Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avioerosta on tehty liian helppoa
14.07.2019 |
Toki eronneita pitää auttaa, mutta nyt tilanne on se että:
- Yhteiskunta hyväksyy erot, tukee, voivottelee, ymmärtää, myötätunto on eronneen puolella
- Saa mahdollisuuden toteuttaa seksuaalisia himojaan ja etsiä sitä uutta siinä vaiheessa kun avioliitto on väljähtänyt, ei siis panosteta avioliiton korjaustoimenpiteisiin vaan nähdään houkuttelevammaksi etsiä uutta onnea. Ja yhteiskunnallisesti nykyään täysin ok löytää uusi eron jälkeen, ystävät iloitsevat kun niin käy jne.
- Saa lisää vapaa-aikaa kun puolisokin, joka ennen ehkä luisti velvollisuuksistaan perheen suhteen, osallistuu joka toinen viikonloppu lasten hoitoon ja silloin saa omaa aikaa.
- Elarit tulee kivan säännöllisesti, kun ennen oli ehkä vääntöä raha-asioista.
- Lehdissä, mediassa puhutaan eroista positiiviseen sävyyn "Tämä oli oikea ratkaisu, olen huojentunut ja onnellisempi kuin vuosiin".
- Jne.
Kuitenkin onnellinen ydinperhe on lapsille se paras paikka kasvaa, molempien biologisten vanhempiensa kanssa, pysyvässä perheessä jossa tärkeimmät läheiset ei eroa eikä muuta muualle. Pitäisi enemmän panostaa väljähtäneen avioliiton hoitoon kuin erota. Ero on liian helppo vaihtoehto.
Kommentit (19)
Vastuu omien lasten hyvästä kasvusta aikuisuuteen on ensisijaisesti omilla vanhemmilla. Joten turha tässä on yhteiskuntaa syyttää lasten surkeasta elämästä erovanhempien takia. Äidin ja isän täytyy ITSE sitoutua hyvään parisuhteeseen ja perhe-elämään lasten ja itsensä takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastuu omien lasten hyvästä kasvusta aikuisuuteen on ensisijaisesti omilla vanhemmilla. Joten turha tässä on yhteiskuntaa syyttää lasten surkeasta elämästä erovanhempien takia. Äidin ja isän täytyy ITSE sitoutua hyvään parisuhteeseen ja perhe-elämään lasten ja itsensä takia.
Ei nykyihmisiltä saa enää vaatia vastuuta omasta elämästään. Joku jossakin voi toimia väärin! Kaikki valta pitää luovuttaa yhteiskunnalle ja sen erehtymättömille säännöstölle.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on vain hyvä, että esim. väkivaltaisesta puolisosta pääsee juridisesti sentään helposti eroon.
Minustakin tuo on hyvä. Väkivaltaisesta tai pettävästä tms. puolisosta pitääkin saada erota. Sen sijaan ihan onnelliset perheenäidit ja -isät, jotka nyt vaan sattuvat ihastumaan johonkin toiseen tai tuntevat, että "nyt mun pitää saada elää itselleni täysillä" voivat erota ilman mitään väkivaltaa tai pettämisiä, ihan vaan koska se on helppoa ja suht hyväksyttyä. Olen kuullut eron syyksi ihan esim. sellaistakin, että oli vaan aina niin tylsää sen exän kanssa. Eli tilanne oli ihan hyvä, mutta haluttiin etsiä vielä jotain parempaa, kun siihen mahdollisuus oli. Tai "tunteet vaan väljähti" ja sitten erottiin ja lapsilta hajosi perhe.
ap
Ai. Mä en ole helppoa eroa nähnyt. Pitkiä, tuskallisia prosesseja ovat olleet, omani mukaan lukien. Vuosien pohdintojen tulos. Itse olen kasvanut huonosti toimivassa ydinperheessä jossa hiettiin juuri tuota ydinperheen paremmuutta ja lasten parasta. Jostain syystä me kaikki lapset traumatisoiduimme ydinperheestä huolimatta, ja ollaan saatu tehdä paljon töitä siitä selviämiseksi. Ja meidän perheessä ei ollut mitään klassista paskaa, insestiä väkivaltaa tai alkoholia. Ihan vaan huonosti toimiva ydinperhe. Samaavirhettä en tehnyt omien lasteni suhteen ja kas kummaa, meillä on toimivat ja onnelliset eronjälkeiset elämät ja uusperheet. Ydinperheen suojissa kaikki tunnevammaisuudet voi rauhassa muhia, erossa pitää ottaa vastuu elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on vain hyvä, että esim. väkivaltaisesta puolisosta pääsee juridisesti sentään helposti eroon.
Minustakin tuo on hyvä. Väkivaltaisesta tai pettävästä tms. puolisosta pitääkin saada erota. Sen sijaan ihan onnelliset perheenäidit ja -isät, jotka nyt vaan sattuvat ihastumaan johonkin toiseen tai tuntevat, että "nyt mun pitää saada elää itselleni täysillä" voivat erota ilman mitään väkivaltaa tai pettämisiä, ihan vaan koska se on helppoa ja suht hyväksyttyä. Olen kuullut eron syyksi ihan esim. sellaistakin, että oli vaan aina niin tylsää sen exän kanssa. Eli tilanne oli ihan hyvä, mutta haluttiin etsiä vielä jotain parempaa, kun siihen mahdollisuus oli. Tai "tunteet vaan väljähti" ja sitten erottiin ja lapsilta hajosi perhe.
ap
Edelleenkin, perhe ja avioliitto eivät liity sinällään toisiinsa. Yhtä hyvin se homma hoituu avoliitossakin, josta on vielä helpompi lähteä. Kyse on siitä, että halutaan olla yhdessä, viis siitä onko se helppoa vai vaikeaa. Tosin jos se on vaikeaa, niin lapsillahan siinä tulee vain kurjempi elämä kun sinnitellään väkisin yhdessä. Ja on myös eroperheitä, missä homma toimii todella hyvin ja lapsilla on hyvä olla ja saavat hyvää mallia sekä onnistuneista parisuhteista, että hyvin hoidetusta erosta. Juridiset asiat eivät liity. Eihän laki vaadi rakastamaankaan lapsia, jos ajatellaan huoltajuuttakin käsitteenä.
En ymmärrä oikeasti ollenkaan tuota logiikkaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on vain hyvä, että esim. väkivaltaisesta puolisosta pääsee juridisesti sentään helposti eroon.
Minustakin tuo on hyvä. Väkivaltaisesta tai pettävästä tms. puolisosta pitääkin saada erota. Sen sijaan ihan onnelliset perheenäidit ja -isät, jotka nyt vaan sattuvat ihastumaan johonkin toiseen tai tuntevat, että "nyt mun pitää saada elää itselleni täysillä" voivat erota ilman mitään väkivaltaa tai pettämisiä, ihan vaan koska se on helppoa ja suht hyväksyttyä. Olen kuullut eron syyksi ihan esim. sellaistakin, että oli vaan aina niin tylsää sen exän kanssa. Eli tilanne oli ihan hyvä, mutta haluttiin etsiä vielä jotain parempaa, kun siihen mahdollisuus oli. Tai "tunteet vaan väljähti" ja sitten erottiin ja lapsilta hajosi perhe.
ap
Eli perheen hajotti lapsen isä tai äiti omalla käytöksellään, myös väkivaltainen ja juopotteleva on vastuussa omasta käytöksestään ja vaikutuksesta lapsen elämään. Lapsen elämää ei siis pilaa lain suoma helppous erota.
Silloin kun me tänne nyt kirjoittelevat aikuiset olimme lapsia, tilanne oli eri. Silloin eroaminen ei ollut niin helppoa kuin mitä nyt. Lähinnä asenteiden jne. takia.
Kun kyse on lapsista, niin myös yhteiskunnan pitää ottaa vastuuta ja miettiä näitä asioita. Totta, että avoliitosta eroaminen on vielä helpompaa, mielestäni avoliitto ei saisi olla ensisijainen vaihtoehto lasten syntyä ja kasvaa, vaan avioliitto on se nro 1 ja tavoiteltava. Tässäkin on menty alaspäin kuin lehmän häntä.
Totta, ettei lapsettomien ns. turhasta erosta synny samanlaisia haittoja kuin lapsiperheiden vanhempien kohdalla. Eli keskityn nyt lapsiperheisiin tässä.
Ero on ihan varmasti joskus oikea ratkaisu. Mutta liian usein se on nykyään heppoinen minä-minä-minä-mun halut -meiningillä tehty kypsymätön itsekäs päätös. Ja näihin tällaisiin eroihin pitäisi jotenkin puuttua. Yksi on se, että edes vähän paheksuttaisiin. Ihminen luontaisesti hakee muiden hyväksyntää. Kyllä se saa miettimään pari kertaa jos yleinen asenne on että pikkulapsiperheen vanhemman eroaminen uuden ihastuksen perässä tai vapauden kaipuustaan tai perhe-elämän tylsityttämänä olisi edes hieman paksuttavaa ja se sanottaisiin ääneen. Nyt on menty siihen suuntaan että "jokaisen oma asia". Mutta ei se ole vain jokaisen oma asia, kun kyseessä on lapset.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi avioliitto on niin ihmeellinen asia? Se on vain juridinen sopimus.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun me tänne nyt kirjoittelevat aikuiset olimme lapsia, tilanne oli eri. Silloin eroaminen ei ollut niin helppoa kuin mitä nyt. Lähinnä asenteiden jne. takia.
Kun kyse on lapsista, niin myös yhteiskunnan pitää ottaa vastuuta ja miettiä näitä asioita. Totta, että avoliitosta eroaminen on vielä helpompaa, mielestäni avoliitto ei saisi olla ensisijainen vaihtoehto lasten syntyä ja kasvaa, vaan avioliitto on se nro 1 ja tavoiteltava. Tässäkin on menty alaspäin kuin lehmän häntä.
Totta, ettei lapsettomien ns. turhasta erosta synny samanlaisia haittoja kuin lapsiperheiden vanhempien kohdalla. Eli keskityn nyt lapsiperheisiin tässä.
Ero on ihan varmasti joskus oikea ratkaisu. Mutta liian usein se on nykyään heppoinen minä-minä-minä-mun halut -meiningillä tehty kypsymätön itsekäs päätös. Ja näihin tällaisiin eroihin pitäisi jotenkin puuttua. Yksi on se, että edes vähän paheksuttaisiin. Ihminen luontaisesti hakee muiden hyväksyntää. Kyllä se saa miettimään pari kertaa jos yleinen asenne on että pikkulapsiperheen vanhemman eroaminen uuden ihastuksen perässä tai vapauden kaipuustaan tai perhe-elämän tylsityttämänä olisi edes hieman paksuttavaa ja se sanottaisiin ääneen. Nyt on menty siihen suuntaan että "jokaisen oma asia". Mutta ei se ole vain jokaisen oma asia, kun kyseessä on lapset.
ap
Toisten perhe-elämä ei kuulu sulle pätkääkään. Avioero on AINA iso muutos kaikille. Se, ettet sinä ymmärrä, että ihmiset ovat erilaisia ja eroavat eri syistä, on sinun ongelmasi. Tiedätkö, minä olin samanlainen toisia ”ylhäältä alas-katsoja kuin sinä”. Onneksi elämä on opettanut minua. Sinulla sen sijaan matka aikuisen ajatusmaailmaan on vielä pitkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota listaa lukiessani aloin ihmettelemään miksi riemusta hyppinisen sijaan tunnen olevani epäonnistunut, yksinäinen ja köyhä eron jälkeen ja tuntuu, että väsyn tämän olemaan perheen ainoa, joka kantaa aikuisuuden vastuuta. Ei mulle tule säännöllisesti elareita, vapaa-aikaa ei ole kalenteroitu ja töiden ja kotitöiden jälkeen lähinnä istun sohvalla takki tyhjänä.
Ei silti, en ihan täysin ole luovuttanut epätoivon hetkien vuoksi, mutta kuitenkin. Tänään esimerkiksi ottaa päähän vähän enemmän.
Eipä tästä pitkä aika ole, kun eroa varten piti olla perustelut ja esim. pettäminen piti pystyä todistamaan. Yksityisetsiviä käytettiin siihen aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osittain kyllä.
On hyvä, että väkivaltaisista ja alisteisista liitoista voi erota täysin sosiaalisesti hyväksytysti.
Eikä täysin yhdentekeväänkään pidä jäädä, jos tunteet ovat jo kuolleet, vaikka muuten puolisi olisikin ihmisiksi.
Sarjarakastujat ovat se, joka tuottaa väärän kuvan kaikkiin parisuhteisiin. Eli nämä, jotka erovat rakastumisvaheen mentyä ohi, ovat koukussa siihen rakastumisen tunteeseen. Sitten taas uutta matoa koukkuun ja parin vuoden päästä ero, aina vaan samasta syystä.
Mielipiteet on kuin p*rsereikä. Jokaisella on omansa.
t. kahden lapsen eronnut äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla tuntuu olen tarkkaan tiedossa, miksi kukakin pari on eronnut, mutta tuskin hänelle kukaan on kertonut eron oikeaa syytä. On helpompi sanoa, että kasvoimme erillemme kuin sitä, että puoliso oli humalassa väkivaltainen. Lapsille ei tuollaiset syyt kuulu ja he kuulevat ne, jos eron oikeita syitä puidaan kylillä.
Ihmiset eivät ole enää pitkään aikaan osannut elää arkea.
Pitää suorittaa koko ajan jotain, harrasteita ja extremeä vuorotellen. Missä tylsä arki ja vaan oleminen?
Annetaan muiden määrittää parisuhteen rajat ja mielekkyys, kuinka pitää olla ja elää sitä omaa parisuhdetta.
Liian nopeesti alkaa toinen tympiä, jos joutuu olemaan kumppaninsa kanssa kaksin päivän, pari tekemättä mitään. Se tuntuu olevan monen suhteen haaste.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla tuntuu olen tarkkaan tiedossa, miksi kukakin pari on eronnut, mutta tuskin hänelle kukaan on kertonut eron oikeaa syytä. On helpompi sanoa, että kasvoimme erillemme kuin sitä, että puoliso oli humalassa väkivaltainen. Lapsille ei tuollaiset syyt kuulu ja he kuulevat ne, jos eron oikeita syitä puidaan kylillä.
Tämä. Minun "kiltti unelmavävy" mieheni petti ja jätti laskut maksamatta, soitteli mm. palvelunumeroihin ja minä maksoin ne laskut lapsille säästetyillä rahoilla, ettei lähtenyt luottotiedot, kämppä ym alta. Olisko se pitänyt kertoa suvun jokaiselle juoru-Irmalle kahvipöydässä, jotta olisin saanut "sosiaalisesti hyväksytyn" syyn erolle ja sitäkautta jonkinlaisen synninpäästön?
Se asia ei kuulu yhtään kellekkään muulle kuin minulle ja exälleni. Ja sen asian vien hautaan saakka mukanani, ihan siksi ettei meidän lasten tarvitse siitä asiasta koskaan mitään kuulla, jos ja kun Irma saa päähänsä avautua ja kertoa asiaa eteenpäin tai näpäyttää exääni tms. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on vain hyvä, että esim. väkivaltaisesta puolisosta pääsee juridisesti sentään helposti eroon.
Minustakin tuo on hyvä. Väkivaltaisesta tai pettävästä tms. puolisosta pitääkin saada erota. Sen sijaan ihan onnelliset perheenäidit ja -isät, jotka nyt vaan sattuvat ihastumaan johonkin toiseen tai tuntevat, että "nyt mun pitää saada elää itselleni täysillä" voivat erota ilman mitään väkivaltaa tai pettämisiä, ihan vaan koska se on helppoa ja suht hyväksyttyä. Olen kuullut eron syyksi ihan esim. sellaistakin, että oli vaan aina niin tylsää sen exän kanssa. Eli tilanne oli ihan hyvä, mutta haluttiin etsiä vielä jotain parempaa, kun siihen mahdollisuus oli. Tai "tunteet vaan väljähti" ja sitten erottiin ja lapsilta hajosi perhe.
ap
Ap:lle tiedoksi että onnelliset perheenäidit ja -isät eivät sattumalta ihastu keneenkään. Kukaan ei eroa ilman jotain syytä, kaikki eivät vaan julkisesti asioitaan kerro. Voivat ehkä uteliaille sanoa mitä sattuvat keksimään. Sinänsä kurjaa että eroja tulee varsinkin lapsiperheissä mutta ei voi mitään.
Naimisiinmeno on liian helppoa. Sen tulisi maksaa muutama satanen, ei eroamisen.
Alue: Aihe vapaa
Minusta se on vain hyvä, että esim. väkivaltaisesta puolisosta pääsee juridisesti sentään helposti eroon. Puoliso kyllä saattaa pitää huolen, että ero ei todellakaan käy muuten helposti. Joiltakin lähtee henkikin.
Hassua muuten että avioliitto == elämää ydinperheessä. Ei meillä ainakaan ole lapsia, eikä tulekaan, vaikka ollaan naimisissa. Avioliitto on vain juridinen sopimus, ei siihen liity mitkään tuollaiset lässynläät.