Häät peruttu. Mies jäi kiinni pettämisestä.

Mulla on tylsää. Kerro ap lisää. Vähän huonoo tarinankehittelyä kyllä muttei haittaa.

Niin ei siis jäänyt kiinni eikä itse teosta. Haukotus. 🙄

Vierailija kirjoitti:

No totta tai ei, enpäs itsekään olisi eilistä uskonut todeksi, vaan vähänpä tiesin!  Aivan ihana päivä, käytiin harrastamassa yhdessä, syötiin hyvin, illan päälle rannalla käveleskelyä sen aikaa että sauna lämpiää. Laitoin ensimmäistä kertaa(ollaan nyt oltu 4v yhdessä) someen meistä yhteiskuvan, jollaista en ole ikinä kenestäkään laittanut. Saunassa puhuttiin parisuhteesta, että miten tärkeää on luottamus, ja kuinka mahtavaa on ettei toiselta tarvitse pimittää mitään, eikä tarvitse epäillä luottamusta.

Pari tuntia myöhemmin mies jäi kiinni pettämisestä joka oli tapahtunut yli vuosi sitten. Asialla ei kuulemma pitäisi olla enää mitään väliä kun siitä on jo noin kauan. 

Tietääkö kukaan sitä tunnetta kun kuvittelet olevasti ihan varmasti piilokamerassa? Ja sen jälkeen toivoo että kyseessä olisi painajaisuni, mutta ei ole.

Oikeasti olisit tuollaisen kokemuksen jälkeen niin palasina, järkyttynyt ja täynnä tuskaa, että tämä olisi viimeinen paikka, jossa jaksaisit olla. Ei tänne tulla tilittämään tuntoja "seuraavana päivänä". Valitettavasti en usko tarinastasi sanaakaan.925

No miten voi noin pitkän ajan jälkeen kärytä? Lipsauttiko jotain, vai menikö herkkiksenä tunnustamaan ennen häitä saadakseen pois tunnoltaan? VAIKO MITÄ??? Tule nyt jo hvtti kertomaan tämä loppuun asti!

Missä ne kuvat viipyy?

Joo, kuvat, tunteet, tuoksut ja maut, kaikki nyt vaan tiskiin.

On kyllä ilkeitä kommentteja suurin osa. Olkoon ap:n tarina keksitty tai ei, niin aika ikäviltä ihmisiltä vaikuttaa nämä kuittailijat, joiden nokkeluuskin on nolla luokkaa. En ihmettele yhtään, että ap ei kommentoi enää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kuvat, tunteet, tuoksut ja maut, kaikki nyt vaan tiskiin.

Juurikin näin. Yksityiskohtainen pettämistilanteen kuvailu ja sen aiheuttama emotionaalinen vaste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kuvat, tunteet, tuoksut ja maut, kaikki nyt vaan tiskiin.

Juurikin näin. Yksityiskohtainen pettämistilanteen kuvailu ja sen aiheuttama emotionaalinen vaste.

No tätä kai mä just tarkotin. Oon vaan elämäm koulussa ollut wt, enkä mitään emotinaalisista vasteista mitään tiiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kuvat, tunteet, tuoksut ja maut, kaikki nyt vaan tiskiin.

Juurikin näin. Yksityiskohtainen pettämistilanteen kuvailu ja sen aiheuttama emotionaalinen vaste.

No tätä kai mä just tarkotin. Oon vaan elämäm koulussa ollut wt, enkä mitään emotinaalisista vasteista mitään tiiä.

Juurikin näin. Se emotionaalinen vaste tarkoittaa sitä kun sulahasesi on yllätetty häiden alla nytkyttämästä samaan ryyppyporukkaan kuuluvan Merjan päällä ja sinä teet muutaman suhisevan Katan ja huudat kouvolatukka täristen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kuvat, tunteet, tuoksut ja maut, kaikki nyt vaan tiskiin.

Juurikin näin. Yksityiskohtainen pettämistilanteen kuvailu ja sen aiheuttama emotionaalinen vaste.

No tätä kai mä just tarkotin. Oon vaan elämäm koulussa ollut wt, enkä mitään emotinaalisista vasteista mitään tiiä.

Juurikin näin. Se emotionaalinen vaste tarkoittaa sitä kun sulahasesi on yllätetty häiden alla nytkyttämästä samaan ryyppyporukkaan kuuluvan Merjan päällä ja sinä teet muutaman suhisevan Katan ja huudat kouvolatukka täristen.

All raight

Siis joku kommentoinut kuvaa ja kertonut että ollut miehesi kanssa sängyssä?

Peruisin häät, parisuhde ja avioliitto perustuu luottamukseen ja ilmeisimmin sitä ei juuri nyt ole ja voiko pettymyksessä edes heti antaa anteeksi?

Puhukaa, puhukaa, puhukaa. Jos on rakkautta niin ehkä voit antaa anteeksi miehen virheen. Ja siis todella antaa anteeksi, niin ettei se tule joka riidassa esille. Anteeksikin voi antaa vaikka se petetyksi tulemisen hetkellä ei siltä tunnu.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tarve tehdä kalliita ja isoja prinsessakirkkohäitä? Pienimuotoiset siviilihäät lähipiirin kesken muutenkin helpompi toteuttaa

Siviilihäät? Meillä kävi pappi kotona vihkimässä ja pienen sukulaisjoukon kanssa juotiin sen jälkeen kakkukahvit.

Olisit onnellinen ja ylpeä, kun miehesi kelpaa muillekin.

Voi ei! Tosi kurja juttu ja surullinen tapaus. :(

Nyt ei ehkä miehen kommentit paljoa kiinnosta, mutta lukemani perusteella tarvitset tilaa ja aikaa parantua. Ymmärrän kyllä hyvin, että koet tulleesi petetyksi ja luottamuksesi miehiin mureni sydämmesi mukana. Noin varmaan itsekkin tuntisin vastaavanlaisessa tilanteessa. Puhu jonkun kanssa johon tiedät voivasi luottaa sitten kun jaksat ja koet voivasi alkaa hoitamaan omaa hyvinvointiasi taas.

Ehkä et pääse kokemuksestasi yli ja pysty enää miehiin luottamaan, onhan se paljon kysytty tuollaisen kokemuksen jälkeen, mutta ottaisin tosin aikaa ja tilaa parantua rauhassa ja miehet olisivat viimeinen asia mitä ajattelisin itse tuossa tilanteessa. Ajan kanssa saatat pystyä antamaan ainakin itsellesi anteeksi. Toivon kyllä, että pystyt vielä miehiinkin luottamaan joskus, ehkä et parisuhteeseen, mutta ainakin platonisina ystävinä. Se on synkkä paikka mielessä ja raskas taakka kantaa jos jäät vihaamaan isoa ryhmää ihmisiä, vaikka ymmärtäisinkin miten helppoa ja intuitiiviselta se voi tuntuakkin.

Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässä. :)

HYVÄ, että selvisi nyt eikä sitten kun sylissäsi on ensimmäinen vauva.

EI, älä pilaa tällä elämääsi ja menetä uskoasi oikeisiin Miehiin.

M60

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsia?

Asiaan liittyy siten että...?

Vierailija kirjoitti:

Jos tää on sama mies joka viime joulun alla meni pikkujouluista jonnekin muualle yöksi kuin kotiinsa,

tai jospa tää olikin se Thaimaan lomalla yksin pistäytynyt.

Ellei kerennyt vielä kolmen päivän festareillekin muutama viikko sitten.

Jos sama mies vielä jäi kiinni pettämisestä häiden alla, niin on se ehtiväinen mies.

Minä petin häiden alla, mutta onneksi en jäänyt kiinni. Oltiin naimissa seitsemän vuotta ennen kuin päätin erota. Nykyään harrastan fwb-suhteita. 

MikaK kirjoitti:

Mies vaan haluaa vaihtelua, näin se luonnossakin menee, onko toi nyt niin iso asia?

Vaihtelua haluaa myös moni nainen, kummasti se kyllä miehiä ärsyttää, en kyllä tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä peruin naimisiinmenon, mutta onneksi ei keretty järjestää vielä mitään, eikä siis kutsujakaan lähettää.

Syynä epäily miestä kohtaan. Tuosta on vuosi, ja olemme yhdessä edelleen, mutta naimisiin menen vasta sitten kun löydän itselleni sen oikean kumppanin.

Saitko vahvistuksen epäilyllesi? Ja jos, niin nytkö sitten rankaiset miestä? Onko mies samalla aaltopituudella kanssasi, eli tietoinen missä mennään teidän suhteen? Kumpiko tässä nyt oikein kärsiikään? Ei kuulosta kovinkaan romanttiselta. Loppujen lopuksi typerä pettäjäkin on parempi, kuin laskelmoiva kiduttaja.

Mies ei itse halua erota. Mulle asia on se ja sama, helpompaa tämä näin on kuin lähteä jakamaan tavaroita, myymään taloa ja etsiskelemään kämppää. Jos mies jossain vaiheessa haluaa erota, niin hän on hyvä ja hoitaa itse siihen liittyvät asiat, minä en jaksa tehdä sitäkin hänen puolestaan.

Kiitos, kun selvensit. Ymmärrän nyt tilanteen. Näissä kommenteissa yleensä vain raapaistaan pintaan ja suurin osa jää lukijan pääteltäväksi. Mikäpä minä olen tuomitsemaan. Mutta siis vielä, pettikö se vaiko ei? Ilmeisesti olet varma ja mies ei vaan myönnä, vai? Kannattaako sinun odottaa huonossa suhteessa, voi mennä se oikea ohi. On sellaisiakin kunnon miehiä, jotka eivät varattua lähesty.

Ei pettänyt olemalla toisten naisten(saatika miesten tai muunsukupuolisten) kanssa, vaan olen epäileväinen muulla tavoin, eli en usko että haluan mennä naimisiin miehen kanssa johon en luota. En taida haluta mitään suhdetta enää keneenkään mieheen viritellä, koska en usko että olisin koskaan riittävän varma luottamuksesta, enkä ainakaan haluaisikaan että kukaan minua lähestyy.

Voihan se jossain vaiheessa muuttua tämä ajatus ja tunne, mutta alan toimimaan sen mukaan vasta sitten, en nyt varmuuden vuoksi. Tässä on ihan hyvä olla ja asua, ja miehen kanssa on hyvä suhde(niin hyvä kuin sitä ilmeisesti on ylipäätään mahdollista olla, koska petyn aina, ja se taitaa olla minussa se vika, kun en mitään osaa katsoa ns. sormien läpi), teemme yhdessä asioita ja nautimme toistemme seurasta. En siis kaipaa mitään uutta kukoistavaa suhdetta, vaan tässä toteutuu kaikki mitä ilmeisesti suhteessa voi toteutua. Silti en mene naimisiin tällaisen miehen kanssa, vaan jos joskus menen, niin sellaisen kanssa joka on täysin sellainen kuin luottamuksen osalta olla pitää. Sellainen joko tulee tai ei, mutta tämä mies se ei ole.