Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni kuvittelee vaihtaneensa parempaan puolisoon?
17.07.2019 |
Ehkä olette muutkin huomanneet, että kun kaverille eron jälkeen löytyy uusi puoliso, niin puoliso on luonteeltaan ja ulkonäöltään samanlainen kuin entinenkin. Ei tietenkään ihan kopio, mutta perusominaisuudet ovat pysyneet samana. Silti puolisonvaihtaja kuvittelee vaihtaneensa parempaan ja sanovat sen hyvinkin painokkaasti.
Onko rakkaus niin sokea, ettei se näe, että samalla kaavalla tuli valittua uusi puolisokin? Ja eikö järki kerro, että ihminen automaattisesti etsii itsensä kaltaisia ihmisiä ympärilleen, joten eivät ne itsen kaltaiset ihmiset ole järjellä ajatellenkaan toisella kierroksella kovin erilaisia kuin ensimmäisellä.
Silti kovasti vakuutellaan, että nyt tuli vaihdettua parempaan.
Kommentit (24)
Minä en ole "vaihtanut" parempaan. Löysin vain minulle sopivamman. Huonomman ehkä, kun olen itsekin niin huono ihminen. Mutta yhdessä meillä on hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun nykyinen puoliso ei ole edes samannäköinen edellisen kanssa, ja luonnekin on eri maata. Nuorena sitä vaan tiesi niin kovin vähän, joten tyytyi mustasukkaiseen ja hiljakseen alkoholisoituvaan. Parempi tämä toinen on, paljon parempi.
Eräs eronnut sanoi ettei olisi eronnut, jos olisi tiennyt että uusi suhde on samaa pskaa eri paketissa.
No ex- mieheni otti lihavan blondin, minä olen tumma ja hoikka.
Nykyinen mies on tumma, pitkä ja itsestään huoltapitävä ja ex- miehestäni on tullut vuosien saatossa lihava myös. Että en nyt tiedä tuosta ..
Olen varmaan puliksi sokea ja ainakin saman verran kuuro, koska en itse varmasti kykene aina erottamaan miksi joku on halunnut tai muutoin päätynyt eroamaan. Toki omia arvailuja ja enemmän ja vähemmän onnistuneita vastauksia olen pienessä mielessäni saatan tai olen saattanut pyöritellä. Toki toisinaan osa on ihan pyytämättä saattanut avautua ex-kumppanistaan. Tosiinaan sellaisella tavalla, että olen jälleen mielessäni pyöritellyt, että miksi aiempi suhde kesti niinkään pitkään kuin kesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset vetävät aina tietynlaisia puolisoehdokkaita puoleensa. Jos vaikka kaikki miehet sattuu olemaan alkoholisteja niin kannattaa katsoa peiliin ja etsiä vika sieltä.
Eiköhän se ole ihan peruspsykologiaa ettei halua tunnustaa vaihtaneensa huonompaan. Pätee varsinkin naisten kohdalla. Eksän uusi mies on lyhyempi, leveämpi, vähemmän koulutetumpi kuumakalle joka kohtelee lapsia välillä kyseenalaisesti. Vaikea uskoa eksän olevan nyt onnellisempi...olisi hauska kysyä miltä nyt tuntuu kun haukuit minua ennen eroa läskiksi ja luuseriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. Yksi vaihtoi työnarkomaanin alkoholistiin ja nyt on mukamas niin erilainen mies. Vaikka sama riippuvuus niillä molemmilla on taustalla. Ja toinen vaihtoi narsistityyppisen konservatiivivaimonsa narsistityyppiseen räväkkään kananperseeseen. Ja nyt on erilainen vaimo, kuten onkin, jos ei välitä, että se narsistityyppisyys on melkoisen kokonaisvaltainen ominaisuus ihmisessä.
Ja kolmas vaihtoi mielenterveysvaimonsa paaaljon parempaan. Uudella vaimolla ei ole diagnoosia. On vain hyvin avoimesti katkeruuden ja kateuden myrkyttämä pahasuinen äitipuoli. Tämäkin mies on hyvin tyytyväinen vaihtoonsa. Lapset tosin saivat kelvottoman äidin lisäksi vielä myrkyllisyydellään kelvottoman äitipuolen. Mutta mitäpä siitä välittämään.
Näitä tarinoita olisi loputtomasti.
Parempi nykyinen on. Hänessä on ne piirteet, joita aloin kaipaamaan puolisossa ollessani avioliitossa. Kiltteys ja herrasmiesmäisyys puuttui exältä täysin. Oli puhumaton juntti. Rakkaus oli aluksi sokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelin aikanaan uuden miesytäväni luona käydessäni miksi naapurit tervehtivät minua kun liikuin yksin lenkillä jne. miesystäväni kodin lähiympäristössä. Sittemmin selvisi että miesystäväni ex-puoliso oli hyvin paljon näköiseni, ja minua luultiin eksäkseen ! Silmälasit lyhyet, samanväriset hiukset kuin itselläni , ja mies itsekin sanoi että olimme "samankokoisetkin"
Olen samaa mieltä kuin aloittaja, että varsinkin miehet ehkä tiedostamattaankin hakevat samaa naistyyppiä.
Myönnän, nykyisesä on hyvin paljon samaa kuin exässä. Vaikka en tokikaan vaihtanut exää nyxään. Erosin exästä, koska alkoholi. Nykyiseni tapasin paljon eron jälkeen. Ja kyllä, hänessä on paljon samaa, huomaan sen itsekin. Huumori, eleet, ikä, harrastukset, taipumukset. Mutta on parempi. Koska ei alkoholi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuttu meni juuri viisikymppisenä ekaa kertaa naimisiin nuoruuden rakkautensa kanssa. Olivat olleet eka yhdessä kymmenen vuotta, sitten erillään toiset kymmenen. Nainen sanoi, että miehissä (kai naisissakin?) virheiden määrä on vakio. Ne ovat vain eri miehissä eri paikoissa.
Olen toista kertaa naimisissa. Miehet ovat tietyllä tavalla samanlaisia, eli vahvoja johtajatyyppejä, jotka saavat asioita tapahtumaan ja ovat hyviä puhumaan.
Eksän suurin vika oli dominoivuus ja henkinen väkivalta, jos oli eri mieltä. Nykyisen vika on laiskuus, kun ei ole töissä. Vaikka minä en vaihtanut miestä, vaan eksä vaihtoi minut, niin elämäni on nykyään helpompaa, eli parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuvittele vaan tiedän. 23v katsottu nyt toista kierrosta ja mieheni on todella hyvä ja rakas.
Negatiivisissa asioissa täysin päinvastainen kuin ensimmäinen. Yhteistä vain se että kumpikin on hyviä sängyssä. Nykyinen vain taitavampi, rakastavampi ja huomioivampi.
Ensimmäinen mieheni oli kyllä kunnollinen perheenisä mutta ei osannut osoittaa arvostusta eikä rakkautta. Tunnekylmä. Hänen arvomaailmassaan järjestys oli hän, lapset, kissa ja jos jotain jäi niin minä.
Nykyiselle miehelleni on tärkeää että minulla on kaikki hyvin, silloin koko perhe voi hyvin. Olemme toistemme parhaat ystävät ja kumppanit
En tiedä. Osalla varmaan vaihtuukin parempaan, jos on opiksi ottanut edellisestä. Osa taas toistaa.
Yks tuttu on kolmatta kertaa eroamassa avioliitosta ja tämäkin mies on paljastunut (taas) narsistiksi. Ei ole tullut mieleen hänelle, kuka niiden (hänen mielestään) narsistien kanssa menee naimisiin. Oisko jotain vikaa siellä päässä? Viimeisellä on riippuvaisuutta, jonka hän tiesi seurustellessa jo, en ymmärrä uskoiko rakkauden parantavan riippuvuudesta vai mitä lie aatellut...
Entinen oli kuin vastakohta minua ja kyllä, olin samaa mieltä myös parisuhteemme ”hyvinä aikoina”, ja nykyinen on huvittavankin paljon samankaltainen moneltakin osaa. Joten ei päde tähän vaihtajaan. Lisäksi en jää enää niin yksin esimerkiksi lasten kanssa enkä joudu patistamaan miestä ihan joka asiaan, esim menemään omaan työhönsä :D Olo on ensimmäistä kertaa elämässä kevyt.
On ihanaa, kun tuntuu, että talossa on kaksi aikuista, jotka arvostavat toisiaan, jotka hassuttelevat yhdessä ja joilla vaan synkkaa niin hyvin. Koen olevani arvostettu naisena ja äitinä, ja koen, että lapsillani on loistava isäpuoli, parempaa ei voisi toivoa. Lapset näkevät nyt terveen parisuhdemallin, vaikka joutuivatkin ikävä kyllä kokemaan vanhempiensa eron, mutta puolensa tässäkin. Lapset saivat myös paljon paremman stressittömämmän äidin. Kyllä sitä vaan joskus kannattaa lähteä kärsimästä.
Vierailija kirjoitti:
No ex- mieheni otti lihavan blondin, minä olen tumma ja hoikka.
Nykyinen mies on tumma, pitkä ja itsestään huoltapitävä ja ex- miehestäni on tullut vuosien saatossa lihava myös. Että en nyt tiedä tuosta ..
Niin, lihavuushan se kaiken ratkaisee.
Kyllä ihminen voi muuttua 15 vuoden aikana paljonkin, jos on yhtään kiinnostunut itsensä kehittämisestä. Itse olin ainakin toisella kierroksella ihan eri ihminen kuin se traumatisoitunut pikkutyttö, joka valitsi ensimmäisellä kierroksella alkoholistiperheen pojan. Aikuisena ja terapiani käyneenä osasin valita paremmin. Miehissäni on tietysti jotakin samaakin, mutta ulkonäöltään he eivät muistuta toisiaan ollenkaan (nykyinen on iso, ylipainoinen ja puolikalju, kun eksä oli atleettinen blondi) ja halu ja kyky sitoutua parisuhteeseen ovat nyksällä paljon paremmat.
En olisi halunnut vaihtaa, mutta pakotettiin. Uusi on kiltimpi, hellempi ja parempi sängyssä. Myös väkivallaton. En jää kaipaamaan exää.
M42
Nyt oli kyllä melkoisen erikoista ajatuksenjuoksua ap:lla. Katsos kun vaikka se uusi puoliso ulkopuolisen silmin olisikin samannäköinen ja/tai samankaltainen kuin edellinen, ei hän kuitenkaan ole sama ihminen, tai edes lähellä sitä.
Vaihtamalla paranee, sanon minä.