Lue keskustelun säännöt.
”Auttavainen” mummo. Tulen hulluksi.
04.07.2019 |
Äitini tunkee elämäämme koko ajan. Tulen hulluksi. Periaatteessa hän tavallaan siis ”auttaa”, mutta kun se menee aina näin: Haluaa olla avuksi, keksii että laittaapa meille ruokaa, tekee nakkisoppaa pyytämättä tai kyselemättä ja tutkii sitten viikon tuleeko se syödyksi. Tai pakkaa eväitä, taas pyytämättä. Ja sitten inventoi kaappeja, että mitä on syöty.
Seuraavaksi ristikuulustelee miksi kaikkea soppaa ei ole syöty, alkaa järjestää maustekaappia ja tivaa, miten joku muka voi olla allerginen jollekin. Seuraavaksi kantaa lääketieteellisiä jukaisuja todistaakseen ettei tällaista allergiaa ole olemassa. Tai vastavuoroisesti alkaa soitella lääkäriaikoja siihen allergiana.
Kaikki siis ryöstäytyy AINA täysin järjettömäksi showksi ja kaaokseksi, joka kuormittaa koko perhettä.
Mitä tällaiselle voi tehdä?!
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumme omakotitalossa, joten meidän kimppuun pääsee kyllä soittamatta ovikelloa.
Ap
Meillä on omakotitalon ovessa lukko, ei kukaan pääse kimppuun.
Ettekä koskaan ole pihallanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä näitä rajattomia tapauksia ihan oikeasti on olemassa. Meillä lapsen mummo on puuttunut kaikkeen ja yrittänyt määräillä aivan kaikesta. Lapsen ristiäisistä, meidän häistämme. Mieheni opinnoista, minun töistäni. Kotimme sisustuksesta, siivoamisesta, jopa matkoistamme. Aiheen on saanut mistä vain. Olemme kokeneet tämän hyvin ahdistavana. Normaali puhuminen ei ole auttanut. Kun me aloimme puuhaamaan rajanvetoa, hullu mummo alkoi tehtailla lasuja ja puuhata avioeroamme. No, lasut ei johtaneet mihinkään ja avioeroakaan ei tullut. Sekin oli hirmuisen kova pala, ette uskokaan, kuinka kova.
Nykyään välit ovat viileän asialliset. Lapsi tapaa mummoaan, joskin tämäkin meinaa minua ahdistaa, kun mummolla on joku ihme ajatus että sen tulee tapahtua kerran kuussa (vaikka joka kuukausi meille ei oikeasti välttämättä sovi). Ja mitä enemmän tälle mummolle antaa myöten, sitä enemmän hän haluaa. Eli kun sopii lapsen menevän yhdeksi yöksi, hän pyytää kahdeksi. Kun sopii lapsen menevän viikonlopuksi mummolaan, mummo pyytää häntä jo noin viikon päästä uudestaan. Mummo ei ymmärrä että vaikka arvostammekin hänen oloaan lapsen elämässä (lapsi pitää mummostaan) niin haluaisimme olla jatkuvasti suunnittelematta milloin taas lapsi nyt voisi mennä mummolaan - ja ihan spontaanisti tehdä asioita tai olla tekemättä, jos siltä tuntuu.
Aiemmin mummo olisi halunnut jopa tehdä virallisen paperin lapsen käymisestä heillä. Kyllä, luit aivan oikein. Herne meni hyvin syvälle nenään, kun emme suostuneet.
Nykyään tämä hulluttelu on vähentynyt, siksi sallimme lapsen olevan mummon kanssa tekemisissä. Puuttumistakin on vähän vähemmän. Joskin edelleen mummo saattaa soittaa ja kysellä että miksi lapsi sanoi niin ja näin, ja ikään kuin tehdä asioista ongelmia, vaikka niitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Tunkee sen näennäisesti viattoman soppansa kanssa, seuraavaksi alkaa etsiä siihen suolaa, aitten onkin jo siellä ruokakaapissa suolan perässä, inventoimassa jne.
Se käy salamannopeasti ja ihan silmien alla. Ei siis näe itse siinä kertakaikkiaan mitään tuomittavaa tai luvatonta.
Niin tietysti!
Tunkeilevan ja hallitsevan vanhemman kanssa on tosi vaikeaa tasapainoilla. Kun haluaisi pitää välit ja rakastaa, mutta toinen ylittää rajat jatkuvasti.
Olen vuosien varrella myöhemminkin joutunut laittamaan välejä jäähylle pitkiksi ajoiksi. Esimerkiksi elämäni isossa kriisissä äiti alkoi taas käskeä, mitä minun on tehtävä, mutta mitään edes teoreettista apua ei tullut. Siis edes sen tasoista, että kesken eron ja muuton tarjoutuisi ottamaan lapsenlapsen yhdeksi päiväksi, edes sen yhden kerran. Etäältä vaan tuli käskyjen litania. Kun tosi pitkän ajan päästä aloitin yhteydenpidon uudelleen, hän astui elämääni välittömästi yhtä voimalla. Ihan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut, ihan kuin olisimme puhuneet viimeksi eilen, eikä vuosi sitten. Kyse on persoonasta, se vaan on jonkinlainen täysi sokeus sille, missä menee oma raja. Vastuu jää muille, sen joko kestää tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini tuli reippaasti meille ilmoittamatta kun olimme töissä. Lapsi avasi oven, tietysti.
Nämä ihmiset todellakin keksivät keinot ja ne, joille tällainen - onneksi - on täysin elämälle vierasta, eivät osaa edes kuvitella.
Nämä ihmiset todellakin keksivät keinot, joita normaaleissa perheissä asuvat eivät osaa edes kuvitella - pimpom - ovikello soi! :D
Tässähän oli kyse rajojen asettamisesta.
Oletko sinä keksinyt kieltää äitiäsi tulemasta teille salaa kylään?
Ai juu, sinulla ei varmasti ole ollut tarvetta sellaiselle.
Lapsikin oli muuten aika kyrsiintynyt tuosta. Hänkin oli osannut jo ymmärtää, että meillä ei ole ihan yhtä normaali mummo kuin muilla kavereilla. Ei hänellä silti ollut keinoja saada mummoa meiltä pois.
Ei kuulosta kovin dramaattisella tapaukselta soittaa ovikelloa.. tietysti JOS olet kieltänyt äitiäsi tulemasta teille kylään kun ette ole kotona niin onhan se harmillista. Tosin mistä äitisi voi tietää oletteko kotona ellei soita ovikelloa.. :D
Sinuna kyllä huolehtisin lähinnä, että opettaisit lapsellesi ettei ovea mennä aukaisemaan jos lapsi on yksin kotona, kenellekään. Tuo minua ihmetyttää eniten, miksi et ole huolehtinut lapsesi turvallisuudesta? Onneksi ovella oli tällä kertaa vain mummo, rajaton mutta ilmeisesti suhtkoht vaaraton tyyppi.
Just. Jos on töissä klo 8-16, on lähtökohtaisesti arkisin poissa kotoa 11 kuukautta vuodessa noin klo 7-17. Tämä on ihan arkijärjellä selvitettävissä oleva asia.
Yleensähän meillä on ovella lasten kaverit, joten lapset aukaisevat oven ovikellon soidessa. Ei tässä missään Ameriikassa olla, jossa jokaista asiaa pitää varoa. Ei ole lapsen turvallisuudesta huolehtimatta jättämistä, että lapset ovat koulun jälkeen keskenään kotona ja menevät ovelle ovikellon soidessa. Aika ankeaksi menee elämä, jos pitää salaa verhojen takaa elellä ja olla avaamatta ovea, ettei vaan tule aikuinen ihminen kutsumatta kylään.
On olemassa semmoinen keksintö kuin ovisilmä. Nykyaikaan tuotuna, ja jos oveen ei halua reikää, kamera kuvaamaan oven edustaa ja monitori eteiseen.
Voi kuule kun meillä on ovessa lasi-ikkuna. Asumme taloyhtiössä, emme voi itse päättää millainen ovi meillä on.
Eli pitäisi kaikki raot teipata umpeen ja hommata kameroita ja ties mitä, vaikka vika on siinä toisessa osapuolessa.
Tämä on just niin palstaa.
Onneksi olen tottunut tähän, sekä palstalla että yksityiselämässäni. Satuin tuona nimenomaisena vierailupäivänä tulemaan töistä kotiin juuri kun äitini puolisonsa kera olivat lähtemässä. Annoin erittäin suoraviivaista palautetta siitä, että meidän kotiimme ei voi tulla tällä tavalla ilmoittamatta. Asia kääntyi välittömästi minun syykseni - ihan kuten sinäkin teet.
Luen mielenkiinnosta. Minä olen mummi. Meillä on niinpäin että en ole ja anna tarpeeksi tyttäreni perheelle. Ostan heille kaikki mitä lapset tarvitsee. Vaatteet kengät, lelut. Otan vuorotellen yökylään 4 lasta. 8v. 3v ja puolivuotiaat kaksoset tyttö ja poika. Vaari on edesmennyt. Joten isovanhemmuus on minun yksin. Jostain syystä tyttären puolison vanhemmat ei ole missään tekemisissä heidän kanssaan. Joten mummina, isovanhempana koen olevani se kelle kaikki odotukset kertyy. En ole kovin terve enää, joten jaksaminen on mitä on. Rakastan paljon heitä, mutta riittämättömyys on jatkuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on juuri tällainen äiti kuin ap:llä. Välillä on pakko laittaa välit tauolle kun ei vaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini tuli reippaasti meille ilmoittamatta kun olimme töissä. Lapsi avasi oven, tietysti.
Nämä ihmiset todellakin keksivät keinot ja ne, joille tällainen - onneksi - on täysin elämälle vierasta, eivät osaa edes kuvitella.
Nämä ihmiset todellakin keksivät keinot, joita normaaleissa perheissä asuvat eivät osaa edes kuvitella - pimpom - ovikello soi! :D
Tässähän oli kyse rajojen asettamisesta.
Oletko sinä keksinyt kieltää äitiäsi tulemasta teille salaa kylään?
Ai juu, sinulla ei varmasti ole ollut tarvetta sellaiselle.
Lapsikin oli muuten aika kyrsiintynyt tuosta. Hänkin oli osannut jo ymmärtää, että meillä ei ole ihan yhtä normaali mummo kuin muilla kavereilla. Ei hänellä silti ollut keinoja saada mummoa meiltä pois.
Ei kuulosta kovin dramaattisella tapaukselta soittaa ovikelloa.. tietysti JOS olet kieltänyt äitiäsi tulemasta teille kylään kun ette ole kotona niin onhan se harmillista. Tosin mistä äitisi voi tietää oletteko kotona ellei soita ovikelloa.. :D
Sinuna kyllä huolehtisin lähinnä, että opettaisit lapsellesi ettei ovea mennä aukaisemaan jos lapsi on yksin kotona, kenellekään. Tuo minua ihmetyttää eniten, miksi et ole huolehtinut lapsesi turvallisuudesta? Onneksi ovella oli tällä kertaa vain mummo, rajaton mutta ilmeisesti suhtkoht vaaraton tyyppi.
Just. Jos on töissä klo 8-16, on lähtökohtaisesti arkisin poissa kotoa 11 kuukautta vuodessa noin klo 7-17. Tämä on ihan arkijärjellä selvitettävissä oleva asia.
Yleensähän meillä on ovella lasten kaverit, joten lapset aukaisevat oven ovikellon soidessa. Ei tässä missään Ameriikassa olla, jossa jokaista asiaa pitää varoa. Ei ole lapsen turvallisuudesta huolehtimatta jättämistä, että lapset ovat koulun jälkeen keskenään kotona ja menevät ovelle ovikellon soidessa. Aika ankeaksi menee elämä, jos pitää salaa verhojen takaa elellä ja olla avaamatta ovea, ettei vaan tule aikuinen ihminen kutsumatta kylään.
On olemassa semmoinen keksintö kuin ovisilmä. Nykyaikaan tuotuna, ja jos oveen ei halua reikää, kamera kuvaamaan oven edustaa ja monitori eteiseen.
Voi kuule kun meillä on ovessa lasi-ikkuna. Asumme taloyhtiössä, emme voi itse päättää millainen ovi meillä on.
Eli pitäisi kaikki raot teipata umpeen ja hommata kameroita ja ties mitä, vaikka vika on siinä toisessa osapuolessa.
Tämä on just niin palstaa.
Onneksi olen tottunut tähän, sekä palstalla että yksityiselämässäni. Satuin tuona nimenomaisena vierailupäivänä tulemaan töistä kotiin juuri kun äitini puolisonsa kera olivat lähtemässä. Annoin erittäin suoraviivaista palautetta siitä, että meidän kotiimme ei voi tulla tällä tavalla ilmoittamatta. Asia kääntyi välittömästi minun syykseni - ihan kuten sinäkin teet.
No jo olet varsinainen ruudinkeksijä! Syyllistät lastasi, että hän avasi oven. Syy on kuule ihan itsessäsi kun et ole opettanut lastasi paremmin. Ja jos sinun elämäsi menee "ankeaksi" kun huolehdit lapsesi turvallisuudesta niin kertoo kyllä sinusta ihan kaiken. Onneksi oma äitini oli ajattelevaisempi "ovea ei avata kenellekään jos olette yksin kotina" ja hänen oppinsa siirtyvät meissä lapsissa meidän lapsillemme. Kaverit soittavat jos tulevat kylään, vaikka ihan siitä kotiovelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näitä rajattomia tapauksia ihan oikeasti on olemassa. Meillä lapsen mummo on puuttunut kaikkeen ja yrittänyt määräillä aivan kaikesta. Lapsen ristiäisistä, meidän häistämme. Mieheni opinnoista, minun töistäni. Kotimme sisustuksesta, siivoamisesta, jopa matkoistamme. Aiheen on saanut mistä vain. Olemme kokeneet tämän hyvin ahdistavana. Normaali puhuminen ei ole auttanut. Kun me aloimme puuhaamaan rajanvetoa, hullu mummo alkoi tehtailla lasuja ja puuhata avioeroamme. No, lasut ei johtaneet mihinkään ja avioeroakaan ei tullut. Sekin oli hirmuisen kova pala, ette uskokaan, kuinka kova.
Nykyään välit ovat viileän asialliset. Lapsi tapaa mummoaan, joskin tämäkin meinaa minua ahdistaa, kun mummolla on joku ihme ajatus että sen tulee tapahtua kerran kuussa (vaikka joka kuukausi meille ei oikeasti välttämättä sovi). Ja mitä enemmän tälle mummolle antaa myöten, sitä enemmän hän haluaa. Eli kun sopii lapsen menevän yhdeksi yöksi, hän pyytää kahdeksi. Kun sopii lapsen menevän viikonlopuksi mummolaan, mummo pyytää häntä jo noin viikon päästä uudestaan. Mummo ei ymmärrä että vaikka arvostammekin hänen oloaan lapsen elämässä (lapsi pitää mummostaan) niin haluaisimme olla jatkuvasti suunnittelematta milloin taas lapsi nyt voisi mennä mummolaan - ja ihan spontaanisti tehdä asioita tai olla tekemättä, jos siltä tuntuu.
Aiemmin mummo olisi halunnut jopa tehdä virallisen paperin lapsen käymisestä heillä. Kyllä, luit aivan oikein. Herne meni hyvin syvälle nenään, kun emme suostuneet.
Nykyään tämä hulluttelu on vähentynyt, siksi sallimme lapsen olevan mummon kanssa tekemisissä. Puuttumistakin on vähän vähemmän. Joskin edelleen mummo saattaa soittaa ja kysellä että miksi lapsi sanoi niin ja näin, ja ikään kuin tehdä asioista ongelmia, vaikka niitä ei ole.
Oletko ihan varma että manipuloiva sekomummo on turvallista seuraa lapselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näitä rajattomia tapauksia ihan oikeasti on olemassa. Meillä lapsen mummo on puuttunut kaikkeen ja yrittänyt määräillä aivan kaikesta. Lapsen ristiäisistä, meidän häistämme. Mieheni opinnoista, minun töistäni. Kotimme sisustuksesta, siivoamisesta, jopa matkoistamme. Aiheen on saanut mistä vain. Olemme kokeneet tämän hyvin ahdistavana. Normaali puhuminen ei ole auttanut. Kun me aloimme puuhaamaan rajanvetoa, hullu mummo alkoi tehtailla lasuja ja puuhata avioeroamme. No, lasut ei johtaneet mihinkään ja avioeroakaan ei tullut. Sekin oli hirmuisen kova pala, ette uskokaan, kuinka kova.
Nykyään välit ovat viileän asialliset. Lapsi tapaa mummoaan, joskin tämäkin meinaa minua ahdistaa, kun mummolla on joku ihme ajatus että sen tulee tapahtua kerran kuussa (vaikka joka kuukausi meille ei oikeasti välttämättä sovi). Ja mitä enemmän tälle mummolle antaa myöten, sitä enemmän hän haluaa. Eli kun sopii lapsen menevän yhdeksi yöksi, hän pyytää kahdeksi. Kun sopii lapsen menevän viikonlopuksi mummolaan, mummo pyytää häntä jo noin viikon päästä uudestaan. Mummo ei ymmärrä että vaikka arvostammekin hänen oloaan lapsen elämässä (lapsi pitää mummostaan) niin haluaisimme olla jatkuvasti suunnittelematta milloin taas lapsi nyt voisi mennä mummolaan - ja ihan spontaanisti tehdä asioita tai olla tekemättä, jos siltä tuntuu.
Aiemmin mummo olisi halunnut jopa tehdä virallisen paperin lapsen käymisestä heillä. Kyllä, luit aivan oikein. Herne meni hyvin syvälle nenään, kun emme suostuneet.
Nykyään tämä hulluttelu on vähentynyt, siksi sallimme lapsen olevan mummon kanssa tekemisissä. Puuttumistakin on vähän vähemmän. Joskin edelleen mummo saattaa soittaa ja kysellä että miksi lapsi sanoi niin ja näin, ja ikään kuin tehdä asioista ongelmia, vaikka niitä ei ole.
Oletko ihan varma että manipuloiva sekomummo on turvallista seuraa lapselle?
Faktat ratkaisee kysymyksesi - jos lapsi on säilynyt vahingoittumattomana niin siinä tapauksessa kyllä tässä välikohtauksessa verrattuna randomiin kirvesmurhaajaan - pimpom vaan sullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luen mielenkiinnosta. Minä olen mummi. Meillä on niinpäin että en ole ja anna tarpeeksi tyttäreni perheelle. Ostan heille kaikki mitä lapset tarvitsee. Vaatteet kengät, lelut. Otan vuorotellen yökylään 4 lasta. 8v. 3v ja puolivuotiaat kaksoset tyttö ja poika. Vaari on edesmennyt. Joten isovanhemmuus on minun yksin. Jostain syystä tyttären puolison vanhemmat ei ole missään tekemisissä heidän kanssaan. Joten mummina, isovanhempana koen olevani se kelle kaikki odotukset kertyy. En ole kovin terve enää, joten jaksaminen on mitä on. Rakastan paljon heitä, mutta riittämättömyys on jatkuvaa.
Kiitos sinulle tuntemattomalta, että välität. Jos ei tyttäresi ja hänen perheensä älyä kiittää. Muista, että rakkaudellakin on rajansa ja ihmisillä on taipumus aina vaan ottaa enemmän eikä miettiä missä on kohtuus ja vastavuoroisuus. Lentokoneessa happinaamari laitetaan ensin itselle ja vasta sitten lapselle, täytyy huolehtia omasta jaksamisestaan, että jaksaa huolehtia. Elämä on lyhyt niin mieti, että hyvä kuuluu sinullekin. Mummokin voi pitää kiinni rajoistaan (kuten nuo kaksi alapeukuttajaa tanottavat).
Isoin ongelma näissä on aina, että olet todennäköisesti jo lapsena joutunut sietämään paljon äitisi uhriutumista, manipulointia ja salakavalaa syyllistämistä. Näin ollen sinulle tulee nyt aikuisena todellakin paha olo, jos näet äidiltäsi hämmentyneen, pettyneen surullisen tai kiukkuisen ilmeen tai äänensävyn. Olet ehdollistunut siihen lapsena.
Tärkeintä on että tiedät:
1) Tuollainen äiti-aikuinen tytär -suhde ei ole normaali
2)Tuollainen rajattomuus ja tunkeilu tulee myös vaikuttamaan lapsiisi
3) Sinä pystyt muuttumaan kun vain haet ammatillista keskusteluapua. Sinun pitää päästä yli siitä, että äitisi tunteet tai tarpeet olisivat millään tavalla sinun vastuullasi.
Positiivista on, että kun haet ja saat apua, se auttaa sinua kaikissa ihmissuhteissasi, työelämässäsi ja erityisesti omassa äitiydessäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isoin ongelma näissä on aina, että olet todennäköisesti jo lapsena joutunut sietämään paljon äitisi uhriutumista, manipulointia ja salakavalaa syyllistämistä. Näin ollen sinulle tulee nyt aikuisena todellakin paha olo, jos näet äidiltäsi hämmentyneen, pettyneen surullisen tai kiukkuisen ilmeen tai äänensävyn. Olet ehdollistunut siihen lapsena.
Tärkeintä on että tiedät:
1) Tuollainen äiti-aikuinen tytär -suhde ei ole normaali
2)Tuollainen rajattomuus ja tunkeilu tulee myös vaikuttamaan lapsiisi
3) Sinä pystyt muuttumaan kun vain haet ammatillista keskusteluapua. Sinun pitää päästä yli siitä, että äitisi tunteet tai tarpeet olisivat millään tavalla sinun vastuullasi.Positiivista on, että kun haet ja saat apua, se auttaa sinua kaikissa ihmissuhteissasi, työelämässäsi ja erityisesti omassa äitiydessäsi.
En tunne tunnetasolla mitään. En ole läheinen äitini kanssa. En pitäisi mitöön yhteyttä jod ei olisi lapsia.
Ap
Ihminen, joka määräilee esim omia vanhempiaan, tapaamisaikoja ja välejä, vaatii hoitoapua ja tiettyjä tuotteita kaupasta muttei kestä puolta sanaa arvostelemista tai neuvoa on tulevaisuudessa se hirviömummo tai - anoppi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka määräilee esim omia vanhempiaan, tapaamisaikoja ja välejä, vaatii hoitoapua ja tiettyjä tuotteita kaupasta muttei kestä puolta sanaa arvostelemista tai neuvoa on tulevaisuudessa se hirviömummo tai - anoppi :)
Touche! Ajattelemisen arvoinen asia, vallankäyttöä on monenlaista :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoin ongelma näissä on aina, että olet todennäköisesti jo lapsena joutunut sietämään paljon äitisi uhriutumista, manipulointia ja salakavalaa syyllistämistä. Näin ollen sinulle tulee nyt aikuisena todellakin paha olo, jos näet äidiltäsi hämmentyneen, pettyneen surullisen tai kiukkuisen ilmeen tai äänensävyn. Olet ehdollistunut siihen lapsena.
Tärkeintä on että tiedät:
1) Tuollainen äiti-aikuinen tytär -suhde ei ole normaali
2)Tuollainen rajattomuus ja tunkeilu tulee myös vaikuttamaan lapsiisi
3) Sinä pystyt muuttumaan kun vain haet ammatillista keskusteluapua. Sinun pitää päästä yli siitä, että äitisi tunteet tai tarpeet olisivat millään tavalla sinun vastuullasi.Positiivista on, että kun haet ja saat apua, se auttaa sinua kaikissa ihmissuhteissasi, työelämässäsi ja erityisesti omassa äitiydessäsi.
En tunne tunnetasolla mitään. En ole läheinen äitini kanssa. En pitäisi mitöön yhteyttä jod ei olisi lapsia.
Ap
Miksi sinulle on sitten vaikeaa rajanveto? Siis ihan ystävyydellä kysyn. Tuollaisessa tilanteessa voi sanoa, että et esim. saa penkoa kaappejamme. Jos vielä teet näin et voi tulla käymään esim. kuukauteen. Eli asetat rajan ja seurauksen, ja sitten rajan ylityksessä toteutat sen.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka määräilee esim omia vanhempiaan, tapaamisaikoja ja välejä, vaatii hoitoapua ja tiettyjä tuotteita kaupasta muttei kestä puolta sanaa arvostelemista tai neuvoa on tulevaisuudessa se hirviömummo tai - anoppi :)
Ei. Vaan rajaton äiti on tuleva rajaton isoäiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoin ongelma näissä on aina, että olet todennäköisesti jo lapsena joutunut sietämään paljon äitisi uhriutumista, manipulointia ja salakavalaa syyllistämistä. Näin ollen sinulle tulee nyt aikuisena todellakin paha olo, jos näet äidiltäsi hämmentyneen, pettyneen surullisen tai kiukkuisen ilmeen tai äänensävyn. Olet ehdollistunut siihen lapsena.
Tärkeintä on että tiedät:
1) Tuollainen äiti-aikuinen tytär -suhde ei ole normaali
2)Tuollainen rajattomuus ja tunkeilu tulee myös vaikuttamaan lapsiisi
3) Sinä pystyt muuttumaan kun vain haet ammatillista keskusteluapua. Sinun pitää päästä yli siitä, että äitisi tunteet tai tarpeet olisivat millään tavalla sinun vastuullasi.Positiivista on, että kun haet ja saat apua, se auttaa sinua kaikissa ihmissuhteissasi, työelämässäsi ja erityisesti omassa äitiydessäsi.
En tunne tunnetasolla mitään. En ole läheinen äitini kanssa. En pitäisi mitöön yhteyttä jod ei olisi lapsia.
Ap
Miksi sinulle on sitten vaikeaa rajanveto? Siis ihan ystävyydellä kysyn. Tuollaisessa tilanteessa voi sanoa, että et esim. saa penkoa kaappejamme. Jos vielä teet näin et voi tulla käymään esim. kuukauteen. Eli asetat rajan ja seurauksen, ja sitten rajan ylityksessä toteutat sen.
Minä en ole ongelma. Se on ongelma ettei tommonen sanominen yms johda mihinkään. Se on kuin tuuleen huutaisi hebreaksi.
Ap
Juuri noita määräileviä vanhempia mummeja kohtaan löytyy paljon. Tyyliin minä, minä, minulle, mutta unohtuu aina mitä se mummi haluaisi, omat halut ja vaatimukset mummia kohtaan on vain mielessä.
Meillä on omakotitalon ovessa lukko, ei kukaan pääse kimppuun.