"Oikeat äidit" ja mielenterveysongelmaiset lapset

Tiedättekö ihmistyypin? Äidit, jotka ovat kovin ylpeitä siitä, miten ovat äitiyttäänn suorittaneet. Korostavat tilanteen tullen, miten he ovat kaikkensa uhranneet lasten eteen ja olleet äitejä isolla Ä:llä. Heillä on myös joustamattomia ja mustavalkoisia näkemyksiä siitä, miten asiat tehdään oikein perhe-elämässä. Tarjoavat neuvojaan usein pyytämättä ja loukkaantuvat, jos heidän neuvojensa mukaan ei toimita.

Mun kokemukseni mukaan tällaisilla ihmisillä tuppaa olemaan aikuisia lapsia, joilla on ongelmia, esimerkiksi masennusta ja ahdistuneisuushäiriöitä. Eivät ole välttämättä samaa mieltä äidin vanhemmuustaidoista.

Tuntuu, että nöyremmillä äideillä, joilla ei ole tarvetta korostaa vanhemmuustaitojaan, on onnellisempia ja tasapainoisempia lapsia.

Ovatko muut huomanneet vastaavaa ilmiötä? Mistäköhän voisi johtua?