Mistä lähtien terve on ollut sairastuneen puomison omaishoitaja?
Eikö lähtökohtaisesti jokainen ihminen ole itse vastuussa omasta elämästää ja terveydestään. Eikö oletus pitäisi silloin myös olla se että jokaine hoitakoon o atoimisesti itseään eikä se kuulu muille. Muilta avun vaatiminen ja omien ongelmiensa lykkääminen heille on sairaalloisen ja ilkeän itsekästä.
Kommentit (15)
Avioliiton kirous. Se on taloudellinen yksikkö, jossa joutuu huolehtimaan toisesta, vaikka ei haluaisi.
Sillä lailla... kuule ihan rakkaudesta sitä puolisoa autetaan ja hoivataan.
Onnea siihen hetkeen kun itse tarvitset apua
Kautta aikojen puolisot on hoitanut toisensa hautaan. Sehän sanontaan jo avioliittokaavassa, myötä- ja vastamäessä..
Vierailija kirjoitti:
Mikä on puomiso?
Hohhoijaa
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton alkuajoista lähtien? Eikö nyt pitäisi kysyä mistä lähtien sinun ajatuksen tyyppinen itsekyys on vallannut "alaa" #omanapalähinapa
Tasa-arvo. Parisuhteet muistuttaa nykyään lähinnä sukupuolten välistä sotaa, jossa kummallakin on vain niitä oikeuksia, mutta ei mitään velvollisuuksia toisiaan kohtaan.
Siitä lähtien kun laittaa nimensä paperiin ja alkaa ottaa vastaan omaishoidon tukea?
Vierailija kirjoitti:
Kautta aikojen puolisot on hoitanut toisensa hautaan. Sehän sanontaan jo avioliittokaavassa, myötä- ja vastamäessä..
Toisensa? Miten se ensin kuollut hoitaa oman osuutensa tästä diilistä?
Omaishoitajalta menee usein oma terveys ja erityisesti mielenterveys. Ei kenenkään ole pakko olla puolisonsa omaishoitaja.
Ongelmien lykkääminen toiselle on tietty itsekästä, mutta sitä tapahtuu; vanhemmat lykkää ongelmansa lastensa niskaan, mikä on vielä huonompi juttu.
Parisuhteeseen mennään sitä varten, että tuetaan toistansa vaikeuksissa ja nautitaan hyvistä asioista yhdessä. Valitettavasti jotkut parisuhteet ovat t. muuttuvat yksipuolisiksi. Toinen ei saa tukea vaan toinen määrää kaikesta.
Jos on kovin sitä mieltä, että itse huolehditaan kaikki omat asiat, miksi olla parisuhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Ongelmien lykkääminen toiselle on tietty itsekästä, mutta sitä tapahtuu; vanhemmat lykkää ongelmansa lastensa niskaan, mikä on vielä huonompi juttu.
Parisuhteeseen mennään sitä varten, että tuetaan toistansa vaikeuksissa ja nautitaan hyvistä asioista yhdessä. Valitettavasti jotkut parisuhteet ovat t. muuttuvat yksipuolisiksi. Toinen ei saa tukea vaan toinen määrää kaikesta.
Jos on kovin sitä mieltä, että itse huolehditaan kaikki omat asiat, miksi olla parisuhteessa?
Eikö parisuhteessa harrasteta seksiä sängyssä ja siksi olla suhteessa?
On vaikeaa olla auttamatta sairastunutta puolisoa. Omatunto kolokuttaa. Ja yhteiskunta tietää sen!
Jotkut auttavat sairastunutta vaikka ovat eronneet
Vierailija kirjoitti:
Ongelmien lykkääminen toiselle on tietty itsekästä, mutta sitä tapahtuu; vanhemmat lykkää ongelmansa lastensa niskaan, mikä on vielä huonompi juttu.
Parisuhteeseen mennään sitä varten, että tuetaan toistansa vaikeuksissa ja nautitaan hyvistä asioista yhdessä. Valitettavasti jotkut parisuhteet ovat t. muuttuvat yksipuolisiksi. Toinen ei saa tukea vaan toinen määrää kaikesta.
Jos on kovin sitä mieltä, että itse huolehditaan kaikki omat asiat, miksi olla parisuhteessa?
Siksi ollaan oltu parikymmentä vuotta avoliitossa, mutta tässä vuosien varrella on avoliittonkin lykätty kaikenlaista avioliittoon kuuluvaa velvollisuutta. Oonkin harkinnut kirjojen siirtoa mökille ;).
Suhteessa olen kun viihdymme yhdessä, seksi ja lasten kasvatus....tosin välillä mietin eroa ihan vain saadakseni viikko-viikko -lepovuoron.
Avioliiton alkuajoista lähtien? Eikö nyt pitäisi kysyä mistä lähtien sinun ajatuksen tyyppinen itsekyys on vallannut "alaa" #omanapalähinapa