Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Synnytän kohta toisen lapseni ja tuntuu, että lapsi on iso virhe
10.07.2019 |
Laskettu aika on käsillä, ja nyt tuntuu, etten halua tätä vauvaa... esikoinen on alle kaksivuotias ja tulin raskaaksi yllättäen. Olen ihan älyttömän kipeä fyysisesti enkä jaksa nostaa esikoista. Lapsi roikkuu minussa kiinni entistä enemmän, kun huomaa, että minulla on huono olla. Mies on omien sanojensa mukaan todella onnellinen tulevasta vauvasta, mutta hän tuntuu pakenevan töihin rankkaa kotitilannetta. Tunnustan, että lähes kaikki on kaatunut hänen niskaansa kotona, selkäni on niin kipeä, etten joinain päivinä pysty kävelemään. Miestäkin kohtaan tunnen negatiivisia tunteita, koska hän jättää minut yksin selviytymään kotona lapsen kanssa ja hän on poissa aamusta iltaan. Esikoista odottaessa olin onneni kukkuloilla ja odotin vain saavani vauvan syliin, nyt olen vain väsynyt, kipeä ja ärtynyt. Pelkään, etten osaa muodostaa vauvaan tunnesidettä samalla tavalla kuin esikoisen kanssa. Esikoinen saatiin hoidoilla, tämä oli yllätysraskaus. Selviääkö tästä? Selviääkö parisuhde?
Kommentit (22)
Toisen lapsen kanssa on helpompaa kun on kaikki vielä hyvässä muistissa ja voi ottaa rennommin eikä säikähdä jokaisesta inahduksesta. Kuulostaa ihan normaalilta paniikkireaktiolta uuden edessä. Kun olet synnyttänyt niin fyysinen olosi helpottaa. Voit puhua asiasta neuvolassa tai jollekin ystävällesi. Hyvää jatkoa sinulle tv kolmen lapsen äiti ja sh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Tuttuja tunteita! Minulle iski samantyyppinen rimakauhu vähän ennen synnytystä. Esikoiselle kaikki oli valmiina, ahkerasti kävin koko raskauden salilla ja tuli käytyä 4 D ultrassakin. Mutta sitten toisen lapsen kanssa ei jaksanut yhtään mitään, kun oli kauhea väsymys ja olo fyysisesti tosi huono.
Lopulta kuin lapsi syntyi, niin huomasin, että kaikki sujui paljon helpommin, kuin esikoisen kanssa. Ensimmäisen kanssa tuli harjoiteltua vauvan hoitoa ja toisen kanssa oli onneksi rennompaa. Muutenkin toisen lapsen kanssa huomasin myös itse muuttuvani. Kaikki ei tarvinnut olla niin valmista ja täydellistä. Ei haitannut, vaikka lapsella oli jokus eripariset käsineet päällä ja vaatteiden ei tarvinnut olla mitään merkkituotteita. Lapsikin oli jotenkin rauhallisempi, kun en stressannut joka asiasta.