Lue keskustelun säännöt.
5-vuotiaassa erityislapsessani muutos
15.07.2019 |
Kirjoitan nyt puhelimella, joten en jaksa lapsen koko elämäntarinaa kirjoittaa. Mutta huolissani olen ollut lapsesta alusta saakka, ja selvää on aina ollut, että kaikki ei ole ihan niin kuin pitäisi.
4-vuotiaaksi asti pelkäsimme, että oppiikohan lapsi ikinä puhumaan kunnolla. Lauseet olivat lähinnä 2-3-sanaisia. Monia unettomia öitä, kun tätä mietin. Nyt lapsi puhuu kahta kieltä sujuvasti ja ymmärtää kolmatta.
Toinen juttu mikä on huolestuttanut on empatiakyvyn puute. Lapsi on kyllä aina pitänyt läheisyydestä, mutta täysin omin ehdoin. Siskoa kohtaan on aina ollut väkivaltainen ja nauranut päälle. Pelkäsin, että onko lapsessani psykopaatin piirteitä.
Ei ole koskaan aiemmin ymmärtänyt nonverbaalista kommunikaatiota, eikä osannut erottaa muiden tunnetiloja, mutta viime viikolla kysyi minulta yhtäkkiä, että miksi olen surullinen. Nyt juuri vahingossa heitti hiekkaa pikkusiskon päälle, ja alkoi putsata hiekkaa pois siskon korvista ja hiuksista. Täytyy sanoa, että pääsi äidiltä helpotuksen ja onnen itku.
Lisään vielä, että lapsen älykkyydessä ei ole ikinä ollut mitään vikaa. Lapsen äly on terävä kuin partaveitsi. Diagnoosia lapsi ei kuitenkaan ole koskaan saanut.
Kunhan halusin jakaa. Ehkä täällä on kohtalontovereita?
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Nonverbaalisen kommunikaation erityisyyden tukitoimena voi käyttää tunteiden sanoitusta.
Ollaan tuota tehty vuosia, mutta ei huomattu yhtään mitään kehitystä ennen. Eikä se kielikään lähtenyt kehittymään, vaikka kuinka puhuttiin ja luettiin ja harjoiteltiin. Sattui todella, kun kaikki spekuloivat, että lapselle ei varmaan kukaan puhunut kotona, vaan hän vain istui yksin jossain nurkassa, vaikka todellisuudessa näimme varmasti huomattavasti enemmän vaivaa, kuin keskivertovanhemmat. Tuntui siltä, että siinä neljän vuoden iässä palaset ikään kuin loksahtivat paikoilleen, ja lapsi alkoi puhua. Hänhän oli kuitenkin ymmärtänyt puhetta jo monta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo empatian yms. kehittyminen hitaasti liittyy todennäköisesti kielellisen kehityksen hitauteen. Lapsi alkaa ymmärtämään asioita paremmin ja tunteiden tiedostaminen kehittyy kunnolla vasta kun kieli on kehittynyt kunnolla.
En toki tiedä mitä kaikkea ongelmia teillä on ollut, mutta mielestäni olette ehkä odottaneet vähän liikaakin lapselta. Pääsääntöisesti alle 5-vuotiaiden empatiakyky on hyvin vajavainen - tuossa vaiheessa pääpaino on vielä omien tunteiden tunnistamisessa ja omassa tunnehallinnassa. Jos on vaikea temperamentti ja mustasukkaisuutta pienemmän syntymästä, niin empatia voi kehittyä aika hitaastikin. Empatia siis opitaan pikku hiljaa, lapset ovat pieninä kovin itsekeskeisiä. Joskus aikuisetkin tekevät virheitä empatian opettamisessa, torutaan paljon ja unohdetaan näyttää esimerkkiä. Sekin on melko normaalia ja yleistä, kun elämäntilanne on kuormittava.
Pienemmän sisaruksen herättämä mustasukkaisuus ja siitä johtuva kiusaaminen on aika normaalia tuon ikäisillä, mutta ei tietenkään hyväksyttävää. Kun lapsi nauraa päälle, niin se kertoo siitä että hänen syy-seuraus -ymmärrys ei ole vielä kehittynyt täysin ja lapsi voi myös nauramalla yrittää purkaa tilanteen jännitystä. Tavallaan hän ensin reagoi omasta mustasukkaisuudesta käsin, sitten vasta huomaa toisen reaktion ja aikuisten reaktiot, ja ei keksi muuta tapaa purkaa tilannetta kuin nauramalla. Olen nähnyt siis vastaavaa käytöstä usein 2-4-vuotiailla.
Kyllä se tästä vielä helpottaa. Jos päivähoidossa ei ole aivan hirveitä ongelmia ilmennyt, niin sinuna alkaisin luottamaan siihen ettei lapsi ole erityislapsi. Hänen tunne-elämän kehitys on vain laahustanut hieman perässä kielellisen kehityksen hitauden vuoksi. Nyt näet, että kun kieli on kehittynyt alkaa myös se tunne-elämän kehitys näkyä. En ole asiantuntija, mutta melko monta lasta nähnyt ja melko paljon teoriaa monista asioista lukenut. Olen siis lto.
Autismi/asperger, ja itse assina sanon tämän. Lapsesi on kuin minä naperona. Kyseessä ei välttämättä ole empatiakyvyn puute, vaan lapsen kyvyttömyys sanoittaa negatiivisia tunteita. Muistan kun en tykännyt kaverini pikkuveljestä, oli semmoinen naljailija. Yhtäkkiä kerran löin häntä jollain esineellä. Joo, sain porttikiellon heille ja omilta vanhemmilta vielä tukkapöllyt päälle...
Minusta tuli empaattinen vegaani, joka kokee olevansa jopa liian herkkä.
Nyt lapsi puhuu kahta kieltä sujuvasti ja ymmärtää kolmatta.
Pitänyt sisäistää nää kolme kieltä? Mitähän puhuis kenellekkin. Mietippä "omakielisiä" kaksosia.
No ei ihme, että näitä erityislapsia pukkaa, kun vanhemmat itse näitä "diagnosoi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ihme, että näitä erityislapsia pukkaa, kun vanhemmat itse näitä "diagnosoi".
Melko selvää on, että kyseessä on erityislapsi. En kuitenkaan ole halunnut lasta diagnosoitavaksi, vaan olen halunnut antaa hänelle aikaa olla lapsi ja kehittyä omaan tahtiinsa. En näe, että diagnoosi lastani millään tavalla auttaisi tässä kohtaa. Lääkitä en lasta aio, vaikka saisi minkä diagnoosin myöhemmin jos ja kun sellaista lähdetään tutkimaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt lapsi puhuu kahta kieltä sujuvasti ja ymmärtää kolmatta.
Pitänyt sisäistää nää kolme kieltä? Mitähän puhuis kenellekkin. Mietippä "omakielisiä" kaksosia.
Niin? Kaksi- ja kolmikielisyys ei maailmalla ole mikään erikoisuus. Nykytietämyksen mukaan kaksikielisyys ei ole syy viivästyneeseen kielenkehitykseen, joskin se saattaa vaikuttaa yksittäisen kielen sanavaraston laajuuteen (verrattuna samanikäisten yksikielisten sanavarastoon) ensimmäisinä elinvuosina. Lapsen sisarus oppi puhumaan ihan normaaliin aikaan, ei mitään viivästystä. Mitä kieltä puhua kenellekin ei koskaan ole aiheuttanut mitään ongelmia kummallekaan lapselle. Ei monikielinen lapsi ajattele asiaa kuvailemallasi tavalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asillisia ja aitoja kommetteja ja vinkkejä voisit saada liittymällä Lasten Omaishoitajat suljettuun Facebook ryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Autismi/asperger, ja itse assina sanon tämän. Lapsesi on kuin minä naperona. Kyseessä ei välttämättä ole empatiakyvyn puute, vaan lapsen kyvyttömyys sanoittaa negatiivisia tunteita. Muistan kun en tykännyt kaverini pikkuveljestä, oli semmoinen naljailija. Yhtäkkiä kerran löin häntä jollain esineellä. Joo, sain porttikiellon heille ja omilta vanhemmilta vielä tukkapöllyt päälle...
Minusta tuli empaattinen vegaani, joka kokee olevansa jopa liian herkkä.
Lapsella on monia autismin piirteitä, mutta hän on kuitenkin todella hellä, tykkää olla sylissä, haluaa, että häntä silitetään jne. Lisäksi lapsi oppi kävelemään ja juoksemaan selvästi normaalia aiemmin, ja on motorisesti taitava. Hän ei pysyisi paikallansa hetkeäkään. Virtaa riittää todellakin. On aina ollut huono nukahtamaan ja hänellä on lyhyehköt yöunet. Voiko olla asperger silti?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt lapsi puhuu kahta kieltä sujuvasti ja ymmärtää kolmatta.
Pitänyt sisäistää nää kolme kieltä? Mitähän puhuis kenellekkin. Mietippä "omakielisiä" kaksosia.
No ei ole lapselle kaksikielisessa perheessa edes vaikeaa. Aitin kanssa yhta kielta ja isan kanssa toista. Kolmannen kielen oppii jos vahankin kattoo Peppa the Pigia :D
Mulla ei edes itsella ole lapsia ja silti tajuan taman...
Lapsesi ei ole erityislapsi, pahoittelut siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo empatian yms. kehittyminen hitaasti liittyy todennäköisesti kielellisen kehityksen hitauteen. Lapsi alkaa ymmärtämään asioita paremmin ja tunteiden tiedostaminen kehittyy kunnolla vasta kun kieli on kehittynyt kunnolla.
En toki tiedä mitä kaikkea ongelmia teillä on ollut, mutta mielestäni olette ehkä odottaneet vähän liikaakin lapselta. Pääsääntöisesti alle 5-vuotiaiden empatiakyky on hyvin vajavainen - tuossa vaiheessa pääpaino on vielä omien tunteiden tunnistamisessa ja omassa tunnehallinnassa. Jos on vaikea temperamentti ja mustasukkaisuutta pienemmän syntymästä, niin empatia voi kehittyä aika hitaastikin. Empatia siis opitaan pikku hiljaa, lapset ovat pieninä kovin itsekeskeisiä. Joskus aikuisetkin tekevät virheitä empatian opettamisessa, torutaan paljon ja unohdetaan näyttää esimerkkiä. Sekin on melko normaalia ja yleistä, kun elämäntilanne on kuormittava.
Pienemmän sisaruksen herättämä mustasukkaisuus ja siitä johtuva kiusaaminen on aika normaalia tuon ikäisillä, mutta ei tietenkään hyväksyttävää. Kun lapsi nauraa päälle, niin se kertoo siitä että hänen syy-seuraus -ymmärrys ei ole vielä kehittynyt täysin ja lapsi voi myös nauramalla yrittää purkaa tilanteen jännitystä. Tavallaan hän ensin reagoi omasta mustasukkaisuudesta käsin, sitten vasta huomaa toisen reaktion ja aikuisten reaktiot, ja ei keksi muuta tapaa purkaa tilannetta kuin nauramalla. Olen nähnyt siis vastaavaa käytöstä usein 2-4-vuotiailla.
Kyllä se tästä vielä helpottaa. Jos päivähoidossa ei ole aivan hirveitä ongelmia ilmennyt, niin sinuna alkaisin luottamaan siihen ettei lapsi ole erityislapsi. Hänen tunne-elämän kehitys on vain laahustanut hieman perässä kielellisen kehityksen hitauden vuoksi. Nyt näet, että kun kieli on kehittynyt alkaa myös se tunne-elämän kehitys näkyä. En ole asiantuntija, mutta melko monta lasta nähnyt ja melko paljon teoriaa monista asioista lukenut. Olen siis lto.
Kiitos pitkästä ja kattavasta kommentista. Minä koen asian niin, että me emme ole odottaneet lapselta liikaa. Päin vastoin, me olemme lapselle antaneet aikaa kehittyä omaan tahtiinsa toki pyrkien tukemaan ja auttamaan häntä kehityksessä. Mutta muut ympärillämme sen sijaan ovat odottaneet lapselta liikaa, ja kritisoineet niin lasta kuin meitä vanhempia surkeasta vanhemmuudesta.
Ja pahimpana kritisoijana oli nimenomaan päiväkoti, jolla ei ikinä ollut mitään positiivista sanottavaa lapsesta. Tilanne eskaloitui siihen, että jouduimme ottamaan lapsen pois päväkodista. Näin, että lapsi kärsi siellä, ja se tuhosi lapsen itsetuntoa. Lisäksi päiväkoti teki selväksi, ettei lapsi ole siellä toivottu. Lapsi on nyt ollut puoli vuotta kotona, ja tänä aikana kehittynyt hurjasti parempaan päin niin kielellisesti kuin käytökseltäänkin. Pureminen loppui kuin seinään päiväkodin lopettamisen jälkeen, ja lyöminen on vähentynyt merkittävästi. Sitä en tiedä, että miten tästä eteenpäin vuoden päästä, kun lapsen pitäisi aloittaa eskari.
Ap
Jos päiväkodissa koetaan, että lapsella on jotain vaikeuksia päiväkodissa ja kehitysviiveitä, elto kyllä otetaan kuvioihin mukaan. Vanhemmat saavat myös tuoda huolensa esiin.
Joten, miksi ette ole jo tehostetun tuen piirissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette antaneet lapselle aikaa kehittyä, ettekä ole vaatineet liikoja = lasta ei ole kasvatettu
Tavallinen lapsi, äidistään en sitten tiedä .
Onko se pakko lukea liikaa naistenlehtiä ja keksiä sitten erityisyys?
Nonverbaalisen kommunikaation erityisyyden tukitoimena voi käyttää tunteiden sanoitusta.