Lue keskustelun säännöt.
Uskonko vaiko en?
18.07.2019 |
Asia jota olen miettinyt jo kauan, olenko jollakin tavalla "uskovainen" tai "uskossa", kun en voi päästää sellaista ajatusta mieleeni, että nuorena kuollut äitini ei jotenkin näkisi tai olisi tietoinen lasteni kuulumisista? Ovat jo teini-ikäisiä ja äitini kuollessa kumpikin oli alle 4,5v.
Ajatuskin siitä ettei äiti jotenkin heitä näkisi ja tietäisi mitä heille kuuluu, tuntuu niin sanoinkuvaamattoman pahalle etten yksinkertaisesti voi niin ajatella, pala kurkussa nytkin kun tätä tässä avaan.
Onko tämä sitten uskoa vaiko "vain" psyykeeni defenssiä, kun en kestäisi totuutta, en tiedä.
Kommentit (3)
Kiitos kommentista 1, mutta särähti pahasti korvaani tuo toteamuksesi, että "pitäisi" uskoa vaikkapa nyt raamatun sanomaan vain siksi, että on syntynyt suomeen ja suomalaiseksi. Mielestäni se ei tee mitään pakkoa mihinkään, todellakaan. Meille tuputetaan kristinuskoa vauvasta alkaen ikäänkuin muita vaihtoehtoja ei olisikaan vaikka niitä onkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka jokin kuolemanjälkeinen elämä olisikin totta niin mistä sitä tietää onko kristittyjen näkemys siitä oikeassa? Voihan se olla, että buddhalaisittain synnytään uudestaan tai jotain.
Kukaan ei ole pystynyt todistamaan onko yliluonnollisia asioita olemassa. Uskonto on jokaisen oma näkemys asiasta ja suurin osa suomalaisista on kristittyjä ja näin ollen heidän myös pitäisi uskoa siihen mitä Raamattu opettaa, mutta moni ei varmasti ajattele asiaa lainkaan. Joten minusta on täysin normaalia uskoa, että kuolleet läheisemme ovat jollain tavalla "olemassa" ja tietoisia siitä miten me voimme.