Ystävän taaperoimetys- ja turvaistuinvouhotus!

Toisille naisille käy joku täydellinen aivojen nyrjähdys, kun tulee äidiksi. Mulla yksi kaveri ei osannut äidiksi tultuaan puhua kuin kestovaipoista, imetyksen tärkeydestä (tätä korosti vaikka tiesi, että mulla ei imetys onnistunut kummankaan lapsen kohdalla) ja lastenvaatteista. Jostain syystä yhtyedenpito on vähentynyt radikaalisti.

Aivot tippu pillust istukan jälkeen

Jos vaihtaa puheenaihetta, niin vastaat vain että "mielenkiintoista", ja sitten: "et vastannut kysymykseeni" tai "Mitä mieltä olit siitä, mitä sanoin" tai "jäi muuten kesken se edellinen asia" tai jotain muuta sellaista.

Jos on eka lapsi, niin tuollaista se on jonkin aikaa. Voi olla, että hänellä ei ole paljon ystäviä kenen kanssa näistä voi puhua.

Hmm ehkä hän kaipaa vahvistusta päätökselleen taaperoimetyksestä? Tuli vain sellainen mahdollisuus mieleen, kun eihän se ole varsinainen "normi" lasten kanssa.

Ehkä voit ystävällisellä ja leikkisällä äänensävyllä sanoa, että puhutaan välillä muusta kuin lapsista, oma arki on niin täynnä niitä lapsia?

Jos ystävä on tärkeä niin jaksaisin itse viel yrittää ja ymmärtää. Todennäköisesti jos toisen hankkii, niin ei enää itsekään jaksa jutella lapsista. Aika näyttää.

Ne on hänelle ajankohtaisia ja tärkeitä juttuja, ja hänellä on tarve puhua niistä. Ne ei ole sen huonompia jutunaiheita siksi, vaikka moni niin haluaa ajatella.

Sinulle taas olisi tärkeää jutella muista aiheista. Omat lapsesi ovat jo isompia, ja kaikki mitä ystävö käy nyt läpi on sinulle kyllästymiseen asti tuttua. Siis ihan itsestäänselvyys tämäkin on, mutta joskus tuntuu että toisia pitää vähän herätellä muistamaan se.

Sinä hänet kuitenkin tunnet meitä paremmin, joten jos tiedät että hänen kanssaan voi ottaa asian puheeksi, ota. Jos epäilet draamaa, älä ota. Minä kuitenkin aina näissä "äidit on tylsiä luusereita kun ne puhuu vain lapsistaan" - jutuissa jään harmittelemaan, että miksi se on aina se toinen jonka mukaan pitäisi mennä (lapsettoman aikataulun, toisen äidin puheenaiheiden) jne.

Jännä huomata miten kaikki ollaan erilaisia. Oon niin kypsä lapsen kans kotona olemiseen, että ihan mielelläni puhun kaikesta muusta kuin jostain lapsijutuista, toki niistäkin jos molemmat osapuolet selvästi tulee asiasta juttuun. Oudolta tuntuisi jos alkaisin paasata jostain yhdestä tai kahdesta asiasta.

Mun mielestä voi ihan asiallisesti sanoa, että haluaisi hetken ajatella ja puhua muuta kuin lapsiin liittyviä asioita. Mun oli hetken vaikea keksiä muuta puhuttavaa, kun ne oli ainoita asioita, joita olin miettinyt, mutta olisin tosissani yrittänyt tarttua muihin aiheisiin tässä tapauksessa.

Oikeastaan toivoin, että saisin ja pystyisin puhua jo muustakin. Mutta tuo oli ehkä hankalin aika yrittää suunnata mielenkiintoa muihin juttuihin. Epäilen, että olen ainakin siskoani vähän kyllästyttänyt. 😝

Vierailija kirjoitti:

Ne on hänelle ajankohtaisia ja tärkeitä juttuja, ja hänellä on tarve puhua niistä. Ne ei ole sen huonompia jutunaiheita siksi, vaikka moni niin haluaa ajatella.

Sinulle taas olisi tärkeää jutella muista aiheista. Omat lapsesi ovat jo isompia, ja kaikki mitä ystävö käy nyt läpi on sinulle kyllästymiseen asti tuttua. Siis ihan itsestäänselvyys tämäkin on, mutta joskus tuntuu että toisia pitää vähän herätellä muistamaan se.

Sinä hänet kuitenkin tunnet meitä paremmin, joten jos tiedät että hänen kanssaan voi ottaa asian puheeksi, ota. Jos epäilet draamaa, älä ota. Minä kuitenkin aina näissä "äidit on tylsiä luusereita kun ne puhuu vain lapsistaan" - jutuissa jään harmittelemaan, että miksi se on aina se toinen jonka mukaan pitäisi mennä (lapsettoman aikataulun, toisen äidin puheenaiheiden) jne.

Oma nuorempi lapseni on itse asiassa vain pari kuukautta hänen lastaan vanhempi, joten kovinkaan erilaista elämänvaihetta emme keskenämme elä.

En myöskään koe ystäväni nyt yhtäkkiä tulleen luuseriksi - enhän koe sellaiseksi itseänikään. Puhun kyllä mielelläni lapsista, puolin ja toisin ja ihan arkeen liittyvistä asioista. Toki muustakin.

Mutta on tosiaan aivan sama, mistä ollaan puhumassa, niin ystävä kääntää kaikki puheenaiheet jotenkin näihin kahteen aloituksessa mainittuun asiaan. Jäi aloituksessa sanomatta, mutta kritisoi myös toisia imetyksen lopettamisesta mukavuussyistä ja ystäväpiirin turvaistuimia haukkuu (ei tietenkään päin naamaa) kun toiset ystävät eivät ole paikalla.

Aloituksessa taisin sanoakin että nämä ovat tärkeitä asioita, totta kai, ja voin minä niistäkin jutella. En koe niitä siis huonoiksi keskustelunaiheiksi. Mutta jos me tapaamme lähes päivittäin, niin näistä puhutaan sitten tasan joka kerta. Ja tosiaan aivan kaikki puheet menevät näihin. Eli se on se, mikä rassaa. Vaikka olenkin imettänyt pitkään ja turvaistuinvertailujakin on tullut tehtyä, niin ei mun elämäni mitenkään pyöri näiden asioiden ympärillä.

Ehkäpä vaan pitäisi sanoa, että tiedätkö, olisi kiva puhua jostain muustakin.. Jos se sitten auttaa. Eräs ystäväpiiriin kuuluva ei enää tätä ihmistä tapaa (tapasivat harvakseltaan lapsineen, me nyt ihan päivittäin kun asutaan lähekkäin) kun oli kokenut imetykseen liittyvää arvostelua (tällä toisella ystävällä imetys loppui lyhyeen, ja asia on arka).

-Ap

Usein tuntuu, että tietyistä asioista hössöttävät keskittyvät liiaksi yhden asian ympärille.

Miksi ei vastaavalla tavalla olla kiinnostuneita lapsen suojaamisesta auringolta, lastenvaatteiden ekologisuudesta ja eettisyydestä tai vaikkapa ruuan kotimaisuudesta (suomalainen ruoka kun usein on laadukasta)?

Sinun on nyt aika istua alas ystäväsi kanssa ja ottaa häntä kädestä kiinni ja selittää, että sillä sun taaperoimetyksella ei ole vttunkaan merkitystä sen lapsen terveyden eikä tulevaisuuden kannalta ja turvaistuimesta ei ole mitään hyötyä jos te tumpelot ette osaa ajaa. Sitten suosittelet seksiä, mieluiten useamman miehen kanssa oman miehen katsellessa , koska sitä ei ole selkeästi saanut ja pistää lapsen hoitoon 2 viikoksi ja ryyppää kunnolla niin palautuu normaaliksi.