauhoittavat seuraavaa matkaa varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te tarviitte rauhoittavia lääkkeitä. Ei tuollainen ahdistuminen ole normaalia. Pitääkö matkustaa, jos se on noin epämukavaa??
Vierailija kirjoitti:
Mulla kans. Erityisesti jännitän lentokentän tarkastuksia, jostain syystä olen aina ihan varma että lentolippu ei sitten kelpaakaan tai joku on sujauttanut laukkuni huumeita ja jään ulkomaille vankilaan 30 vuodeksi.
Tai ainakin reissussa sitten iskee joku vakava sairaus tai joku lapsista kidnapataan ja katoaa ikuisiksi ajoiksi. Näin ollut aina, vaikka tehdään 1-2 matkaa vuosittain.
Onneksi kuitenkin sitten lomalla osaan nauttia! Itsekin silloin aina naureskelen että kaikkea sitä piti taas jännittää ja murehtia, ja lupaan pyhästi että en enää ikinä ahdistu etukäteen... kunnes on taas seuraava reissuun lähtö edessä..
Kannattaako matkustaa, jos on noin vainoharhainen? Epäiletkö myös, että joku lentoemäntä sujauttaa juomaasi huumeita, ja ryöstää sinut? Tai vieressä istuva on terroristi joka posauttaa koneen? Järki nyt käteen jooko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No peru matka. Joskus on hyvin vahva tunne, että joku juttu kannattaa jättää väliin. Silloin kannattaa perua. Sen huomaa sitten jälkikäteen kun vaikka joku onnettomuus kohteessa tai matkalla.
Tänä kesänä kaksi minireissua peruttu kun tosi huonot ennakkoaavistukset.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuttua kenellekään? Mikä auttaa tai edes vähän helpottaa?
Mikä auttaa? No esimerkiksi stoalainen ajattelutapa.
Jonain päivänä jokainen meistä kuolee joka tapauksessa, sillä ei lienee paljoa väliä miten kuolee. Tärkeintä on että muistaa elää ennen kuin kuolee.
Monien mielestä on myös parempi kuolla eläessä vaikka nuorena reissatessa, kuin kuolla riutuen saattokodin sängyssä.
Ja jos lentokone tippuu, niin etpähän tipu ja kuole yksin. Kuolet parinsadan muun ihmisen kanssa. Ei siinä mitään, joka tapauksessa kaikki kuolee joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No peru matka. Joskus on hyvin vahva tunne, että joku juttu kannattaa jättää väliin. Silloin kannattaa perua. Sen huomaa sitten jälkikäteen kun vaikka joku onnettomuus kohteessa tai matkalla.
Tänä kesänä kaksi minireissua peruttu kun tosi huonot ennakkoaavistukset.
Mulla tulee joka kerta pahat arvostukset. Aina. Tiedätkö kuinka monta kertaa on tapahtunut mitään mun paristakymmenestä ulkomaanmatkasta? Nolla.
Ei se ole mikään ennakkoaavistus vaan pelko, joka laittaa päähän "ennakkoaavistuksia". Pelon voi voittaa, se kuuluu voittaa, että pystyy elämään ja tekemään haluamiaan asioita.
Ap, mä oon ihan samanlainen. Ja juuri siitä syystä tein tänä kesänä ekan matkani ihan yksin, ei ollut kumppania eikä kavereitakaan mukana. Teki todella hyvää!! Huomasin, että yksin matkatessa olin paljon rauhallisempi, ja jotenkin heti Hki-Vantaan turvatarkastuksen jälkeen tuli semmonen fiilis, että "hei, mähän osaan tän". Määränpäässä olin vain koko ajan naurettava hymy naamalla.. :D
Ja siis ainoa syy tehdä toi reissu yksin oli juuri se, että pääsen yli tuosta hassusta pelkäämisestä. Mulla näytti toimivan. Ja vielä lähtöpäivän aamuna, laukut pakattuna ja taksi tilattuna mietin ihan noita samoja kuin sä nyt, että entäs jos vaan oisinkin "kipee" ja en lähtis...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso siitä malta video ja nauti tulevasta matkasta.
Täällä kans yks jännittäjä ja ahdistuja. Jo yhden yön reissu saa mut ahdistumaan ihan hirveesti. Maanantaina ois pikku yhden yön reissu tiedossa ja mietin peruuttamista kun pelottaa lähtee. Pelkään että sairastun vakavasti vieraassa kaupungissa ilman että mulla läheiset paikalla. Pelkään myös kolaria (autolla mennään).
Olin jo soittamassa kaverille etten voi lähtee kun oon kipee. Pientä naistenvaivaa ollut viime viikot joten siksi pelottaa ja ahdistaa entistä enemmän.
Kiitoa vastanneille, osa kyllä ihania vastauksia. En ole ainoa, joka ahdistuu matkoista, t. Ap
"Miksen voi olla normaali, vain innostunut kuten muut."
Mielestäni se kertoo siitä, että viihdyt hyvin kotona. Eli ei käytännössä ole edes tarvetta/hinkua matkustella.
Olisi kiva tietää, miten olet edes päätynyt varaamaan matkan, kun matkalle ei varsinaisesti tee mieli?
Minua ei ahdista niinkäön matkalle lähtö mutta viimeksi kun katsoin lentokoneen ikkunasta alas, ajattelin, että tämäkin peltipurkki kun putoaa, ei olisi mitään tehtävissä. Ohut seinämä erotti ulkoilmasta 11 km korkeudessa. En kärsi kuitenkaan varsinaisesta lentopelosta, mutta en pidä lentämisestä. Pisimmät lennot ovat olleet 4 t luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
"Miksen voi olla normaali, vain innostunut kuten muut."
Mielestäni se kertoo siitä, että viihdyt hyvin kotona. Eli ei käytännössä ole edes tarvetta/hinkua matkustella.
Olisi kiva tietää, miten olet edes päätynyt varaamaan matkan, kun matkalle ei varsinaisesti tee mieli?
Mulla ainakin tuntuu matkaa varatessa asia hyvältä idealta ja on kiva lähteä, mutta mitä lähemmäs lähtö tulee niin sen pahemmin ahdistun ja mainitsemani pelot nousee pintaan.
Sama ilmiö on mulla lievempänä kun on juhlia tai muita vastaavia kivoja tapahtumia tiedossa.
Itse olen ”kotirotta” joka viihtyy mainiosti kotona.
T. nro 16
Mulla kans. Erityisesti jännitän lentokentän tarkastuksia, jostain syystä olen aina ihan varma että lentolippu ei sitten kelpaakaan tai joku on sujauttanut laukkuni huumeita ja jään ulkomaille vankilaan 30 vuodeksi.
Tai ainakin reissussa sitten iskee joku vakava sairaus tai joku lapsista kidnapataan ja katoaa ikuisiksi ajoiksi. Näin ollut aina, vaikka tehdään 1-2 matkaa vuosittain.
Onneksi kuitenkin sitten lomalla osaan nauttia! Itsekin silloin aina naureskelen että kaikkea sitä piti taas jännittää ja murehtia, ja lupaan pyhästi että en enää ikinä ahdistu etukäteen... kunnes on taas seuraava reissuun lähtö edessä..