Voiko ihmiseltä, jonka läheinen on tehnyt itse mur han, kysyä, onko hänellä syyllisyydentunteita tapahtumasta?
Kommentit (13)
Loukkaisit tarkoituksella ihmistä, jonka mt-ongelmainen läheinen on tehnyt itsemurhan?
Miksi ihmeessä?
Kaikilla on murheita elämässä.
Miksi pitäisi? Haluatko lyödä lyötyä?
Toki, jos haluat vttuilla, syyllistää, loukata ja olla pahantahtoinen tarkoituksella tuota ihmistä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi, mutta voi kysyä millaisia tunteita hänellä on tapahtuneesta.
Paitsi apn ei kannata kysyä yhtään mitään. Puuttuu vuorovaikutustaidot
Juu, mene heti, ja tenttaa oikein kunnolla! Älä päästä helpolla, vaan kaiva ne kaikki syyllisyyden tunteet oikein ankaralla otteella esiin!
Eikö sinulla ole syyllisyyden tunnetta ajatellessasi moista typeryyttä?
Vierailija kirjoitti:
Loukkaisit tarkoituksella ihmistä, jonka mt-ongelmainen läheinen on tehnyt itsemurhan?
Miksi ihmeessä?
Kaikilla on murheita elämässä.
Missä mainittiin mt-ongelmainen?
Riippuu, millä asenteella olet itse. Haluatko kysyä suoraanja ottaa vastaan kaiken, mitä sieltä sitten tulee, vaan vain pelkkää uteliaisuuttasi? Ja jos on aivan pakko kysyä, niin ole diplomaattinen ja kysy oikeassa ,kohdassa. JOs lähestyt niin suoraan ja tökerösti voit olla varma, että hän kokee sen syytöksenä kaiken muun päälle.
Suurin osa itsarin tehneen läheisistä kokee melko raskastakin syylllisyyttä tapahtuneesta, joten lue mieluummin joitakin aiheeseen liittyviä kirjoja ja asiallaisia artikkeleita kuin sörkit asiaa.
Olen siis itsekin sitä mieltä, että ei voi, mutta katsoin videon, jolla nainen, jonka poika on tehnyt itsemurhan, sanoo, että sitä pikemminkin pitää kysyä (koska niitä on ollut hänellä, ja se on luonnollista eikä siitä pidä tehdä tabua)! Outoa minustakin kyllä. Lienee yksilöllistä? Inhimillisessä tekijässäkin kerran yhdeltä itsemurhan tehneen omaiselta toimittaja kysyi, onko hänellä ollut syyllisyydentunteita tapahtuneesta, ja ajattelin kysymyksen olleen tökerö, mutta haastateltava ei loukkaantunut siitä vaan näytti helpottuneen.
AP
Ne on niin hirveitä tunteita, että pelottaa sanoa ääneen, koska pelkää että ne muuttuu todemmiksi tai että muut ihmiset tajuavat että se oli syytäsi, jos sanot ne ääneen. Ja kuitenkin olisi tosi paljon parempi sanoa ne jollekin sopivalle ihmiselle ääneen ja kohdata ja käsitellä kuin hukkua niihin yksin. Siksi ajattelen, että voi hyvinkin olla eduksi että joku joko riittävän läheinen ja varmasti ei-tuomitseva ihminen, luottamuksellisen suhteen rakentanut ammattilainen tai saman kokenut vertaistukihenkilö kysyy asiaa.
Älä kysy. Varmasti ihminen kertoo oma-aloitteisesti, jos kokee sen tarpeelliseksi.
Ei voi, mutta voi kysyä millaisia tunteita hänellä on tapahtuneesta.