Miltä narsistista tuntuu?

Ei niillä ole "tunteita", ei niitä ole tavallaan olemassa.

Ne vihaa ihan kaikkia, jopa niiden hännystelijöitä.

Myötäilijät ovat hekkoja käytettäviä pelinappuloita.

Eiks narsisteja ole kahta sorttia. Haavoittuvia ja paremman itsetunnon omaavia.

Vierailija kirjoitti:

Myötäilijät ovat hekkoja käytettäviä pelinappuloita.

Eiks narsisteja ole kahta sorttia. Haavoittuvia ja paremman itsetunnon omaavia.

Siis myötäilijät ovat *heikkoja (ja tyhmiä, itseä huonompia)

Veikkaan, että mielessä on pysyvä epätyytyväisyys, koska muut ihmiset ovat niin vaikeita ja ärsyttäviä. Itse narsistihan on itse täydellisyys, mutta toiset ihmiset pilaavat hänen elämänsä.

Onko narsistin vanhempi myös aina narsisti tai isovanhempi?

Sieltäkö malli.

Pahalta niistä tuntuu ja siksi ovatkin sellaisia. Pyrkivät kyllä salaamaan kaikki pahat olot ja pitämään menestyskulissia koossa.

Ihan kivalta tuntuu, kiitos kysymästä.

Olen havainnut, että narsisti ei tule lainkaan paikalle, mikäli hän ei saa tilannetta haltuunsa. Eli siellä on joku häntä arvoasteikossa korkeammalla oleva, joka ei alistu hänen valtaansa ja sääntöihinsä.

Esim juhlissa voi havaita, että vähemmän koulutettu öykkärinarsisti ei tule, jos juhliin tulee paljon korkeammin koulutettuja, paljon varakkaampia ja paremman karisman omaavia.

Narsistin sisällä on jatkuvasti ammottava tyhjyys, jota täytyy peitellä.

Narsistilla on negatiivisia tunteita, tasapainoisella ihmisellä positiivisia tunteita.

Jokainen voi itse miettiä kumpia ruokkii ja kumman valitsee. Muista vikojen etsimisen vai hyvään keskittymisen. Silloin ei tarvitse analysoida narsisteja, tai "narsisteja".

Muita ihmisiä ei voi, eikä kuulukaan kontrolloida. Sillä että sinä itse ajattelet muista pahaa on negatiivisia vaikutuksia. Teet itsellesi karhunpalveluksen.

Tihkuu negatiivisuutta ja tyytymättömyyttä (siellä omakehun välissä). Keskittyy muiden heikkouksien etsimiseen, millä yrittää paikkailla omaa heikkoa itsetuntoa. Mieli jatkuvasti ylikierroksilla kun yrittää ottaa selkoa sosiaalisista tilanteista ja miten olla "normaalisti". Stressaantunut kun pitää jatkuvasti teeskennellä ja luovia.

Pään sisällä äärimmäisen negatiivinen ja julma ääni. Alentaa ja lannistaa sillä muita, vaikka itse asiassa kompensoi sillä omaa heikkouttaan (jota ei hyväksy ensinkään itsessään ja jota on joutunut pienestä asti peittelemään). Kylmät ja mustavalkoiset ajatukset päässä, joilla muut ihmiset alennetaan (oman heikon itsetunnon pönkittämiseksi). Toisinaan valtavia häpeän tunteita omista tempauksista (valheet, huono käytös), joita sitten taas kompensoidaan omilla suuruuskuvitelmilla ja -puheilla. Pää täynnä valheita ja vääristyneitä ajatuskulkuja ja tulkintoja toisista. Jatkuva "sotatila" ja "kilpailu" muihin nähden. Ei rauhaa ja tasapainoa, itsensä ja muiden hyväksymistä.

Ei siellä pään sisällä mitään kaunista ole eikä tällä itsellään ole hyvä olla. Hetkellinen hyvä olo jonkun lannistamisesta, omista suuruustarinoista ja vaikka päihteistä mutta siinä se. Kaikki aito puuttuu, on vain tyhjä, kylmä fasadi.

Musta narsistit on jotenkin tylsiä ja tyhjiä. Ei niillä varmaan mitään hirveän hyviä fiiliksiä ole sisällään.

Kateutta, tyytymättömyyttä, kauhua. Myös ajoittain positiivisina "tunteina" esimerkiksi kiihottuneisuutta, viehättyneisyyttä ja tyytyväisyyttä. Ja vahingoniloa!

Vierailija kirjoitti:

Ihan kivalta tuntuu, kiitos kysymästä.

Vain muu maailma *tuttaa?

No kyllä narsisteillakin on tunteita - psykopaatit asia erikseen, on myös ääripään narsisteja, jotka ovat samalla psykopaatteja, eivätkä näin ollen omaa sitä samaa tunneskaalaa mitä me muut ihmiset. Kaikki narsistit eivät ole kuitenkaan psykopaatteja, sillä narsismi on persoonallisuushäiriö siinä missä epävakaa persoonallisuuskin.

Sitä en silti osaa sanoa miltä narsismi tuntuu. Olen lukenut, että narsisimiin liittyy niin kokonaisvaltaista ja lamaannuttavaa häpeän tunnetta, että se on haudattu syvälle tiedostomattomaan. Narsisti on ikään kuin täynnä käsittelemätöntä häpeää tiedostamatta sitä itse. Narsistin itsereflektiokyky on siis väistämättä heikentynyt verrattaen "terveeseen" ihmiseen, eikä hän pysty tuosta noin vaan löytämään syitä ja merkityksiä omille tunteille ja teoilleen.

Joku kysyi että onko narsistin vanhempi aina narsisti. Voi olla, mutta varmasti myös muunkinlainen vaille jääminen tietyssä iässä voi johtaa narsisimiin. Aivan varmasti vuorovaikutus varhaislapsuudessa on ollut heikkoa/vääränlaista. Olen lukenut kahta eri teoriaa narsismin synnystä, toinen liittyy vauvaikään, eli vauva ei saa tunteilleen tarpeellista peiliä vanhemmastaan, esim. masennuksen vuoksi ja hänen läheisyyden ym. -tarve jää vaillinaiseksi. Toinen liittyy lapsen erillistymiseen noin kaksivuotiaana, jokin menee tässä vaiheessa pieleen ja lapsi joko erillistyy kehitykseensä nähden liian aikaisin (ns. paksunahkainen narsisti) tai sitten erillistyminen häiriintyy ja sitä ei tapahdu täydellisesti vaan lapsi jää tietynlaiseen ikätasosta poikkeavaan riippuvuus suhteeseen vanhempaansa. (ohutnahkainen narsismi). Oli kummanlainen narsismi tahansa kyseessä, niin selvin kriteeri narsismiin on joko näkyvä tai sisällä pidetty ylemmyydentunne, eli vahva usko siihen, että itse on toisia ylempänä ja määräävässä suhteessa näihin. Toinen liittyy ihmissuhteisiin, eli narsisti ei kykene havaitsemaan ihmisten välisiä rajoja niin kuin me muut pystymme. Hän ei todellakaan ymmärrä, että toinen ihminen ei ole hänen käden jatke. Hän on ikäänkuin jäänyt jumiin siihen kaksivuotiaan maailmaan, jossa toiset ovat häntä varten. Narsismin laadusta sitten riippuu, miten tämä toisten kontrollointi näkyy: onko se näkyvää ja yliampuvaa vai ei niin näkyvää ja passiivisia keinoin vaikuttamista.

Oma lukemiseni on ollut kyökkipsykologin tasoa, joten suhtautukaa toki varauksella näihin.

Kun narsistilla menee huonosti, pitää mennä muillakin -mutta ei niin paljon kuin ns. päähenkilöllä.

Maailman pitää seurata mukana, samalla säälien ja tukien.

Netistä löytyy Quora -sivusto, jossa aiheesta vastaavat sekä asiantuntijat että jokunen narsu/psykopaatti itsekin.

Eiköhän niiden tunteet ole kateus ja toisaalta itsesääli jolla pahuutensa itselleen oikeuttavat.

Varmaa on vain ettei yhdenkään kannata tuhlata aikaansa noihin hirviöihin. Ohutnahkaisen narsistin eli ilkeyden uhriksi sopivat voivat muuttua. Tsemppiä ja voimaa kaikille kilteille jätetään ne ilkeät narsistit, he eivät muutu ja ovat siten kehityskelvottomia. Me kiltit voidaan muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Ei niillä ole "tunteita", ei niitä ole tavallaan olemassa.

Ne vihaa ihan kaikkia, jopa niiden hännystelijöitä.

Kyllä narsistilla on jotain tunteen tynkiä, mutta ne on hänellä sen verran tunnistamattomia ja kehittymättömiä, että ne aiheuttaa hänelle vain epämääräistä oloa. Siksi hän sepittelee tarinoita muiden pahuudesta ja teoista, jotta voi tuntea sitä, mikä hänelle on tuttua. Toisen tuska aiheuttaa hänessä ensin epämääräisen olon, koska se raapii sitä laatikon pintaa minne hän on lapsena kätketyt omat tunteensa. Sitten hän vihastuu, eikä siten voi kestää toisen (eikä itsensä) heikkoutta.

Eniten hänellä on raivoa jos kohdellaan "arvolleen" käyvästi, mutta sen kun saa nopeasti sysättyä ulos, niin kaikki on hyvin taas. Narsisti voi masentua, jos ja kun elämä ei aina mene kuten haluaa. Kova kolaus on esim kun vanhenee tai sairastuu tai joku ihminen jättää, eikä uutta tule tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Olen havainnut, että narsisti ei tule lainkaan paikalle, mikäli hän ei saa tilannetta haltuunsa. Eli siellä on joku häntä arvoasteikossa korkeammalla oleva, joka ei alistu hänen valtaansa ja sääntöihinsä.

Esim juhlissa voi havaita, että vähemmän koulutettu öykkärinarsisti ei tule, jos juhliin tulee paljon korkeammin koulutettuja, paljon varakkaampia ja paremman karisman omaavia.

Just tämän takia ei eräs kesäkokoontuminen saanut paikalle erästä väriä jatkuvasta vaihtavaa.

Vierailija kirjoitti:

Narsistilla on negatiivisia tunteita, tasapainoisella ihmisellä positiivisia tunteita.

Jokainen voi itse miettiä kumpia ruokkii ja kumman valitsee. Muista vikojen etsimisen vai hyvään keskittymisen. Silloin ei tarvitse analysoida narsisteja, tai "narsisteja".

Muita ihmisiä ei voi, eikä kuulukaan kontrolloida. Sillä että sinä itse ajattelet muista pahaa on negatiivisia vaikutuksia. Teet itsellesi karhunpalveluksen.

Narsisteja ei tarvisi miettiä, ellei he itse aiheuta niin paljon pahaa. Jos ei sellaisen ihmisen lähelle joudu niin asia ei kosketa ollenkaan. Mutta jos on vuosia joutunut sietämään pakosta sellaista, niin sitä haluaa jotenkin ymmärtää. Ei hyväksyä, mutta nähdä sitä ilmiötä monelta kantilta, että miksi se ihminen on sellainen. Sitten siitä voi päästää irti.