Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Outo mökkeily taas, olen haukkumisen kohde
18.07.2019 |
Tulin käymään vanhempieni mökillä mieheni ja poikani kanssa (kutsutusti). Saapumisesta lähtien muut ovat haukkuneet minua, ainoastaan isäni kerran sanoi, että tein hyvää ruokaa. Muuten minun arvostelemiseni on jotain yleistä hupia täällä äitini, mieheni ja poikani toimesta. Joka asiassa, mitä teen, löytyy jotain vikaa. Äitini on jo nimittänyt minua jopa "sairaaksi", kun halusin käydä kylässä ruokakauppareissulla.
Poikani on liittoutunut tuohon mukaan ja haukkuu ja tiuskii minua myös. Kaikki, mitä mummu tekee, on oikein, kaikki minun tekemäni on väärin. Mieheni vähättelee kotonakin välillä, muttei aina. Eikö tämä ole todella kummallista? Tämä on siis minun sukuani, yleensä kai tällaista on anoppilassa.
Muistuu taas mieleen, miksi en tule vanhempieni mökille mielellään käymään, harmillisesti poikani rakastaa sitä paikkaa ja siksi tulimme. Olen hankkinut oman mökin, mutta vanhempani eivät ole koskaan suostuneet käymään siellä, vaan he paheksuvat sitä, että olen hankkinut sen.
Vielä viikko tätä piinaa edessä.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka vaan lähtisit pois ja menisit itseksesi Aruballe lomailemaan.
Ei taida olla arubalainen, koska pystyy analysoimaan ja kirjoittamaan lausetta pidempiä kappaleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökkeilyn outous on pienin sun ongelmista, kuten varmaan tajuatkin.
Tärkeintä olisi saada suhteesi poikaasi normaaliksi ja hänet suhtautumaan sinuun kunnioittavasti ja positiivisesti. Aloita huomauttamalla joka kerta kuin hän tai joku muu hänen kuullensa alentaa, haukkuu tms. sinua.
Vanhempiisi laita välit jäähylle kokonaan. Poika käyköön mökillä ilman sinua jos haluaa kun on jo teini.
Suhde mieheesi vakavan arvioinnin alle. Haluatko elää hänen kanssaan, voisiko hän muuttua, olisko eto vaihtoehto.
Ja terapiaa sinulle.
Sun ei tarvitse elää noin. Vaihtoehtoja on.
Mitä ehdotat, että sanoisin pojalle silloin? On vaikea erottaa murrosiän kuohuja ja epäkunnioitusta, yritän toimia rakastavasti ja olematta hylkäämättä lasta henkisesti. Äitini on sellainen, että voi hylätä lapsensa täysin ja olen kokenut sen hyvin raskaana. Niinpä yritän olla ymmärtävä omaa lastani kohtaan ja olla antamatta sellaista vaikutelmaa, että saattaisin hänet hylätä vaikka emotionaalisesti. Luultavasti siis olen löysä äiti.
Muutenkin tulee helposti riitaa, jos ryhtyy puolustautumaan äitiäni kohtaan selvärajaisesti. Olen todella vähentänytkin yhteyeenpitoa selvästi viime vuosina, mutta poikani on hyvin läheinen isovanhempiensa kanssa. Minusta sekin on toisaalta hieno asia, joten en ole pyrkinyt vähentämään sitä.
No tämä asetelma nyt vaan ymmärrettävästi kärjistyy täällä mökillä metsän keskellä.
Ap
Tottakai tulee riitaa, jos yrität nousta äitisi halveksunnan alta ja vaatia kunniotusta. Ei hän periksi helpolla anna. Ja tottakai poikasi testaa perässä, jos kerran miehesi ja äitisi sinua koko ajan polkee.
Mitä elämästäsi katoaisi, jos et enää pitäisi äitiisi yhteyttä? Poikasi suhteen kannattaa vain kiristää suhtautumista. Et ole äitisi, joten luultavasti sinun kasvatusongelmat ovat täysin päinvastaisia häneen verrattuna. Yleensä tapana on ylikompensoida ja mennä pieleet toisestä päästä... Jätä mies ja poika vanhempiesi mökille ja lähde itse pohtimaan asioita sinne omalle mökillesi. Vietä kiva lomaviikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökkeilyn outous on pienin sun ongelmista, kuten varmaan tajuatkin.
Tärkeintä olisi saada suhteesi poikaasi normaaliksi ja hänet suhtautumaan sinuun kunnioittavasti ja positiivisesti. Aloita huomauttamalla joka kerta kuin hän tai joku muu hänen kuullensa alentaa, haukkuu tms. sinua.
Vanhempiisi laita välit jäähylle kokonaan. Poika käyköön mökillä ilman sinua jos haluaa kun on jo teini.
Suhde mieheesi vakavan arvioinnin alle. Haluatko elää hänen kanssaan, voisiko hän muuttua, olisko eto vaihtoehto.
Ja terapiaa sinulle.
Sun ei tarvitse elää noin. Vaihtoehtoja on.
Mitä ehdotat, että sanoisin pojalle silloin? On vaikea erottaa murrosiän kuohuja ja epäkunnioitusta, yritän toimia rakastavasti ja olematta hylkäämättä lasta henkisesti. Äitini on sellainen, että voi hylätä lapsensa täysin ja olen kokenut sen hyvin raskaana. Niinpä yritän olla ymmärtävä omaa lastani kohtaan ja olla antamatta sellaista vaikutelmaa, että saattaisin hänet hylätä vaikka emotionaalisesti. Luultavasti siis olen löysä äiti.
Muutenkin tulee helposti riitaa, jos ryhtyy puolustautumaan äitiäni kohtaan selvärajaisesti. Olen todella vähentänytkin yhteyeenpitoa selvästi viime vuosina, mutta poikani on hyvin läheinen isovanhempiensa kanssa. Minusta sekin on toisaalta hieno asia, joten en ole pyrkinyt vähentämään sitä.
No tämä asetelma nyt vaan ymmärrettävästi kärjistyy täällä mökillä metsän keskellä.
Ap
Se ei todellakaan ole hyvä asia, että poikasi on noin läheisissä väleissä ilmiselvien narsistien kanssa. Pilaavat hänenkin mielensä.
Jos et tajua laittaa peliä poikki, niin saat syyttää vain itseäsi. Sulla oli mahdollisuus katkaista yhteydet myrkyllisiin ihmisiin, mutta et tehnyt sitä.
Ei tarvitse sitten muutaman vuoden päästä ihmetellä, miksi aikuinen lapsesi ei halua enää nähdä sinua.
Valitettavasti kukaan muu ei pysty auttamaan sua. Tulevaisuutesi kannalta toivon, että tällä kertaa et ole alistuva luuseri.
Ap:stä kyllä näkyy, että hänet on jo pienenä lannistettu ja alistettu huonolla kohtelulla. Itsetunto viety, saatu ymmärtämään kiusaajia loputtomasti.
Hän voi itse miettiä, haluaako kasvaa alistetun roolista ulos nyt aikuisena. Se on mahdollista, vaatii tosin ponnistelua ja mielellään terapiaa. Niskan päällä olemaan tottuneet eivät luovu asemastaan ilman taistelua, eikä ap halua taistelua, mikä on ymmärrettävää. Eli mikään ei muutu ellei ap muuta asetelmaa, kovin kyynärpäin.
Kiva kuulla, että isä kuitenkin kohtelee normaalisti.
Siis miksi et mene omalle mökillesi?
Alue: Aihe vapaa
On kyllä jossain kohti mennyt kasvatus vikaan, jos oma poikakin kohtelee paskasti. Eri asia ne murrosiän tunnekuohut kuin systemaattinen huono käytös.