Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työelämä ahdistaa - pätkätyöt, huono palkka, erilleen muutto...
19.07.2019 |
Olisiko teillä rohkaisevia sanoja? Olen työelämässä kohta toista vuotta ja sain monien hakemisten jälkeen juuri uuden työpaikan. Mutta. Sopimus on 6kk mittainen, siihen oli kirjattu kuukauden koeaika ja se, että sopimus voidaan irtisanoa kuukauden varoituksella. Palkkakin on huono, eikä minulla ole kuulemma oikeutta edes joulubonukseen. Työt ovat 100 km päässä kotoani, joten joudun muuttamaan, mutta firma sanoi että muuttokorvausta maksetaan vain vakityöläisille. (kuka edes saa vakipaikan heti???) Joudun muuttamaan avomiehen kanssa erilleen, mutta en uskalla jättää työpaikkaa ottamatta koska firma on alallani tunnettu ja menetän myös työttömyystuet jos en ota sitä vastaan.
Ajattelin että vuokraan uudesta kaupungista itselleni toisen kämpän, mies jää nykyiseen kotiimme ja tapaamme sitten viikonloppuisin. Miehen työt ovat täällä, sekä kaikki ystävämme, ja nykyinen vuokrakämppämme on myös minun nimissäni. Uuteen kaupunkiin muutto huolettaa minua, etenkin kun mies jää pois arjesta, työsopimus on noin hutera eikä jatkosta ole mitään tietoa. Tarvitsen kuitenkin työkokemusta ja palkkarahaa.
Miten menettelisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
100km aika lyhyt matka kuitenkin. Jotkut ajaa sen päivittäin töihin.
Meillä ei ole autoa, enkä ole ajanut kuuteen vuoteen ajokortin saatuani. Rehellisesti sanottuna ajaminen pelottaa liikaa, ja nollasta tuhanteen kilometriin viikossa on turhan iso hyppy. Asemalta asemalle junalla menisi työmatkoihin 1h 20 / suunta. Plus pyörä/kävely asemille ja töihin/kotiin.
-ap
Ei toi junamatka ole paha. Entä onnibussi?
Ethän sinä mitään 800e asuntoa voi vuokrata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistathan, että saat hakea verotuksessa tuon mahdollisen vuokra-asunnon tulonhankkimisvähennyksenä? Mulla on työmatka ollut nyt muutaman kuukauden 100 km suuntaansa ja tiputin juuri veroprosentin matkakulujeni ansiosta 10 prosenttiin. Tarkoitus olisi talvikuukausiksi etsiä edullinen asunto, jonka vuokraamisen voisin myös ilmoittas verotukseen. Lisäksihän saan tuolloinkin ilmoittaa matkakulut viikonlopuista vakituisen ja vuokratun asunnon väliltä. Nykyisin näiden ilmoittaminen onnistuu todella helposti vero.fi omavero palvelussa! Suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koeaika määräaikaisissa suhteissa on ihan normaalia. Miksi sitä ei saisi olla? Työntekijä voisi lusmuilla heti ensimmäisestä päivästä lähtien, tai vastavuoroisesti työnantaja kyykyttää niin paljon kuin haluaa kun työntekijä on loukussa. Jos olet hyvä työntekijä niin ei siitä pitäisi olla huolissaan, mutta kerta olet niin et taida olla kovin kummoinen työntekijä.
Koeajan jännittäminen on kai aika normaalia, sen nähden miten vaikea työpaikka oli saada ja miten paljon vaivaa sain nähdä. Tein jo portfolion, CV:n, hakemuksen, kävin haastattelussa, soittelin, nyt saan etsiä kämpän, käydä näytöissä, siivota, kalustaa, tehdä nettisähkövesisopimukset uudelleen ja sitten todistaa itseni uusissa töissä. Olisi kamalaa lentää pihalle jo ekan kuun aikana, koska kaikki olisi ollut turhaa.
Viime vuonna jo tein portfolion, CV:n, juoksin haastatteluissa, muutin, siivosin, remppasin, kalustin, nettisähkövesisopparit, ja yritin todistaa itseäni töissä ja silti sopimusta ei jatkettu. Kauhea vaiva, ja käteen ei jäänyt kuin vuosi työkokemusta.
Montakohan kertaa ihmiset keskimäärin kokevat tämän rumban elämässään? Auta armias jos perhekin pitäisi joskus perustaa.
-ap
Luettelet pikkuasipita. Kuten cv tai hakemus tai pirtfolio. Että ihan kansi kertaa. Eikä edellisiä voi hyödyntää? Tai asunnon haku ja muutto. Miksi luettelet moisia?
Sait varmaan palkkaa, vaikka sanot, ettei mitään jäänyt käteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koeaika määräaikaisissa suhteissa on ihan normaalia. Miksi sitä ei saisi olla? Työntekijä voisi lusmuilla heti ensimmäisestä päivästä lähtien, tai vastavuoroisesti työnantaja kyykyttää niin paljon kuin haluaa kun työntekijä on loukussa. Jos olet hyvä työntekijä niin ei siitä pitäisi olla huolissaan, mutta kerta olet niin et taida olla kovin kummoinen työntekijä.
Koeajan jännittäminen on kai aika normaalia, sen nähden miten vaikea työpaikka oli saada ja miten paljon vaivaa sain nähdä. Tein jo portfolion, CV:n, hakemuksen, kävin haastattelussa, soittelin, nyt saan etsiä kämpän, käydä näytöissä, siivota, kalustaa, tehdä nettisähkövesisopimukset uudelleen ja sitten todistaa itseni uusissa töissä. Olisi kamalaa lentää pihalle jo ekan kuun aikana, koska kaikki olisi ollut turhaa.
Viime vuonna jo tein portfolion, CV:n, juoksin haastatteluissa, muutin, siivosin, remppasin, kalustin, nettisähkövesisopparit, ja yritin todistaa itseäni töissä ja silti sopimusta ei jatkettu. Kauhea vaiva, ja käteen ei jäänyt kuin vuosi työkokemusta.
Montakohan kertaa ihmiset keskimäärin kokevat tämän rumban elämässään? Auta armias jos perhekin pitäisi joskus perustaa.
-ap
Ei armias auta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koeaika määräaikaisissa suhteissa on ihan normaalia. Miksi sitä ei saisi olla? Työntekijä voisi lusmuilla heti ensimmäisestä päivästä lähtien, tai vastavuoroisesti työnantaja kyykyttää niin paljon kuin haluaa kun työntekijä on loukussa. Jos olet hyvä työntekijä niin ei siitä pitäisi olla huolissaan, mutta kerta olet niin et taida olla kovin kummoinen työntekijä.
Koeajan jännittäminen on kai aika normaalia, sen nähden miten vaikea työpaikka oli saada ja miten paljon vaivaa sain nähdä. Tein jo portfolion, CV:n, hakemuksen, kävin haastattelussa, soittelin, nyt saan etsiä kämpän, käydä näytöissä, siivota, kalustaa, tehdä nettisähkövesisopimukset uudelleen ja sitten todistaa itseni uusissa töissä. Olisi kamalaa lentää pihalle jo ekan kuun aikana, koska kaikki olisi ollut turhaa.
Viime vuonna jo tein portfolion, CV:n, juoksin haastatteluissa, muutin, siivosin, remppasin, kalustin, nettisähkövesisopparit, ja yritin todistaa itseäni töissä ja silti sopimusta ei jatkettu. Kauhea vaiva, ja käteen ei jäänyt kuin vuosi työkokemusta.
Montakohan kertaa ihmiset keskimäärin kokevat tämän rumban elämässään? Auta armias jos perhekin pitäisi joskus perustaa.
-ap
Täh, vuosihan on jo tosi hyvin! Olisiko vaihtoehto, vuosi tyottomana, ollut parempi? Mutta älä nyt hyvä ihminen mitään remonttia tee vuokra-asunnossa, eihän siinä ole mitään järkeä... Ei se sopimusten teko nyt niin kamala vaiva ole, netissähän nuo kaikki hoituu eikä aikaa mene kuin tunti-kaksi. Kai sen pitäisi olla sen arvoista että pääsee toihin?
Ps. itse olen muuttanut kolme kertaa kaupunkia, kaksi kertaa maata, muuttoja taitaa olla yhteensä luokkaa 15 aikuiselämän aikana. Tyohakemuksia olen urani aikana tehnyt varmaan satoja, satoja, ikinä ei ole helpolla paikkaa loytynyt. Mutta sellaista on elämä, ja kun katsoo kuinka menee niillä jotka eivät ole viitsineet, niin kyllä uramenestyksessä ja taloudellisessa tilanteessa on huima ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistathan, että saat hakea verotuksessa tuon mahdollisen vuokra-asunnon tulonhankkimisvähennyksenä? Mulla on työmatka ollut nyt muutaman kuukauden 100 km suuntaansa ja tiputin juuri veroprosentin matkakulujeni ansiosta 10 prosenttiin. Tarkoitus olisi talvikuukausiksi etsiä edullinen asunto, jonka vuokraamisen voisin myös ilmoittas verotukseen. Lisäksihän saan tuolloinkin ilmoittaa matkakulut viikonlopuista vakituisen ja vuokratun asunnon väliltä. Nykyisin näiden ilmoittaminen onnistuu todella helposti vero.fi omavero palvelussa! Suosittelen!
Ei ainakaan ennen onnistunut, jos ei ollut naimisissa tai yhteistä lasta. Sen sijaan muuttoavustusta (vai miksi sitä kutsutaan) voi ehkä saada, jos on tyosuhteiden välissä päivänkin tyottomänä. En muista mikä on km raja siihen, ap voi itse googlettaa. Siis sitä avustusta, että jos joutuu muuttamaan toiden takia, maksetaan tyottomyyskorvaus vielä muutaman kuukauden ajan vaikka on jo toissä. Sain tätä itse viime vuonna kun muutin pois maasta toiden perässä.
Miten ajattelit järjestää asian, kun hait työpaikkaa ja kävit haastattelussa?
Nyt olisi aika ostaa auto tai kulkea junalla. Junassa voit lukea, katsoa sarjoja, tehdä käsitöitä jne. Puoli vuotta on lyhyt aika.
Vähän kuulostaa siltä, että sinulla on ollut turhan ruusuinen kuva alastasi, jos odotit heti vakipaikkaa ja lyhyttä työmatkaa. Koeaika on ihan normaali käytäntö ja kaikkialla käytössä. Ei sitä pidä pelätä.
Ps. Portfolio, hakemus ja haastattelu kuulostavat aika helpolta. Monissa paikoissa on noiden lisäksi ainakin 2 haatiskierrosta + koko päivän kestävät psykologiset testit, joihin mennään ihan omalla vapaa-ajalla ilman palkkaa. Ja vain yksi tulee valituksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koeaika määräaikaisissa suhteissa on ihan normaalia. Miksi sitä ei saisi olla? Työntekijä voisi lusmuilla heti ensimmäisestä päivästä lähtien, tai vastavuoroisesti työnantaja kyykyttää niin paljon kuin haluaa kun työntekijä on loukussa. Jos olet hyvä työntekijä niin ei siitä pitäisi olla huolissaan, mutta kerta olet niin et taida olla kovin kummoinen työntekijä.
Koeajan jännittäminen on kai aika normaalia, sen nähden miten vaikea työpaikka oli saada ja miten paljon vaivaa sain nähdä. Tein jo portfolion, CV:n, hakemuksen, kävin haastattelussa, soittelin, nyt saan etsiä kämpän, käydä näytöissä, siivota, kalustaa, tehdä nettisähkövesisopimukset uudelleen ja sitten todistaa itseni uusissa töissä. Olisi kamalaa lentää pihalle jo ekan kuun aikana, koska kaikki olisi ollut turhaa.
Viime vuonna jo tein portfolion, CV:n, juoksin haastatteluissa, muutin, siivosin, remppasin, kalustin, nettisähkövesisopparit, ja yritin todistaa itseäni töissä ja silti sopimusta ei jatkettu. Kauhea vaiva, ja käteen ei jäänyt kuin vuosi työkokemusta.
Montakohan kertaa ihmiset keskimäärin kokevat tämän rumban elämässään? Auta armias jos perhekin pitäisi joskus perustaa.
-ap
Portfolio, CV ja hakemuspohja ei muutu missään välissä (korkeintaan vaihdetaan se, jolle hakemus osoitetaan) kun pistät samat kaikkiin. Nettisähkövesisopparit voi tehdä netissä ja menee max tunti (ja etenkin sähkösopparin tekemisen jälkeen soittelevat perään halvempaa tarjoten). Teet kärpäsestä härkäsen.
Its olen toteuttanut tuon (projektityöpaikka toisella paikkakunnalla, joskus ulkomaillakin) monta kertaa eri vaiheissa uraani. Sanoisin, että vaikka se vähän tuntuu kukkarossa, kannattaa työpaikka-asuntoon panostaa sen verran, että on kunnon sänky, ja kunnon ruoka/työpöytä. Sillä on väliä. Patja lattialla homehtuu ja masentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistathan, että saat hakea verotuksessa tuon mahdollisen vuokra-asunnon tulonhankkimisvähennyksenä? Mulla on työmatka ollut nyt muutaman kuukauden 100 km suuntaansa ja tiputin juuri veroprosentin matkakulujeni ansiosta 10 prosenttiin. Tarkoitus olisi talvikuukausiksi etsiä edullinen asunto, jonka vuokraamisen voisin myös ilmoittas verotukseen. Lisäksihän saan tuolloinkin ilmoittaa matkakulut viikonlopuista vakituisen ja vuokratun asunnon väliltä. Nykyisin näiden ilmoittaminen onnistuu todella helposti vero.fi omavero palvelussa! Suosittelen!
Ei ainakaan ennen onnistunut, jos ei ollut naimisissa tai yhteistä lasta. Sen sijaan muuttoavustusta (vai miksi sitä kutsutaan) voi ehkä saada, jos on tyosuhteiden välissä päivänkin tyottomänä. En muista mikä on km raja siihen, ap voi itse googlettaa. Siis sitä avustusta, että jos joutuu muuttamaan toiden takia, maksetaan tyottomyyskorvaus vielä muutaman kuukauden ajan vaikka on jo toissä. Sain tätä itse viime vuonna kun muutin pois maasta toiden perässä.
Jep, pitää olla naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Tai avopari jolla on tai on ollut yhteinen lapsi, tai olleet aiemmin naimissa.
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelit järjestää asian, kun hait työpaikkaa ja kävit haastattelussa?
Nyt olisi aika ostaa auto tai kulkea junalla. Junassa voit lukea, katsoa sarjoja, tehdä käsitöitä jne. Puoli vuotta on lyhyt aika.
Vähän kuulostaa siltä, että sinulla on ollut turhan ruusuinen kuva alastasi, jos odotit heti vakipaikkaa ja lyhyttä työmatkaa. Koeaika on ihan normaali käytäntö ja kaikkialla käytössä. Ei sitä pidä pelätä.
Ps. Portfolio, hakemus ja haastattelu kuulostavat aika helpolta. Monissa paikoissa on noiden lisäksi ainakin 2 haatiskierrosta + koko päivän kestävät psykologiset testit, joihin mennään ihan omalla vapaa-ajalla ilman palkkaa. Ja vain yksi tulee valituksi.
Joo, tosiaankin koko työelämästä on ollut ihan turhan ruusuinen kuva. Kaikki pilvilinnat ovat rapistuneet pikkuhiljaa tai sitten ryminällä, aikamoista vuoristorataa. Eniten ärsytti että luulin saaneeni elämän kasaan (kämppä, työ, mies, kissa - jee, nyt ollaan valmiita!) ja nyt kaikki pitää heittää ylösalaisin parin kuukauden varoitusajalla. Kävin läpi jo yhden viisivaiheisen rekryprosessin työhön omassa kaupungissani mutta tipuin vikalla kierroksella, sekin sattui. Onneksi nyt nuo uudet työt, vaikka kaukana ovatkin.
Ketjun innoittamana katselin juuri vuokra-asuntoja ja tuleva muutos alkaa jo pikkuhiljaa kutkuttaa vatsanpohjassa :)
Kiitos kivoista ja rakentavista kommenteista kaikille!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistathan, että saat hakea verotuksessa tuon mahdollisen vuokra-asunnon tulonhankkimisvähennyksenä? Mulla on työmatka ollut nyt muutaman kuukauden 100 km suuntaansa ja tiputin juuri veroprosentin matkakulujeni ansiosta 10 prosenttiin. Tarkoitus olisi talvikuukausiksi etsiä edullinen asunto, jonka vuokraamisen voisin myös ilmoittas verotukseen. Lisäksihän saan tuolloinkin ilmoittaa matkakulut viikonlopuista vakituisen ja vuokratun asunnon väliltä. Nykyisin näiden ilmoittaminen onnistuu todella helposti vero.fi omavero palvelussa! Suosittelen!
Ei ainakaan ennen onnistunut, jos ei ollut naimisissa tai yhteistä lasta. Sen sijaan muuttoavustusta (vai miksi sitä kutsutaan) voi ehkä saada, jos on tyosuhteiden välissä päivänkin tyottomänä. En muista mikä on km raja siihen, ap voi itse googlettaa. Siis sitä avustusta, että jos joutuu muuttamaan toiden takia, maksetaan tyottomyyskorvaus vielä muutaman kuukauden ajan vaikka on jo toissä. Sain tätä itse viime vuonna kun muutin pois maasta toiden perässä.
Jep, pitää olla naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Tai avopari jolla on tai on ollut yhteinen lapsi, tai olleet aiemmin naimissa.
Voi ei! Mä automaattisesti oletin, että saisin vuorka-asunnon ilmoitettua tulonhankkimisvähennyksiin! :( Tarkistin nyt ehdot:
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/verokortti-ja-veroilmoitus/tulot-j…
Noista minulla täyttyisi kaikki muut, mutta jäin tuota perheettömän osuutta ihmettelemään: "sinulla on samanaikaisesti kaksi samanaikaisesti kaksi varsinaista työpaikkaa".
Ei kait se auta kuin jatkaa ajamista edes takaisin.
Kuukauden irtisanomisaika on eri asia kuin koeaika. Irtisanomisaika on siis myös koeajan jälkeen, mikä on erikoista määräaikaisessa työsuhteessa.
Jos olisit ollut työttömänä, saisit liikkuvuusavustusta muuttoosi. Yli tonni tuolla työsuhteen pituudella tassuun.
On totta, että ellet olet naimisissa tai teillä ei ole yhteisiä lapsia, et saa vähentää työasuntoa etkä viikonloppumatkoja miehen luo verotuksessa. Toisaalta: jos sinulla ei ole oikeutta vähentää työasuntoa, niin voit vähentää verotuksessa päivittäiset matkat kotipaikkakunnalta työpaikkakunnalle, vaikka et oikeasti niitä ajaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Koeajan jännittäminen on kai aika normaalia, sen nähden miten vaikea työpaikka oli saada ja miten paljon vaivaa sain nähdä. Tein jo portfolion, CV:n, hakemuksen, kävin haastattelussa, soittelin, nyt saan etsiä kämpän, käydä näytöissä, siivota, kalustaa, tehdä nettisähkövesisopimukset uudelleen ja sitten todistaa itseni uusissa töissä. Olisi kamalaa lentää pihalle jo ekan kuun aikana, koska kaikki olisi ollut turhaa.
Viime vuonna jo tein portfolion, CV:n, juoksin haastatteluissa, muutin, siivosin, remppasin, kalustin, nettisähkövesisopparit, ja yritin todistaa itseäni töissä ja silti sopimusta ei jatkettu. Kauhea vaiva, ja käteen ei jäänyt kuin vuosi työkokemusta.
Montakohan kertaa ihmiset keskimäärin kokevat tämän rumban elämässään? Auta armias jos perhekin pitäisi joskus perustaa.
-ap