Olen liian herkkä ns. nössö
Olen aina ollut tosi väritön, mitäänsanomaton seinäruusu. Koulussa minua haettiin viimeisenä tanssimaan eli silloin kun oli ihan pakko. Minua kiusattiin koska kaikki ajattelivat että kun olen näkymätön olen helppo kohde kun en vielä puolustanut itseäni. Kaikki johtui siitä kun koin kaikki todella herkästi. Kukaan ei tajunnut kuinka herkästi kaikki koin. Minussa oli esillä pehmeä sisus joka otti kaikki veitsen iskut itseensä.
Nykyään tulkitsen kaikki yliherkästi johtuen varmaan tulehtuneesta lapsuudestani. Joskus taas olen ylikova ja näytän että kestän kaiken (jossa en tunne olevani itseni). Todellisuudessa haluaisin mennä vain yksin itkemään jonnekin. Menen helposti pois tolaltani kun luen kamalia uutisia jos esimerkiksi eläimille sattuu jotain kamalaa koska olen hyvin eläinrakas ihminen.
Haluaisin olla suojassa kotonani jottei kukaan satuttaisi minua enää. En jaksa ihmisten pahuutta, olen liian herkkä kohtaamaan sitä. En pysty unohtamaan kokemaani vääryyttä. Silmissäni useimmat ovat kiusaajia ja elämäni haaskaajia. Liian monet ihmiset ovat pettäneet lupaukseni ja käyttäneet sinisilmäisyyttäni hyväkseen. En tiedä miten pystyn jatkamaan elämääni ilman ahdistusta.
Kun luen tekstiäsi minulle ei ainakaan tule vaikutelmaa mitäänsanomattomuudesta. Minusta herkkyydessäsi on paljon kauneutta, asioiden huomaamista ja ymmärtämistä. Olet ehkä kasvanut väärässä ympäristössä ja kohdannut vääriä ihmisiä, siksi koet olevasi niin rikki. Itsellänikin on toisinaan tuo tarve eristäytyä ja piiloutua muiden ihmisten julmuudelta, se voi kuulua elämään todella vahvasti elämän synkimpinä jaksoina, joista kuitenkin voi päästä eteenpäin. Toisinaan se tarve jää elämään, mutta senkin kanssa voi oppia joten kuten elämään. Olen itsekin kokenut kovia (esimerkiksi hyväksymättömyyttä, yksinäisyyttä ja kiusaamista) ja kohdannut myös vähän samatyyppisiä ihmisiä kuin sinä. Joistain näistä ihmisistä on tullut läheisiäkin. Olen kokenut, että juuri heidän kanssaan on saanut jakaa kaikista syvimmin, itseäni kun kiinnostaa muukin kuin pintasilaus toisessa ihmisessä.
Toivon sydämestäni, että löytäisit ihmisiä joilla on samanlaisia kokemuksia ja taipumuksia. Heidän kanssaan voisit kokemuksia jakamalla löytää uuden maailman ja tajuta paremmin, että herkkyys voi olla myös voimavara. Näiden ihmisten kautta voisit ymmärtää myös, ettei rikkinäisyytesi syy ole vain sinussa itsessäsi, vaan muissakin ihmisissä, jotka eivät syystä tai toisesta ole ymmärtäneet ja kohdanneet oikein sekä toisinaan vain säälimättömissä elämänolosuhteissa, jotka eivät anna paljoa mahdollisuuksia juuri kellekään. Omien traumojen syvimpien syiden löytäminen voisi olla avain vapauteen.