Miksi pojille sallitaan remuaminen ja riehuminen???

Olen just opiskelemassa kasvatustieteitä ja professori Mari Käyhkön luennoilla käsittelimme juuri aihetta miten poikia joka tuutista lyödään samaan muottiin ja miten tytöille annetaan sosiaalisesti enemmän vapauksia toteuttaa itseään. Yleinen asennemuutos olisi paikallaan. Vieläkin jossakin päiväkodissa erotellaan tytöt ja pojat istumaan eri riviin ja leikkimään eri leikkejä. Koulussa sama homma. Laajenna siitä omasta kaveripiiristä pikkusen näkökulmaa.











Olen vähän eri mieltä siitä, ettei tyttömäisiä juttuja hyväksytä pojille. Siis kuka ei hyväksy?

Vanhemmat, kaverit, ammattikasvattajat vai kuka?



Luultavasti kaikki nämä ei hyväksyä. POIKKEUKSIA on toki, onneksi.



Kerroinkin jo tyttäreni hyvästä kaverista, joka on ei-poikamainen poika. Leikkii rauhallisesti mm. kotia, keijuja, prinssiä ja prinsessaa jne. Enpä ole huomannut, ettei häntä hyväksyttäisi sellaisena kuin hän on.



Laajenna näkökulmaa ja mieti miten pojalle käy isompana.



ap

joka heti älähtää jos poika kyläpaikassa koskeekin nukkeen, tai ihailee tytön kaulakorua tms. Jos poikalapsi saisi lahjaksi nuken, se kuulemma lentäisi saman tien roskiin. Että kyllä näitä löytyy.....

meillä on kaksi poikaa, ja leikit ovat välillä (eli yleensä) villejä

suosikkileikkejä ovat erilaiset autoilla ajokilpailut, "taistelut" niin muovisilla dinosauruksill/lohikäärmeillä tai action-maneilla ja prätkähiirillä, onpa tähän kelvannut duplo-lego-lehmäkin, myös miekat ja ritarivarusteet on pop.

sanomattakin selvää, että meteliä ja vauhtia piisaa.

toisia ei kuitenkaan saa satuttaa tahallaan, eikä toisten leikkejä saa tahallaan rikkoa.

suosittuja ovat myös kaikkinaiset jahtaamiset ja leikkipainit. näissäkin pyritään noudattamaan ihmismäisiä tapoja, eli vaatteista ei revitä, eikä tahallaan satuteta toisia.

välillä kun meno on oikein hurjaa, säännöt unohtuvat, ja muutenkin pitää jo tilannetta alkaa aikuisen toimesta rauhoittelemaan.



mieheni käy poikien kanssa usein urheilukentällä juoksemassa, hyppäämässä pituutta tai pelaamassa palloa (pojat ovat siis 4v ja 1,5v), jotta jäisi ylimääräistä höyryä normaali ulkoilujen lisäksi sinne kentälle.

virtaa vaan tuntuu riittävän.



kyllä pojat toki välillä piirtävät, tekevät palapelejä, rakentavat legoilla tai palikoilla tms, mutta eivät todellakaan leiki keijukaisia kuten ap:n ekassa viestissä oleva poika-esimerkki.

pehmoleluja meillä on, mutta muut eivät mitenkään kiinnosta paitsi ne tietyt unilelut.

barbeja ja nukkeja on myös tarjottu, mutta niilläkin leikitään sujuvasti taisteluleikkejä, eikä todellakaan mitään kotia.

muoviastioilla, leikkiruualla ja kassakoneella voi leikkiä kauppaa.



poikia siis kiinnostaa poikien jutut, ei tyttöjen.

ja tyttöjen leluilla voi leikkiä poikienleikkejä.

mutta, ei tämä nyt mitenkään kummallista ole.

oikeastaan kaikki tuntemani poikalapset leikkivät jokseenkin erilaisia leikkejä kuin tyttölapset.

myöskin ne lapset, jotka eivät ole olleet hoidossa, vaan kotosalla äidin kanssa, ja vaikka heillä olisi eri sukupuolta olevia sisaruksia.

en tiedä mistä se johtuu, mutta luulen että ihan vaan siitä, että poikia viehättää toisenlaiset leikit kuin tyttöjä.



..ja tuohon lelukeskusteluun vielä.

meillä pojat ovat toki saaneet leikkiä kylässä kaikilla tarjolla olevilla leluilla, myös niillä ns.tyttöjen leluilla.

etenkin kaikki ihanat kaulakorut yms ovat hetkessä merirosvon aarre, joita sitten piilotetaan tai niistäkin sitten taistellaan.. ei niinkään koreilla niiden kanssa =)

Pojat joutuvat tiettyjen sosiaalisten paineiden alle jo pienestä saakka. Vanhemmat, vertaiset, tarha, koulua, ympäristö ja mediahan sitä kuvaa luo millainen pojan kuuluu olla. Pojille sallitaan ja hyväksytään juuri ap:n kertoma poikamainen käytös. Tyttömäistä käytöstä ja intressejä tyttöjen juttuihin ei niin vaan hyväksytäkkään.

Tytöille sallítaan paljon enemmän; tyttö voi olla hyvin tyttömäinen tai hyvin poikamainen. Miettikääs millaisiin rooleihin poikalapsia kasvatetaan. "Neitejä" ei hyväksytä. Poikkeuksia toki on aina luojan kiitos.

Meillä on ajattelevainen, rauhallinen poika, jonka on aina vaikea saada ystäviä kerhoista tai päiväkodista, koska hän ei sopeudu toisten poikien joukkoon. Hitaasti uudessa ryhmässä hän yleensä ystävystyy lopulta jonkun tytön kanssa. Poikamme ei pidä aggressiiviisuudesta, vaikka esim. kotona siskon kanssa leikkii hyvinkin vilkkaita ja fyysisiä leikkejä, juoksee, kiipeilee, ym. Mutta päiväkotiryhmässään on ilmeisesti liian "nynny", toiset pojat kutsuvat häntä vauvaksi, mikä poikaani harmittaa kovasti.

Tyttömme puolestaan on melko villi, hurja kiipeilemään ja ääntä lähtee kuin pienestä kylästä. Hänen on helppo sopeutua leikkeihin niin tyttöjen kuin poikienkin seuraan.

Kaverillani on kaksi tyttöä ja poika. Tytöt ovat hurjapäitä, mutta aina vaaleanpunaisissaan. Heille on ostettu vain ns. "tyttöleluja" alusta asti.



Poika on herkkä mammanpoika, aina äidin helmoissa kiinni. Ja jos erehtyy koskemaan tyttöjen barbiin, vaihdetaan se vaivihkaa pikkuautoon. Ja aina tosi poikamaisia vaatteita päällä, vain sinistä ja mustaa käytännössä.



i]joka heti älähtää jos poika kyläpaikassa koskeekin nukkeen, tai ihailee tytön kaulakorua tms. Jos poikalapsi saisi lahjaksi nuken, se kuulemma lentäisi saman tien roskiin. Että kyllä näitä löytyy.....

[/quote]

Poika on herkkä mammanpoika, aina äidin helmoissa kiinni. Ja jos erehtyy koskemaan tyttöjen barbiin, vaihdetaan se vaivihkaa pikkuautoon. Ja aina tosi poikamaisia vaatteita päällä, vain sinistä ja mustaa käytännössä.

Tyttö- tai poikamaiset vaatteet toki ymmärrän, mutta millainen äiti ottaa poikansa kädestä pois barbien? Ei kai kukaan teistä vain tee niin?!?!?!?

t. ap, jonka tytöillä on niin "tyttöjen" kuin "poikienkin" leluja

Olen itsekin tyttären äitinä ajatellut miksi pojat aina riehuvat. Jos meille tulee poika, en ikimaailmassa osta aseleluja eikä minun kattoni alla tulla leikkimään sotaleikkejä. Sellainen on KAUHEAA! Miksi ihmeessä juuri pojille ostetaan niitä aseleluja, siinä vanhemmat mielestäni opettavat, että ei siinä mitään, kun olet poika, niin ole vaan kiinnostunut tappamisesta.

Meillä pojat (2 kpl) alkoivat leikkiä sotaleikkejä ihan itsestään.

Yhtään pyssyä ei löytynyt kodistamme, mutta kyllä hätä keinot keksii, pyssyjen virkaa toimitti milloin mikäkin. En tiedä mistä ovat mallin saaneet, vai onko synnynnäistä, mutta kyllä pojat oppivat nuo sotaleikit vaikka yrittäisit kuinka estellä.

Olen itsekin tyttären äitinä ajatellut miksi pojat aina riehuvat. Jos meille tulee poika, en ikimaailmassa osta aseleluja eikä minun kattoni alla tulla leikkimään sotaleikkejä. Sellainen on KAUHEAA! Miksi ihmeessä juuri pojille ostetaan niitä aseleluja, siinä vanhemmat mielestäni opettavat, että ei siinä mitään, kun olet poika, niin ole vaan kiinnostunut tappamisesta.

Niin vain kävi, että pyssyt korvasi kaarevat kepit pihalla, näkkileivästä sai oivan pyssyn, legoista sellaisen voi rakentaa. Ja pam, pam.



Nykyisin poika 6v ja hänelle on ostettu jo vesipyssyjä jms. Mutta ei leiki sotaleikkejä vaan poliisia, sankaria jne.

Minulla on sekä tyttö ja kaksi poikaa. Kaikki lapseni ovat fyysisiä, sekä tyttö että pojat pitävät kovasti juoksemisesta ja riehumisesta. Sallin mielelläni tällaisen käytöksen sekä tytölle että pojille, enkä halua kasvattaa (varsinkaan tytöstä) hiljaista hissukkaa. Molempia lapsia koskevat samat säännöt. Nipistäminen, lyöminen, yms ei tietenkään ole sallittua. Eli asetan toki riehumiselle rajat ja paikat.



Mielestäni riehumista pahempaa on kuitenkin lasten apaattisuus. Tuttavaperheessäni on myös tyttö ja poika. Koska tytöstä on tehty hiljainen hissukka joka pipertelee itsekseen, eikä koskaan hymyile tai naura vapautuneesti, niin nyt perhe on sitä mieltä että heidän 1 vuotiaalla eloisalla pojallaan on ADHD. Olemme täällä kiroilleet, että mitä ihmettä. Miten kukaan vanhempi voi vapaaehtoisesti haluta leimata eloisan ja iloisan pojan ADHD:ksi.



Eli kyllä tuossa kontrollin ja järjestyksen tavoittelussa voidaan mennä myös liiallisuuksiin.



Kysyisin siis vielä mitä tarkoittaa leikkiä rauhassa? Villeissä leikeissä voi olla paljon mielikuvitusta ja luovuuttakin. Ja ehkä lapsilla on joskus tarvetta päästellä höyryjä.

Ilmeisesti ajattelet tyttöjen olevan poikia parempia?

Oletko koskaan miettinyt, mitä tuollainen ajattelutapa saa aikaan omassa tyttäressäsi? Oletko varma, että hän saa olla juuri sellainen kuin haluaa olla, vai istutatko häntä johonkin omaan muottiisi - kuvitelmaan täydellisestä tytöstä?

Omassa lapsuudessani oli sekanaapurusto ja samoja leikkejä leikkivät niin tytöt ja pojatkin pihalla. Ainoa ero oli se, että mitä leluja lapsilla oli kotona. Kyllä ne vaan ihan vauvaikäisen lapsen lelutkin on jo tyttöjen ja poikien. Ainakin tyttöjen ja poikien värisiä.



Tuli mieleen kun katselin jotain puutarhaohjelmaa televisiosta eilen ja siinä nainen esitteli puitaan ja puskiaan ja sanoi että lapsi (tyttö) on otettu huomioon sillä, että on aika paljon nurmea leikeille ja peleille. No hahhah, niillä pienillä nurmenpalasilla ei olis voinu potkaista mitään palloa ilman että se olisi heti lentänyt puuta päin. Pojalla olisi ihan varmasti ollut ihan eri lailla tilaa...

miksi lapsi saisi vain näkyä muttei kuulua? En mä ihan rehellisesti haluaisi et meidän pojat leikkis vain ja ainoastaan keijukaisleikkejä ja istua nököttäis kirja kädessä. Ne on ihan ihania ja rakkaita just tuollaisina rasavilleinä.



Tietysti toiset täytyy ottaa huomioon eikä ketään saa satuttaa jne... Ravintolassa, kirjastossa, talleilla ei huudeta eikä juoksennella..



Mut mä en ylipäänsä ymmärrä sitä ajatusmallia et lapsen täytyis olla kuin aikuisen ajatus!

Leikkimielinen nahistelu on eri asia kuin tosissaan tappelu ja pyssyleikit ovat myös tärkeitä monille pojille. Niiden kieltäminen ei ole lapselle hyväksi, päinvastoin. Jos tyttö haluaa leikkiä samanlaisia leikkejä, siitä vaan. Prinsessaleikitkin kuuluvat monen tytön elämään, ja on tärkeää sallia lapsen leikki jossa ei vahingoiteta toisia. Ei ole aikusten asia sanoa mikä leikki on järkevää, leikki on lapsen aluetta.

"Minäkään en ymmärrä



miksi lapsi saisi vain näkyä muttei kuulua? En mä ihan rehellisesti haluaisi et meidän pojat leikkis vain ja ainoastaan keijukaisleikkejä ja istua nököttäis kirja kädessä. Ne on ihan ihania ja rakkaita just tuollaisina rasavilleinä. "



Tuossahan sinä juuri itse määrittelet, millainen pojan "kuuluu" olla, eli nämä "keijupojat" ovat jotenkin huonompia ja vääränlaisia poikia.

...olen välillä ihan ymmälläni että mistä 1-vuotias lapsemme löytää kaiken energian touhuihinsa. Motorisesti nopeasti kehittynyt ja uusin harrastus on kaataa laatikot jne. ja nousta niiden päälle seisomaan/tanssimaan! :O Mitä tuossa nyt sitten pitäisi tehdä, kieltää aina kun poika keksii uuden hauskan jutun (joka on muuten JOKA KERTA edes vähän vaarallinen) ja näin antaa koko ajan negatiivista palautetta? Tunnustan että toivoimme mieheni kanssa "sievästi käyttäytyvää" tyttöä, mutta synnytyksen jälkeen emme uhranneet asialle ajatustakaan- poika tai tyttö, rakas lapsi kuitenkin. :) Ja nyt, aina kun vierailemme puistossa, tyttöjen äidit saattavat nauraa muka hyväntahtoisesti "toheltavalle" pojallemme mutta silmistä paistaa sellainen halveksunta ettei mitään rajaa..! Kerran poikani erehtyi tönäisemään yhtä tyttöä kun kompastui hiekkalaatikolla ja tytön äiti lohdutti lastaan kertoen, että "se oli tuhma poika, pojat on tuhmia ja tyhmiä..mennään me keinumaan!". Silloin tuli paha olo, sydämeen pisti. Ei minun lapseni ole sen tyhmempi kuin vieressä nököttävä tyttö, hän ei tahallaan kompastunut ja pyysimme anteeksi asiaa.

Olipas tavattoman pöljä äiti :(



Tuo just on niin surullista, että vaikka miten tahtoisi kasvattaa lapsensa "ilman sukupuolirajoja", niin ympäristö on kuitenkin otettava huomioon ja tosiasia valitettavasti on se, että nämä "keijupojat" joutuvat kovasti kärsimään esim. koulumaailmassa.



Terv. 58, keijupojan äitee

(no ei se leiki keijua, mutta luetaan paljon ja on enemmänkin kiinnostunut kaikenlaisesta rakentamisesta ja tutkimisesta, miten mikäkin toimii, tytär on enemmän sellainen "fyysinen" tyyppi )

CAMOON IHMISET!

Oli tyttö tai poika niin aina jotain sattuu.



Itsellä on kaksi poikaa ja on hiekkiksellä tyttö kiljuen ottanu omansa tuuppien takasin. Eli ei ole vaan poikien ominaisuutta.



Tytöille helposti hössötetään kasvatusmalli: aja Kaisa hiljaa ettet kaadu! Tai odotetaan tässä hiljaa omaa vuoroa.

Pojille ei aina paljoa selitetä asioita, sitten saa niitä "ymmärtäviä" katseita että pojat!! :/

Itse vaadin kasvatukseltani vähän enempi.



Jos minulla olisi tyttö niin leikki saa ja pitää kuulua! Olen itse painanut lapsena ulkona poikien joukossa (muitten tyttöjen kanssa) pihlajanmarja sotaa.

Kaikki oltiin samalla viivalla. Ei varottu tyttöjä tai pojat ei saanu satuttaa. Samat säännöt kaikille niin kaikilla on hauskaa!



Itse puutun liialliseen riehumiseen (lapsilla ei ole silloin enää leikki menossa) ja siihen ettei satuteta toisia. Sukupuoleen katsomatta, aamen!



Nii, ps. Minä allekirjotan sen mitä joku numero aikasemmin että tytöt tekee pahojaan selkäsi takana! Sitten vedetään tyttökortti esiin ja pillitetään kun jäätiin kiinni.

Itse olen syyttänyt pikkuveljeäni monesta koiruudestani, ollaan hiivitty omppuvarkaisiin likkojen kanssa jne.

Poikien puuhiin saattaa kiinnittää enempi huomiota, mutta kyllä tytöt osaa aivan yhtälailla pahojaan.

Tuskin olette naiset itsekään kovin puhtosia ollu pentuina, ja varmasti ainakin jos on yksi poika leikkimässä, pysyy homma "rauhallisena".

vain kiltit tytöt pärjää. Moni poika syrjätyy jo pienenä tästä yhteiskunnassa jossa pitää olla, hajuton,näkymätön jne. On pitkään puhuttu, että kouluihin tarvitaan ihan poika-pedakogeja, koska opettajat ja opetussuunnitelma suosii tyttöainesta.



Mitä tulee ap:n tarinaan. Eriskummallisia tuttavia sinulla. Kuitenkin LASTEN tulee saada myös remuta ja riehua TURVALLISESTI.