Mikä toisen tekemä pieni ele on koskettanut/jäänyt mieleen?
Läheiseni kuoli syöpään sairaalassa ja menimme tiedon saatuamme katsomaan hänen ruumistaan viimeisen kerran. Käytävällä puhuimme kahden hoitajan kanssa jotka olivat työvuorossa kuoleman aikana. Katsahdin toista, nuorta naishoitajaa, joka oli enimmäkseen hiljaa. Hänen poskellaan vieri kyynel. Se oli siinä tilanteessa lohduttavampaa kuin mitkään sanat ikinä.
Kommentit (4)
Istuin kerrostalomme pihan penkillä ja tuijotin synkkänä maahan. Oli todella synkät ajatukset ja koko elämä tuntui olevan kriisissä. Sitten kuulin hennon äänen "otatsä?". Kun katsoin eteeni oli siinä yksi naapuruston pikkutyttö ojentamassa avattua karkkipussia tarjoten selvästi karkkia. Hölmistyin ja otin karkin ja kiitin niin tyttö vielä niiasi ja sanoi hymy kasvoillaan "ole hyvä" ja meni sisälle. Tuntui ainakin siltä että se huomasi synkän mieleni ja tuli omalla tavallaan lohduttamaan. Silloin oikeastaan tunsin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa että maailmassa on jotain hyvääkin.
Nuorena tyttönä olin kahvilassa, ja poikaystävä jätti tylysti. Itkien olin kävelemässä kotiin läpi kaupungin, kun vastaan tuli juoppo vanh setä, joka sanoi, että ei saa nätti tyttö itkeä, otti kädestä kiinni kun olin häkeltynyt ja tanssitti vähän aikaa. Sai nauramaan. Mitään häiritsevää siinä ei ollut, vaan tuntui vaan tosi hyvältä. Vieläkin muistelen lämmöllä sitä setää.
Kävelin pitkin Stadin keskustan kujia aamuyöllä, kun en baarissa taaskaan kelvannut kenellekään. Gambialainen Uber-kuski kesken kotimatkan ehdotti, että voisi tulla minulle lakanaksi, jonka jälkeen en ole ollut yksin. Bentsojakaan ei ole enää tarvinnut syödä
Yksi lääkäri otti pahimpana ruuhka-aikana minulle aikaa, kun käsittelin todella vaikeaa aihetta. Sanoin, että en halua, että muut joutuvat odottamaan, mutta hän sanoi, että tämä on tärkeää, me otetaan tälle nyt aikaa ja muut joutaa odottamaan, ja että siellä on muitakin lääkäreitä töissä. Otti tasan minulle aikaa. Se tuntui todella merkitykselliseltä.