**LOKAMASUJEN LAUANTAI**

Lauantait on kyllä kivoja päiviä.. Tänään varsinki, kun mies tulenee töistä jo iltapäivällä, jee!

Tuo ilma on vaan niin ankea, vettä sataa ja lämmintä vain pari astetta, hrrrr...



(.) Ehei mitään uutta. Voisin aika hyvin unohtaa, että olen raskaana. No, liikkeitä tuntui eilen illalla hieman, mutta ne on kyllä vielä enimmäkseen tosi hentoja.



Mitää asiaa ei siis ollut, mutta nyt tulee se tärkein ;)



Mianni 19+0 (jipijee!)

Voi rähmä tuota keliä =/ Vettä tulee ja keli muutenkin kuin syksyllä, pläääh!

Huonosti nukuttu yö takana kun mies oli saunaillassa ja mä en sitten saanut nukuttua kun mies ei ollut vieressä =D

Nyt en kyllä edes ottaskaan kun haisee niin pahalle ;)



Musta tuntuu että melkeimpä kaikille miehille sais jonkinlaisen naisenymmärtämis-kurssin pitää..Eritoten miehille, joiden vaimot on raskaana ;o)



Eipä mullakaan tässä ihmeempiä, täytyy mennä laittamaan muksulle aamupalasta...



Nastaa lauantaipäivää!



Terkuin,

Camlelot & Touhu 19+2

En oo pariin päivään ehtinykkään kirjoitella. Lukennu oon kyllä kuulumisianne. Mianille täydet sympatiani. Toivottavasti tilanne kotona nyt paranee!! Otat vaan useammin puheeksi tuon oman kantasi tilanteeseen. Ehkä se miehesi alkaa sinua oikeasti ymmärtämään.



Onkos kuinka moni menossa tänään Maailma kylässä festareille? Ite oon suuntaamaassa heti puolenpäivän aikoihin lasten kanssa sinne. Keli ei kyllä lupaile hyvää, mutta toivottavasti fiilis siellä kohoaa ylös! Nam niitä kaikkia herkkuja mitä sieltä saa... Tulee vesi ihan kielelle pelkästä mielikuvasta :)))



Omaan masuun ei uutta. Vauva potkii ja liikkuu ahkerasti. Tänäkin aamuna oikeen herätti mut potkuillaan. Juu ei haittaa ollenkaan. Antaa tulla vaan ;) Ja poika fiilis vaan kasvaa kokoajan voimakkaampana. Olisi ihanaa saada pikku ukkeli tänne!



Mutta nyt valmistautumaan festari fiilikseen. Lapsetkin odottaa jo innolla! Hauskaa launataita kaikille ja hymyillään jos tavataan festareilla :)))



Mamseli rv19+6 (huomenna paukkuu ja rytisee puoliväli! Uskomatonta!!!)

ja nyt ajattelin liittyä seuraanne.



Esikoista odottelen, rv 20+1= LA 13.10. Eilen rakenneultrassa kun kyselin mahtaako sukupuolta näkyä, kätilö hetken katseli vauvelia eri suunnista ja lopulta pysäytti kuvan ja kysyi mikäs se tuolla pilkottaa... no niin. Poika siis on tulossa. Juu, poika fiilis on kovasti mulla ollutkin jo heti sieltä asti kun plussasin, mutta kyllä siltikin tuli varsin hassu olo kun se nyt sitten ääneen kuvan kera todettiin. Ehkä pieni toive on ollut pienestä prinsessasta... mutta niin tai näin, tärkeintä oli saada tietää että vauva voi hyvin ja on kehittynyt aivan normaalisti!



Mun raskaus on ollut varsin helppo, ainakin omasta mielestäni. Alkuun oli pahoinvointia iltasin, toisinaan vähän heikotti päivälläkin, mutta siinäpä kaikki. Väsynyt olen ollut, mutta siihen on ollut sitten muitakain syitä kuin vaan tää raskaus.

Kotielämä on ollut vähintäänkin sekavaa ja raskasta viime kuukausina. Noin viikko sen jälkeen kun testi näytti plussaa, tuli mies kotiin kesken päivää itku silmässä ja sanoi ettei enää jaksa. Hänellä on takanaan pitkäaikaismasennus, joka siis edelleen kummittelee aika ajoin. Asiaahan ei helpota sitten se yhtään että itekin olen jo jokusen vuoden käyttänyt masislääkkeitä, kun elämänhalu ja jaksaminen meinasi loppua. Ite olen jaksanut opiskella/tehdä töitä yhtä 3 kk jaksoa lukuunottamatta, mutta ei se ole helppoa kun elää vähän väliä veitsen terällä oman jaksamisen kanssa.

Pointti nyt kuitenkin on se, että tää kevät on ollut ihan helvetillisen rankka, kun olen itse yrittänyt jaksaa töissä ( olen päivähoidon puolella, 1-2v. ryhmässä) ja siinä sivussa ollut kykyni mukaan tukena ja kannustajana miehelleni joka on edelleen sairaslomalla, jo neljättä kuukautta. Kotiin kun tulen töistä, mä usimmiten löydän mieheni sängynpohjalta pienestä kippurasta, sillä on silmät tiukasti kiinni ja se huokailee ahdistuneesti. Ette arvaa kuin kurjaa katsottavaa, varsinkin kun on ite ihan loppu rankan työpäivän jälkeen.

Mies käy kyllä terapiassa ja on muutenkin hoitosuhteessa psykiatrianpoliin, mutta musta tuntuu ettei mikään ole muuttunut kevään aikana. Se on käpertynyt pahaanoloonsa ja ahdistukseensa.

Mä tällä hetkellä hoidan kaiken kotiin liittyvän, käyn töissä ja yritän jaksaa eteenpäin. Onneksi edes toi vauvan tulo saa miehen hieman innostumaan ja hymyilemään, vauva on erittäin toivottu!

Nyt mua kammoksuttaa ihan vietävästi kun tilanne on se, että mun työsuhde päättyy kesäkuun lopussa eikä tulevasta ole tietoa. Ehkä jotain sijaisuuksia vois saada elokuussa, mutta sekään ei ole yhtään varmaa. Voi olla että mä joudun heinäkuusta asti olla kotona tuon ihmisparan kanssa, joka on aivan hajalla. Tekee varmaan tosi hyvää omalle jaksamiselle...:(



No mutta, tulipa vuodatettua. En ois uskonut että siit tulee näin mukava olo kun saa purkaa ajatuksiaan!



Nyt mä poistun taka-vasemmalle ja jatkan taas joku toinen kerta!

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!



vimati78 ja vötkäle 20+1

Voitteko uskoa: täällä SATAA :D Mutta eipä kuulosta siltä, että muuallakaan auringossa paahduttaisiin!! Ärsyttävää tällänen keli, mur!



Meitsi ihan lomatunnelmissa jo täällä, enää tänään iltavuoro ja sitte...en haistakaan 8 päivään työpaikalle päin :D



Masu oli koko eilisen päivän vähän omituinen....En oikein osaa selittää millanen se oli...Välillä tuntui vihlaisuja ihan alhaalla niinku nivusiin ois vihlassu. Masu oli jotenki kiristävä koko päivän. Mulla kyllä masua on kiristänyt välillä jo ihan tuolla rv 12, että en usko kaiken kiristyksen johtuvan kivuttomista suppareistakaan. Ehken se nyt vaan kasvaa niin, ettei meikäläisen tiukka nahka oikein tahdo venyä :D Välillä haaravälissä vihloo kans tosi ällösti ja tuosta häpyluun päältä....aah niin ihania liitoskipuja ilmeisesti, kun tähän vielä lisää lonkkakivut :/



Vauveli on masussa möyrinyt tasaiseen tahtiin. Nyt jo aamulla sängyssä ekan kerran. Nukahdin sitte uudestaan, kun aikani olin muljailuja kuulostellut ja heräsin vasta 10.30 puhelimen soidessa.



Ai niin..Näin unta-vauvaunta :D Ekassa unessa olin jo sairaalassa synnyttämässä ja viereisellä sängyllä oli mammalla kauheet supparit ja mä siinä vieressä ajattelin, että " Tästä ei enää ole paluuta..." että mihin sitä oikein on ittensä lykännyt ja odottelin niitä samoja suppareita :D

En tiiä miten siinä sitten kävi...



Toisessa unessa meillä oli pieni tyttö, jolla oli siniset vaunut ja tummansiniset vaatteet :D:D:D Hänellä oli hyvin paksu ehkä hieman punertava, mutta tumma tukka ja hassu nenä :D Niin, sitten hänellä oli kuitenkin jotain vaaleanpunaistakin päällä. Unessa jotenkin oli niin, että se sukupuoli oli edelleen salaisuus ja siksi olimme laittaneet hänelle kumpaakin väriä...Olenkohan saanut jo stressin tuosta sukupuolen kertomisesta/utelemisesta??!



En ole kyllä noita unia pahemmin nähnytkään, että ne on aina kyllä tosi kivoja :)



Piti toivotella TERVETULLEEKSI uusi Lokamasu (häpeäkseni nimimerkki unohtui.....) :) Kylläpä sinulla on raskasta siellä! En voi tietää, mutta voin vain kuvitella miten raskasta on katsella vierestä miten vaikeeta sinun miehelläsi on :( Onko tämä raskaus edes tehnyt häntä onnellisemmaksi??! Toivottavasti !!!! Jaksamisia kovasti sinulle ja myös miehellesi!



Ja nyt lopettelee hän....



Mukavaa lauantaita jokaiselle!



Halituksin: Je_Ni & Pikku-Isäntä 21+6 (huomenna taas PAM,jiihhaaa!)

Ja tervetuloa uudelle lokakuiselle! Voimia sinulle, varmaankin tosi rankkaa kun läheisin ihminen ei jaksa enää...



No se on lauantai taasen ja täälläpä ei sadakaan! Aurinko pilkottaa pilvien lomasta ja tuulee jonkin verran. Vois lähteä lasten kanssa kävelemään mun porukoille vaikka.



Viime yönä näin unta että olin taas ultrassa ja kysyin taas sukupuolta. Ja kuinka ollakaan, oli tällä kertaa jotenkin muuttunut tytöksi. Kai sitä jotenkin salaa toivoi tyttöä kun on kaks poikaa ja " vain" yksi tyttö ennestään. Olis tullu tasaparit. Mutta oon silti tosi onnellinen kun vauva on terve ja on ihanaa olla raskaana viiden vuoden jälkeen :)



Hyvää viikonloppua mammoille ja masuille!



Sanna ja baby rv 20+4

Tervetuloa joukkoon tummaan =o)



Ikäväkseni mun on sanottava että tiedän hyvin miltä susta tuntuu. Niinpä, samoja asioita kokenut aikanaan ja pelko edelleen kun ei tiedä milloin iskee uudestaan. Oma jaksaminen on siinä TODELLA kovilla. En edes ymmärrä miten vielä olen tässä täysissä ruumiin ja sielun voimissa..Vierestä kun seuraan niin läheisen ihmisen pahaaoloa on siinä suuri vaara että sairastuu itsekin. On vaan pidettävä huolta omasta jaksamisesta. Nykyään saan murehtia oman perheen jäsenen masennuksesta joka ollut tosi syvää. Ei siis riitä että yksi läheinen sairastuu vaan minulla niitä on nyt kolmas ihminen jolla masennusta ynnä muuta siihen kuuluvaa..Koko alkuvuosi minulla ollut ihan mahdottoman rankkaa, mutta nyt alkaa pikku hiljaa elämä voittamaan, meillä jokaisella.

Toivotan voimia ja jaksamista sinulle ja miehellesi. Toivottavsti jostain löydätte sen ilon jonka vuoksi jaksaa ajatella tulevaisuutta valoisin mielin.



Camelot

Vaikka ei noilla päivillä taida enää kohta olla merkitystä.Fiilikset on vähän perseestä(anteeks kielenkäyttö).Eli kertaukseksi:Oon ollu kesälomalla 3 viikkoa ja kuluneella viikolla alkoi sitten työt.Pahoin pelkäsin kuinka käy.On nimittäin tuo iskias temppuillu sen verran pahasti.Ja niinhän siinä sitte kävi että kaks päivää jaksoin hampaat irvessä ja nyt saikulla.Tiistaina lääkäriin. En saa nukuttua yöllä ku maks kaks tuntia ku oon niin kipee.Saas nähä onko musta töihin enää!

Ei sen puoleen,että kyllä kotona on kiva olla,mutta mielummin töissä ja paikat kunnossa.Sori tämä vali vali osio! On sitä muillaki murheita ja mittaluokassa vähän isompiakin!



CAMELOTIN ideaa kannatetaan.Munkin miehelle sais sen kurssin tulla pitämään.On se kuitenkin niin herttanen,yrittää kait parhaansa,välillä tuntuu et vaadinkohan kenties liikaa.Kuitenkin kun kolmas raskaus menossa niin jotenki aattelis et se ois oppinu jo nää hormoonimyrskyt ottaan vastaan ;)



VIMATILLE kovasti voimia vaikeassa tilanteessa.Se että olet miehesi puoliso ja ehkä se tärkein tuki,niin muista pitää itsestäsi ja omasta jaksamisesta huolta.Teidän tilanne kuulosti aika vakavalle?! Onko miehelläsi ns.parempia päiviä välissä vai onko masennus ja ahdistuneisuus läsnä koko ajan? Onko mitään harrastusta tai mielenkiinnon kohdetta mistä miehesi voisi saada voimaa ja onnistumisen iloa? Joka tapauksessa tervetuloa lokamasuihin!



(.) Iskias tulikin tossa jo käsiteltyä.Sitten on alkanu ilmaantua liitoskipuja,onneks vielä pieniä.Lonkat kipeet.Vauva älyttömän alhaalla,tuntuu liikkeet aika ilkeelle.Ja kova on vauva liikkumaan.Välillä tuntuu että mahtaakohan ollenkaan nukkuakkaan.Painoa tullu aivan liikaa!!



Nyt tulikin vähän hoppua,joten mukavat lauantait kaikille tasapuolisesti!!



Päivänsäde 20+5

Vali vali, mutta mulla on ihan älytön NÄLKÄ koko ajan. Koko ajan pitäis jotain syödä. Äskenkin söin kulhollisen keittoa ja puolikkaan pullan, nyt pitäis mennä hakemaan se toinen puolikas ja vähän leipää :( Ja tiedostan koko ajan että 2 h päästä ollaan menossa ravintolaan syömään...



Yritän ajatella että ok kuuntele kroppaa, kyllä se kertoo. Mutta en mä nyt tiedä uskonko tätä kroppaani tai ainakaan omia korviani sen kanssa. Ehkä huijaan sitä ja haen porkkanan :)



MIANNI - Sama juttu, voisin sanoa että en ole raskaana ollenkaan. Mulla ei sitä mahaakaan vielä oikein näy (taas olin omissa farkuissa kaupassa, uskomatonta). Mutta kyllä muksu liikkuu aika paljon ja liikkeet tuntuu selvästi tosiaan sen takaseinän istukan takia, mutta silti... silti tuntuu, että en ole raskaana. Kauhistuneena joku päivä tajusinkin että enää 5kk niin meillä on kaksi lasta :o Ja aika hupenee koko ajan!



VIMATI - Kuulostaa kyllä tosi raskaalta teidän kotitilanne :/ Onko sulle tarjottu yhtään mahdollisuutta päästä puhumaan omasta tilanteesta, tai onko sulla oma hoitokontakti vielä olemassa? Oon itse loppuvaiheen psykologian opiskelija, itsekin aikanaan 4v psykoterapiassa käynyt. Ainoa mitä pystyn sanomaan on se, että hyvä että miehesi on kuitenkin saanut masennuksesta huolimatta ylläpidettyä hoitokontaktin (monet jättävät kesken koska eivät vaan saa motivoitua itseään), ja että terapiassa valitettavasti sykli etenee useimmiten juuri noin, että tilanne menee aluksi vaan huonommaksi kun syyt ja seuraukset alkavat löytyä, ja se kokemus tuntuu tosi rankalta. Toivottavasti olette kuitenkin sen pahimman yli jo päässeet ja asiat alkavat mennä parempaan suuntaan.



Nyt menen hakemaan tämän perään sen porkkanan...



Coe rv 18+6 (karmivaa, huomenna alkaa 20:s raskausviikko)

Päivänsäteelle jaksuja sen iskiaksen kanssa, se on aivan kauheeta ku sille päälle sattuu :( Mua se ei onneks öisin vaivannu, mut päivisin sitte senkin eestä...mut onneks vaan sen 3-4 päivää ja sitte loppu ku seinään! Käytin tukiliiviä ne päivät, en tiiä oliko apua, mut ei ainakaan pahentanu asiaa. Panadolia jouduin parina päivänä ottamaan kans.



Eilen illalla taas oli muuten häntäluu sairaan kipee. Sattu ihan kävellessä, auts. Oli kuiteskii ohimenevä ilmiö.



Siellä jollain muullakin lonkat sattuu...se on jotenki mulla ainaki sellanen " polttava" kipu :( Ja vauvan liikkeet tuntuu välillä inhottavan alhaalla, ihan ku tökkis....*piip* Ja virtsarakkoon saan potkuja tuon tuosta mikä on kans varsinkin täydellä rakolla aika epämiellyttävää.



Eilen mä hetken jo mietin, että onkohan mulla pissatulehdus..oli meinaan KOKO aika pisuhätä. Ihan samanmoinen tunne ku ihan alkuraskaudessa ku ois voinut istua pytyllä koko aika. Sekin meni sitten ohitse.



Et semmosta....Mä meen kyllä nyt tekeen tälle pärstävärkille ja tukalle jotain, jotta kehtaa ihmisten ilmoilla näyttäytyä :D Yritän kasvattaa pitemmäks tätä tukkaa ja se on aika projekti ennen ku saa sivulta tarpeeks kasvamaan. Takaa mulla on hiukset melkein kohta lapaluihin, mutta sivulta ja eestä vielä paljon paljon paljon lyhyemmät...Koitan saada syksyksi sillain helpon hiusmallin, että saapi vaan vetästä ponnarille. Luulen, että silloin on muutakin tekemistä ku föönata hiuksia joka aamu ;)



Iloista päivänjatkoa!



Je_Ni taas...

Täällä aamulla sato, mut nyt onneks on jo kirkastunu, pääsee ulos tytön kanssa :)



Ultra kuulumisia: Meillä oli keskiviikkona ultra. Kaikki oli kunnossa. Ultraaja sano et taitaa olla pitkäjalkanen kaveri kun jalkojen pituus oli viikon enemmän mitä mulla oli viikkoja. Tämä sama ultraaja kertoi sillon rv18+3 sukupuolen. Sillon oli jo selvä et kumpi on, mut en vaan voinu uskoa sitä. Taas tuo pikkunen esitteli auliisti haaroväliään ja kyllä on ihan selvä poika. Ei ollu napanuora, eikä mikään muukaan edessä, näkyvyys oli tosi hyvä. Ultraaja sano vielä et itse vehje näkyy ja pallitkin. Saatiin kuvakin mistä ei voi erehtyä kumpi on :)

Vaikka oli ihan tavallinen ultra niin nyt kyllä uskon et on poika!!

Seuraava ultra on kesäkuun lopussa.



Neuvolaan mulla olis ollu aika ens maanantaina, mut jouduin sen perumaan kun lähdetään tytön kanssa Ouluun. Mennään moikkaamaan äitiä ja pikkuveljeä ja ollaan ainakin pari viikkoa reissussa.

Kävin tuossa eilen sitten neuvolassa ja sain kelan paperit mukaan. En saanu niitä vielä eilen viedä kelaan kun vasta tänään tuli 22 viikkoa täyteen.



Mulla on muuten varma sectio edessä. Ekassa raskaudessa todettiin et mulla on häntäluu niin edessä ja on myötäämätön. Meijän pikkunen syntyy varmaan 2-3 viikkoa ennen laskettua aikaa.

Tytöstä mulla tehtiin rv34+2 lapsivesipunktio ja sectio tehtiin rv36+2.



ON: Ei mitään uutta. Liikkeitä tunnen joka päivä ja mieskin tuntee ja näkee ne :)



Lämpimiä ilmoja odotellen



Sasku ja Onni rv22

Tuntui niin hyvältä aamulla kirjoitella ja nyt vielä kun sain kannustavia ajatuksia, oloni on entistäkin parempi.



Ainoa elämänilo joka miehelläni tuntuu tällä hetkellä olevan, on tämä masuasukki. Se antaa miehelleni voimia jaksaa päivä kerrallaan eteenpäin, katsoa kohti tulevaisuutta. Hänellä ei juurikaan ole ystäviä eikä hänellä ole mitään kummempia harrastuksakaan, hän on aina kotosalla. Hänellä on paniikkihäiriö ja ikävänlainen sosiaalisten tilanteiden pelko, joten jo pelkästään kaupaan lähtö voi olla meillä aikamoista taidetta:/



Hieno juttu on se, että perhevalmennus alkoi juuri menneellä viikolla, ja vaikka se oli hänelle erittäin rankkaa ( oli koko ajan kauhean jännittynyt ja etäisen oloinen), oli hän sitä mieltä että vauvan ja vanhemmaksi kasvamisen takia hän on valmis käymään jatkossakin valmennuksessa!!! Olin todella iloisesti yllättynyt. Vauva näköjään todenteolla motivoi miestäni upeisiin suorituksiin! Hän meinaan oli aivan poikki ja todella ahdistunut kun tulimme valmennuksesta kotiin, mutta silti hän muutaman tunnin kuluttua tuumi että olihan se rankkaa, koska se seuraava kerta olikaan!?!



Ite olen käynyt psykologin puheilla yhtäjaksoisesti jo reilun vuoden ja vuodenvaihteessa sovittiin että lopetellaan tämä suhde nyt kesänkynnyksellä, mutta koska tilanne on niin kovasti muuttunut sitten vuodenvaihteen, teimme uuden suunnitelman tuonne vuoden loppuun. sitten katsotaan mikä on tilanne. En todellakaan tiedä miten olisin ilman terapeuttiani selvinnyt viime kuukausista. Ja on ihanaa tietää että kontakti häneen jatkuu edelleen kun yksi elämän suurimpia muutoksia, vauvan syntymä perheeseemme, on tulossa elämääni lokakuussa.



Mutta hei, pitää myös sanoo että ilman ystäviä, äitiä ja muita mulle tärkeitä ihmisiä olisin aikas hajalla. Ja sen tiedän että olen miehelleni se maailman tärkein ihminen tämän maan päällä. Se todellakin antaa voimia olla tukena kun hänellä on huono hetki.

Hän on koko ajan kamalan väsynyt (nukkuu 15-18h/vrk), mutta kyllä se olotila aaltoilee nii, että on niitä ok, huonoja, tosi huonoja ja mega huonoja päiviä.



Kuten sanottu, rankkaa on, mutta toivonkipinä syttyy aina kun pieni jalka potkaisee masussa. Silloin muistaa että elämällä on suuren suuri tarkoitus.



mut nyt mun on taas juostava vessaan. Näitä raskauden ihanuuksia:(



vimati78 & vötkäle 20+1

Voimia sinulle jaksamiseen vimati.



Mun paras ystävä jonka olen tuntenut jo 17vuotta on sairastanu ns. pahaa masennusta n.5vuotta. Yhdessä vaiheessa häntä ei voitu jättää ollenkaan yksin kotiin kun oli pelko mitä hän saattaa itselleen tehdä. Sitä ennen oli jo havaittavissa huolestuttavaa puhetta ja käytöstä hänellä. Olen seurannut tosi läheltä hänen kamppailua elämästä. Hänellä on 4v lapsi ja kaks aborttia takana. Itsemurhaa hän on tosissaan yrittänyt kerran.

Itsellä tulee niin avuton ja voimaton olo kun ei aina tiedä miten toista voisi auttaa. Koskaan en ole häntä mistään syyttänyt ja aina olen ollut tukena ja turvana ja tulen olemaan edelleen :)

Niin vaikeita asioita, en viitsi enempää niistä täällä kirjotella.





Sasku ja Onni

Mitä mieltä olette Emmaljungan Cerox Sport vaunuista??? Mä kiertelin tänään ekan kerran vaunuliikkeissä ja kyselin kaikkee. Täällä Tampereella palvelu oli aika huonoa. Ekassa liikkeessä oli tosi tympeä likka, joka esitteli kunnolla yhdet (varmaan kalleimmat) vaunut, muita esitteli tosi vähän, itse asiassa vähätteli muita kun ne yhdet oli kuulemma niin ylivoimaiset.Hartanin vaunut ne oli. Toiseen liikkeeseen kun menin, en saanut palvelua ollenkaan. Kolmannessa sitten kyllä ihan hyvin palveltiin.



Mussa on sen verran akkamaisuutta, että ihastuin tyystiin Emmaljungan sellaisiin puna-mustin vaunuihin, ihan värin vuoksi! Sitten katsoin ominaisuuksia ja ne olikin aika vakuuttavat. Sen sai aika pieneen tilaan autoon, renkaat tuntui hyviltä (ne ilmakennorenkaat, vai mitkälie) ja oli se heittoaisa. Pehmeä kantokoppa siinä oli, siihen ehkä kallistuisin, vai onko siitä mitä mielipiteitä????? Kevyt tuntui olevan ja pitkinä ihmisinä sitä voisi olla helppo työntää...



Onko mitä sanomista tästä vaunusta muilla??? Olis kiva kuulla!!! Nää vaunuasiat on ihan uusia mulle, ja tuntuu et ihan kuin autoa olisi ostamassa kun on niin kaikkia ominaisuuksia yms...



Omaa napaa sen verran, että ilmeisesti ne vatsan kiristymiset ja pullistumiset on supistuksia. Mulla niitä tuntuu nyt riittävän. Vatsa menee välillä ihan pinkeeks ja pulleeks ja se vielä kestää jonkun aikaa.. ei tee kipeetä mut on aika vinkeen pullee toi masu:)



Mies on viihteellä, mä oon ihan yksin kotona..outoa, ei edes koiraa kaverina. On hiljaista ja outoa. Ajattelin kattoo leffaa ja syödä karkkia!Mä oon niin harvoin yksin iltaa kotona et mua rupee aina vähän pelottaan.. olenkin vasta melkein 30 v....:)



Hyvää lauantai-iltaa kaikille!



t.Alisa ja vaavi 20+5

VIMATI, piti vielä tulla sanomaan että löytyyhän tuolta tosiaan paljon parannuksenkin merkkejä miehesi tilanteesta :) Tuo perhevalmennukseen mukaan tulo varsinkin ahdistuskynnyksen yli on tosi hieno juttu.



Jos hoitoyhteys jatkuu, niin eiköhän tilanne mene vaan parempaan päin tästedes. Lokakuuhunkin on vielä pitkä aika, jossa ehtii tapahtua ihmeitä. Pimeimmät vuodenajatkin on nyt voitettu, ja kun ne taas lähestyvät niin teillä on se oma valonsäde elämässä.



Coe