Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mua ahdistaa metsässä/luonnossa/mökillä olo. Olenko ainoa?
05.07.2019 |
Mua on lapsesta saakka ahdistanut luonnossa oleminen. Kun olin lapsi, perheeni kävi usein metsäretkillä, rannoilla ym. Myös ala-asteella käytiin koulussa paljon metsässä. En tykännyt siitä lapsena, enkä oikeastaan pidä vielä aikuisenakaan. Olen ainoa lapsi ja luonnossa/mökillä/metsässä olo saa mut apeaksi/yksinäiseksi, hieman masentumaan. Tulee vaan usein kurja mieli.
Usein sanotaan, että kaikki tykkäävät olla metsässä ja luonto on ihmisen hyvinvoinnille tärkeää.
Mulle on kyllä ihmiset, talot ja kaupungit ne, jotka saa verenpaineeni laskemaan ja tuntemaan onnellisuutta ja nautintoa.
Olenko jotenkin poikkeus vai onko muita, joiden mieli masentuu luonnossaolosta?
Kommentit (28)
Joo, en viihdy mökeillä ja rentoudun kaupungeissa. Ruskakin on kaunis Helsingissä. En halua Lappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu itse asiassa juuri tuolta kaupungissa. Helsinki on kaikki pahin kun on niin pahuksen ruma ja epäsiisti kaupunki ja oikeasti tulee juuri tuollainen haikean apea ja epämiellyttävä olo (tarkoitan nyt pääasiassa niitä näkymiä, joita autoileva ihminen saa ihastella, eli sähköpylväitä, valtatieviritelmiä ramppeineen ja rehottavine epäsiisteine tienvieruspuskineen, liike-kerrostaloineen ym).
Tykkään kovasti metsästä. Lähinnä joudun tyytymään kaupunkimetsiin. Minulla on kuitenkin kova käärmekammo. Siis se on ollut nuoruudesta asti. Käärmeitä vastaan ei ole mitään ja ne ovat hyödyllisiä luonnossa mutta kaikki puiden juuret ja muut saavat kavahtamaan kun luulen että siinä se luikero nyt on. Samoin olin juuri lenkillä ja sain "tappaja-ampiaisen" nenäni eteen. Se lähti perääni ja seurasi varmaan viisi minuuttia. Ampiaisenpisto aiheutti viimeksi hirveän kivun ja se pistoskohta levisi isoksi patiksi ja oli kipeä monta viikkoa. Eli jos ei olisi käärmeitä ja ampiaisia niin viihtyisin kyllä metsässä.
ps. en ole koskaan käärmeeseen törmännyt ja harvemmin niitä on kaupunkimetsässä mutta jo se mahdollisuus että näkisin käärmeen saa huonon olon.
Ei ahdista eikä masenna. Yksi kaveri jolla myöhemmin todettiin paniikkihäiriö kertoi metsän tuntuvan pelottavalta. Oli joskus joutunut olemaan 30 minuuttia metsässä joka oli aivan asutuksen lähellä osana jotain elämyskoulutusta tai vastaavaa ja oli ollut kauheaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistus on näköjään uusi muotitauti. Metsä, auto.. kaikki ahdistaa....
Alue: Aihe vapaa
En tiedä onko se metsä itsessään se syy. Se vaan laukaisee teillä jotakin tuntemuksia kuten kuolemanpelon ja vastaavia tuntemuksia. Siis ne ovat ne pohjimmaiset tunteet mitkä sieltä löytyy kun kaivelette mielenne sisuksia.