Miksi ihmiset sanovat työpuheluihin sen pakotetun "kiitos"
Miettikää onko kyseisessä tilanteessa edes mahdollista osoittaa kiitollisuutta. MIETTIKÄÄ. Siis voihan se olla näyteltyä niin kuin usein onkin ja voihan sen silloinkin sanoa esim vaikka vaan yhtiön puolesta mutta jos tilanne on sellainen että ei ole edes mahdollista. Kuulostaa jotenkin pakotetulta.
Kommentit (22)
Onko joillekin niin kauhea asia sanoa kiitos, ole hyvä, anteeksi... Hohhoijaq.
Täh. Multa se kiitos tulee vaan luonnostaan. Joskus oon miettinyt että ehkä kiittelen liikaakin mut oon ajatellut että parempi niin kuin liian vähän.
Ehkä kiitoksen voi joskus nähdä myös epäsuorana pahoitteluna siitä, että vei toisen aikaa. Eli kiitos siitä että toinen "kesti" olla vaivattavana.
Seeeelvä homma, kiitos sulle hei että selvitit tän jutun niin minäpä hoidan asian tästä sitten eteenpäin! Kiva, kiitos, hei!
Kiitos, että hoidit asian omalta osaltasi ja kiitos kun annoit minun hoitaa oman osani twi jopa autoit siinä. Kummankaan osuus ei olisi yksin riittänyt ja siksi kiitän siitä, että homma etenee.
Ei ole millään lailla väärin kiittää. Kun vähänkään ajattelet, se ei ole myöskään turhaa. Ja kun tämän tajuat, se ei ole pakotettua eikä teestenneltyä, vaan ihan aitoa.
Kiitos sinulle, oi urpojen kuningas, kun tämän selvitit meille tyhmemmillesi!
voi olla sitten sarkasmiakin:
Juu en tilaa, kiitos heeeei
Mulla ainakin tulee ihan automaattisesti, jos puhun jonkun muun kuin lähipiirin kanssa. Tuntuisi vähän hölmöltä todetaan vaan jotain "aha oke moro!"
Jokainen, joka on yhteistyössä tai asiakkaani ja auttaa näin pitämään työni on kiitoksen arvoinen.
Mikä syndrooma tms. sinulla on diagnosoitu? Normaali ihminen ei kertakaikkiaan mieti tuollaisia asioita joten jotain vikaa sinulla on päässä oltava.
En kerta kaikkiaan ajattele mitään kiitollisuusasioita, kun sanon puhelun loppuun kiitos. Tai ylipäätään normaalissa kanssakäymisessä.
Kiitos, että avasit mielenkiintoisen ketjun!
Olin Vantaan Kuusijärven savusaunassa. Siellä oli japanilainen pariskunta, jotka sanoivat "thank you" minulle poistuessaan keskustelumme jälkeen savusaunasta. Minä tokaisin siihen "Arigato"=kiitos. Hymy tuli takaisin.
Kiitos vielä Sinulle!
Mistä sen kuulee, että on pakotettu? Mulle ainakin on opetettu semmoset perussanonnat, kiitos, anteeksi, ole hyvä, jne. Jotka ei tule yhtään pakotettuina silloin, kun niihin tulee tilaisuus käyttää. Jopa 2-vuotiaani osaa nuo sanat, eikä sano ollenkaan pakotetusti.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän vittua nyt taas?
Repesin ihan täysin :D :D :D
Mä muuten rupesin miettimään, millaiseksi kommunikointi muuttuisi jos yhtään ainoaa turhaa sanaa ei lausuttaisi. Tää kankeen-jänkee-mykkäporukka vaan tuijottaisi tyhjyyteen kädet taskuissa pohtien olisiko nyt turhanpäiväistä sanoa "päivää". Kaikkihan nyt tietää, että on päivä. Hyvää päivää ei tietenkään, mistä sitä tietää onko nyt hyvä päivä. Huomenna voi olla parempi... ei-ku, mitä mä ajattelin? Parasta olla hiljaa!
Ei se mulle "pakotettua" ole, vaikka joskus juomaankin sanoneeni sen vahingossa. Merkityksen voisi ymmärtää vaikka niin, että kiitos kun sain hoitaa tämän asian kanssasi.