Rasvansiietoon menossa, kuinka salata asia?
Olen siis täysin lauta nainen, rinnoista ei tietoakaan. Olen kuitenkin jo 30 eli aikuinen ihminen. Imetys ajat olivat mahtavia, kun oli kerrankin liiveissä muutakin täytettä kuin geeli "kanafileet". Käytän siis toppauksia aina ja kaikkialla koska omaa rintavarustusta ei ole ollenkaan. Olen kärsinyt tästä koko ikäni, ja nyt vihdoin olisi mahdollisuus korjata asia. Koska minulla on aina hyvin topatutliivit tai ne fileet, niin ihmset eivät huomaa koossa eroa, aion siis ottaa n. B kupit enkä mitään jäätäviä palloja. En tietenkään halua kertoa operaatiosta muille kun miehelleni, mutta kuinka pystyn piilottelemaan asiaa monta viikkoa? Rasvanotto kohdat ovat mustelmilla pitkään ja tietysti joudun jättämään harrastuksen tauolle toipumisen ajaksi. Millä verukkeella voisin perustella että en herättäisi huomiota erilaisella käytökselläni? Olen aivan tosissani tämän asian kanssa, joten en kaipaa tänne mitään jeesustelijoita aiheesta. Jos joku on käynyt vastaavan läpi, arvostaisin kovasti kokemuksianne. Kiitos
Kommentit (15)
No eikö voi pitää ne rasvanottokohdat piilossa vaatteiden alla. Ja harrastuksen suhteen sanoo vaikka, että on selkäkipuja tai jotain muuta vastaavaa vaivaa, mikä välillä oirehtii pahemmin. Tai joku muu opetaatio takama, miksi pitää pitää taukoa. Toisaalta voisiko sanoa, että menee kohottamaan rintoja, kun ovat imetyksien jäljiltä niin roikkuvat. Sitten jatkossa, jos jossain saunaillassa tms. joku näkee arvet, niin ei siltikään epäile mitään muuta. Tämä siis jos haluaa nimenomaan salata sen, ettei ennen operaatiota ole ollut rintoja ollenkaan, mutta on ok kertoa kohotusleikkauksesta.
Harrastuksen jättämisen voit perustella terveysongelmilla, joita ei tarvitse sen enempää avata ja tuskin kukaan kehtaisi kysyäkään. Ja jos kehtaakin, sanot että yksityisasia / et mielelläsi puhu siitä. Mustelmat voi varmaankin peittää vaatteilla?
Selkäkipuun vetoaminen on hyvä syy pitää harrastuksesta paussia. Mihin ne ottoarvet ja -mustelmat tulee, mistä se rasva otetaan?
Itsekin miettinyt vähän vastaavaa. Mahassa roikkuva nahka, jonka haluaisin käydä kiristyttämässä. Miten salaan sen, missä operaatiossa olen ollut? Koen, että se on mitä suurimmassa määrin yksityisasiani, enkä halua että kukaan siitä saisi tietää. Onko täällä kokemuksia tästä operaatiosta? Millainen arpi siitä jää?
Ongelmana on tietysti myös lasten hoito. Olen siis vielä kotiäitinä kun nuorimmainen on vielä sen verran pieni. En saisi pariin viikkoon nostaa mitään painavaa ja rintoihin ei saisi tulla painetta/puristusta. Mies pystyy pitämään muutaman päivän lomaa heti operaation jälkeen, mutta muuten hän on normaalisti töissä.
Ja niin kuin yksi kirjoittaja sanoi niin n 3kk ekasta siirrota tehdään toinen siirto, jossa taas sama toipuminen.
Teillähän on idoliperhe Kardashianit.
Kaikille (sans Kendall) sen perheen naisille on operaatio tehty. Siitä vain opiskelemaan salamyhkäilyä, he ovat sen taidon maailmanmestareita.
Ilman ulkopuolisia lörppäsuita kukaan ei vieläkään tajuaisi mistä perheen naisten oudot muodonmuutokset kumpuavat. Yhtäkkiä plumpsista vaan ilmaantui jokaikiselle (sans Kendall) kapeaakin kapeampi uuma, jättilollot, jättitakapuoli (muoti-ilmiö jota en koskaan tule tajuamaan), laihat käsivarret, kaponen pärstä.
Eikä näkyvää rasvaa grammaakaan väärissä paikoissa! Voilà!
Ohis, mutta rasvansieto voisi hyvinkin olla seuraava trendi. Tai oman kehon sieto sellaisena kuin se on, tarkemmin ottaen. 🤔
Kyllä täytyy olla huono itsetunto jos tuollaiseen operaation pitää ryhtyä. Rintojen koolla ei ole loppupeleissä yhtään mitään väliä. Miksi et voi vain hyväksyä rintojasi sellaisina kuin ne ovat?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täytyy olla huono itsetunto jos tuollaiseen operaation pitää ryhtyä. Rintojen koolla ei ole loppupeleissä yhtään mitään väliä. Miksi et voi vain hyväksyä rintojasi sellaisina kuin ne ovat?
Minkä takia ei saisi pyrkiä tekemään itseään tyytyväiseksi elämäänsä ja myös kehoonsa? Koko ikäkö pitäisi harmitella jotain asiaa, jolle olisi mahdollisuus tehdäkin jotain? Itse ajattelin ennen vähän samoin ja ajattelin myös, ettei näillä "ulkonäköongelmaisilla" ole oikeita ongelmia elämässään. Kunnes itselle tuli niitä oikeita ongelmia ja ihan kamalia tulikin.
Kun niistä helvetillistä vuosista selvisin, tajusin, että haluan olla onnellinen ja tehdä sen eteen kaiken mitä voin. Jos haaveena on vaikka joku ns. kauneusleikkaus ja riskit on selville jne. niin sitten haluan toteuttaa sen. Suru tulee kyllä itsestäänkin, onnellisuuden eteen täytyy välillä tehdäkin jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täytyy olla huono itsetunto jos tuollaiseen operaation pitää ryhtyä. Rintojen koolla ei ole loppupeleissä yhtään mitään väliä. Miksi et voi vain hyväksyä rintojasi sellaisina kuin ne ovat?
Minkä takia ei saisi pyrkiä tekemään itseään tyytyväiseksi elämäänsä ja myös kehoonsa? Koko ikäkö pitäisi harmitella jotain asiaa, jolle olisi mahdollisuus tehdäkin jotain? Itse ajattelin ennen vähän samoin ja ajattelin myös, ettei näillä "ulkonäköongelmaisilla" ole oikeita ongelmia elämässään. Kunnes itselle tuli niitä oikeita ongelmia ja ihan kamalia tulikin.
Kun niistä helvetillistä vuosista selvisin, tajusin, että haluan olla onnellinen ja tehdä sen eteen kaiken mitä voin. Jos haaveena on vaikka joku ns. kauneusleikkaus ja riskit on selville jne. niin sitten haluan toteuttaa sen. Suru tulee kyllä itsestäänkin, onnellisuuden eteen täytyy välillä tehdäkin jotain.
Jos rintojen pienuus pilaa elämän, niin silloin vika on päässä, ei rinnoissa. Rintojen koolla ei yksinkertaisesti ole mitään väliä. Luulisi että jos sinulla on ollut ihan oikeitakin ongelmia, niin osaisit suhtautua rintojen kokoon oikealla tavalla eli olla välittämättä siitä.
Sellaisten on helppo huudella jos itse on sopusuhtainen. Olisiko joku onnellinen ilman vaginaa tai penistä? Kyllä siinä taitaisi tulla sosiaalinen paine useammalle yleis saunassa. Itselläni myös aivan olemattomat rinnat ja kyllä harmittaa kun ei voi ostaa haluamiaan nättejä vaatteita ja alusasuja kun ei ne sovi. Itseä ei niin paljoa tämä vaivaa, mutta ymmärrän täysin mistä halu ongelman korjaamiseen kumpuaa.
Mitä ihmettä tässäkin täytyy taas piilotella? En pysty käsittämään, miten jollain voi olla niin huono itsetunto ja niin iso muiden puudelina olemisen tarve, ettei uskalla edes leikkaukseen mennä toisten tietäen.
Sinulla on nyt PALJON isompia ongelmia kuin tissit. Et edes uskalla elää omaa elämääsi, kun pelkäät, että muut saavat tietää!
Vierailija kirjoitti:
Sellaisten on helppo huudella jos itse on sopusuhtainen. Olisiko joku onnellinen ilman vaginaa tai penistä? Kyllä siinä taitaisi tulla sosiaalinen paine useammalle yleis saunassa. Itselläni myös aivan olemattomat rinnat ja kyllä harmittaa kun ei voi ostaa haluamiaan nättejä vaatteita ja alusasuja kun ei ne sovi. Itseä ei niin paljoa tämä vaivaa, mutta ymmärrän täysin mistä halu ongelman korjaamiseen kumpuaa.
No eh. Itse olen pienikokoinen mies, eli sitä todennäköisesti sinunkin halveksimaasi tyyppiä. Olen silti aivan yhtä oikeutettu elämään tässä yhteiskunnassa kuin komeinkin lihaskimppu ja todellakin saan mennä "yleis saunaan" siinä missä kalsarimallitkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täytyy olla huono itsetunto jos tuollaiseen operaation pitää ryhtyä. Rintojen koolla ei ole loppupeleissä yhtään mitään väliä. Miksi et voi vain hyväksyä rintojasi sellaisina kuin ne ovat?
Minkä takia ei saisi pyrkiä tekemään itseään tyytyväiseksi elämäänsä ja myös kehoonsa? Koko ikäkö pitäisi harmitella jotain asiaa, jolle olisi mahdollisuus tehdäkin jotain? Itse ajattelin ennen vähän samoin ja ajattelin myös, ettei näillä "ulkonäköongelmaisilla" ole oikeita ongelmia elämässään. Kunnes itselle tuli niitä oikeita ongelmia ja ihan kamalia tulikin.
Kun niistä helvetillistä vuosista selvisin, tajusin, että haluan olla onnellinen ja tehdä sen eteen kaiken mitä voin. Jos haaveena on vaikka joku ns. kauneusleikkaus ja riskit on selville jne. niin sitten haluan toteuttaa sen. Suru tulee kyllä itsestäänkin, onnellisuuden eteen täytyy välillä tehdäkin jotain.
Jos rintojen pienuus pilaa elämän, niin silloin vika on päässä, ei rinnoissa. Rintojen koolla ei yksinkertaisesti ole mitään väliä. Luulisi että jos sinulla on ollut ihan oikeitakin ongelmia, niin osaisit suhtautua rintojen kokoon oikealla tavalla eli olla välittämättä siitä.
Rintojen koolla ei ole SINULLE väliä, mutta aloittajalle voi olla. Eikä tarvi olla mitään niin dramaattista syytä, että rintojen pienuus pilaa elämän. Voi vaan olla, että elämänlilo kasvaa leikkauksen myötä. Ei ulkonäkö ole minulle edes top kympissä elämässä, mutta jos joku asiaa tekee iloiseksi tai parantaa elämänlaatua, miksi sitä ei tekisi. Jos itse maksaa ja riskit ovat tiedossa, en näe mitään syytä olla toteuttamatta leikkausta, jos niin haluaa.
Eivät kaikki esteettiseen kirurgiaan turvautuvat kärsi mielenterveysongelmista tai edes huonosta itsetunnosta eli ei tarvi olla vikaa päässä. Ja itselleni ei siis ole tehty mitään operaatioita ja tissitkin on aina olleet isot, mutta pystyn silti katsomaan asiaa toisestakin näkökulmasta.
Asiat voi salata parhaiten kirjoittamalla niistä vauvalehden foorumeille koko maailman luettavaksi.
Rasvaa joudutaan siirtämään rintoihin useamman kerran halutun lopputuloksen saamiseksi. Eli kunnon tarinan joudut kehittelemään.