“Sanaton viestintä” on useimmiten sitä, ettei kehtaa ääneen sanoa typeriä vaatimuksia ja ajatuksia

Olisi kiva kuulla onko muilla samanlaisia ajatuksia, vai olenko ihan yksin niiden kanssa.

Vähän taustaa: olen 32-vuotias nainen, parisuhteessa ja mulla on hyvä koulutus ja työpaikka.

Mulla on suuria ongelmia ollut aina parisuhteissa ja takana avioerokin vain vuoden liiton jälkeen.

Työterveydenhuollon kautta pääsin psykologille ahdistuksen ja unettomuuden takia. Tän ekan psykologin kanssa ei synkannut mutta sitten löysin yksityisesti toisen psykologin / terapeutin, joka on avannut mun jumeja huomattavasti.

Ap

No ei.

Vierailija kirjoitti:

No ei.

Voisitko kenties perustella tai selittää vähän tarkemmin? Ap

Kylläminun sanaton viestintäni on yleensä synkassa sanallisen kanssa. Ei tietenkään aina täysin, mutta yleensä. Tietenkin valehdellessa, sitä sanatonta on hankalampi muuttaa täysin.

Sanaton viestintä on sitä, ettei ilmaise asiaa sanoilla, mutta ilmaisee sen eleillä, ilmeillä ja/tai käytöksellä. Yksinkertainen esimerkki: työkaverisi sanoo sinulle jotain, mistä loukkaannut, mutta et halua sanoa loukkaantuneesi vaan käännät hänelle selkäsi etkä puhu hänelle koko päivänä mitään. Jos työkaverisi ymmärtää sanatonta viestintää, hän ymmärtää loukanneensa sua.

Mitkä ovat "typeriä vaatimuksia" ja "typeriä ajatuksia"?

Kuulostaa siltä että sinulla on vaikeuksia tunnistaa omia tarpeitasi ja etkä tiedä miten saisit ne täytettyä.

Esim. ylimitoitetut reaktiot pikkuasioihin kertovat monesti siitä että olet yrittänyt sietää ja ymmärtää liian kauan, omat tarpeesi kieltäen ja tukahduttaen, kunnes tulee jokin täysin arkinen tilanne joka katkaisee kamelin selän. Kumppani on tietysti ihmeissään siitä, mikä sinut oikein suututti, ja yrittää etsiä selitystä nykyhetkestä, vaikka se ei liity varsinaiseen ongelmaan mitenkään. Koska et ole tunnistanut tarpeitasi, ei kumppanisikaan ole osannut niitä täyttää. Eli itsetuntemus ja sen selvittäminen, mikä itselle on elämässä tärkeää, lisää henkistä hyvinvointia todella paljon. Silloin osaat esim. parisuhteessa pyytää mitä tarvitset ja asiat sujuvat paljon helpommin molemmille osapuolille.

Vierailija kirjoitti:

Sanaton viestintä on sitä, ettei ilmaise asiaa sanoilla, mutta ilmaisee sen eleillä, ilmeillä ja/tai käytöksellä. Yksinkertainen esimerkki: työkaverisi sanoo sinulle jotain, mistä loukkaannut, mutta et halua sanoa loukkaantuneesi vaan käännät hänelle selkäsi etkä puhu hänelle koko päivänä mitään. Jos työkaverisi ymmärtää sanatonta viestintää, hän ymmärtää loukanneensa sua.

Juuri näin. Tästä ei varmaankaan ollut epäselvyyttä? Ap

Kohautttaa olkapäitäään ja vetäytyyy tilanteesta?

Vierailija kirjoitti:

Kohautttaa olkapäitäään ja vetäytyyy tilanteesta?

Ei vältttämättä tarkoita kohteliaisuuutta vaaan pääsee helpommalla tai eiii tule leimatuksi?

Vierailija kirjoitti:

Kylläminun sanaton viestintäni on yleensä synkassa sanallisen kanssa. Ei tietenkään aina täysin, mutta yleensä. Tietenkin valehdellessa, sitä sanatonta on hankalampi muuttaa täysin.

Mulla on tämä, että tietyt asiat (useimmat asiat parisuhteessa) pidän siellä sanattoman viestinnän puolella. Eli en käsittele niitä ollenkaan sanallisesti. Miehen täytyy ymmärtää sanomattakin, mitä haluan tai mitä mieltä olen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanaton viestintä on sitä, ettei ilmaise asiaa sanoilla, mutta ilmaisee sen eleillä, ilmeillä ja/tai käytöksellä. Yksinkertainen esimerkki: työkaverisi sanoo sinulle jotain, mistä loukkaannut, mutta et halua sanoa loukkaantuneesi vaan käännät hänelle selkäsi etkä puhu hänelle koko päivänä mitään. Jos työkaverisi ymmärtää sanatonta viestintää, hän ymmärtää loukanneensa sua.

Juuri näin. Tästä ei varmaankaan ollut epäselvyyttä? Ap

No mikä sitten on ongelma? Sanaton viestintä on ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Sitä tapahtuu myös positiivisissa asioissa kuten esim silloin, kun on ihastunut johonkin, mutta ei vielä uskalla sanoa asiasta ääneen. Tietysti sanattoman viestinnän ongelmana on, ettei toinen välttämättä ymmärrä viestiäsi. Silloin pitää joko sanoa asia ääneen tai antaa asian olla. 

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat "typeriä vaatimuksia" ja "typeriä ajatuksia"?

Kuulostaa siltä että sinulla on vaikeuksia tunnistaa omia tarpeitasi ja etkä tiedä miten saisit ne täytettyä.

Esim. ylimitoitetut reaktiot pikkuasioihin kertovat monesti siitä että olet yrittänyt sietää ja ymmärtää liian kauan, omat tarpeesi kieltäen ja tukahduttaen, kunnes tulee jokin täysin arkinen tilanne joka katkaisee kamelin selän. Kumppani on tietysti ihmeissään siitä, mikä sinut oikein suututti, ja yrittää etsiä selitystä nykyhetkestä, vaikka se ei liity varsinaiseen ongelmaan mitenkään. Koska et ole tunnistanut tarpeitasi, ei kumppanisikaan ole osannut niitä täyttää. Eli itsetuntemus ja sen selvittäminen, mikä itselle on elämässä tärkeää, lisää henkistä hyvinvointia todella paljon. Silloin osaat esim. parisuhteessa pyytää mitä tarvitset ja asiat sujuvat paljon helpommin molemmille osapuolille.

Esimerkki: En pidä miehen parhaasta ystävästä. Kun hän on paikalla, käyttäydyn ihan hyvin ja normaalisti. Kun jäädään miehen kanssa kahden, mökötän ja vetäydyn omiin oloihini, koska mua niin häiritsee se tyyppi. En sano kuitenkaan mitään, koska hän on miehen lapsuuden ystävä ja todella tärkeä. Itse asiassa, juuri se minua häiritseekin, että miehellä on joku toinen tärkeä ihminen kuin minä.

Toivon, että mies ymmärtää tunteeni ja on vähemmän tekemisissä kaverinsa kanssa mutta en halua sanoa sitä, koska tiedän että se on kamalaa ja todellinen deal breaker, ainakin jos mies haluais että minä en ole kavereihini yhteydessä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanaton viestintä on sitä, ettei ilmaise asiaa sanoilla, mutta ilmaisee sen eleillä, ilmeillä ja/tai käytöksellä. Yksinkertainen esimerkki: työkaverisi sanoo sinulle jotain, mistä loukkaannut, mutta et halua sanoa loukkaantuneesi vaan käännät hänelle selkäsi etkä puhu hänelle koko päivänä mitään. Jos työkaverisi ymmärtää sanatonta viestintää, hän ymmärtää loukanneensa sua.

Juuri näin. Tästä ei varmaankaan ollut epäselvyyttä? Ap

No mikä sitten on ongelma? Sanaton viestintä on ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Sitä tapahtuu myös positiivisissa asioissa kuten esim silloin, kun on ihastunut johonkin, mutta ei vielä uskalla sanoa asiasta ääneen. Tietysti sanattoman viestinnän ongelmana on, ettei toinen välttämättä ymmärrä viestiäsi. Silloin pitää joko sanoa asia ääneen tai antaa asian olla. 

No minä en sano ääneen vaan viestin vain sanattomasti, koska en halua keskustella asioista, joissa jäisin häviölle argumentoinnissa tai en pystyisi perustelemaan kantaani. Nämä on asioita, joissa tiedän olevani väärässä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanaton viestintä on sitä, ettei ilmaise asiaa sanoilla, mutta ilmaisee sen eleillä, ilmeillä ja/tai käytöksellä. Yksinkertainen esimerkki: työkaverisi sanoo sinulle jotain, mistä loukkaannut, mutta et halua sanoa loukkaantuneesi vaan käännät hänelle selkäsi etkä puhu hänelle koko päivänä mitään. Jos työkaverisi ymmärtää sanatonta viestintää, hän ymmärtää loukanneensa sua.

Juuri näin. Tästä ei varmaankaan ollut epäselvyyttä? Ap

No mikä sitten on ongelma? Sanaton viestintä on ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Sitä tapahtuu myös positiivisissa asioissa kuten esim silloin, kun on ihastunut johonkin, mutta ei vielä uskalla sanoa asiasta ääneen. Tietysti sanattoman viestinnän ongelmana on, ettei toinen välttämättä ymmärrä viestiäsi. Silloin pitää joko sanoa asia ääneen tai antaa asian olla. 

No minä en sano ääneen vaan viestin vain sanattomasti, koska en halua keskustella asioista, joissa jäisin häviölle argumentoinnissa tai en pystyisi perustelemaan kantaani. Nämä on asioita, joissa tiedän olevani väärässä. Ap

Kannattaisiko sun opetella perustelemaan? Ensin vaikka ihan vain itsellesi? Miksi sun mielestä olisi hyvä asia, jos miehelläsi ei olisi ketään läheistä ihmistä tilanteessa, jossa sulle sattuisikin jotain? Ei ketään, jolta pyytää neuvoja, apua tai ihan vaikka vaan seuraa yksinäisyyteensä surun keskellä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat "typeriä vaatimuksia" ja "typeriä ajatuksia"?

Kuulostaa siltä että sinulla on vaikeuksia tunnistaa omia tarpeitasi ja etkä tiedä miten saisit ne täytettyä.

Esim. ylimitoitetut reaktiot pikkuasioihin kertovat monesti siitä että olet yrittänyt sietää ja ymmärtää liian kauan, omat tarpeesi kieltäen ja tukahduttaen, kunnes tulee jokin täysin arkinen tilanne joka katkaisee kamelin selän. Kumppani on tietysti ihmeissään siitä, mikä sinut oikein suututti, ja yrittää etsiä selitystä nykyhetkestä, vaikka se ei liity varsinaiseen ongelmaan mitenkään. Koska et ole tunnistanut tarpeitasi, ei kumppanisikaan ole osannut niitä täyttää. Eli itsetuntemus ja sen selvittäminen, mikä itselle on elämässä tärkeää, lisää henkistä hyvinvointia todella paljon. Silloin osaat esim. parisuhteessa pyytää mitä tarvitset ja asiat sujuvat paljon helpommin molemmille osapuolille.

Esimerkki: En pidä miehen parhaasta ystävästä. Kun hän on paikalla, käyttäydyn ihan hyvin ja normaalisti. Kun jäädään miehen kanssa kahden, mökötän ja vetäydyn omiin oloihini, koska mua niin häiritsee se tyyppi. En sano kuitenkaan mitään, koska hän on miehen lapsuuden ystävä ja todella tärkeä. Itse asiassa, juuri se minua häiritseekin, että miehellä on joku toinen tärkeä ihminen kuin minä.

Toivon, että mies ymmärtää tunteeni ja on vähemmän tekemisissä kaverinsa kanssa mutta en halua sanoa sitä, koska tiedän että se on kamalaa ja todellinen deal breaker, ainakin jos mies haluais että minä en ole kavereihini yhteydessä.

Ap

Etkö siis pidä miehen parhaasta ystävästä vai etkö pidä siitä, että mies viettää aikaa tämän kanssa? Jos jälkimmäinen pitää paikkaansa, kyse on enemmänkin siitä, ettet pidä miehestä, hänen arvoistaan ja mitä hän pitää tärkeänä elämässä.

Vai onko hänen paras ystävänsä tehnyt jotain väärin sinua kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanaton viestintä on sitä, ettei ilmaise asiaa sanoilla, mutta ilmaisee sen eleillä, ilmeillä ja/tai käytöksellä. Yksinkertainen esimerkki: työkaverisi sanoo sinulle jotain, mistä loukkaannut, mutta et halua sanoa loukkaantuneesi vaan käännät hänelle selkäsi etkä puhu hänelle koko päivänä mitään. Jos työkaverisi ymmärtää sanatonta viestintää, hän ymmärtää loukanneensa sua.

Juuri näin. Tästä ei varmaankaan ollut epäselvyyttä? Ap

No mikä sitten on ongelma? Sanaton viestintä on ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Sitä tapahtuu myös positiivisissa asioissa kuten esim silloin, kun on ihastunut johonkin, mutta ei vielä uskalla sanoa asiasta ääneen. Tietysti sanattoman viestinnän ongelmana on, ettei toinen välttämättä ymmärrä viestiäsi. Silloin pitää joko sanoa asia ääneen tai antaa asian olla. 

No minä en sano ääneen vaan viestin vain sanattomasti, koska en halua keskustella asioista, joissa jäisin häviölle argumentoinnissa tai en pystyisi perustelemaan kantaani. Nämä on asioita, joissa tiedän olevani väärässä. Ap

Kannattaisiko sun opetella perustelemaan? Ensin vaikka ihan vain itsellesi? Miksi sun mielestä olisi hyvä asia, jos miehelläsi ei olisi ketään läheistä ihmistä tilanteessa, jossa sulle sattuisikin jotain? Ei ketään, jolta pyytää neuvoja, apua tai ihan vaikka vaan seuraa yksinäisyyteensä surun keskellä? 

Mä osaan perustella. Ja ongelma on se, etten pysty, koska nämä mun vaatimukset on niin kohtuuttomia. Ja ymmärrän sen itsekin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat "typeriä vaatimuksia" ja "typeriä ajatuksia"?

Kuulostaa siltä että sinulla on vaikeuksia tunnistaa omia tarpeitasi ja etkä tiedä miten saisit ne täytettyä.

Esim. ylimitoitetut reaktiot pikkuasioihin kertovat monesti siitä että olet yrittänyt sietää ja ymmärtää liian kauan, omat tarpeesi kieltäen ja tukahduttaen, kunnes tulee jokin täysin arkinen tilanne joka katkaisee kamelin selän. Kumppani on tietysti ihmeissään siitä, mikä sinut oikein suututti, ja yrittää etsiä selitystä nykyhetkestä, vaikka se ei liity varsinaiseen ongelmaan mitenkään. Koska et ole tunnistanut tarpeitasi, ei kumppanisikaan ole osannut niitä täyttää. Eli itsetuntemus ja sen selvittäminen, mikä itselle on elämässä tärkeää, lisää henkistä hyvinvointia todella paljon. Silloin osaat esim. parisuhteessa pyytää mitä tarvitset ja asiat sujuvat paljon helpommin molemmille osapuolille.

Esimerkki: En pidä miehen parhaasta ystävästä. Kun hän on paikalla, käyttäydyn ihan hyvin ja normaalisti. Kun jäädään miehen kanssa kahden, mökötän ja vetäydyn omiin oloihini, koska mua niin häiritsee se tyyppi. En sano kuitenkaan mitään, koska hän on miehen lapsuuden ystävä ja todella tärkeä. Itse asiassa, juuri se minua häiritseekin, että miehellä on joku toinen tärkeä ihminen kuin minä.

Toivon, että mies ymmärtää tunteeni ja on vähemmän tekemisissä kaverinsa kanssa mutta en halua sanoa sitä, koska tiedän että se on kamalaa ja todellinen deal breaker, ainakin jos mies haluais että minä en ole kavereihini yhteydessä.

Ap

Etkö siis pidä miehen parhaasta ystävästä vai etkö pidä siitä, että mies viettää aikaa tämän kanssa? Jos jälkimmäinen pitää paikkaansa, kyse on enemmänkin siitä, ettet pidä miehestä, hänen arvoistaan ja mitä hän pitää tärkeänä elämässä.

Vai onko hänen paras ystävänsä tehnyt jotain väärin sinua kohtaan?

Siis tää ystävä on mulle ihan sama. En vaan halua että mies on hänen kanssa tekemisissä. He on tunteneet 25 vuotta ja me 1,5. Se ahdistaa. Ap

Oletko joku turvattomasti kiintynyt tyyppi, joka haluaa loputtomasti huomiota ja eristää kumpanin suvusta, ystävistä, harrastuksista ja kaikesta? Miehesi saattaa jopa vähentää itselleen tärkeitä asioita, koska oppii, että niistä seuraa aina kotona p*skamyrsky, mutta onnellista se ei suhteestanne tee. Siinä tapauksessa se terapia on kyllä oikea osoite ja pisteet itsereflektiokyvystä. Googleta myös epävakaa persoonallisuus, se voi ihmisellä olla tietämättään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanaton viestintä on sitä, ettei ilmaise asiaa sanoilla, mutta ilmaisee sen eleillä, ilmeillä ja/tai käytöksellä. Yksinkertainen esimerkki: työkaverisi sanoo sinulle jotain, mistä loukkaannut, mutta et halua sanoa loukkaantuneesi vaan käännät hänelle selkäsi etkä puhu hänelle koko päivänä mitään. Jos työkaverisi ymmärtää sanatonta viestintää, hän ymmärtää loukanneensa sua.

Juuri näin. Tästä ei varmaankaan ollut epäselvyyttä? Ap

No mikä sitten on ongelma? Sanaton viestintä on ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Sitä tapahtuu myös positiivisissa asioissa kuten esim silloin, kun on ihastunut johonkin, mutta ei vielä uskalla sanoa asiasta ääneen. Tietysti sanattoman viestinnän ongelmana on, ettei toinen välttämättä ymmärrä viestiäsi. Silloin pitää joko sanoa asia ääneen tai antaa asian olla. 

No minä en sano ääneen vaan viestin vain sanattomasti, koska en halua keskustella asioista, joissa jäisin häviölle argumentoinnissa tai en pystyisi perustelemaan kantaani. Nämä on asioita, joissa tiedän olevani väärässä. Ap

Kannattaisiko sun opetella perustelemaan? Ensin vaikka ihan vain itsellesi? Miksi sun mielestä olisi hyvä asia, jos miehelläsi ei olisi ketään läheistä ihmistä tilanteessa, jossa sulle sattuisikin jotain? Ei ketään, jolta pyytää neuvoja, apua tai ihan vaikka vaan seuraa yksinäisyyteensä surun keskellä? 

Mä osaan perustella. Ja ongelma on se, etten pysty, koska nämä mun vaatimukset on niin kohtuuttomia. Ja ymmärrän sen itsekin. Ap

Eli sun pitää vaan opetella olemaan vaatimatta kohtuuttomia. Voisitko ajatella asiaa toisinpäin? Miltä itsestäsi tuntuisi, jos miehesi asettaisi sulle samanlaisia kohtuuttomia vaatimuksia? Mököttäisi joka kerta, kun olet tavannut ystäviäsi? Jos se sinusta tuntuisi pahalta, mikä omasta mielestäsi peruste sille, että mökötät miehellesi? Miksi haluat tuottaa hänelle pahaa mieltä mököttämällä? Ymmärrät varmaan, että miehesi ei tee mitään väärin tavatessaan ystäväänsä. Sinä teet mököttämällä asiasta, jossa toinen ei ole tehnyt mitään väärin. Miksi haluat rangaista miestäsi asiasta, jossa ei ole mitään rangaistavaa ja josta et haluaisi itse saada rangaistusta? Onko sulla ollut samaa ongelmaa myös muiden miesten kanssa ja jos ei ole, mikä tekee tästä miehestä heitä huonomman? Miksi haluat kohdella nykyistä miestäsi huonommin kuin aiempia? Vai kostatko tälle miehelle jotain, mitä joku muu mies on tehnyt sulle aiemmin?

Ei riitä, että ymmärrät olevasi kohtuuton. Sun pitää selvittää itsellesi MIKSI olet kohtuuton. Mikä näiden kohtuuttomien vaatimusten takana on? Sulla on itselläsi ystäviä, joten syynä ei voi olla kateus miehen ystävästä. Miksi sinulla saa olla ystäviä, mutta miehelläsi ei? 

Tää menee nyt ihan sivuraiteille. Toi miehen kaveri ei oikeestaan ole edes ongelma. Se oli vaan esimerkki, kun sellaista pyydettiin.

Mä haluaisin keskustella siitä, pakenetteko te muut sanattomaan viestintään silloin, kun tietoisesti tai tiedostomatta ymmärrätte, että olisitte todella heikoilla jos joutuisitte perustelemaan väitteenne tai toiveenne. Eli argumentit ei riitä ja logiikka on vinksallaan.

Mä olen tajunnut tekeväni näin tiedostomatta, haluan jotain ja kun en pysty perusteluihin, alan käyttämään kehonkieltä, ilmeitä (mulla menee suu mutruun helposti), vetäydyn, mökôtän, mykkäkoulua ym.

Toinen esimerkki. Olen koko talven puhunut miten meidän pitäisi elää ekologisemmin. Olen vaatinut sitä ja tätä vedoten kestävyyteen. Mies alkoi ehdottaa että mennään lomalla Lappiin katsomaan ruskaa. Perusteli ilmasto ym näkökulmilla. Mutta kun mä haluaisin Ranskaan ja olin jo pitkään katsonut yhtä ihanaa air b’n b: tä ja halpoja lentoja! Aloin puhua ettei Lappiin kun on hyttysiä ja muuta.... Mies esitti ettei elokuun lopulla enää ole ym ym. Vetäydyin, itkeskelin, mökötin. Mies oli musta tyhmä ja ilkeä. Halusin Ranskaan enkä Lappiin. Onneksi tarjoutui mahdollisuus lähteä Portugaliin tuttavaperheen luokse, tartuimme sitten siihen. Mutta edelleen mies puhuu että Lappiin ensi vuonna sitten...

Ja mua ahdistaa.

Ap