Lue keskustelun säännöt.
Lihavien vanhempien LIIIHAVAT lapset! Ylipaino periytyy tapoina.
Vierestä surullisena seuraava
11.07.2019 |
Olen seurannut kuinka tuttavaperheessä vanhempien ylipaino on hyvää vauhtia periytymässä lapsille tapoina ja tottumuksina. Se on todella surullista katseltavaa.
Ylipainonsa takia vanhemmat välttelevät liikkumista. Siksi lapsia ei pienenä viety ulos vaan he leikkivät ahtaassa kerrostaloasunnossa. Ruokaostoksetkin he tilaavat kotiin ja pitsaakin aika usein. Vain mies käy töissä, äiti lojuu kotona.
Kun vanhemmat napostelevat, lapsetkin ovat koko ajan kerjäämässä ja ovat tottuneet jatkuvaan karkin ja sipsin syömiseen. Heillä on karkkipäivä joka päivä.
Varsinaista ruokaa heillä syödään usein. Vanhemmat häpeilevät jättiannoksiaan ja siksi he latovat lapsillekin ihan kauhean määrän ruokaa lautasille. Tai sitten he oikeuttavat omia jättiannoksiaan sillä, että se on suhteessa lasten annoksiin. Lapsille kyllä maistuu, koska ruoka on tyyliin nakkeja ja valmislasagnea ja pitsaa. Päälle tietysti limukkaa, koska muuten perheen äidille ainakin iskee päänsärky.
Nyt isompana lihavat lapset eivät tahdo tulla ulos, vaan haluavat kaverin aina sisälle pelaamaan. Koulussa eivät tahdo osallistua liikuntaan, koska ovat niin kömpelöitä.
Lihavuus periytyy opittuina tapoina ja tottumuksina. Piste. Onhan se ikävää, että vanhemmat saavat omalla toiminnallaan tuhota lastensa terveyden ja liikuntakyvyn kenenkään siihen puuttumatta.
Kommentit (28)
Ei ihme, etteivät lapset halua ulos... koska siellä AP anorektisine lapsineen on pilkkaamassa irvimässä valmiiksi. Ei ihme, ei todellakaan ihme! Hyi, kun surettaa ja itkettää AP:n tyyli ja kielenkäyttö. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapset (2 kpl) laihoja kuikeloita, ja vanhemmat ylipainoisia, minä (äiti) reilusti ja isä kohtalaisesti. MEillä perusruoka, jota lapset syö, on kyllä terveellistä eikä herkkuja saa kovin paljoa. Se on sitten eri asia mitä meikäläinen työpaikalla mättää naamaansa: esim. suklaapatukoita ja energiajuomia menee.
Mun lapsi on melkein alipainoinen ja itse olen läski.
No jaa, kaipa jossain voi noinkin olla. Meillä minä olen lihava, mutta lapset ovat normaalipainoisia, ja olen tarkka siitä, että meillä syödään arkena paljon vihanneksia ja kasviksia, sekä normaalia kotiruokaa. Olemme aina myös ulkoilleet ahkerasti lasten kanssa. Nuo ovat sen verran energisiä, että sisällä kyhjöttämisestä ei tule mitään. Tiedän miten kurjaa on olla lihava, enkä missään nimessä halua lapsilleni samaa kurjuutta kuin itselleni. Toisaalta olen varovainen sen suhteen, että lapsille ei tulisi ruokaan liittyviä syyllisyydentunteita, tai tunnetta että jokin ruoka on "kiellettyä".
Minä olin pullea lapsi, jota kasvatettiin syyllistämisen ja häpeän kautta, ja olin jo 5-vuotiaana niin rikki, että yritin tietoisesti olla syömättä, että laihtuisin ja olisin kelpo ihminen. Ja sama syyllistäminen ja häpeän kautta kasvattaminen jatkui vuosikausia. Liikuntaan "kannustaminen" oli sitä, että kehotettiin menemään ulos liikkumaan, mutta esim. mihinkään liikuntaharrastukseen en saanut mennä, kun se olisi maksanut, ja "et sä siitä kuitenkaan tykkää" tai "et sä siellä kuitenkaan pärjää". Vielä aikuisenakin äitini yrittää puuttua siihen mitä syön: esim. juhlissa saattaa kattaa esille herkkua , herkun perään, kehottaa ihmisiä ottamaan... mutta lisätä "älä sinä, Anna, ota mitään, että et lihoa". Jos käytöksestä huomauttaa, vetää kamalat draamailut, kun hän ihan hyvää hyvyyttään (!) yrittää minua tukea. Niin arvata saattaa, että olen vuosikausia kärsinyt erilaisista ahmimishäiriöistä, joihin avun saaminen on hyvin vaikeaa. En todellakaan halua laittaa tätä kaikkea paskaa kiertoon, joten teen kaikkeni, että lapsillani on parempi elämä. Mutta ap:n kaltaiset kyylät eivät auta asiaa ollenkaan, päinvastoin.
Joissain perheissä se ehkä meneekin noin. Mutta enemmän näkyy niitä, joissa vanhempi/vanhemmat on ylipainoisia ja lapset ihan normaalipainoisia. Yleensä ylipainoiset kyllä tietää, miten kuuluu syödä ja lapsiaankin niin syöttävät. Mutta omalla kohdalla sitä itsekuria ei vain ole syödä siten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läski todellakin periytyy. Mutsi oikein mainitsi testamentissa paljonko kukakin saa häneltä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, etteivät lapset halua ulos... koska siellä AP anorektisine lapsineen on pilkkaamassa irvimässä valmiiksi. Ei ihme, ei todellakaan ihme! Hyi, kun surettaa ja itkettää AP:n tyyli ja kielenkäyttö. :(
Sellainen ylireagointi sieltä joltain lihavalta vanhemmalta.
Eihän tuossa ollut mitään rumaa tai asiatonta, pelkkää faktaa. Mutta sattuuhan se totuuskin toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se on. Mutta ei se sulle kuulu tai muillekaan.
Kyllähän sitä valitettavasti näkee, että niillä kaikkein lihavimmilla lapsilla on myös erittäin lihavat vanhemmat. Olen itsekin läski ja teen äitinä parhaani, etteivät omat vinksahtaneet ruokailutapani siirry lapsilleni. Heillä on kerran viikossa karkkipäivä ja herkuttelu ja roskaruoat eivät ole ruokavalion perusta, toisin kuin minulla. Kannustan heitä liikkumaan ja leikkimään, vaikka itse istunkin vain katsomassa. Lapsista toinen on hyvin hoikka ja toinen normaalipainoinen, ei onneksi yhtään pullukka. Lapsensa lihaviksi syöttävät tekevät lapsilleen valtavan karhunpalveluksen, sillä lapsen ylipaino on lähes satavarma syy joutua kiusatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan, tavallaan ei.
Mä olen ylipainoinen, mutta vahdin lasteni ruokavaliota aika tarkasti, koska en halua että joutuvat koskaan kestämään tätä kurjuutta ja kiusaamista siellä koulussa. Erityisesti pojan kohdalla monet kavereista vetää jatkuvasti limua, hampurilaisia, karkkia jne. Kun tulevat tänne koulun jälkeen niin repusta löytyy jos jonkinlaista herkkua, en tosiaankaan ymmärrä. Itse en anna lasten juoda limua kun juhlissa. Karkkia syövät harvoin. Toki nämä herkkuja syövät ovat usein todella laihoja, että ehkä osaavat säännöstellä kuitenkin energian saantiaan.
Mun lapsilla on kyllä hyvä ruokahalu ja mielellään ottavat ruokaa lisää, juhlissa syövät liiankin hyvällä ruokahalulla jne. Uskon, että jonkinlainen viehätys siihen makeaan voi kulkea ihan geeneissäkin. Ovat juuri ja juuri normaalipainoisia, mutta varmasti olisivat ylipainoisia jos en koko ajan tarkkailisi tilannetta ja huolehtisi liikunnasta.
Minulla on kokemus tästä lapsena. Äitini on aina ollut todella lihava ja oli täysin rajaton syömisten suhteen myös lasten suhteen. Joka päivä sai kioskilta karkkia, ja kun jäätelöä ostettiin niin sai vaikka 5 kerralla. ''Ruoka'' oli jotain eineshampurilaisia, pitsaa ja makaroonia, leipää. Välipalat vanukkaita.
Miten olisin lapsena voinut tietää jotain ravitsemuksesta? Ajattelin vain että se on minun ristinä olla se luokan lihavin lapsi. Tuollaiseen tottuneena ei ole mitään käsitystä siitä mikä on oikea ruoka ja ravitsemus.
Tämä lihavuus muokkasi itsetuntoani paljon huonommaksi kuin normaalipainoisella lapsella. Oli niin paljon tilanteita joissa tunsi olevansa viallinen: liikuntatunnit, käsityötunnilla kun otettiin mittoja, terkkarin vastaanotto ja syrjiminen yms.
Kun siirryin yläasteelle, yritin laihduttaa mutta minulla ei ollut siitä mitään käsitystä, onneksi en saanut syömishäiriötä. En onnistunut laihdutuksesta.
Kun lopulta tulin siihen ikään että pystyin selvittämään ja ymmärtämään mikä on vialla, laihduin normaalipainoon joka oli minulle todella outoa: en ollutkaan tuomittu olemaan lihava, se ei ollutkaan mikään syntymäominaisuus.
Olen katkera tästä ja välillä halveksun äitiäni joka on edelleenkin lihava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiirikokeissa on huomattu, että jos uros on jossain vaiheessa elämäänsä ylipainoinen, mutta laihtuu normaaliksi ennen lisääntymistään, niin jälkeläiset lihovat helpommin.
Eli ainakin uroksilla ylipaino jää geneettiseen muistiin, vaikka laihtuisikin ja periytyy eteenpäin.
Ihmisillä saattaa olla sama.
Vanhempi voi sokaistua oman lapsensa koolle. Varsinkin jos ei ole muiden samanikäisten lasten kanssa juuri tekemisissä.
Yhdessä ruokailu saattaa olla harvinaista, koska aikuinen haluaa "mättää" rauhassa. Lapsen ruokailua sitten kytätään vieressä seisten. Ei anneta lapsen ottaa itse ruokaa. Nämä ovat muutamia esimerkkejä tuntemani pulskan lapsen elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä olen lihava.
Mitä kuvittelet tuon tarkoittavan?? MEILLÄ MINÄ, MEILLÄ MIES. Opetelkaa sitä hemmetin suomen kieltä. "MINÄ OLEN LIHAVA." "MINUN MIEHENI ON LIHAVA."
Samaan tapaan voi ajatella mielisairauksien olevan perinnöllisiä ja opittuja. Lihavuus sinänsä ei ole ongelma, koska lihavat tuottavat yhteiskunnalle, mutta kun joka toinen nainen on mielisairas ja joka kolmas mies, alkaa se jo voikuttamaan hyvinvointiin. He kun eivät maksa veroja ja ovat nuoresta lähtien yhteiskunnan loisina.
Voi olla myös noin kuin sanoit ap
Meillä mä oon läski, mutta tarkka lasten syömisistä ja siitä mitä ruokaa meillä syödään, plus et sisältää paljon vihanneksia, myös hedelmiä ja marjoja
Molemmat lapset myös harrastaa aktiivisesti liikunnallisia harrastuksia, sekä liikkuvat paljon ulkona kävellen ja pyörillä, käyvät uimassa
Mä en ole ikinä halunnut siirtää mun elintapoja lapsille ja läskeistäni huolimatta myös mä liikun
Vierailija kirjoitti:
Samaan tapaan voi ajatella mielisairauksien olevan perinnöllisiä ja opittuja. Lihavuus sinänsä ei ole ongelma, koska lihavat tuottavat yhteiskunnalle, mutta kun joka toinen nainen on mielisairas ja joka kolmas mies, alkaa se jo voikuttamaan hyvinvointiin. He kun eivät maksa veroja ja ovat nuoresta lähtien yhteiskunnan loisina.
No johan oli yleistys, mun mielisairaudesta huolimatta, olen tähän yhteiskuntaan kyllä veroja maksanut 25-vuotta ja joka kk näyttää 550€ verottajalle menevän 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, etteivät lapset halua ulos... koska siellä AP anorektisine lapsineen on pilkkaamassa irvimässä valmiiksi. Ei ihme, ei todellakaan ihme! Hyi, kun surettaa ja itkettää AP:n tyyli ja kielenkäyttö. :(
Sellainen ylireagointi sieltä joltain lihavalta vanhemmalta.
Eihän tuossa ollut mitään rumaa tai asiatonta, pelkkää faktaa. Mutta sattuuhan se totuuskin toki.
Kun ongelma koskee miljoonia ihmisiä ei ole vain yhtä totuutta. Totta toki on se, että lainaamasi teksti oli ala-arvoista, provoamista noloimmillaan. Harmi vaan että sekä aloitus että tämä vastaus siihen asiattomine sanavalintoineen levittää pahoinvointia ja laskee keskustelun tasoa jatkossakin. Voisi edes niiden lasten vuoksi yrittää pysyä asialinjalla ja ottaa hillitysti sen leimakirveen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Joissain perheissä se ehkä meneekin noin. Mutta enemmän näkyy niitä, joissa vanhempi/vanhemmat on ylipainoisia ja lapset ihan normaalipainoisia. Yleensä ylipainoiset kyllä tietää, miten kuuluu syödä ja lapsiaankin niin syöttävät. Mutta omalla kohdalla sitä itsekuria ei vain ole syödä siten.
Kaikista lihavien lapsista ei tule lihavia, mutta voiko olla niinpäin että laihoilla vanhemmilla olisi lihavia lapsia? Eli jos lapsi on lihava, eikö yleensä vanhemmatkin ole.
Näin se on. Juuri näin. Ei ole mitään syytä miksi ei olisi.