Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut eivät vastaa mitään, kun heille puhuu jostain tärkeästä?
18.07.2019 |
Ovatko muut törmänneet sellaisiin ihmisiin. Jos puhun heille jostain minulle tärkeästä asiasta, he ovat hiljaa eivätkä sano mitään. Jos taas puhun jostain vähemmän tärkeästä, he vastaavat normaalisti. Tämän huomaa myös sähköpostissa, että jos kirjoitan tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asioista, niin vastaaja kommentoi vain sitä juttua joka oli vähemmän tärkeä eikä vastaa siihen tärkeään asiaan ollenkaan. Tämä hämmentää minua, koska en tiedä mistä on kyse.
Kommentit (47)
Tylsää ei kuunnella eikä sellaista, joka kälättää koko ajan. Onneksi on korvatulpat ja vastamelukuulokkeet keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos keskustelukumppani ottaa puheeksi asian x, on tapana kommentoida sitä jotenkin tai kysyä jotain selventävää.
Tätä sanotaan keskusteluksi, ei sitä, että kumpikin puhuu vuorotellen omista asioistaan.
Ei ihme, että suomalaisia pidetään tuppisuina.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppini on tuollainen, ihan omituisuuteen asti.
Olen tähän asti jaksanut jotenkin, mutta nyt kun tässä on ollut tosi isoja asioita, tuntuu etten enää jaksa.Nimittäin siskoni kuoli joku aika sitten. Jos puhun siskostani, kerron esim että laitoin asuntonsa myyntiin, ei sano mitään, on vaan hiljaa.
Enkä todellakaan ole puhunut kovin paljon asiasta, kyse ei ole siitä. Tulee itselle ihan kumma olo, kun mitenkään ei kommentoida, mitään ei kysytä.Tai jos kerron lähteväni ensi viikolla matkalle. Ei kommentoi, ei kysy minne, ei toivota hyvää matkaa.
Kuulostaa jopa vähään passiivisagressiiviselta käytökseltä. Tekeekö tuota muillekin vai vain sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Jos keskustelukumppani ottaa puheeksi asian x, on tapana kommentoida sitä jotenkin tai kysyä jotain selventävää.
Tätä sanotaan keskusteluksi, ei sitä, että kumpikin puhuu vuorotellen omista asioistaan.
Ei ihme, että suomalaisia pidetään tuppisuina.
Jos luit koko ketjun, niin aloittajan aloituksessaan tarkoittama hänelle tärkeä asia oli esimerkiksi jotain hänen poikaystävästään. Eli hän nimenomaan halusi puhua omista asioistaan eli omasta poikaystävästään. Jos siis keskustelun aiheena x on toisen poikaystävä, niin ihan oikeasti voi olla vaikeaa kommentoida mitään ja silti pysyä puolueettomana. Toisten parisuhteisiin kun ei ihan oikeasti ole järkevää sotkeentua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppini on tuollainen, ihan omituisuuteen asti.
Olen tähän asti jaksanut jotenkin, mutta nyt kun tässä on ollut tosi isoja asioita, tuntuu etten enää jaksa.Nimittäin siskoni kuoli joku aika sitten. Jos puhun siskostani, kerron esim että laitoin asuntonsa myyntiin, ei sano mitään, on vaan hiljaa.
Enkä todellakaan ole puhunut kovin paljon asiasta, kyse ei ole siitä. Tulee itselle ihan kumma olo, kun mitenkään ei kommentoida, mitään ei kysytä.Tai jos kerron lähteväni ensi viikolla matkalle. Ei kommentoi, ei kysy minne, ei toivota hyvää matkaa.
Kuulostaa jopa vähään passiivisagressiiviselta käytökseltä. Tekeekö tuota muillekin vai vain sinulle?
En osaa sanoa, tekeekö muillekin. Mutta tuota olen kyllä itsekin miettinyt, että paheksuuko jotenkin matkustelua/kotoa poisoloa (osa työmatkoja, mutta sitähän anoppi ei tiedä, kun ei kysy mitään) kun on vaan ihan hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen eräs kaverini, joka puhuu henkilökohtaisista ja vaikeista asioistaan niin paatoksella, että ei siinä saa suunvuoroa. Ja tosiaan asiat on vaikeita, niin en uskalla oikein sanoa mitään, kun suuttuu helposti. Sitten kun hän alkaa puhua vaikka säästä rauhallisempaan sävyyn, voin jotain kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppini on tuollainen, ihan omituisuuteen asti.
Olen tähän asti jaksanut jotenkin, mutta nyt kun tässä on ollut tosi isoja asioita, tuntuu etten enää jaksa.Nimittäin siskoni kuoli joku aika sitten. Jos puhun siskostani, kerron esim että laitoin asuntonsa myyntiin, ei sano mitään, on vaan hiljaa.
Enkä todellakaan ole puhunut kovin paljon asiasta, kyse ei ole siitä. Tulee itselle ihan kumma olo, kun mitenkään ei kommentoida, mitään ei kysytä.Tai jos kerron lähteväni ensi viikolla matkalle. Ei kommentoi, ei kysy minne, ei toivota hyvää matkaa.
Kuulostaa jopa vähään passiivisagressiiviselta käytökseltä. Tekeekö tuota muillekin vai vain sinulle?
En osaa sanoa, tekeekö muillekin. Mutta tuota olen kyllä itsekin miettinyt, että paheksuuko jotenkin matkustelua/kotoa poisoloa (osa työmatkoja, mutta sitähän anoppi ei tiedä, kun ei kysy mitään) kun on vaan ihan hiljaa.
Voi olla, että ei vaan halua udella. Anoppi-miniä-suhteet on usein hankalia ja anoppisi voi ajatella, että suhteenne pysyy asiallisempana, jos hän ei kysele eikä ilmaise omia mielipiteitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No aika harvassa ovat ihmiset, joiden kanssa haluan keskustella heidän parisuhteestaan tai omastani. Normaali ihminen välttää viimeiseen asti sekaantumasta ja ottamasta kantaa. Luultavasti itse avaudut aivan liikaa yksityisasioistasi tai ainakin väärille ihmisille. Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi kommentoida seurustelukumppaniasi?!?
En todellakaan halua, että kukaan ottaisi kantaa parisuhteeseeni. Kumppani vain on niin iso osa elämää, että on vaikea olla puhumatta hänestä mitään. On elämässä tietysti muitakin asioita, mutta niistä suuri osa on sellaisia, jotka haluan pitää vain pienen piirin tiedossa. Kumppanista sentään haluan kertoa edes jotain.
Sanat tulisii convertoida niiin että ne mielllyttävät koska se onn kohteliasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppini on tuollainen, ihan omituisuuteen asti.
Olen tähän asti jaksanut jotenkin, mutta nyt kun tässä on ollut tosi isoja asioita, tuntuu etten enää jaksa.Nimittäin siskoni kuoli joku aika sitten. Jos puhun siskostani, kerron esim että laitoin asuntonsa myyntiin, ei sano mitään, on vaan hiljaa.
Enkä todellakaan ole puhunut kovin paljon asiasta, kyse ei ole siitä. Tulee itselle ihan kumma olo, kun mitenkään ei kommentoida, mitään ei kysytä.Tai jos kerron lähteväni ensi viikolla matkalle. Ei kommentoi, ei kysy minne, ei toivota hyvää matkaa.
Kuulostaa jopa vähään passiivisagressiiviselta käytökseltä. Tekeekö tuota muillekin vai vain sinulle?
En osaa sanoa, tekeekö muillekin. Mutta tuota olen kyllä itsekin miettinyt, että paheksuuko jotenkin matkustelua/kotoa poisoloa (osa työmatkoja, mutta sitähän anoppi ei tiedä, kun ei kysy mitään) kun on vaan ihan hiljaa.
Äitini on samanlainen. Tapaamme suht harvoin, joten luulisi että juttua riittäisi silloin kun nähdään. Tuntuu aika hankalalta kertoa kuulumisia, kun seurauksena on niin usein vaivautunut hiljaisuus, ja etenkin kun en tiedä, miksi äiti ei sano mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko esimerkin jostain tärkeästä aiheesta?
Aiheita on ollut monenlaisia enkä pysty kaikkia enää muistamaankaan. Esim. yksi ihminen on sellainen, että jos puhun hänelle jotain seurustelukumppaniini liittyvää, niin hän ei sano yhtään mitään, ei edes "vai niin".
Tuohon esimerkkiisi viitaten, vastaan, ettei enää jaksa osoittaa mielenkiintoa tai sanoa mitään, kun ne seurustelukumppanit vaihtuvat niin tiheään, eikä enää tiedä kuka seurustelee kenenkin kanssa tai kuka on jättänyt. kenenkin. Kun itsellä on tärkeämpikin asioita mietittävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus olen syyllistynyt tuohon itsekin, etten kommentoi mitäån, ainakin jos olen edes pikkuisen erimieltä, kun toinen osapuoli loukkaantuu helposti eikä tilaa ole eriäville mielipiteelle, vaan parhaassa tapauksessa saa haukut niskaansa tai saa lukea parjausketjun mammapalsta. Ehkä näin suojelee itseää, kum ei halua epäsopua tai draamaa.
Mun työkaveri kyselee mielipiteitä jokaiseen asiaan ja kertoo asioitaan, mutta ei siedä poikkipuolista sanaa. Ja se on lähinnä yksin puhelua, eikä vuorovaikutteista keskustelua.
Kiusaaja.
Olen kertonut vaikeasta sairaudestani. Vastaus: 😐
Ei kiinnosta, kaikki muu kiinnostaa. Henkilö on 50+ mies, myyntitausta, kepulainen. Tunteeton paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko parisuhdeasioista puiminen oikeasti tärkeä asia? No ei ole. Jollei toinen jaksa kuunnella toisen paasausta mm. mieheni on huono sängyssä tai jotain muuta miestä morkkaavaa asiaa, niin todellakin on parempi olla hiljaa. Toisen ihmisen hiljaisuus kertoo sen, että ”sori, mutta en jaksa kuunnella tällaista pskaa, voitko lopettaa kiitos”.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaja.
Olen kertonut vaikeasta sairaudestani. Vastaus: 😐
Ei kiinnosta, kaikki muu kiinnostaa. Henkilö on 50+ mies, myyntitausta, kepulainen. Tunteeton paska.
Hyi helvetti.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaja.
Olen kertonut vaikeasta sairaudestani. Vastaus: 😐
Ei kiinnosta, kaikki muu kiinnostaa. Henkilö on 50+ mies, myyntitausta, kepulainen. Tunteeton paska.
Sairaudesta kertominen on vaikea asia. Ja niin on kuunteleminenkin. Jos yrittää tsempata toista, että kyllä se siitä taas paremmaksi muuttuu, niin toinen suuttuu, koska ”sinä et voi ymmärtää mitään tästä minun sairaudestani, sinulla ei ole oikeutta sanoa noin, että kyllä se siitä, jos se oikeasti tunnu siltä, että kyllä se siitä”. Teit niin tai näin, niin kaikki on huonosti.
Minulla oli tuollainen ystävä. Paino sanalla oli.
Ei tarvinnut olla kyseessä syvällinen pohdinta tai oman elämän ongelma, sillä näihin hän auliisti jakeli kommentteja ja neuvoja itsevarmaan, kaikkitietävään tyyliin. Mutta auta armias, jos kerroin että otettiin äkkilähtö Espanjaan koko perheelle, kun vihdoin mies jäi lomalle. Vastassa oli täysi hiljaisuus. Voisi sitä sanoa että mukavaa reissua.
Vaiteliaisuus on merkki siitä, että ette pidä ystävyyttänne samantasoisena. On helppo keskustella sydänystävänä sydänystävän kanssa tai smalltalkata kivan työkaverin kanssa. Mutta sitten kun keskustelusta tulee eriparista, niin esiin tulee hiljaisuus. Se tarkoittaa, että sinä pidät häntä enemmän ystävänä kuin hän sinua. Ehkä tämä toinen on hitaammin lämpenevää sorttia, tai hän ei vain miellä sinua läheiseksi.
Ilmiön tunnistaa esim silloin, kun työkaveri avautuu hiukan liian nopeasti henkilökohtaisista asioistaan ja vastaanottaja kiusaantuu. Tai siitä, kun työkaveri puhuu aina pinnallisia juttuja eikä tunnu koskaan kertovan mitään henkilökohtaista, tärkeää. Tai siitä, kun kertoi ystävälleen että hän oli paras kaveri, mutta tämä paras kaveri vältteli katsekontaktia kunnes tunnusti, että hänen paras ystävänsä oli joku kolmas henkilö. Sitä rataa...
Ihmissuhteet syvenevät eri tahtiin ja eri ihmisilläkin voi olla eri näkemys samasta ihmissuhteesta. Ei sen kummempaa :)
Ap on klassinen "minä minä minä"- ihminen. Älä ota itseesi, kaikkia ei vaan kiinnosta sun mitättömät asiat.
Mä saatan kuulua näihin ihmisiin. Kun koko päivän töissä joutuu ajattelemaan ja ratkomaan ongelmia, en vapaa-ajallani yleensä jaksa alkaa pohtia Venezuelan taloudellista tilannetta, maailmanlopun todennäköisintä ajankohtaa tai mitä kuoleman jälkeen on vai onko mitään. Jos joku aloittaa jonkun syvällisen keskustelun, ensimmäinen reaktioni on vain "ei hitto, en jaksa tätä".