Häät peruttu. Mies jäi kiinni pettämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni perui häät kuukausi aikaisemmin. Kutsut oli juuri lähetetty.

Pahalta se tuntui ja tuskin kukaan ottaa meidän suhdetta enää niin vakavasti, mutta nöyryyttä tässä on oppinut. Ollaan vieläkin yhdessä ja ehkä parempi näin, että ei menty tuolloin naimisiin.

Pakko kysyä nyt, että mikäs järki tässä oli? Mies haluaa olla kanssasi, muttei halunnut naimisiin? Mä olisin sen verran pahalla ottanut että olisin lähtenyt etsimään sellaista miestä, joka haluaa kanssani naimisiin.

Sitoutumiskammo on lapsellista, ei heru ymmärrystä. Sen ymmärrän jos häät peruuntuu, kun toinen ei halua enää ollenkaan olla.

Voihan tuollakin miehellä olla joku epäluottamus naista kohtaan ettei naimisiin halua, mutta suhde muuten kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No totta tai ei, enpäs itsekään olisi eilistä uskonut todeksi, vaan vähänpä tiesin!  Aivan ihana päivä, käytiin harrastamassa yhdessä, syötiin hyvin, illan päälle rannalla käveleskelyä sen aikaa että sauna lämpiää. Laitoin ensimmäistä kertaa(ollaan nyt oltu 4v yhdessä) someen meistä yhteiskuvan, jollaista en ole ikinä kenestäkään laittanut. Saunassa puhuttiin parisuhteesta, että miten tärkeää on luottamus, ja kuinka mahtavaa on ettei toiselta tarvitse pimittää mitään, eikä tarvitse epäillä luottamusta.

Pari tuntia myöhemmin mies jäi kiinni pettämisestä joka oli tapahtunut yli vuosi sitten. Asialla ei kuulemma pitäisi olla enää mitään väliä kun siitä on jo noin kauan. 

Tietääkö kukaan sitä tunnetta kun kuvittelet olevasti ihan varmasti piilokamerassa? Ja sen jälkeen toivoo että kyseessä olisi painajaisuni, mutta ei ole.

Oho, miten jäi kiinni? :o

En muista mitä kautta tuli puheeksi, mutta tuosta noin vuoden takaa on jäänyt eräs viestittely selvittämättä. Tai siis on selvitetty, mutta tarina oli niin epämääräinen että se jäi jonnekin alitajuntaani pyörimään. Se muistui mieleeni kun puhuttiin jostain mitä tapahtui niinä aikoina, ja kysyin sitten että haluaisiko mies kertoa miten se asia ihan oikeasti meni, ja sitten mies itse tunnusti. Miehen on nyt kuulemma jotenkin helpomipi hengittää, että nyt voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä ilman salaisuuksia, mutta itsestäni taas tuntuu että vuoden verran mies on pakottanut minut elämään valheessa, joka on heijastellut parisuhteeseemme, ja kun olen niinä hetkinä kysynyt että mikä painaa, niin töissä on ollut raskasta tai jotain, vaikka se on ollut tämä pettäminen koko ajan mikä on painanut. Tuntuu että minulta on varastettu vuosi.

T: edelleen painajaisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni perui häät kuukausi aikaisemmin. Kutsut oli juuri lähetetty.

Pahalta se tuntui ja tuskin kukaan ottaa meidän suhdetta enää niin vakavasti, mutta nöyryyttä tässä on oppinut. Ollaan vieläkin yhdessä ja ehkä parempi näin, että ei menty tuolloin naimisiin.

Pakko kysyä nyt, että mikäs järki tässä oli? Mies haluaa olla kanssasi, muttei halunnut naimisiin? Mä olisin sen verran pahalla ottanut että olisin lähtenyt etsimään sellaista miestä, joka haluaa kanssani naimisiin.

Sitoutumiskammo on lapsellista, ei heru ymmärrystä. Sen ymmärrän jos häät peruuntuu, kun toinen ei halua enää ollenkaan olla.

Voihan tuollakin miehellä olla joku epäluottamus naista kohtaan ettei naimisiin halua, mutta suhde muuten kunnossa.

Minusta ei riitä, että suhde on "muuten kunnossa", jos ei ole luottamusta toiseen. Luotto on minusta suhteen perusta, mutta on se ennenkin nähty, että olemme erilaisia.

Miten ihmeessä jotkut ajattelee, että näin ei voisi tapahtua? Itselleni kävi toukokuussa sama kuin ap:lle ja häät olisi olleet elokuussa. Tuntuu siltä, että täällä on paranoidi skitsofreenikkojengi myös vauhdissa, joilla ajatuksena, että tällaista ei tapahtuisi. Aloin lukemaan keskustelua ihan mielenkiinnosta, miten tästä selvitty ja tokalla sivulla jo kamala määrä tylytyksiä. Tuntuu oudolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No totta tai ei, enpäs itsekään olisi eilistä uskonut todeksi, vaan vähänpä tiesin!  Aivan ihana päivä, käytiin harrastamassa yhdessä, syötiin hyvin, illan päälle rannalla käveleskelyä sen aikaa että sauna lämpiää. Laitoin ensimmäistä kertaa(ollaan nyt oltu 4v yhdessä) someen meistä yhteiskuvan, jollaista en ole ikinä kenestäkään laittanut. Saunassa puhuttiin parisuhteesta, että miten tärkeää on luottamus, ja kuinka mahtavaa on ettei toiselta tarvitse pimittää mitään, eikä tarvitse epäillä luottamusta.

Pari tuntia myöhemmin mies jäi kiinni pettämisestä joka oli tapahtunut yli vuosi sitten. Asialla ei kuulemma pitäisi olla enää mitään väliä kun siitä on jo noin kauan. 

Tietääkö kukaan sitä tunnetta kun kuvittelet olevasti ihan varmasti piilokamerassa? Ja sen jälkeen toivoo että kyseessä olisi painajaisuni, mutta ei ole.

Oho, miten jäi kiinni? :o

En muista mitä kautta tuli puheeksi, mutta tuosta noin vuoden takaa on jäänyt eräs viestittely selvittämättä. Tai siis on selvitetty, mutta tarina oli niin epämääräinen että se jäi jonnekin alitajuntaani pyörimään. Se muistui mieleeni kun puhuttiin jostain mitä tapahtui niinä aikoina, ja kysyin sitten että haluaisiko mies kertoa miten se asia ihan oikeasti meni, ja sitten mies itse tunnusti. Miehen on nyt kuulemma jotenkin helpomipi hengittää, että nyt voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä ilman salaisuuksia, mutta itsestäni taas tuntuu että vuoden verran mies on pakottanut minut elämään valheessa, joka on heijastellut parisuhteeseemme, ja kun olen niinä hetkinä kysynyt että mikä painaa, niin töissä on ollut raskasta tai jotain, vaikka se on ollut tämä pettäminen koko ajan mikä on painanut. Tuntuu että minulta on varastettu vuosi.

T: edelleen painajaisessa.

Kurjaa! Toisaalta, on hyvän merkki että asia on painanut miestäsi. On niitäkin miehiä joita asia naurattaa vain... Jospa miehesi otti opiksi. 

Ja ei sinulta ole vuotta varastettu vaikka siltä tuntuukin. Olet toivon mukaan elänyt hyvää elämää! Miehelle se vuosi on ollut vaikea tunnontuskien vuoksi, häneltä meni se vuosi, ihan omaa syytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen papin aamenta paneskelu ei ole pettämistä.

Ja samaa mieltå myös naisesta?

Eihän se haittaa vaikka toisen miehen lasta kasvattaa ja elättää kun kerran ennen aamenta paneskelu ei ole pettämistä.

Ei mua haittaa jos joku muu mies kasvattaa mun yhden yön ilosta alkunsa saaneen lapsen. Hienoa, että lapsi saa isän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No totta tai ei, enpäs itsekään olisi eilistä uskonut todeksi, vaan vähänpä tiesin!  Aivan ihana päivä, käytiin harrastamassa yhdessä, syötiin hyvin, illan päälle rannalla käveleskelyä sen aikaa että sauna lämpiää. Laitoin ensimmäistä kertaa(ollaan nyt oltu 4v yhdessä) someen meistä yhteiskuvan, jollaista en ole ikinä kenestäkään laittanut. Saunassa puhuttiin parisuhteesta, että miten tärkeää on luottamus, ja kuinka mahtavaa on ettei toiselta tarvitse pimittää mitään, eikä tarvitse epäillä luottamusta.

Pari tuntia myöhemmin mies jäi kiinni pettämisestä joka oli tapahtunut yli vuosi sitten. Asialla ei kuulemma pitäisi olla enää mitään väliä kun siitä on jo noin kauan. 

Tietääkö kukaan sitä tunnetta kun kuvittelet olevasti ihan varmasti piilokamerassa? Ja sen jälkeen toivoo että kyseessä olisi painajaisuni, mutta ei ole.

Oho, miten jäi kiinni? :o

En muista mitä kautta tuli puheeksi, mutta tuosta noin vuoden takaa on jäänyt eräs viestittely selvittämättä. Tai siis on selvitetty, mutta tarina oli niin epämääräinen että se jäi jonnekin alitajuntaani pyörimään. Se muistui mieleeni kun puhuttiin jostain mitä tapahtui niinä aikoina, ja kysyin sitten että haluaisiko mies kertoa miten se asia ihan oikeasti meni, ja sitten mies itse tunnusti. Miehen on nyt kuulemma jotenkin helpomipi hengittää, että nyt voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä ilman salaisuuksia, mutta itsestäni taas tuntuu että vuoden verran mies on pakottanut minut elämään valheessa, joka on heijastellut parisuhteeseemme, ja kun olen niinä hetkinä kysynyt että mikä painaa, niin töissä on ollut raskasta tai jotain, vaikka se on ollut tämä pettäminen koko ajan mikä on painanut. Tuntuu että minulta on varastettu vuosi.

T: edelleen painajaisessa.

Tämä on aivan uskomatonta luettavaa.. Koska sait tietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No totta tai ei, enpäs itsekään olisi eilistä uskonut todeksi, vaan vähänpä tiesin!  Aivan ihana päivä, käytiin harrastamassa yhdessä, syötiin hyvin, illan päälle rannalla käveleskelyä sen aikaa että sauna lämpiää. Laitoin ensimmäistä kertaa(ollaan nyt oltu 4v yhdessä) someen meistä yhteiskuvan, jollaista en ole ikinä kenestäkään laittanut. Saunassa puhuttiin parisuhteesta, että miten tärkeää on luottamus, ja kuinka mahtavaa on ettei toiselta tarvitse pimittää mitään, eikä tarvitse epäillä luottamusta.

Pari tuntia myöhemmin mies jäi kiinni pettämisestä joka oli tapahtunut yli vuosi sitten. Asialla ei kuulemma pitäisi olla enää mitään väliä kun siitä on jo noin kauan. 

Tietääkö kukaan sitä tunnetta kun kuvittelet olevasti ihan varmasti piilokamerassa? Ja sen jälkeen toivoo että kyseessä olisi painajaisuni, mutta ei ole.

Oho, miten jäi kiinni? :o

En muista mitä kautta tuli puheeksi, mutta tuosta noin vuoden takaa on jäänyt eräs viestittely selvittämättä. Tai siis on selvitetty, mutta tarina oli niin epämääräinen että se jäi jonnekin alitajuntaani pyörimään. Se muistui mieleeni kun puhuttiin jostain mitä tapahtui niinä aikoina, ja kysyin sitten että haluaisiko mies kertoa miten se asia ihan oikeasti meni, ja sitten mies itse tunnusti. Miehen on nyt kuulemma jotenkin helpomipi hengittää, että nyt voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä ilman salaisuuksia, mutta itsestäni taas tuntuu että vuoden verran mies on pakottanut minut elämään valheessa, joka on heijastellut parisuhteeseemme, ja kun olen niinä hetkinä kysynyt että mikä painaa, niin töissä on ollut raskasta tai jotain, vaikka se on ollut tämä pettäminen koko ajan mikä on painanut. Tuntuu että minulta on varastettu vuosi.

T: edelleen painajaisessa.

Tämä on aivan uskomatonta luettavaa.. Koska sait tietää?

Miehesi teki virheen eikä uskaltanut kertoa. Sinä et tiennyt. Miehesi teki virheen. Rakastatko häntä nyt vähemmän koska hän teki virheen ja häpesi sitä niin ettei voinut edes kertoa? Voiko miehesi olla enempää rakastamatta sinua kun tietää, että sinä hyväksyt hänet juuri sellaisenaan, vaikka virheellisenä?

Ei se ole sinun häpeäsi. Olen pahoillani puolestasi, mutta niiiiin hyvä että ero tulee nyt eikä häiden jälkeen.

Perutte joko koko häät, tai sitten pidät erojuhlat omalle ystäväpiirillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kutsut lähteneet, ei voi perua. Kyllähän polttareissakin petetään.

Miksei muka voi perua? Viime kesänä meille oli tullut jo kutsu. Morsiamen äiti sitten soitti, pari viikkoa ennen häitä, että häät on peruttu, sulhanen tuli katumapäälle.

Niinpä, miksei vois? Ainoa, mitä tuossa mietin, on se, että tietty jos tilat ja ruoat on varattu, niin kaikkia rahnuskoja ei ehkä saa takaisin. Eli hyvät bileet vois pitää noin muuten, jos ei häitä. 

No, eiköhän tämä provo kumminkin ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni perui häät kuukausi aikaisemmin. Kutsut oli juuri lähetetty.

Pahalta se tuntui ja tuskin kukaan ottaa meidän suhdetta enää niin vakavasti, mutta nöyryyttä tässä on oppinut. Ollaan vieläkin yhdessä ja ehkä parempi näin, että ei menty tuolloin naimisiin.

Pakko kysyä nyt, että mikäs järki tässä oli? Mies haluaa olla kanssasi, muttei halunnut naimisiin? Mä olisin sen verran pahalla ottanut että olisin lähtenyt etsimään sellaista miestä, joka haluaa kanssani naimisiin.

Sitoutumiskammo on lapsellista, ei heru ymmärrystä. Sen ymmärrän jos häät peruuntuu, kun toinen ei halua enää ollenkaan olla.

Voihan tuollakin miehellä olla joku epäluottamus naista kohtaan ettei naimisiin halua, mutta suhde muuten kunnossa.

Minusta ei riitä, että suhde on "muuten kunnossa", jos ei ole luottamusta toiseen. Luotto on minusta suhteen perusta, mutta on se ennenkin nähty, että olemme erilaisia.

No ei kaikki halua naimisiin, koska moni ajattelee että eroaminen on sitten helpompaa. Samahan se on silloinkin ettei luota siihen suhteeseen ettei eroa tule.

Sain tietää ihan tässä lähi päivinä, ja itse pettämisestä on noin vuosi. En voi tällä hetkellä ajatellakaan jatkavani yhdessä, koska salaamista on kestänyt näin pitkään, ja kyllä koen että vuosi on varastettu minulta.

Vierailija kirjoitti:

Sain tietää ihan tässä lähi päivinä, ja itse pettämisestä on noin vuosi. En voi tällä hetkellä ajatellakaan jatkavani yhdessä, koska salaamista on kestänyt näin pitkään, ja kyllä koen että vuosi on varastettu minulta.

Ymmärrän täysin. Minusta on jotenkin typeriä nuo kommentit, ettei sinulta ole mitään varastettu. Tietysti on. Vuosi elämää valheessa, vuosi piilottelua sellaisen teon jälkeen joka olisi todennäköisesti suhteen lopettanut. Vuosi, jonka olisit voinut viettää ihmisen kanssa, joka rakastaa ja arvostaa sinua tarpeeksi pitääkseen housut jalassa - tai ollakseen edes rehellinen jos tässä epäonnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No totta tai ei, enpäs itsekään olisi eilistä uskonut todeksi, vaan vähänpä tiesin!  Aivan ihana päivä, käytiin harrastamassa yhdessä, syötiin hyvin, illan päälle rannalla käveleskelyä sen aikaa että sauna lämpiää. Laitoin ensimmäistä kertaa(ollaan nyt oltu 4v yhdessä) someen meistä yhteiskuvan, jollaista en ole ikinä kenestäkään laittanut. Saunassa puhuttiin parisuhteesta, että miten tärkeää on luottamus, ja kuinka mahtavaa on ettei toiselta tarvitse pimittää mitään, eikä tarvitse epäillä luottamusta.

Pari tuntia myöhemmin mies jäi kiinni pettämisestä joka oli tapahtunut yli vuosi sitten. Asialla ei kuulemma pitäisi olla enää mitään väliä kun siitä on jo noin kauan. 

Tietääkö kukaan sitä tunnetta kun kuvittelet olevasti ihan varmasti piilokamerassa? Ja sen jälkeen toivoo että kyseessä olisi painajaisuni, mutta ei ole.

Oho, miten jäi kiinni? :o

En muista mitä kautta tuli puheeksi, mutta tuosta noin vuoden takaa on jäänyt eräs viestittely selvittämättä. Tai siis on selvitetty, mutta tarina oli niin epämääräinen että se jäi jonnekin alitajuntaani pyörimään. Se muistui mieleeni kun puhuttiin jostain mitä tapahtui niinä aikoina, ja kysyin sitten että haluaisiko mies kertoa miten se asia ihan oikeasti meni, ja sitten mies itse tunnusti. Miehen on nyt kuulemma jotenkin helpomipi hengittää, että nyt voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä ilman salaisuuksia, mutta itsestäni taas tuntuu että vuoden verran mies on pakottanut minut elämään valheessa, joka on heijastellut parisuhteeseemme, ja kun olen niinä hetkinä kysynyt että mikä painaa, niin töissä on ollut raskasta tai jotain, vaikka se on ollut tämä pettäminen koko ajan mikä on painanut. Tuntuu että minulta on varastettu vuosi.

T: edelleen painajaisessa.

Tämä on aivan uskomatonta luettavaa.. Koska sait tietää?

Miehesi teki virheen eikä uskaltanut kertoa. Sinä et tiennyt. Miehesi teki virheen. Rakastatko häntä nyt vähemmän koska hän teki virheen ja häpesi sitä niin ettei voinut edes kertoa? Voiko miehesi olla enempää rakastamatta sinua kun tietää, että sinä hyväksyt hänet juuri sellaisenaan, vaikka virheellisenä?

Höpö höpö. Virhe on naarmuttaa naapurin autoa kun katsoo parkkeeratessa hetkeksi muualle. Virhe on kävellä päin punaisia kännykkä kädessä. Parisuhteen ulkopuolisen henkilön kanssa seksin harrastaminen ei ole mikään virhe, se on tietoinen valinta riskeerata oma parisuhde ja aiheuttaa kumppanille syvää tuskaa mieluummin pidättäytyä hetkellisestä mieliteosta. Tietysti valinnan jälkeen voi tulla katumapäälle ja alkaa toivomaan, että saisi sittenkin molemmat, mutta ei se sitä valintaa mitätöi.

Siitäs saatte kun niitä alfoja yritätte omia vaikka tiedätte että muutkin naiset heitä hamuavat. Jos ottaisitte tavismiehen jolle ei suurta kysyntää ole niin voisitte saada hyvän ja kestävän liiton jossa ei tarvitse pettämisistä murehtia. Mutta ette te tietenkään halua kun miehen on oltava sellainen jolla voi kerskailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain tietää ihan tässä lähi päivinä, ja itse pettämisestä on noin vuosi. En voi tällä hetkellä ajatellakaan jatkavani yhdessä, koska salaamista on kestänyt näin pitkään, ja kyllä koen että vuosi on varastettu minulta.

Ymmärrän täysin. Minusta on jotenkin typeriä nuo kommentit, ettei sinulta ole mitään varastettu. Tietysti on. Vuosi elämää valheessa, vuosi piilottelua sellaisen teon jälkeen joka olisi todennäköisesti suhteen lopettanut. Vuosi, jonka olisit voinut viettää ihmisen kanssa, joka rakastaa ja arvostaa sinua tarpeeksi pitääkseen housut jalassa - tai ollakseen edes rehellinen jos tässä epäonnistuu.

Kiitos ymmärryksestä.

Vierailija kirjoitti:

Siitäs saatte kun niitä alfoja yritätte omia vaikka tiedätte että muutkin naiset heitä hamuavat. Jos ottaisitte tavismiehen jolle ei suurta kysyntää ole niin voisitte saada hyvän ja kestävän liiton jossa ei tarvitse pettämisistä murehtia. Mutta ette te tietenkään halua kun miehen on oltava sellainen jolla voi kerskailla.

Eli sinun mielestäsi yksikään mies ei voi olla aidosti uskollinen, kyse on vaan tilaisuuksien puutteesta. Tämä ei ehkä ole ihan sitä mitä useimmat naiset hakevat toivoessaan uskollista kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain tietää ihan tässä lähi päivinä, ja itse pettämisestä on noin vuosi. En voi tällä hetkellä ajatellakaan jatkavani yhdessä, koska salaamista on kestänyt näin pitkään, ja kyllä koen että vuosi on varastettu minulta.

Ymmärrän täysin. Minusta on jotenkin typeriä nuo kommentit, ettei sinulta ole mitään varastettu. Tietysti on. Vuosi elämää valheessa, vuosi piilottelua sellaisen teon jälkeen joka olisi todennäköisesti suhteen lopettanut. Vuosi, jonka olisit voinut viettää ihmisen kanssa, joka rakastaa ja arvostaa sinua tarpeeksi pitääkseen housut jalassa - tai ollakseen edes rehellinen jos tässä epäonnistuu.

Näin, mies ei suojellut salaamisella sinua vaan oman nahkansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain tietää ihan tässä lähi päivinä, ja itse pettämisestä on noin vuosi. En voi tällä hetkellä ajatellakaan jatkavani yhdessä, koska salaamista on kestänyt näin pitkään, ja kyllä koen että vuosi on varastettu minulta.

Ymmärrän täysin. Minusta on jotenkin typeriä nuo kommentit, ettei sinulta ole mitään varastettu. Tietysti on. Vuosi elämää valheessa, vuosi piilottelua sellaisen teon jälkeen joka olisi todennäköisesti suhteen lopettanut. Vuosi, jonka olisit voinut viettää ihmisen kanssa, joka rakastaa ja arvostaa sinua tarpeeksi pitääkseen housut jalassa - tai ollakseen edes rehellinen jos tässä epäonnistuu.

Näin, mies ei suojellut salaamisella sinua vaan oman nahkansa.

Aivan. Nämä "en kertonut koska en halunnut loukata" -ihmiset on niin totaalisen full of shit. Jos se loukkaamisen välttäminen olisi ollut jotenkin tärkeää, ei olisi pettänyt alunperinkään. Kaikki sen jälkeen on pelkkää oman pepun seivausta.

olet onnekas että et ehtinyt avioon, nyt prosessi sentään paljon kevyempi. Peru kaikki hääjätjestelyt asap, voi olla että saat jostain rahatkin takaisin.