Lue keskustelun säännöt.
Suomalainen tapa kutsua sinkut ilman avecia juhliin
10.07.2019 |
Onko tämä vain suomalainen vai yleismaailmallinen tapa, että sinkku joutuu menemään juhliin yksin? Rasittaa taas ihan riittävästi.
Olisi tarjolla periaatteessa ihan mukavat isommat sukujuhlat, mutta tiedossa seitsemän tuntia autoilua yksin sekä sitten juhlissa täytyy koko ajan lyöttäytyä jonkun seuraan, ettei tarvitse haahuilla yksin. Olisi mukavampi ajella kaksin ja minglailla kaksin kuin orpona.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
No kenet sinä ottaisit aveciksi? Ja kuka edes tulisi täysin vieraaseen porukkaan juhlimaan, kun ei edes tunne juhlakalua?
Vakiintuneessa suhteessa oleva poika/tyttöystävä, samalla tutustuu sukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sukujuhlissa on parasta se, että pääsee juttelemaan sukulaisten kanssa. Näen heistä valtaosaa vain max. 2 kertaa vuodessa. Olin kymmenen vuotta sinkku, nyt olen kolme vuotta seurustellut, mutten ole vielä ottanut miestä mukaan sukujuhliin, koska asumme kaukana, ulkomailla.
Koskaan en ole sukujuhlissa tuntenut oloani surkeaksi, vaikka olin siis sinkku tosi kauan. Joissain juhlissa olen myös ollut oman "sukuhaarani" ainoana edustajana. Siltikin juhlissa on ollut kiva tunnelma, kun sitä olen sinne viitsinyt myös omalla käytökselläni luoda.
En tiedä, millainen juhlija sinä ap olet, mutta jos haluat kivat juhlat, niin hymy naamalle ja aktiivisesti juttelemaan toisille. Kysele heiltä, miten vuosi/kesäloma on mennyt. Korosta ihmisten hyviä puolia. Kerro omasta elämästäsi niitä kohtia, joista olet ylpeä. Panosta kunnolla siihen, että olet mukana luomassa hyvää juhlahenkeä. Jos oma elämäsi on juuri nyt pirstaleina, voisit kuitenkin kehua muita, esim: "Eikös ole hienoa, että Tuomas pääsi siihen kouluun? On se varmasti tehnyt paljon töitä sen eteen!"
Esittäydy aktiivisesti tuntemattomille ihmisille. Kysele mummeleilta ja papparaisilta, haluaisivatko he lisää kahvia. Kuuntele heidän kertomuksiaan 50-luvun elämästä. Tai kysele pikkulapsilta, minkälaisessa päiväkodissa he käyvät. Niin minä olen pari kertaa tehnyt, jos itseäni on alkanut ujostuttamaan. :) Jos sukulaisesi muistelevat sinulle ääneen menetettyjä henkilöitä, voit ystävällisesti pyytää heitä vaihtamaan puheenaihetta: "Mä en ole siinä mielentilassa nyt, että pystyisin puhumaan heistä. Voidaanko puhua jostain muusta? Miten sulla on mennyt töissä?"
Kyllä ne juhlat hyvin menee! Eikä sitä tarvitse/pidä/saa hävetä, että sieltä sitten lähtee yksin kotiin. Tuota asiaa ei siellä juhlissa kukaan muu pohdi kuin sinä.
Nämä olivat hyvät ohjeet. Toimi näin niin et ole ikävä ihminen. Teet ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia vaan vain sosiaalisten taitojen puutetta. Ne taidot kehittyvät harjoittelemalla.
Mistä ihmeestä meinasit löytää avekin, joka juttelisi sukuhaarasi asioista. Ei satunnaisia avekkeja kiinnosta!
Siis olen ikävä ihminen siksi, että minulla on ollut pieni perhe ja sekin on kuollut? Ja olen ikävä, jos minusta se alkaa tuntua kurjalta tai itkettää? Ja minun pitää jaksaa olla urhea ja esittää iloista sukulaisille, etten olisi kurja ihminen ja sosiaalisesti kömpelö?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voi tuntua muista lapselliselta ja naurettavalta, mutta minusta lähinnä yksinäiseltä ja surulliselta. Olen kyllä edustanut yksin ihan riittävästi työtilaisuuksissa ja ystävähäissä tms.
Sen sijaan nämä sukujuhlat tuntuvat tosi pahalta. Sukuhaarojen koot ovat 10, 11 ja 17 hlö ja minä yksin oma haarani. Se tuo menetykset ja vaillejäämiset aika kirkkaasti pinnalle.
Edellisistä juhlista lähdin yksin omalle autolleni, kun muut tilailivat kimppatakseja jatkoilleen ja koteihinsa. Ja siitä sitten ajelin hiljaiseen kotiin.
Ap
Nämä sukulaiset ovat kyllä vähän ajattelemattomia jos järjestävät jatkot keskenään sukuhaaransa kanssa eivätkä kutsu yksinäistä mukaan jolla ei ole mahdollisuuksia samaan - yhteisessä juhlassa kun ollaan. Kimppakyytiäkin voisi sopia vaikka eri sukuhaarasta on. Ymmärrän täysin että tuntuu kurjalta.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Näin potenttiaalisena ja mahdollisena kutsun lähettäjä kysyn, että kun kutsun sinkkuystäväni juhliini, niin kenet mainitsen kutsussa hänen avecikseen; kun en häntä haluaisi jättää kutstumatta siksi, että hän on sinkku. - Jos hän haluaa tulla paikalle minulle tuntemattoman avecin kanssa, niin sekin toki käy, kunhan kertoo siitä etukäteen, niin osaan plaseerata heidät juhlissa paremmin.
Tietysti laitat kutsuun Pirkko + avec ja kun hän ilmoittaa tulostaan, sanoo TULEN tai TULEMME, Tästä tiedät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sukujuhlissa on parasta se, että pääsee juttelemaan sukulaisten kanssa. Näen heistä valtaosaa vain max. 2 kertaa vuodessa. Olin kymmenen vuotta sinkku, nyt olen kolme vuotta seurustellut, mutten ole vielä ottanut miestä mukaan sukujuhliin, koska asumme kaukana, ulkomailla.
Koskaan en ole sukujuhlissa tuntenut oloani surkeaksi, vaikka olin siis sinkku tosi kauan. Joissain juhlissa olen myös ollut oman "sukuhaarani" ainoana edustajana. Siltikin juhlissa on ollut kiva tunnelma, kun sitä olen sinne viitsinyt myös omalla käytökselläni luoda.
En tiedä, millainen juhlija sinä ap olet, mutta jos haluat kivat juhlat, niin hymy naamalle ja aktiivisesti juttelemaan toisille. Kysele heiltä, miten vuosi/kesäloma on mennyt. Korosta ihmisten hyviä puolia. Kerro omasta elämästäsi niitä kohtia, joista olet ylpeä. Panosta kunnolla siihen, että olet mukana luomassa hyvää juhlahenkeä. Jos oma elämäsi on juuri nyt pirstaleina, voisit kuitenkin kehua muita, esim: "Eikös ole hienoa, että Tuomas pääsi siihen kouluun? On se varmasti tehnyt paljon töitä sen eteen!"
Esittäydy aktiivisesti tuntemattomille ihmisille. Kysele mummeleilta ja papparaisilta, haluaisivatko he lisää kahvia. Kuuntele heidän kertomuksiaan 50-luvun elämästä. Tai kysele pikkulapsilta, minkälaisessa päiväkodissa he käyvät. Niin minä olen pari kertaa tehnyt, jos itseäni on alkanut ujostuttamaan. :) Jos sukulaisesi muistelevat sinulle ääneen menetettyjä henkilöitä, voit ystävällisesti pyytää heitä vaihtamaan puheenaihetta: "Mä en ole siinä mielentilassa nyt, että pystyisin puhumaan heistä. Voidaanko puhua jostain muusta? Miten sulla on mennyt töissä?"
Kyllä ne juhlat hyvin menee! Eikä sitä tarvitse/pidä/saa hävetä, että sieltä sitten lähtee yksin kotiin. Tuota asiaa ei siellä juhlissa kukaan muu pohdi kuin sinä.
Nämä olivat hyvät ohjeet. Toimi näin niin et ole ikävä ihminen. Teet ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia vaan vain sosiaalisten taitojen puutetta. Ne taidot kehittyvät harjoittelemalla.
Mistä ihmeestä meinasit löytää avekin, joka juttelisi sukuhaarasi asioista. Ei satunnaisia avekkeja kiinnosta!
Siis olen ikävä ihminen siksi, että minulla on ollut pieni perhe ja sekin on kuollut? Ja olen ikävä, jos minusta se alkaa tuntua kurjalta tai itkettää? Ja minun pitää jaksaa olla urhea ja esittää iloista sukulaisille, etten olisi kurja ihminen ja sosiaalisesti kömpelö?
Ap
Ei tarvitse. Et vain mene sinne juhliin. Piste. Ja edelleen..tämä asia ei ole sukulaistesi vika, että sinulle ei kutsuttu avecia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sukujuhlissa on parasta se, että pääsee juttelemaan sukulaisten kanssa. Näen heistä valtaosaa vain max. 2 kertaa vuodessa. Olin kymmenen vuotta sinkku, nyt olen kolme vuotta seurustellut, mutten ole vielä ottanut miestä mukaan sukujuhliin, koska asumme kaukana, ulkomailla.
Koskaan en ole sukujuhlissa tuntenut oloani surkeaksi, vaikka olin siis sinkku tosi kauan. Joissain juhlissa olen myös ollut oman "sukuhaarani" ainoana edustajana. Siltikin juhlissa on ollut kiva tunnelma, kun sitä olen sinne viitsinyt myös omalla käytökselläni luoda.
En tiedä, millainen juhlija sinä ap olet, mutta jos haluat kivat juhlat, niin hymy naamalle ja aktiivisesti juttelemaan toisille. Kysele heiltä, miten vuosi/kesäloma on mennyt. Korosta ihmisten hyviä puolia. Kerro omasta elämästäsi niitä kohtia, joista olet ylpeä. Panosta kunnolla siihen, että olet mukana luomassa hyvää juhlahenkeä. Jos oma elämäsi on juuri nyt pirstaleina, voisit kuitenkin kehua muita, esim: "Eikös ole hienoa, että Tuomas pääsi siihen kouluun? On se varmasti tehnyt paljon töitä sen eteen!"
Esittäydy aktiivisesti tuntemattomille ihmisille. Kysele mummeleilta ja papparaisilta, haluaisivatko he lisää kahvia. Kuuntele heidän kertomuksiaan 50-luvun elämästä. Tai kysele pikkulapsilta, minkälaisessa päiväkodissa he käyvät. Niin minä olen pari kertaa tehnyt, jos itseäni on alkanut ujostuttamaan. :) Jos sukulaisesi muistelevat sinulle ääneen menetettyjä henkilöitä, voit ystävällisesti pyytää heitä vaihtamaan puheenaihetta: "Mä en ole siinä mielentilassa nyt, että pystyisin puhumaan heistä. Voidaanko puhua jostain muusta? Miten sulla on mennyt töissä?"
Kyllä ne juhlat hyvin menee! Eikä sitä tarvitse/pidä/saa hävetä, että sieltä sitten lähtee yksin kotiin. Tuota asiaa ei siellä juhlissa kukaan muu pohdi kuin sinä.
Nämä olivat hyvät ohjeet. Toimi näin niin et ole ikävä ihminen. Teet ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia vaan vain sosiaalisten taitojen puutetta. Ne taidot kehittyvät harjoittelemalla.
Mistä ihmeestä meinasit löytää avekin, joka juttelisi sukuhaarasi asioista. Ei satunnaisia avekkeja kiinnosta!
Siis olen ikävä ihminen siksi, että minulla on ollut pieni perhe ja sekin on kuollut? Ja olen ikävä, jos minusta se alkaa tuntua kurjalta tai itkettää? Ja minun pitää jaksaa olla urhea ja esittää iloista sukulaisille, etten olisi kurja ihminen ja sosiaalisesti kömpelö?
Ap
En ole tuo, jolle vastasit, mutta en usko hänen tarkoittaneen tuota.
Avasit tämän keskustelun kysymällä, onko Suomessa tai maailmalla tavallista, että juhliin kutsuttaessa ei sinkulle sanota, että ota mukaan joku kaveri aveciksi. Esimerkiksi annoit sukujuhlat.
Sittemmin kävi ilmi. että ongelmasi onkin se, että olet menettänyt koko perheesi ja nyt sinun pitäisi juhlia sukulaisten kanssa, joita et (ilmeisesti) oikeastaan edes tunne tai jotka tuntuvat sinusta jättävän sinua porukasta, vaikka kutsuvatkin sinut juhliin.
Tilanteesi on tietysit kamala, ja olen pahoillani puolestasi. Se on kuitenkin aika harvinainen, joten noin yleisellä tasolla ei varmaan ole "kutsumisetikettiä" mietitty tuosta näkökulmasta. Näin ollen esim. itse vastasin kuvitellen, että olet menossa normaaleihin sukujuhliin, joissa sekä kutsuja että lähes kaikki paikalla olijat ovat ihmisiä, jotka tunnet ja joista moni on sinulle läheinen.
Nyt jää jo vähän epäselväksi, että miksi haluat mennä sinne sukujuhliin edes jonkun kaverin kanssa, jos 1) et ole läheinen kenenkään siellä olevan kanssa, 2) sinusta he syrjivät sinua ja 3) olet varma, että he haluavat lähinnä puhua asioista, joista sinä et halua puhua.
Jos nyt kuitenkin haluat ja sinulla on joku, joka voisi lähteä kanssasi, niin ehkä voisit ottaa yhteyttä kutsujaan ja kysyä, että olisiko ok, että tulet X:n kanssa. Perustele vaikka pitkällä ajomatkalla tai jos olette riittävän läheisiä, niin voit vaikka kertoa, että olet vielä aika herkillä menetysten takia ja kaipaisit siksi seuraa reissuun.
Joka tapauksessa tämä ei nyt minusta mitenkään liity enää siihen, miten yleensä on tai ei ole tapana tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sukujuhlissa on parasta se, että pääsee juttelemaan sukulaisten kanssa. Näen heistä valtaosaa vain max. 2 kertaa vuodessa. Olin kymmenen vuotta sinkku, nyt olen kolme vuotta seurustellut, mutten ole vielä ottanut miestä mukaan sukujuhliin, koska asumme kaukana, ulkomailla.
Koskaan en ole sukujuhlissa tuntenut oloani surkeaksi, vaikka olin siis sinkku tosi kauan. Joissain juhlissa olen myös ollut oman "sukuhaarani" ainoana edustajana. Siltikin juhlissa on ollut kiva tunnelma, kun sitä olen sinne viitsinyt myös omalla käytökselläni luoda.
En tiedä, millainen juhlija sinä ap olet, mutta jos haluat kivat juhlat, niin hymy naamalle ja aktiivisesti juttelemaan toisille. Kysele heiltä, miten vuosi/kesäloma on mennyt. Korosta ihmisten hyviä puolia. Kerro omasta elämästäsi niitä kohtia, joista olet ylpeä. Panosta kunnolla siihen, että olet mukana luomassa hyvää juhlahenkeä. Jos oma elämäsi on juuri nyt pirstaleina, voisit kuitenkin kehua muita, esim: "Eikös ole hienoa, että Tuomas pääsi siihen kouluun? On se varmasti tehnyt paljon töitä sen eteen!"
Esittäydy aktiivisesti tuntemattomille ihmisille. Kysele mummeleilta ja papparaisilta, haluaisivatko he lisää kahvia. Kuuntele heidän kertomuksiaan 50-luvun elämästä. Tai kysele pikkulapsilta, minkälaisessa päiväkodissa he käyvät. Niin minä olen pari kertaa tehnyt, jos itseäni on alkanut ujostuttamaan. :) Jos sukulaisesi muistelevat sinulle ääneen menetettyjä henkilöitä, voit ystävällisesti pyytää heitä vaihtamaan puheenaihetta: "Mä en ole siinä mielentilassa nyt, että pystyisin puhumaan heistä. Voidaanko puhua jostain muusta? Miten sulla on mennyt töissä?"
Kyllä ne juhlat hyvin menee! Eikä sitä tarvitse/pidä/saa hävetä, että sieltä sitten lähtee yksin kotiin. Tuota asiaa ei siellä juhlissa kukaan muu pohdi kuin sinä.
Nämä olivat hyvät ohjeet. Toimi näin niin et ole ikävä ihminen. Teet ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia vaan vain sosiaalisten taitojen puutetta. Ne taidot kehittyvät harjoittelemalla.
Mistä ihmeestä meinasit löytää avekin, joka juttelisi sukuhaarasi asioista. Ei satunnaisia avekkeja kiinnosta!
Siis olen ikävä ihminen siksi, että minulla on ollut pieni perhe ja sekin on kuollut? Ja olen ikävä, jos minusta se alkaa tuntua kurjalta tai itkettää? Ja minun pitää jaksaa olla urhea ja esittää iloista sukulaisille, etten olisi kurja ihminen ja sosiaalisesti kömpelö?
Ap
Ei se tilanne sillä avecilla parane, surulliset aiheet itkettävät oli avec tai ei. Sukujuhlissa on tarkoitus jutella sukulaisten, ei sen sukuun kuulumattoman avecin kanssa. Opettele (kuten hyvässä ohjeessa sanottiin) tahdikkaasti kieltäytymään itkettävistä keskustelun aiheista. Sinun ei tarvitse olla urhea, opettele vain hoitamaan asiat itsellesi mielekkäällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sukujuhlissa on parasta se, että pääsee juttelemaan sukulaisten kanssa. Näen heistä valtaosaa vain max. 2 kertaa vuodessa. Olin kymmenen vuotta sinkku, nyt olen kolme vuotta seurustellut, mutten ole vielä ottanut miestä mukaan sukujuhliin, koska asumme kaukana, ulkomailla.
Koskaan en ole sukujuhlissa tuntenut oloani surkeaksi, vaikka olin siis sinkku tosi kauan. Joissain juhlissa olen myös ollut oman "sukuhaarani" ainoana edustajana. Siltikin juhlissa on ollut kiva tunnelma, kun sitä olen sinne viitsinyt myös omalla käytökselläni luoda.
En tiedä, millainen juhlija sinä ap olet, mutta jos haluat kivat juhlat, niin hymy naamalle ja aktiivisesti juttelemaan toisille. Kysele heiltä, miten vuosi/kesäloma on mennyt. Korosta ihmisten hyviä puolia. Kerro omasta elämästäsi niitä kohtia, joista olet ylpeä. Panosta kunnolla siihen, että olet mukana luomassa hyvää juhlahenkeä. Jos oma elämäsi on juuri nyt pirstaleina, voisit kuitenkin kehua muita, esim: "Eikös ole hienoa, että Tuomas pääsi siihen kouluun? On se varmasti tehnyt paljon töitä sen eteen!"
Esittäydy aktiivisesti tuntemattomille ihmisille. Kysele mummeleilta ja papparaisilta, haluaisivatko he lisää kahvia. Kuuntele heidän kertomuksiaan 50-luvun elämästä. Tai kysele pikkulapsilta, minkälaisessa päiväkodissa he käyvät. Niin minä olen pari kertaa tehnyt, jos itseäni on alkanut ujostuttamaan. :) Jos sukulaisesi muistelevat sinulle ääneen menetettyjä henkilöitä, voit ystävällisesti pyytää heitä vaihtamaan puheenaihetta: "Mä en ole siinä mielentilassa nyt, että pystyisin puhumaan heistä. Voidaanko puhua jostain muusta? Miten sulla on mennyt töissä?"
Kyllä ne juhlat hyvin menee! Eikä sitä tarvitse/pidä/saa hävetä, että sieltä sitten lähtee yksin kotiin. Tuota asiaa ei siellä juhlissa kukaan muu pohdi kuin sinä.
Nämä olivat hyvät ohjeet. Toimi näin niin et ole ikävä ihminen. Teet ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia vaan vain sosiaalisten taitojen puutetta. Ne taidot kehittyvät harjoittelemalla.
Mistä ihmeestä meinasit löytää avekin, joka juttelisi sukuhaarasi asioista. Ei satunnaisia avekkeja kiinnosta!
Siis olen ikävä ihminen siksi, että minulla on ollut pieni perhe ja sekin on kuollut? Ja olen ikävä, jos minusta se alkaa tuntua kurjalta tai itkettää? Ja minun pitää jaksaa olla urhea ja esittää iloista sukulaisille, etten olisi kurja ihminen ja sosiaalisesti kömpelö?
Ap
Ei se tilanne sillä avecilla parane, surulliset aiheet itkettävät oli avec tai ei. Sukujuhlissa on tarkoitus jutella sukulaisten, ei sen sukuun kuulumattoman avecin kanssa. Opettele (kuten hyvässä ohjeessa sanottiin) tahdikkaasti kieltäytymään itkettävistä keskustelun aiheista. Sinun ei tarvitse olla urhea, opettele vain hoitamaan asiat itsellesi mielekkäällä tavalla.
Tarvitsisin seuraa/ tuen vähintään ajomatkalle. Jos en mene lainkaan, menetän myös laajemman sukuni ja sitten olen siltä osin ihan irrallinen ja yksin. Lisäksi etenkin kummitädit varmaan oikeasti jollain tasolla välittävät minusta ja haluaisivat ihan oikeasti nähdä ja kuulla kuulumisia.
En halua estää kipeitä puheenaiheita, se ikävä on meillä yhteinen enkä halua luoda siitä jotain tabua mistä ei voi puhua. Kai minä olen myös elävä muistutus heistä, jotka eivät ole enää paikalla. Välillä on sellainen olo, että minut tempaistiin keski-iän kynnykseltä suoraan vanhukseksi, joka on jäänyt yksin.
Ihan aidosti kuitenkin mietin etikettiä. Olen ollut häissä, joissa on ollut vaikkapa kaveriporukallinen sinkkuja ja tajuan, ettei silloin edes tarjota mahdollisuutta epämääräiselle avecille. Olen ollut myös juhlissa, joissa olen ainut irrallinen henkilö muiden ollessa paikalla oman viiteryhmänsä kanssa ja silloin olisin kyllä mielelläni halunnut mahdollisuuden tulla paikalle jonkun kanssa.
Itse olen viime aikoina järjestänyt vain hautajaisia, joiden tarjoilut ovat vain parikymppiä per nenä ja paikalle on tervetullut mikä tahansa kokoonpano, joka tuntee juhlan omakseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sukujuhlissa on parasta se, että pääsee juttelemaan sukulaisten kanssa. Näen heistä valtaosaa vain max. 2 kertaa vuodessa. Olin kymmenen vuotta sinkku, nyt olen kolme vuotta seurustellut, mutten ole vielä ottanut miestä mukaan sukujuhliin, koska asumme kaukana, ulkomailla.
Koskaan en ole sukujuhlissa tuntenut oloani surkeaksi, vaikka olin siis sinkku tosi kauan. Joissain juhlissa olen myös ollut oman "sukuhaarani" ainoana edustajana. Siltikin juhlissa on ollut kiva tunnelma, kun sitä olen sinne viitsinyt myös omalla käytökselläni luoda.
En tiedä, millainen juhlija sinä ap olet, mutta jos haluat kivat juhlat, niin hymy naamalle ja aktiivisesti juttelemaan toisille. Kysele heiltä, miten vuosi/kesäloma on mennyt. Korosta ihmisten hyviä puolia. Kerro omasta elämästäsi niitä kohtia, joista olet ylpeä. Panosta kunnolla siihen, että olet mukana luomassa hyvää juhlahenkeä. Jos oma elämäsi on juuri nyt pirstaleina, voisit kuitenkin kehua muita, esim: "Eikös ole hienoa, että Tuomas pääsi siihen kouluun? On se varmasti tehnyt paljon töitä sen eteen!"
Esittäydy aktiivisesti tuntemattomille ihmisille. Kysele mummeleilta ja papparaisilta, haluaisivatko he lisää kahvia. Kuuntele heidän kertomuksiaan 50-luvun elämästä. Tai kysele pikkulapsilta, minkälaisessa päiväkodissa he käyvät. Niin minä olen pari kertaa tehnyt, jos itseäni on alkanut ujostuttamaan. :) Jos sukulaisesi muistelevat sinulle ääneen menetettyjä henkilöitä, voit ystävällisesti pyytää heitä vaihtamaan puheenaihetta: "Mä en ole siinä mielentilassa nyt, että pystyisin puhumaan heistä. Voidaanko puhua jostain muusta? Miten sulla on mennyt töissä?"
Kyllä ne juhlat hyvin menee! Eikä sitä tarvitse/pidä/saa hävetä, että sieltä sitten lähtee yksin kotiin. Tuota asiaa ei siellä juhlissa kukaan muu pohdi kuin sinä.
Nämä olivat hyvät ohjeet. Toimi näin niin et ole ikävä ihminen. Teet ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia vaan vain sosiaalisten taitojen puutetta. Ne taidot kehittyvät harjoittelemalla.
Mistä ihmeestä meinasit löytää avekin, joka juttelisi sukuhaarasi asioista. Ei satunnaisia avekkeja kiinnosta!
Siis olen ikävä ihminen siksi, että minulla on ollut pieni perhe ja sekin on kuollut? Ja olen ikävä, jos minusta se alkaa tuntua kurjalta tai itkettää? Ja minun pitää jaksaa olla urhea ja esittää iloista sukulaisille, etten olisi kurja ihminen ja sosiaalisesti kömpelö?
Ap
Ei se tilanne sillä avecilla parane, surulliset aiheet itkettävät oli avec tai ei. Sukujuhlissa on tarkoitus jutella sukulaisten, ei sen sukuun kuulumattoman avecin kanssa. Opettele (kuten hyvässä ohjeessa sanottiin) tahdikkaasti kieltäytymään itkettävistä keskustelun aiheista. Sinun ei tarvitse olla urhea, opettele vain hoitamaan asiat itsellesi mielekkäällä tavalla.
Tarvitsisin seuraa/ tuen vähintään ajomatkalle. Jos en mene lainkaan, menetän myös laajemman sukuni ja sitten olen siltä osin ihan irrallinen ja yksin. Lisäksi etenkin kummitädit varmaan oikeasti jollain tasolla välittävät minusta ja haluaisivat ihan oikeasti nähdä ja kuulla kuulumisia.
En halua estää kipeitä puheenaiheita, se ikävä on meillä yhteinen enkä halua luoda siitä jotain tabua mistä ei voi puhua. Kai minä olen myös elävä muistutus heistä, jotka eivät ole enää paikalla. Välillä on sellainen olo, että minut tempaistiin keski-iän kynnykseltä suoraan vanhukseksi, joka on jäänyt yksin.
Ihan aidosti kuitenkin mietin etikettiä. Olen ollut häissä, joissa on ollut vaikkapa kaveriporukallinen sinkkuja ja tajuan, ettei silloin edes tarjota mahdollisuutta epämääräiselle avecille. Olen ollut myös juhlissa, joissa olen ainut irrallinen henkilö muiden ollessa paikalla oman viiteryhmänsä kanssa ja silloin olisin kyllä mielelläni halunnut mahdollisuuden tulla paikalle jonkun kanssa.
Itse olen viime aikoina järjestänyt vain hautajaisia, joiden tarjoilut ovat vain parikymppiä per nenä ja paikalle on tervetullut mikä tahansa kokoonpano, joka tuntee juhlan omakseen.
Ap
Tuossahan voi olla myös se, että teillä on vain eri käsitykset tilanteesta. Yleensä esim. sukujuhlien järjestäjä kuitenkin olettaa, että kaikki kuuluvat tavallaan samaan viiteryhmään. Eikä varsinkaan välttämättä tule mieleen, että jonkun viiteryhmä voisi olla enemmän joku kutsujalle tuntematon kaveri kuin se muu suku. Siis siinä mielessä enemmän, että sen kaverin pitäisi olla läsnä siellä sukujuhlissa. Edelleen neuvon puhumaan järjestäjän kanssa. En usko, että hän on tahallaan kutsunut sinua olemaan ns. yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sukujuhlissa on parasta se, että pääsee juttelemaan sukulaisten kanssa. Näen heistä valtaosaa vain max. 2 kertaa vuodessa. Olin kymmenen vuotta sinkku, nyt olen kolme vuotta seurustellut, mutten ole vielä ottanut miestä mukaan sukujuhliin, koska asumme kaukana, ulkomailla.
Koskaan en ole sukujuhlissa tuntenut oloani surkeaksi, vaikka olin siis sinkku tosi kauan. Joissain juhlissa olen myös ollut oman "sukuhaarani" ainoana edustajana. Siltikin juhlissa on ollut kiva tunnelma, kun sitä olen sinne viitsinyt myös omalla käytökselläni luoda.
En tiedä, millainen juhlija sinä ap olet, mutta jos haluat kivat juhlat, niin hymy naamalle ja aktiivisesti juttelemaan toisille. Kysele heiltä, miten vuosi/kesäloma on mennyt. Korosta ihmisten hyviä puolia. Kerro omasta elämästäsi niitä kohtia, joista olet ylpeä. Panosta kunnolla siihen, että olet mukana luomassa hyvää juhlahenkeä. Jos oma elämäsi on juuri nyt pirstaleina, voisit kuitenkin kehua muita, esim: "Eikös ole hienoa, että Tuomas pääsi siihen kouluun? On se varmasti tehnyt paljon töitä sen eteen!"
Esittäydy aktiivisesti tuntemattomille ihmisille. Kysele mummeleilta ja papparaisilta, haluaisivatko he lisää kahvia. Kuuntele heidän kertomuksiaan 50-luvun elämästä. Tai kysele pikkulapsilta, minkälaisessa päiväkodissa he käyvät. Niin minä olen pari kertaa tehnyt, jos itseäni on alkanut ujostuttamaan. :) Jos sukulaisesi muistelevat sinulle ääneen menetettyjä henkilöitä, voit ystävällisesti pyytää heitä vaihtamaan puheenaihetta: "Mä en ole siinä mielentilassa nyt, että pystyisin puhumaan heistä. Voidaanko puhua jostain muusta? Miten sulla on mennyt töissä?"
Kyllä ne juhlat hyvin menee! Eikä sitä tarvitse/pidä/saa hävetä, että sieltä sitten lähtee yksin kotiin. Tuota asiaa ei siellä juhlissa kukaan muu pohdi kuin sinä.
Nämä olivat hyvät ohjeet. Toimi näin niin et ole ikävä ihminen. Teet ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia vaan vain sosiaalisten taitojen puutetta. Ne taidot kehittyvät harjoittelemalla.
Mistä ihmeestä meinasit löytää avekin, joka juttelisi sukuhaarasi asioista. Ei satunnaisia avekkeja kiinnosta!
Siis olen ikävä ihminen siksi, että minulla on ollut pieni perhe ja sekin on kuollut? Ja olen ikävä, jos minusta se alkaa tuntua kurjalta tai itkettää? Ja minun pitää jaksaa olla urhea ja esittää iloista sukulaisille, etten olisi kurja ihminen ja sosiaalisesti kömpelö?
Ap
Ei se tilanne sillä avecilla parane, surulliset aiheet itkettävät oli avec tai ei. Sukujuhlissa on tarkoitus jutella sukulaisten, ei sen sukuun kuulumattoman avecin kanssa. Opettele (kuten hyvässä ohjeessa sanottiin) tahdikkaasti kieltäytymään itkettävistä keskustelun aiheista. Sinun ei tarvitse olla urhea, opettele vain hoitamaan asiat itsellesi mielekkäällä tavalla.
Tarvitsisin seuraa/ tuen vähintään ajomatkalle. Jos en mene lainkaan, menetän myös laajemman sukuni ja sitten olen siltä osin ihan irrallinen ja yksin. Lisäksi etenkin kummitädit varmaan oikeasti jollain tasolla välittävät minusta ja haluaisivat ihan oikeasti nähdä ja kuulla kuulumisia.
En halua estää kipeitä puheenaiheita, se ikävä on meillä yhteinen enkä halua luoda siitä jotain tabua mistä ei voi puhua. Kai minä olen myös elävä muistutus heistä, jotka eivät ole enää paikalla. Välillä on sellainen olo, että minut tempaistiin keski-iän kynnykseltä suoraan vanhukseksi, joka on jäänyt yksin.
Ihan aidosti kuitenkin mietin etikettiä. Olen ollut häissä, joissa on ollut vaikkapa kaveriporukallinen sinkkuja ja tajuan, ettei silloin edes tarjota mahdollisuutta epämääräiselle avecille. Olen ollut myös juhlissa, joissa olen ainut irrallinen henkilö muiden ollessa paikalla oman viiteryhmänsä kanssa ja silloin olisin kyllä mielelläni halunnut mahdollisuuden tulla paikalle jonkun kanssa.
Itse olen viime aikoina järjestänyt vain hautajaisia, joiden tarjoilut ovat vain parikymppiä per nenä ja paikalle on tervetullut mikä tahansa kokoonpano, joka tuntee juhlan omakseen.
Ap
Onko sinulla sellaista aveckia, joka jaksaisi tuota roolia? En tiedä lähtisinkö, jos olisit kaverini ja pyytäisit.
Entäpä, jos yrittäisit tutustua johonkin sukulaiseesi vähän paremmin ja saada hänestä sen viiteryhmän.
Kuulostaa todella lapselliselta että joka paikassa pitäisi olla joku pitämässä kädestä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en minä ainakaan haluaisi viedä sukujuhliin jotain ulkopuolista, sinnehän mennään sukua tapaamaan ja heidän kanssaan seurustelemaan eikä nyhjäämään seuralaisen kyljessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sukujuhlissa on parasta se, että pääsee juttelemaan sukulaisten kanssa. Näen heistä valtaosaa vain max. 2 kertaa vuodessa. Olin kymmenen vuotta sinkku, nyt olen kolme vuotta seurustellut, mutten ole vielä ottanut miestä mukaan sukujuhliin, koska asumme kaukana, ulkomailla.
Koskaan en ole sukujuhlissa tuntenut oloani surkeaksi, vaikka olin siis sinkku tosi kauan. Joissain juhlissa olen myös ollut oman "sukuhaarani" ainoana edustajana. Siltikin juhlissa on ollut kiva tunnelma, kun sitä olen sinne viitsinyt myös omalla käytökselläni luoda.
En tiedä, millainen juhlija sinä ap olet, mutta jos haluat kivat juhlat, niin hymy naamalle ja aktiivisesti juttelemaan toisille. Kysele heiltä, miten vuosi/kesäloma on mennyt. Korosta ihmisten hyviä puolia. Kerro omasta elämästäsi niitä kohtia, joista olet ylpeä. Panosta kunnolla siihen, että olet mukana luomassa hyvää juhlahenkeä. Jos oma elämäsi on juuri nyt pirstaleina, voisit kuitenkin kehua muita, esim: "Eikös ole hienoa, että Tuomas pääsi siihen kouluun? On se varmasti tehnyt paljon töitä sen eteen!"
Esittäydy aktiivisesti tuntemattomille ihmisille. Kysele mummeleilta ja papparaisilta, haluaisivatko he lisää kahvia. Kuuntele heidän kertomuksiaan 50-luvun elämästä. Tai kysele pikkulapsilta, minkälaisessa päiväkodissa he käyvät. Niin minä olen pari kertaa tehnyt, jos itseäni on alkanut ujostuttamaan. :) Jos sukulaisesi muistelevat sinulle ääneen menetettyjä henkilöitä, voit ystävällisesti pyytää heitä vaihtamaan puheenaihetta: "Mä en ole siinä mielentilassa nyt, että pystyisin puhumaan heistä. Voidaanko puhua jostain muusta? Miten sulla on mennyt töissä?"
Kyllä ne juhlat hyvin menee! Eikä sitä tarvitse/pidä/saa hävetä, että sieltä sitten lähtee yksin kotiin. Tuota asiaa ei siellä juhlissa kukaan muu pohdi kuin sinä.
Nämä olivat hyvät ohjeet. Toimi näin niin et ole ikävä ihminen. Teet ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia vaan vain sosiaalisten taitojen puutetta. Ne taidot kehittyvät harjoittelemalla.
Mistä ihmeestä meinasit löytää avekin, joka juttelisi sukuhaarasi asioista. Ei satunnaisia avekkeja kiinnosta!
Siis olen ikävä ihminen siksi, että minulla on ollut pieni perhe ja sekin on kuollut? Ja olen ikävä, jos minusta se alkaa tuntua kurjalta tai itkettää? Ja minun pitää jaksaa olla urhea ja esittää iloista sukulaisille, etten olisi kurja ihminen ja sosiaalisesti kömpelö?
Ap
Ei se tilanne sillä avecilla parane, surulliset aiheet itkettävät oli avec tai ei. Sukujuhlissa on tarkoitus jutella sukulaisten, ei sen sukuun kuulumattoman avecin kanssa. Opettele (kuten hyvässä ohjeessa sanottiin) tahdikkaasti kieltäytymään itkettävistä keskustelun aiheista. Sinun ei tarvitse olla urhea, opettele vain hoitamaan asiat itsellesi mielekkäällä tavalla.
Tarvitsisin seuraa/ tuen vähintään ajomatkalle. Jos en mene lainkaan, menetän myös laajemman sukuni ja sitten olen siltä osin ihan irrallinen ja yksin. Lisäksi etenkin kummitädit varmaan oikeasti jollain tasolla välittävät minusta ja haluaisivat ihan oikeasti nähdä ja kuulla kuulumisia.
En halua estää kipeitä puheenaiheita, se ikävä on meillä yhteinen enkä halua luoda siitä jotain tabua mistä ei voi puhua. Kai minä olen myös elävä muistutus heistä, jotka eivät ole enää paikalla. Välillä on sellainen olo, että minut tempaistiin keski-iän kynnykseltä suoraan vanhukseksi, joka on jäänyt yksin.
Ihan aidosti kuitenkin mietin etikettiä. Olen ollut häissä, joissa on ollut vaikkapa kaveriporukallinen sinkkuja ja tajuan, ettei silloin edes tarjota mahdollisuutta epämääräiselle avecille. Olen ollut myös juhlissa, joissa olen ainut irrallinen henkilö muiden ollessa paikalla oman viiteryhmänsä kanssa ja silloin olisin kyllä mielelläni halunnut mahdollisuuden tulla paikalle jonkun kanssa.
Itse olen viime aikoina järjestänyt vain hautajaisia, joiden tarjoilut ovat vain parikymppiä per nenä ja paikalle on tervetullut mikä tahansa kokoonpano, joka tuntee juhlan omakseen.
Ap
Onko sinulla sellaista aveckia, joka jaksaisi tuota roolia? En tiedä lähtisinkö, jos olisit kaverini ja pyytäisit.
Entäpä, jos yrittäisit tutustua johonkin sukulaiseesi vähän paremmin ja saada hänestä sen viiteryhmän.
Tämä oli vapauttava kommentti. Miksi minunkaan pitäisi jaksaa? Olen tämän päivän ollut lähes yhtä väsynyt ja sumussa kuin surun keskellä, aivot ei vaan jaksa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sukujuhlissa on parasta se, että pääsee juttelemaan sukulaisten kanssa. Näen heistä valtaosaa vain max. 2 kertaa vuodessa. Olin kymmenen vuotta sinkku, nyt olen kolme vuotta seurustellut, mutten ole vielä ottanut miestä mukaan sukujuhliin, koska asumme kaukana, ulkomailla.
Koskaan en ole sukujuhlissa tuntenut oloani surkeaksi, vaikka olin siis sinkku tosi kauan. Joissain juhlissa olen myös ollut oman "sukuhaarani" ainoana edustajana. Siltikin juhlissa on ollut kiva tunnelma, kun sitä olen sinne viitsinyt myös omalla käytökselläni luoda.
En tiedä, millainen juhlija sinä ap olet, mutta jos haluat kivat juhlat, niin hymy naamalle ja aktiivisesti juttelemaan toisille. Kysele heiltä, miten vuosi/kesäloma on mennyt. Korosta ihmisten hyviä puolia. Kerro omasta elämästäsi niitä kohtia, joista olet ylpeä. Panosta kunnolla siihen, että olet mukana luomassa hyvää juhlahenkeä. Jos oma elämäsi on juuri nyt pirstaleina, voisit kuitenkin kehua muita, esim: "Eikös ole hienoa, että Tuomas pääsi siihen kouluun? On se varmasti tehnyt paljon töitä sen eteen!"
Esittäydy aktiivisesti tuntemattomille ihmisille. Kysele mummeleilta ja papparaisilta, haluaisivatko he lisää kahvia. Kuuntele heidän kertomuksiaan 50-luvun elämästä. Tai kysele pikkulapsilta, minkälaisessa päiväkodissa he käyvät. Niin minä olen pari kertaa tehnyt, jos itseäni on alkanut ujostuttamaan. :) Jos sukulaisesi muistelevat sinulle ääneen menetettyjä henkilöitä, voit ystävällisesti pyytää heitä vaihtamaan puheenaihetta: "Mä en ole siinä mielentilassa nyt, että pystyisin puhumaan heistä. Voidaanko puhua jostain muusta? Miten sulla on mennyt töissä?"
Kyllä ne juhlat hyvin menee! Eikä sitä tarvitse/pidä/saa hävetä, että sieltä sitten lähtee yksin kotiin. Tuota asiaa ei siellä juhlissa kukaan muu pohdi kuin sinä.
Nämä olivat hyvät ohjeet. Toimi näin niin et ole ikävä ihminen. Teet ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia vaan vain sosiaalisten taitojen puutetta. Ne taidot kehittyvät harjoittelemalla.
Mistä ihmeestä meinasit löytää avekin, joka juttelisi sukuhaarasi asioista. Ei satunnaisia avekkeja kiinnosta!
Siis olen ikävä ihminen siksi, että minulla on ollut pieni perhe ja sekin on kuollut? Ja olen ikävä, jos minusta se alkaa tuntua kurjalta tai itkettää? Ja minun pitää jaksaa olla urhea ja esittää iloista sukulaisille, etten olisi kurja ihminen ja sosiaalisesti kömpelö?
Ap
Ei se tilanne sillä avecilla parane, surulliset aiheet itkettävät oli avec tai ei. Sukujuhlissa on tarkoitus jutella sukulaisten, ei sen sukuun kuulumattoman avecin kanssa. Opettele (kuten hyvässä ohjeessa sanottiin) tahdikkaasti kieltäytymään itkettävistä keskustelun aiheista. Sinun ei tarvitse olla urhea, opettele vain hoitamaan asiat itsellesi mielekkäällä tavalla.
Tarvitsisin seuraa/ tuen vähintään ajomatkalle. Jos en mene lainkaan, menetän myös laajemman sukuni ja sitten olen siltä osin ihan irrallinen ja yksin. Lisäksi etenkin kummitädit varmaan oikeasti jollain tasolla välittävät minusta ja haluaisivat ihan oikeasti nähdä ja kuulla kuulumisia.
En halua estää kipeitä puheenaiheita, se ikävä on meillä yhteinen enkä halua luoda siitä jotain tabua mistä ei voi puhua. Kai minä olen myös elävä muistutus heistä, jotka eivät ole enää paikalla. Välillä on sellainen olo, että minut tempaistiin keski-iän kynnykseltä suoraan vanhukseksi, joka on jäänyt yksin.
Ihan aidosti kuitenkin mietin etikettiä. Olen ollut häissä, joissa on ollut vaikkapa kaveriporukallinen sinkkuja ja tajuan, ettei silloin edes tarjota mahdollisuutta epämääräiselle avecille. Olen ollut myös juhlissa, joissa olen ainut irrallinen henkilö muiden ollessa paikalla oman viiteryhmänsä kanssa ja silloin olisin kyllä mielelläni halunnut mahdollisuuden tulla paikalle jonkun kanssa.
Itse olen viime aikoina järjestänyt vain hautajaisia, joiden tarjoilut ovat vain parikymppiä per nenä ja paikalle on tervetullut mikä tahansa kokoonpano, joka tuntee juhlan omakseen.
Ap
Onko sinulla sellaista aveckia, joka jaksaisi tuota roolia? En tiedä lähtisinkö, jos olisit kaverini ja pyytäisit.
Entäpä, jos yrittäisit tutustua johonkin sukulaiseesi vähän paremmin ja saada hänestä sen viiteryhmän.Tämä oli vapauttava kommentti. Miksi minunkaan pitäisi jaksaa? Olen tämän päivän ollut lähes yhtä väsynyt ja sumussa kuin surun keskellä, aivot ei vaan jaksa.
Ap
Voit aivan hyvin jättää juhlat väliin, jos et jaksa. Et taida nyt olla juhlimiskunnossa oli avec tai ei.
Nämä olivat hyvät ohjeet. Toimi näin niin et ole ikävä ihminen. Teet ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia vaan vain sosiaalisten taitojen puutetta. Ne taidot kehittyvät harjoittelemalla.
Mistä ihmeestä meinasit löytää avekin, joka juttelisi sukuhaarasi asioista. Ei satunnaisia avekkeja kiinnosta!