Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni kuvittelee vaihtaneensa parempaan puolisoon?
17.07.2019 |
Ehkä olette muutkin huomanneet, että kun kaverille eron jälkeen löytyy uusi puoliso, niin puoliso on luonteeltaan ja ulkonäöltään samanlainen kuin entinenkin. Ei tietenkään ihan kopio, mutta perusominaisuudet ovat pysyneet samana. Silti puolisonvaihtaja kuvittelee vaihtaneensa parempaan ja sanovat sen hyvinkin painokkaasti.
Onko rakkaus niin sokea, ettei se näe, että samalla kaavalla tuli valittua uusi puolisokin? Ja eikö järki kerro, että ihminen automaattisesti etsii itsensä kaltaisia ihmisiä ympärilleen, joten eivät ne itsen kaltaiset ihmiset ole järjellä ajatellenkaan toisella kierroksella kovin erilaisia kuin ensimmäisellä.
Silti kovasti vakuutellaan, että nyt tuli vaihdettua parempaan.
Kommentit (24)
Jos luonne ja ulkonäkö on sama, niin voi se silti olla parempi, jos eron syy oli vaikkapa ärsyttävät tavat, tunnekylmyys tai pettäminen, jota uusi ei tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin aikanaan uuden miesytäväni luona käydessäni miksi naapurit tervehtivät minua kun liikuin yksin lenkillä jne. miesystäväni kodin lähiympäristössä. Sittemmin selvisi että miesystäväni ex-puoliso oli hyvin paljon näköiseni, ja minua luultiin eksäkseen ! Silmälasit lyhyet, samanväriset hiukset kuin itselläni , ja mies itsekin sanoi että olimme "samankokoisetkin"
Olen samaa mieltä kuin aloittaja, että varsinkin miehet ehkä tiedostamattaankin hakevat samaa naistyyppiä.
Tämä on totta. Sekä itse, että miehen exä olemme vihreäsilmäisiä brunette ja. Itse olen hieman lyhyempi kyllä. Serkulle nyxä ja exä voisivat olla sisaruksia, niin samannäköisiä ovat.
No onpas soopaa.
Jos otetaan ulkonäön karkeat perusasiat, kuten ruumiinrakenne, kokoluokka, hiusten väri ja malli, ehkä silmien väri, niin yhdessä sukupuolessa on kenties parisenkymmentä erinäköisen ihmisen karkeaprototyyppiä. Ei ole kummoinenkaan ihme, jos useampi peräkkäinen kumppani sattumaltakin on samaa ”tyyppiä” ainakin joillain tuntemillaan ihmisillä, se on varsin todennäköistä pelkästään sattumaltakin.
Tietenkin voi olla että jonkun silmää miellyttää tietyt piirteet, jolloin on todennäköistäkin, että useammilla kumppaneillaan on niitä samoja piirteitä. Jos huomio kiinnittyy herkästi tietyn näköisiin, niin näistä helpommin löytääkin uuden kumppanin.
Se, miten noista ulkoisista yhtäläisyyksistä muka voisi päätellä, ettei vaihtamalla parane, taas on jotain täysin käsittämätöntä epäpäättelyä. Ihmisen ulkonäkö ei ole missään yhteydessä siihen, millainen hän on ihmisenä tai kuinka hyvin sopii tietyn ihmisen kumppaniksi. Kaksi samankaltaista ulkoisesti ovat ihan erillisiä ja erilaisia ihmisiä luonteeltaan.
Jos vaihtamalla paranee, niin yksi selitys on varmaan aika usein se, että kun vaihdetaan, niin olemme vanhempia. Niin itse kuin toinen osapuoli.
Nuorena solmitut suhteet ovat aina harjoituskappaleita. Miten ne voisivat muuta ollakaan? Me naiset kiukuttelemme ja miehet laistavat vastuusta näin stereotyyppisesti. Kun menemme seuraavaan parisuhteeseen, niin tiedämme jo, mitä ei kannata tehdä. Eli todennäköisyyslaskennalla myöhemmät parisuhteet ovat aina parempia kuin aiemmat.
Minut on vaihdettu ja löysin uuden - vaihdetun - miehen 45-vuotiaina. Olemme paljon puhuneet, millaisia olimme nuoruuden liitoissamme. Mies kertoo olleensa dominoiva, mutta minun kanssani ei ole yhtään. Minä taas olin kontrollifriikki, mutta enää en ole. Toki suhde on nyt hyvä, kun meillä ei ole mitään valtapeliä - jos olisimme tavanneet nuorena, olisimme varmaan sellaisen saaneet pystyyn.
Autuaita ovat ne, jotka pystyvät muuttumaan ja muuttamaan kurssia samassa suhteessa.