Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suljettu psykiatrinen osasto. Saako siellä olla puhelin ja omat vaatteet?
17.07.2019 |
Ja muutenkin miten hullupaikka sellainen on? Juttelin tänään lääkärin kanssa ja hän suositteli osastoa minulle.
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet etuoikeutettu, jos lääkäri on halukas kirjoittamaan sinulle lähetteen suljetulle. Moni haluaisi, mutta kaikille halukkaille ei ole tilaa.
Potilaat ovat kuten sinä, rauhoittumisen ja turvan tarpeessa.
Höpö höpö! En ole koskaan kuullut kenenkään haluavan suljetulle osastolle! Suljetuilla osastoilla EI ole mitään rauhaa tai turvaa. Päinvastoin. Ne ovat rauhattomia ja turvattomia paikkoja.
En tiedä yhtäkään ihmistä, joka olisi ollut tyytyväinen hoitoonsa suljetulla osastolla. Jokaikinen vapaaehtoisesti hoitoon mennyt on katunut. Monesti vapaaehtoisessa hoidossa olevan hoito on yllättäen muutettu pakkohoidoksi.
Suljetulla osastolla sinulla ei ole mitään ihmisarvoa.
Olen ollut suljetulla Vaasassa ja Seinäjoella. Molemmissa omat vaatteet. Vaasassa kerättiin kännykän laturit pois ja puhelimet piti ladata kansliassa, joku oli kai joskus hirttäytynyt. Rauhallistahan siellä oli, tai Vaasasssa oli yksi psykoottinen, joka vähän äksyili toisille potilaille ohimennessään. Vaasassa omat huoneet potilailla, Seinäjoella 3-4 potilasta huoneessa. Laulettiin potilastovereiden kesken karaokea, tehtiin käsitöitä, musiikkiterapiaa, puukäsitöitä, kankaanpainantaa, ulkoiltiin, saunottiin. Vaikka suljetulla oltiinkin, oli monilla vapaa kävely, eli ainakin minä kävin välillä kaupoilla, kirppiksellä yms. Palattua ratsattiin kyllä käsilaukku, ettei tuonut mukanaan huumeita tai kiellettyjä lääkkeitä. Ruoka oli todella hyvää. Vaasassa oli koko hoitojakson aikana vain yksi tapaaminen lääkärin kanssa, Seinäjoella useita ja lisäksi omahoitajan kanssa keskustelut ja perheterapeutin tapaamiset.
Vierailija kirjoitti:
Voin kuvitella millaista suljetulla on. Jotkut potilaat huutaa kuolaa heittelevät ulostetta. Toiset istuvat hiljaa katsoen lasittunut ilme silmissä jonnekkin kaukaisuuteen. Tiesittekö että Suomessa käytetään vieläkin sähköhoitoa! ?
Tiesin, että Suomessa käytetään sähköhoitoja esim erittäin pahan migreenin hoitoon. Se on usein päiväpolijuttu, mutta myös hoitoja käytetään osastoillakin tarvittaessa.
Mä veikkaan, että nää vaate ja puhelin jutut on asiakkaan tarpeista kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Voin kuvitella millaista suljetulla on. Jotkut potilaat huutaa kuolaa heittelevät ulostetta. Toiset istuvat hiljaa katsoen lasittunut ilme silmissä jonnekkin kaukaisuuteen. Tiesittekö että Suomessa käytetään vieläkin sähköhoitoa! ?
Sähköhoito on tehokkainta masennuksen hoitoa, kun mikään muu ei auta. Nukutuksessahan se tehdään, eikä potilas tiedä siitä mitään. Muisti heikkenee muutamaksi päiväksi, mutta sitten jälleen ok. On tehty omaisten taholta valituksia, kun sähköhoitoon ei päässyt, vaan lopulta tappoi itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin nuorena osastolla vakavan masennuksen takia. Puhelinta ei saanut pitää, omat vaatteet kyllä.
Mä tykkäsin paikasta, vaikka suurta apua itse ongelmaan en hoitajien rupatteluista saanutkaan. En ehkä edes ollut tarpeeksi "sairas" osastohoitoon, vaan olisin ehkä hyötynyt enemmän vaikka jostain etsivästä nuorisotyöstä tai tuetusta asumisesta... Ongelmia mulla oli yksinäisyys, rahahuolet, työttömyys jne alakulon lisäksi. Osastolle pääsin, kun masennustestin pisteet oli tosi korkeat. Tykkäsin, kun sai muutaman viikon "levätä" täyshoidossa... Sotkussa olleet raha-asiani hoidettiin, enkä joutunut stressaamaan. Muistan, kuinka ihanaa oli saada syödä terveelliset ateriat siellä, kun itse olin elänyt lähinnä leivällä ja kananmunilla. Välillä pääsi tekemään käsitöitä tai liikkumaan.
Ollessani suljetulla minulla oli omat vaatteet käytössä, mutta puhelimen käyttö oli kiellettyä. Se luovutettiin hoitajille. Perustelivat kieltoa sillä, että puhelimilla on nykyään helppo kuvata ja levittää materiaalia muista potilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 2000-luvun alussa Auroran suljetulla osastolla vastoin omaa tahtoani. Lääkäri teki pakkolähetteen kun itsemurhan vaara oli niin suuri vaikean masennuksen takia. Sillon ei saanut pitää kännykkää eikä omia vaatteita, eikä osastolta päässyt mihinkään ilman hoitajaa. Ei se mua haitannut, oli oikeitakin ongelmia kuten miten jaksaa elää.
Jälkeenpäin ajateltuna se osastolle joutuminen/pääseminen oli mun pelastus.
Nykyään on todella vaikea saada kunnollista apua mt-ongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa olla omat vaatteet. Puhelinkin voi olla, jos sille ei ole estettä. Se, kuten muutkin asiat päätetään potilaskohtaisesti.
Sinä menet sinne saamaan hoitoa juuri sinun omaan tilanteeseen.
Mene avoimin mielin. Ne hoitajat ja lääkärit eivät ole sinun vihollisia.
Osastoilla monet yllättää rauhallinen, leppoisa ja verkkainen tunnelma.
T: 14 vuotta suljetuilla osastoilla hoitajana
Entä mitä öisin tapahtuu? Hmm?
Yö aikaan ei saa poistua huoneesta ja sitten siinä huonekaverina on joku pervo! HYI hemmetti. Hoitajat tai mitä onkaan istuvat toimistossa katellen leffoja surffailen netissä. Jos erehdyt hiljaisuuden aikaan poistumaan huoneesta niin nopsaan olet siteissä hankalan potilaan maineessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa olla omat vaatteet. Puhelinkin voi olla, jos sille ei ole estettä. Se, kuten muutkin asiat päätetään potilaskohtaisesti.
Sinä menet sinne saamaan hoitoa juuri sinun omaan tilanteeseen.
Mene avoimin mielin. Ne hoitajat ja lääkärit eivät ole sinun vihollisia.
Osastoilla monet yllättää rauhallinen, leppoisa ja verkkainen tunnelma.
T: 14 vuotta suljetuilla osastoilla hoitajana
Entä mitä öisin tapahtuu? Hmm?
Asiakkaat meenevät huoneisiinsa ja nukkuvat.
Jos tuntuu pahalta, yöhoitaja kyllä auttaa ja kuuntelee. Usein keitäin vaikka teetä. Istutaan päiväsalissa ja jutellaan.
Monet potilaista avautuvat yöllä. Kirjaan tuon yöhoitajana ja kaikki tuo auttaa potilasta paranemaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vaatteet on. Senkin takia, että odotetaan potilaiden myös pesevän ne pesutuvan koneilla. Eli siinä mielessä järkevä ja normaalia elämää tukeva paikka. Kaupungilla tai kävelylläkin "pääsee" kyllä useimmat käymään. Lääkkeitä kyllä tuputetaan heti ja liikaa. Se miinuksena.
Tiedän muutaman, jotka pääsivät suljetulle osastolle. Kaikissa tapauksissa akuuttina itsemurhayrityksen takia. Ainoastaan yksi lähti kesken pois, koska huumeet veti enemmän puoleensa.
Omat vaatteet ja puhelin on saanut kaikilla olla. Alkuun rajoitettiin ulkonaliikkumista, joka sitten päivien aikana muuttui niin, että pääsi hoitajan kanssa ja lopulta yksin tai vierailijan kanssa. Parilla oli tehovalvonta alkupäivinä, jolloin esimerkiksi suihkussa käytiin kurkkaamassa usein, ettei vahingoita itseään siellä, jne.
Kaikkia olen käynyt tapaamassa, jotka lähelläni osastolla aikaa viettänyt. Ei siellä mitään tarvitse pelätä, varmaan muut potilaat voi ahdistua enemmän vierailijoista, varsinkin jos itsellä ei ole ketään, joka haluaa tulla tapaamaan. Siellä oli ehdoton huoneisiinkieltomeno, eli jokaisella oli se oma turvapaikka, jos ei halunnut olla sosiaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin kaverin kanssa tapaamassa toista kaveria, joka oli joutunut/päässyt suljetulle osastolle itäisessä Suomessa. Ihan kelpo paikka. Hoitaja tuntui sellaiselta, että hänen kanssa olisi mukava jutella.
Olen ollut kahdesti hoidossa suljetulla osastolla Pirkanmaalla, 9 kk ja 6 kk. Omissa vaatteissa oltiin kaikki ja puhelinta/läppäriä sai käyttää normaalisti. Muista potilaista jäi pääosin hyviä muistoja, ja useamman kanssa olen jatkanut yhteydenpitoa vielä sairaalan ulkopuolellakin. Suosittelen kyllä menemään, jos lääkäri kirjoittaa lähetteen. Itse olin tahdonvastaisesti hoidossa, koska en kyennyt ymmärtämään omaa parastani.
ei ole kokemusta suljetulta osastolta, vaan joltain poliklinikalta tai mikä lie. Jos et ole todella huonossa kunnossa niin en todellakan menisi sinne vapaaehtoisesti. Nimittäin sieltä ei niin vaan lähdetäkään pois, kun haluat. Poispäästytä tulee sinulle eräänlainen painajainen. Traumatisoidut, ja jatkossa pelkäät että sinut viedään sinne takaisin. Itselle kävi niin että olin täysin aiheettomasti 3 vrk tarkkailussa vastointahtoisesti, vaikka mitään syytä ei ollut (paniikkihäiriön takia-uskokaa tai ei). Luonnollisestikin sain terveen paperit heti kun se oli ohi, mutta koska kokemus oli niin traumatisoiva, tulin paranoidiseksi siitä etten pääsekään pois, vaan että pakko"hoito" jatkuu ja jatkuu loputtomasti, koska sellainen mahdollisuus on. Alat miettimään että miten voisit varmistella ulospääsysi, esim. jos lääkäri kysyy"haluatko jäädä tänne?" alat epäilemään että se on kompakysymys ja jos vastaat "väärin" että haluat välittömästi ulos, niin hän kirjoittaa sinulle lisää pakko"hoitoa"! Näin kävi itselleni ja vastasin "no voinhan mä jäädäkin" joten olin sitten vielä 3 lisäpäivää siellä ilman mitään tarvetta.
-kuka tahansa psyykk.sairas mies voi tulla sisälle huoneeseesi milloin tahansa! Ja näin kävi minulle! voit olla vaikka vuoteessasi tai alasti vaihtamassa vaatteita. Uskomatonta ettei miehille ja naisille ole omia osastoja!
-jokaista tekoasti tarkkaillaan enemmän kuin uskotkaan, ja kirjoitetaan ylös, kaikkien luettavaksi, se, käveletkö muiden keskuudessa, jne. Tämä selvisi kun tilasin jälkeenpäin eräitä papreita (vaikkei minun olisi pitänyt saada niitä haltuuni oikeasti)
-hoitajissa voi olla joku psykopaatti! Mulle osui tällainen, näin heti ettei tuo ole ihan normaali, jonkun sortin psykopaatti!
klo 22 on pakko mennä nukkumaan jokainen omiin huoneisiinsa että yöhoitaja saa katsoa isoa televisiota yksin ja sitä kanavaa/ohjelmaa mitä haluaa.
Tylsistyt yhdessä päivässä, mitään et siellä voi tehdä, tuijottaa seiniin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet etuoikeutettu, jos lääkäri on halukas kirjoittamaan sinulle lähetteen suljetulle. Moni haluaisi, mutta kaikille halukkaille ei ole tilaa.
Potilaat ovat kuten sinä, rauhoittumisen ja turvan tarpeessa.
Höpö höpö! En ole koskaan kuullut kenenkään haluavan suljetulle osastolle! Suljetuilla osastoilla EI ole mitään rauhaa tai turvaa. Päinvastoin. Ne ovat rauhattomia ja turvattomia paikkoja.
En tiedä yhtäkään ihmistä, joka olisi ollut tyytyväinen hoitoonsa suljetulla osastolla. Jokaikinen vapaaehtoisesti hoitoon mennyt on katunut. Monesti vapaaehtoisessa hoidossa olevan hoito on yllättäen muutettu pakkohoidoksi.
Suljetulla osastolla sinulla ei ole mitään ihmisarvoa.
Mä teen duunia mielenterveytensä kanssa kamppailevien ihmisten kanssa. Eli tämmöisessä päivävirikepaikassa ohjaajana. Suurin osa meidän asiakkaista ovat vapaaehtoisesti suljetulle hakeutuneet.
Lääkkeiden muuttuessa ovat tehneet tuon ratkaisun itsenäisesti ja täysissä sielun voimissaan, että ovat itse turvassa. Myös omaisten turvallisuuden takia ja jaksamisen. Toisille lääkkeiden muutos tekee radikaalejakin muutoksia, kunnes tasapaino löytyy.
Valitettavasti monesti osastolla hoitohenkilökunta joutuu tekemään rankkojakin hoitopäätöksiä, mutta eipä noista kukaan ole kokemuksistaan valittanut. Kertonut kyllä rajuistakin asioista, mutta heidän mielestään ne oli läpi käytävä päästäkseen siihen missä nyt tällä hetkellä ovat. Vaikka nämä meidän asiakkaat ovat tyytyväisiä hoitoonsa olleet, eihän se tietenkään pois vie toisten negatiivisia kokemuksia. Varmasti heitäkin, ehkä enemmistö.
Eli mä tunnen kymmeniä pakkohoitoon halunneita.
Kokemuksista ei yleensä valiteta, koska niistä ei ole mitään hyötyä ja helpommin pääsee pakkohoidosta ja ylipäätään psykiatrisesta hoidosta, kun pitää turpansa kiinni ja näyttää hoitomyönteiseltä. Kun potilas tajuaa oman roolinsa ja ymmärtää sairautensa, niin häneen luotetaan ja hänen vapaudenriistonsa kestää lyhyemmän ajan. Tutkimustenkin mukaan pakkohoidosta on enemmän haittaa kuin hyötyä, eli se mm. lisää potilaiden itsemurhariskiä, ei laske sitä.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26790691
Silti mediaan nostetaan yleensä näitä yksittäisiä, vähemmistössä olevia ihmisiä, joiden elämä ja henki pelastettiin pakkohoidolla. Onneksi Suomessa ei sentään ole pakollista avohoitoa, jossa ihmiset pakotetaan ottamaan erinäisiä injektioita vastoin omaa tahtoaan. On kammottavaa, miten yhdellä pärstäkertoimeen ja subjektiivisiin tulkintoihin perustuvalla diagnoosilla voidaan ihmiseltä viedä hänen perusoikeutensa täysin. Kun tutkimusnäytön tuottamiseen sekoittuu erinäisiä intressejä alkaen vahvoista kaupallisista ja ammattikunnan intresseistä, niin saadaan aikaan se, että todellisuudessa aivoja vauroittavilla ja ihmisten mielenterveyttä heikentävillä hoitomenetelmillä voidaan perustella ihmisten perusoikeuksien polkemista.
https://www.madinamerica.com/2019/07/twenty-years-kendras-law-case-aot/
Koska moniin diagnooseihin liittyy niin voimakas stigma, ihmiset eivät koe asiakseen ajaa stigman saaneiden ihmisten oikeuksia, koska eivät usko heidän kertomuksiaan ja pelkäävät heidän oletettua "sairauttaan". Tällä tavalla mahdollistettiin myös holokausti, johon olivat osallisena aivan tavalliset saksalaiset. Siinä yhteydessä aivan tavalliset saksalaiset hoitajat ja lääkärit toteuttivat muun muassa skitsofreenikoiden massamurhan, ja tappoivat jopa 70 % saksalaisista skitsofreniadiagnoosin saaneista ihmisistä. Olkaa onnellisia, että ette joudu sentään noin rankkoja päätöksiä tekemään!
Alue: Aihe vapaa
Mä teen duunia mielenterveytensä kanssa kamppailevien ihmisten kanssa. Eli tämmöisessä päivävirikepaikassa ohjaajana. Suurin osa meidän asiakkaista ovat vapaaehtoisesti suljetulle hakeutuneet.
Lääkkeiden muuttuessa ovat tehneet tuon ratkaisun itsenäisesti ja täysissä sielun voimissaan, että ovat itse turvassa. Myös omaisten turvallisuuden takia ja jaksamisen. Toisille lääkkeiden muutos tekee radikaalejakin muutoksia, kunnes tasapaino löytyy.
Valitettavasti monesti osastolla hoitohenkilökunta joutuu tekemään rankkojakin hoitopäätöksiä, mutta eipä noista kukaan ole kokemuksistaan valittanut. Kertonut kyllä rajuistakin asioista, mutta heidän mielestään ne oli läpi käytävä päästäkseen siihen missä nyt tällä hetkellä ovat. Vaikka nämä meidän asiakkaat ovat tyytyväisiä hoitoonsa olleet, eihän se tietenkään pois vie toisten negatiivisia kokemuksia. Varmasti heitäkin, ehkä enemmistö.
Eli mä tunnen kymmeniä pakkohoitoon halunneita.