Lue keskustelun säännöt.
Lapsi 10v. ei haluaisi lähteä reissuun
07.07.2019 |
Veikkaan, että tulisi kumminkin olemaan kivaa. En tiedä mikä hänellä nyt on, että on vastarannan kiiski. Mitä olette mieltä? Sanonko että mennään silti vaan ja jätän narinat kuuntelematta?
Kommentit (19)
Onko se lapsi ihminen eli saako sillä olla tunteita? Saako lapsesi tuntea pelkoa, jännitystä, epätoivoa, kyllästymistä? Saako lapsi miettiä, että onko oikeastaan kivaa (kun ei koskaan ennenkään ole ollut hauskaa) vai onko se reissu oikeastaan pelkkää muiden toiveiden mukaan menemistä?
Harva lapsi sanoo kivalle tekemiselle ei, joten entä jos selvittäisit, mikä nyt mättää.
Toki voit määrätä, että narinat pois, tuo on typerää. Lapsi tulee siitä entistä onnellisemmaksi, onhan hänet huomattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jari Sinkkonen sanoo, että lapsen tulee saada vaikuttaa lomareissuihin.
Ihmiset on erilaisia. Ehkä sillä oli jotain muuta mielessä ja reissuun lähtö nostaa muutosvastarintaa vaikka siellä oliskin sitten kivaa. Pehmennä sitä jotenkin, kerro vaikka mitä kaikkea kivaa siellä voi tehdä ja anna aikaa sopeutua ajatukseen.
Vierailija kirjoitti:
No miksei halua lähteä
En oikein tiedä. Uhmakausi? Lapsi on sanonut melkein koko loman ajan mun ideoihin ettei huvita. Esim. ehdotan uimaan ja hän sanoo että ei halua mukaan, sitten kun olen lähössä niin sanoi että tulee sittenkin. Ja uimassa yhdessä on kivaa. Mut sitten taas sama juttu seuraavan kerran. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on erilaisia. Ehkä sillä oli jotain muuta mielessä ja reissuun lähtö nostaa muutosvastarintaa vaikka siellä oliskin sitten kivaa. Pehmennä sitä jotenkin, kerro vaikka mitä kaikkea kivaa siellä voi tehdä ja anna aikaa sopeutua ajatukseen.
Joo, tosiaan hän saattaa lämmetä vähän hitaasti ja joskus loukkaantuu jos jotain on suunniteltu ilman häntä! Sitten kun vähän aikaa tottuu ajatukseen, niin on yleensä myönteinen. Ehkä jo huomenna on muuttanut mieltänsä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh, Jari Sinkkonen.
Joo, ei niitä lapsia tietenkään kannata ruoska viuhuen pakottaa tekemään itselleen epäluonteenomaisia asioita.
Mutta aikuinen viime kädessä päättää ohjelman ja on vastuussa sen toteuttamisesta.
Kaiken tekemisen ei tarvitse olla lapselle mieluista: vastenmielisyyttä saa tuntea mutta vetovastuusta johtuen koko konkkaronkka menee sinne minne vastuulliset aikuisetkin.
Tuon ikäinen on vielä niin nuori, että ei ainakaan reissua pidä mennä perumaan hänen takia. Toki on hyvä ottaa lapsenkin ajatukset huomioon, mutta huoltaja on se, joka tekee päätökset, ei lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai mä sitten sanon huomenna, että mennään yhdessä nyt kumminkin. Ap
Se vain yrittää irtautua hieman vanhemmista. Muistan itsekin tuon vaiheen, kun olisi tehnyt mieli mennä mukaan, mutta samalla teki mieli olla jo iso ja irti vanhemmista. Joskus jäinkin kotiin, ja saatoin ihan itkeä harmia aluksi ja sitten alkaa touhuilla omia. Joskus vanhemmat "pakotti" mukaan, ja niistä tulikin kivoja reissuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minne lomailette?
Tallinnaan. Ollaan oltu vain kerran aiemmin laivalla ja viimeksi lapsi oli aika innoissaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Se vain yrittää irtautua hieman vanhemmista. Muistan itsekin tuon vaiheen, kun olisi tehnyt mieli mennä mukaan, mutta samalla teki mieli olla jo iso ja irti vanhemmista. Joskus jäinkin kotiin, ja saatoin ihan itkeä harmia aluksi ja sitten alkaa touhuilla omia. Joskus vanhemmat "pakotti" mukaan, ja niistä tulikin kivoja reissuja.
Kiitos tästä :) itse en muista, oliko mulla vastaavaa lapsena. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan samaa toisen kohta 10 täyttävän kanssa. On siis kaksoset ja toinen innostuu kaikesta kesämenosta, mutta toinen enää tosi harvasta. Sitten innostuu esim. uimaan lähdöstä, jos saa ottaa kaverin mukaan. Jotain menoa saattaa vekslata suuntaan ja toiseen koko päivän, haluan, en, tulen mukaan, en tule jne. Ollaan annettu joissain jutuissa jäädä kotiin, mutta useasti myös painostettu mukaan. Mökiltä jäi mieluusti pois ja oli mummon kanssa kotona. Lomamatkalle sentään vielä ihan intona lähti, mutta pelkään, että ensi kesänä alkaa kinuamaan kotiin jäämistä.
Esiteineilynä minä tämän näen ja sellaisena, että hän kuuntelee itseään ja tajuaa jo, että ei hänen ole pakko tehdä, harrastaa ja lähteä paikkoihin, jota vanhemmat keksivät. Omatahto ja kaverien tärkeys, itsenäistyminen.
Perheet ja perheenjäsenet on erilaisia. Omassa nuoruudessani emme veljeni kanssa enää 13-vuotiaanakaan kulkeneet vanhempien mukana lomareissuissa, mutta olen ymmärtänyt, että mieheni kotona lapset on kulkeneet vanhempien mukana mökki- ja lomareissuissa ihan täysi-ikäisyyteen asti.
Laita lapsi tottelemaan vaikka väkisin! Eihän tuossa iässä oikeastaan ole vielä edes ihminen, pelkkä keskenkasvuinen tolvana, joka pitää saada tekemään niin kuin aikuinen käskee. Lapsella pitää olla kamalaa, lapselle pitää tuottaa pettymyksiä. Miten se muuten sairastuisi mielenterveysongelmiin, kuten iso osa lajitovereistaan. Suomalaisten nuorten paha olo juontaa juurensa aika lailla juuri tästä: vanhemmat päättävät mahdollisimman usein lapsen kannalta vahingollisesti, koska he voivat päättää. Kyse ei ole kenenkään edusta, ainoastaan siitä, että lapsi voidaan lannistaa. Sillä ei ole merkitystä, miksi lapsi ei halua reissuun. Sillä on, että lapsen on pakko lähteä. Siitä tulee vanhemmalle hyvä olo.
Vierailija kirjoitti:
Jari Sinkkonen sanoo, että lapsen tulee saada vaikuttaa lomareissuihin.
Jari Sinkkonen sanoo myös ettei jatkuvasti kaiken vapaa-ajan ryyppäävästä miehestä kannata erota jos tämä ei väkivaltainen
Mutta pakko puolustaa vielä tuota Sinkkosenkin lomajuttua, vaikka hän ei suosikkeihini kuulu. Sanoi loma-asioissa, että joskus teinin kanssa on hyvä miettiä saavutetaanko mitään, että 17 vee raahataan mökille. Vai odotetaanko ehkä vuosi pari kotona ja mennään sitten.
no todellakin sanot niin, jos nyt alat antamaan siimaa, niin peli on menetetty.