En tiedä pitäisikö minun lopettaa autoilu ja luovuttaa vai sinnikkäästi ajaa. Pelkään, että tapan vielä itseni tai jonkun muun törttöilyllä

Eli ajoin kortin parikymppisenä (sain lahjaksi) en kuitenkaan uskaltanut ajaa ikinä yksin eikä ollut autoakaan joten ajaminen jäi...

Nyt olen 35v ja viimeisen vuoden sisällä opetellut mieheni kanssa uudelleen ajamaan liikenteessä, koska valmiiksi hyvin puutteellinen ajotaitoni oli ruostunut lähes kokonaan pois..

Vieläkin minulle on vaikea mm. Parkkeeraus, peruutus ja ylipäätänsä liikenteen seuraaminen..

Jopa auton käsittely on hiemam hakusessa osaan kyllä ajaa suoraa ja peruuttaa pois ruudusta, mutta silloinkin menee vähän sokkkona, kun en vain meinaa nähdä auton taakse... olen ihan keskipituinen 165cm nainen joten ei ole mistään lyhytkasvuisuudesta kyse. En vain jotenkaan samaan aikaa osaa peruutta ja nähdä joka suuntaan..

Käännöksissä mulle usein jää vilkku päälle ties kuinka pitkäksi aikaa, kun tuntuu, että käteni ovat ihan solmussa muutenkin kun pitää rattia kääntää ja vaihdetta vaihtaa.

Myös parkkeeraus on vaikeaa. Usein huomaan ruudun liian myöhää enkä enää pysty kääntymään. En uskalla alkaa ahtaissa paikoissa peruuttaa...

Enkä taskuparkkia osaa ollenkaan. Myös kadun varten pysäköinti on vaikeaa koska auto jää kokoajan liian kauas kadusta ja lopulta korjatessani huomaan, että oikeat pyörät ovatkin jo jalkakäytävän päällä..

Moottori liittyminen on myös pelottavaa.

Tuntuu, että autoja sinkoilee kokoajan ohi ja ramppi meinaa loppua kesken..

Myös läheltä piti tilanteita sattuu satunnaisesti milloin meinaa mutkassa raapasta jtn tai ajaa jokun kylkeen.

Usein pitkään suoraa ajaessa vaivun tahtomattani ajatusmaailmaani ja parikertaa en ole kaistaa vaihtaessa meinnut huomata toista autoa..

Ikinä ei onnikse ole pelti rytissyt paitsi pari kertaa viime talvena peruutin päin matalaa penkkaa mutta en onneksi vahingoittanut ketään muuta tai kenenkään muun omaisuutta.

Ihmiset usein pelkäävät kyydissäni ja huomaavat, ettwi käsittely ole niin hyvin hallussa.

Tuntuu, että liikenne on vain liikaa minulle. Olisiko parempi vain luovuttaa ihan kaikkien turvallisuuden vuoksi?