Parisuhde ei kestäkään vaativaa vauvaa?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärtä miksei voida keskustella esim sori univelkaa niin että rageen ihan turhista, koita kestää rakastan ainua silti.

Olen tuo univelkainen yllä. Noin sanoinkin ja vauvan alettua nukkumaan yöt lakkasit rageemasta. Mutta halusin vain kirjoittaa tähän ketjuun, että en ollut mikään hyvä kumppani sen univelan takia, vaikka asiasta puhuinkin ja kerroin miksi olen sellainen kuin olen. Kun tuo yksi väitti, että äitiys ei estä olemasta hyvä kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärtä miksei voida keskustella esim sori univelkaa niin että rageen ihan turhista, koita kestää rakastan ainua silti.

Olen tuo univelkainen yllä. Noin sanoinkin ja vauvan alettua nukkumaan yöt lakkasit rageemasta. Mutta halusin vain kirjoittaa tähän ketjuun, että en ollut mikään hyvä kumppani sen univelan takia, vaikka asiasta puhuinkin ja kerroin miksi olen sellainen kuin olen. Kun tuo yksi väitti, että äitiys ei estä olemasta hyvä kumppani.

Me jo kaksosia odottaessamme puhuimne, että varmasti tulee olemaan rankkaa. Sovimme, etyä ei riidellä turhista, toinen jos on ärtynyt väsyneenä, annetaan vähän tilaa.

Toimi hyvin, vaikka aika hirveetä oli, eka puoli vuotta meni usvassa.

Ymmärrän täysin tuon raskauden itsekin siinä olleena ja totaalisesti aiheeseen vittuuntuneena. Missään vaiheessa en kuitenkaan kokenut, että syy olisi vaimossani tai parisuhteessamme, joten ihmettelen hieman tätä erohalukkuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin lasteni isältä voisiko mies jättää pelkästään vaativan vauvan takia. Mieheni vastaus: Voi vaativan vauvan takia jättää mikäli nainen vauvan lisäksi vaativa

Tässä oli vähän miesnäkökulmaa asiaan liittyen

Niin... Mikä se vaativa nainen sitten on.. Sellainen joka vaatii miestään osallistumaan vauvan hoitoon?

Jos taas nainen on luonteeltaan miehen mielestä liian vaativa niin miksi ihmeessä mies on mennyt lisääntymäån sellaisen kanssa?

Meillä onnellinen ydinperhe mutta kysyttyäni vaativan naisen määritelmää oli esimerkkejä monia: se että toinen kotiäiti ja toinen töissä mutta silti vaatii 50/50 kodin- ja lastenhoidon, annettu apu ja huomioiminen ei riitä vaan lisää vaatimuksia peräkanaa sekä nalkutusta antamatta toisen edes hengähtää varttia töiden jälkeen syödäkseen rauhassa. Naisella paljon suunnitelmia mutta sen sijaan että itse toteuttaisi ne vaatii hän miehen hoitamaan puolesta oli se sitten tavaroiden sisustusta tai vaikka ihmisten kuskailua. Yleinen kiittämättömyys ja se että kumppanin tukemisen sijaan purkaa toiseen kaikkea huonoa oloaan tehden kärpäsestä härkästä ja lisäten toisen uupumusta ja stressitasoa. Moni mies nielee paskan sanomatta kunnes lopulta tulee viimeinen niitti. Mieheni sanonut että onneksi olen helppo kumppani verrattuna tovereidensa naisiin jotka ajaneet käytöksellään suhteet parisuhdeterapiaan ja eroihin

Nuo tummennetut kohdat täyttävä ihminen (niin nainen kuin mieskin) onkin todella rasittava puoliso, ja sellaisen jättämistä en ihmettelisi yhtään. Mutta eiköhän se nainen joka on tuollainen ole ollut tuollainen jo ennen sen vauvan hankkimista, joten edelleen kysyn, että miksi ihmeessä mies haluaisi perustaa perheen tuollaisen ikävän naisen kanssa. Ja jos jotenkin ennen vaatimaton ja ihana nainen vauvan synnyttyä muuttuisi tuollaiseksi, niin eiköhän syynä ole silloin synnytyksen jälkeinen masennus, johon nainen tarvisi hoitoa eikä jättämistä.

Tuttavapiirissäni kaksi naista muuttui lasten synnyttyä vasta tuollaisiksi perustellen käytöstään IMETYSHORMONEILLA. Toinen naisista lisäsi väsymyksen osasyyksi ilmaantuneelle vaativuudelleen joten anoppi muutti heidän luo ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi asumaan hoitoavuksi. Tämän miehellä ns.lehmän hermot ja sanoi katsovan touhua lapsen ensimmäiset kaksi vuotta mutta jos käytös lapsen synnyttyä yhä sama ottaa eron. Toisen suhteessa mies pyöritti yritystä ja elätti perheen naisen ollessa kotiäitinä huomaamattaan todella vaativa ja mies sitten otti eron vauvan ollessa saman ikäinen kuin ap:lla. Sanoi että jos parisuhteessa nainen ei olisi muuttunut perheen perustettua noin radikaalisti olisi voinut suhde jatkua, tarjoutui menemään parisuhdeterapiaankin josta ei ollut heille apua

Selvää on, että nainen muuttuu tullessaan äidiksi ja valvoessaan öitä (massiivinen unenpuute muuttaa paljon ketä tahansa ihmistä). Ja kotiäitinä/koti-isänä olokin muuttaa ihmistä helposti paljonkin, koska se on todella yksinäistä ja yksitoikkoista puuhaa verrattuna esim. työelämään, jossa on työyhteisöt ja mukavat vaihtelevat haasteet jne. Kummallista on, jos joku mies kuvittelee, että nainen ei muuttuisi vauvan myötä. Ja sinä kirjoitit esimerkin naisesta, joka oli huomaamattaan todella vaativa. Eli ei tahallaan eikä edes tajunnut asiaa itse. Eiköhän asia olisi selvinnyt keskustelemalla ja sillä, että nainen saa elämäänsä taas muutakin kuin kotiäitiyden ja unen puutteen. Ja ainakin minulla stressi ja lievä masennus ilmenee lähinnä niin, että muutun vaativaksi. 

Tämä huomaamattaan vaativa nainen ei kärsinyt väsymyksestä tai masennuksesta. Sai kuulla vaativasta käytöksestään kun parisuhdeterapiassakin sitten kävivät mutta nainen ei muuttanut käytöstään parempaan vaan päinvastoin parisuhdeterapia-pakkokäynnit saivat hänet riidanhakuisemmaksi. Toinen mainituista naisista kärsi väsymyksestä. Imetyksen lopetettua parisuhde alkoi toimia taas ilman kriisejä, naisen äkkipikaisia tempauksia ja mykkäkoulua
Tietenkin vanhemmuus muuttaa ihmisiä mutta hyvä äitiys tai isyys ei tarkoita että muistaisi ja osaisi enää olla hyvä kumppani

Ainakin meillä vauva valvotti ja herätti pitkin yötä monta kertaa. Ensimmäiset 6 kk sain nukuttua enintään tunnin pätkissä yöt ja enintään viisi tuntia yössä. Mies kävi töissä, joten yöhoidot jäi minulle. Olin niin hirveän ja järkyttävän väsynyt, että kiipeilin seinille sen väsymyksen vuoksi ja sain mitättömistä asioista raivareita (en kylläkään vauvalle vaan muille). En varmasti ollut silloin mikään hyvä kumppani. 

Ulkopuolisen avun hakeminen ja vastaanottaminen ei ole häpeä

En tiedä millaista apua tarkoitat. Ns. tukiverkkoja eli lasta hoitavia mummeja ja kummeja meillä ei ollut. Neuvolan kautta olisin saanut kotiapua siihen, että kotiapu tulee kotiin olemaan lapsen kanssa, jotta saan siivota ja tehdä ruokaa tai tarjoamaan minulle jotain keskusteluhoitoa (muunlaista kotiapua ei kuulemma ollut tarjolla). Olisin tarvinnut vain unta.  

Sukulaisilta, kummeilta ja ystäviltä voi apua rohkeasti kysyä. Palkata halutessaan lastenhoitajan keikkaa tekemään. Ja se että tarjoavat maksutonta kotiapua neuvolasta lastenhoitoon mahdollistaa kyllä senkin että vanhempi nukkuu univelkoja. Sukulaiseni käytti kotihoitoa nimenomaan siihen että pääsi yksin ulkoilemaan taikka ottamaan päikkärit univelkaa vähentääkseen. Herätyskello soimaan ennen kotihoitoajan päättymistä. Kun kotihoitoavun otti vastaan siellä kävi sama henkilö viikoittain jonka kanssa pystyi sopimaan tarkemmin toivomistaan kuvioista, neuvolatädeillä harvemmin kosketuspintaa tämän avun suhteen muuten kuin palvelusta yleisesti kertominen.

Ja yhäkin hyvä vanhemmuus ei estä olemasta myös kunnioittava ja rakastava kumppani

Onko "unikoulua" kokeiltu?

Olette kaikki - vauva mukaanlukien - jääneet vastasyntyneen rytmiin.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi jo etukäteen eriävästä mielipiteestä joka varmasti saa p*skamyrskyn aikaiseksi, mutta täältä Ranskassa vuosikausia asuneena minulla pistää heti silmään se, että parisuhde on päästetty väljähtymään ja mies jää vaille huomiota. Hän ilmeisesti järjestää treffejä teille mutta miten sinä huomioit hänet? Jos et halua erota niin laita oma naisellisuutesi kuntoon ja pidä miestäsi hyvänä.

Mä tavallaan komppaan sua: Suomessa lapset menee parisuhteen edelle ihan liian usein ja siitä kärsii koko perhe lopulta. MUTTA en minä ainakaan jaksaisi vielä "pitää miestä hyvänä", jos olisin 24/7 sidottu vauvaan ja kotiin! Jos mies saa harrastaa ja tehdä vknloppureissuja ja vaimo on vaan kotona vauvan kanssa, ei varmaan kauheasti enää kiinnosta miestä hellitellä tai laittautua johonkin treffi-iltaan lopenuupuneena.

En tiedä, millaisia supernaisia siellä Ranskassa on, vai onko kaikilla varaa palkata lastenhoitaja kotiin niin, että ehtii huolrhtia itsestään ja panostaa parisuhteeseen... Suomalaiselta perusmammalta, joka hoitaa yksin lapset, kodin ja käy vielä töissäkin, loppuu tunnit kyllä vuorokaudesta kesken ja omasta akusta varaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin lasteni isältä voisiko mies jättää pelkästään vaativan vauvan takia. Mieheni vastaus: Voi vaativan vauvan takia jättää mikäli nainen vauvan lisäksi vaativa

Tässä oli vähän miesnäkökulmaa asiaan liittyen

Niin... Mikä se vaativa nainen sitten on.. Sellainen joka vaatii miestään osallistumaan vauvan hoitoon?

Jos taas nainen on luonteeltaan miehen mielestä liian vaativa niin miksi ihmeessä mies on mennyt lisääntymäån sellaisen kanssa?

Meillä onnellinen ydinperhe mutta kysyttyäni vaativan naisen määritelmää oli esimerkkejä monia: se että toinen kotiäiti ja toinen töissä mutta silti vaatii 50/50 kodin- ja lastenhoidon, annettu apu ja huomioiminen ei riitä vaan lisää vaatimuksia peräkanaa sekä nalkutusta antamatta toisen edes hengähtää varttia töiden jälkeen syödäkseen rauhassa. Naisella paljon suunnitelmia mutta sen sijaan että itse toteuttaisi ne vaatii hän miehen hoitamaan puolesta oli se sitten tavaroiden sisustusta tai vaikka ihmisten kuskailua. Yleinen kiittämättömyys ja se että kumppanin tukemisen sijaan purkaa toiseen kaikkea huonoa oloaan tehden kärpäsestä härkästä ja lisäten toisen uupumusta ja stressitasoa. Moni mies nielee paskan sanomatta kunnes lopulta tulee viimeinen niitti. Mieheni sanonut että onneksi olen helppo kumppani verrattuna tovereidensa naisiin jotka ajaneet käytöksellään suhteet parisuhdeterapiaan ja eroihin

Nuo tummennetut kohdat täyttävä ihminen (niin nainen kuin mieskin) onkin todella rasittava puoliso, ja sellaisen jättämistä en ihmettelisi yhtään. Mutta eiköhän se nainen joka on tuollainen ole ollut tuollainen jo ennen sen vauvan hankkimista, joten edelleen kysyn, että miksi ihmeessä mies haluaisi perustaa perheen tuollaisen ikävän naisen kanssa. Ja jos jotenkin ennen vaatimaton ja ihana nainen vauvan synnyttyä muuttuisi tuollaiseksi, niin eiköhän syynä ole silloin synnytyksen jälkeinen masennus, johon nainen tarvisi hoitoa eikä jättämistä.

Tuttavapiirissäni kaksi naista muuttui lasten synnyttyä vasta tuollaisiksi perustellen käytöstään IMETYSHORMONEILLA. Toinen naisista lisäsi väsymyksen osasyyksi ilmaantuneelle vaativuudelleen joten anoppi muutti heidän luo ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi asumaan hoitoavuksi. Tämän miehellä ns.lehmän hermot ja sanoi katsovan touhua lapsen ensimmäiset kaksi vuotta mutta jos käytös lapsen synnyttyä yhä sama ottaa eron. Toisen suhteessa mies pyöritti yritystä ja elätti perheen naisen ollessa kotiäitinä huomaamattaan todella vaativa ja mies sitten otti eron vauvan ollessa saman ikäinen kuin ap:lla. Sanoi että jos parisuhteessa nainen ei olisi muuttunut perheen perustettua noin radikaalisti olisi voinut suhde jatkua, tarjoutui menemään parisuhdeterapiaankin josta ei ollut heille apua

Selvää on, että nainen muuttuu tullessaan äidiksi ja valvoessaan öitä (massiivinen unenpuute muuttaa paljon ketä tahansa ihmistä). Ja kotiäitinä/koti-isänä olokin muuttaa ihmistä helposti paljonkin, koska se on todella yksinäistä ja yksitoikkoista puuhaa verrattuna esim. työelämään, jossa on työyhteisöt ja mukavat vaihtelevat haasteet jne. Kummallista on, jos joku mies kuvittelee, että nainen ei muuttuisi vauvan myötä. Ja sinä kirjoitit esimerkin naisesta, joka oli huomaamattaan todella vaativa. Eli ei tahallaan eikä edes tajunnut asiaa itse. Eiköhän asia olisi selvinnyt keskustelemalla ja sillä, että nainen saa elämäänsä taas muutakin kuin kotiäitiyden ja unen puutteen. Ja ainakin minulla stressi ja lievä masennus ilmenee lähinnä niin, että muutun vaativaksi. 

Tämä huomaamattaan vaativa nainen ei kärsinyt väsymyksestä tai masennuksesta. Sai kuulla vaativasta käytöksestään kun parisuhdeterapiassakin sitten kävivät mutta nainen ei muuttanut käytöstään parempaan vaan päinvastoin parisuhdeterapia-pakkokäynnit saivat hänet riidanhakuisemmaksi. Toinen mainituista naisista kärsi väsymyksestä. Imetyksen lopetettua parisuhde alkoi toimia taas ilman kriisejä, naisen äkkipikaisia tempauksia ja mykkäkoulua
Tietenkin vanhemmuus muuttaa ihmisiä mutta hyvä äitiys tai isyys ei tarkoita että muistaisi ja osaisi enää olla hyvä kumppani

Ainakin meillä vauva valvotti ja herätti pitkin yötä monta kertaa. Ensimmäiset 6 kk sain nukuttua enintään tunnin pätkissä yöt ja enintään viisi tuntia yössä. Mies kävi töissä, joten yöhoidot jäi minulle. Olin niin hirveän ja järkyttävän väsynyt, että kiipeilin seinille sen väsymyksen vuoksi ja sain mitättömistä asioista raivareita (en kylläkään vauvalle vaan muille). En varmasti ollut silloin mikään hyvä kumppani. 

Ulkopuolisen avun hakeminen ja vastaanottaminen ei ole häpeä

En tiedä millaista apua tarkoitat. Ns. tukiverkkoja eli lasta hoitavia mummeja ja kummeja meillä ei ollut. Neuvolan kautta olisin saanut kotiapua siihen, että kotiapu tulee kotiin olemaan lapsen kanssa, jotta saan siivota ja tehdä ruokaa tai tarjoamaan minulle jotain keskusteluhoitoa (muunlaista kotiapua ei kuulemma ollut tarjolla). Olisin tarvinnut vain unta.  

Sukulaisilta, kummeilta ja ystäviltä voi apua rohkeasti kysyä. Palkata halutessaan lastenhoitajan keikkaa tekemään. Ja se että tarjoavat maksutonta kotiapua neuvolasta lastenhoitoon mahdollistaa kyllä senkin että vanhempi nukkuu univelkoja. Sukulaiseni käytti kotihoitoa nimenomaan siihen että pääsi yksin ulkoilemaan taikka ottamaan päikkärit univelkaa vähentääkseen. Herätyskello soimaan ennen kotihoitoajan päättymistä. Kun kotihoitoavun otti vastaan siellä kävi sama henkilö viikoittain jonka kanssa pystyi sopimaan tarkemmin toivomistaan kuvioista, neuvolatädeillä harvemmin kosketuspintaa tämän avun suhteen muuten kuin palvelusta yleisesti kertominen.

Ja yhäkin hyvä vanhemmuus ei estä olemasta myös kunnioittava ja rakastava kumppani

Meidän kunnassa kotipalvelu on kyllä maksutonta mutta sitä ei tarjota siihen että äiti saisi nukkua. Ne tarjoaa apua siihen että tehdään äidin kanssa yhdessä kaikkea eli sopii enemmänkin masennuspotilaan avuksi.

Ja kaikilla ei ole varaa palkata lastenhoitajaa ja vaikka palkkaisikin niin hyväksyisikö vauva hänet. Meidän vauvat ei ainaakaan hyväksynyt muita kuin minut ja mieheni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin lasteni isältä voisiko mies jättää pelkästään vaativan vauvan takia. Mieheni vastaus: Voi vaativan vauvan takia jättää mikäli nainen vauvan lisäksi vaativa

Tässä oli vähän miesnäkökulmaa asiaan liittyen

Niin... Mikä se vaativa nainen sitten on.. Sellainen joka vaatii miestään osallistumaan vauvan hoitoon?

Jos taas nainen on luonteeltaan miehen mielestä liian vaativa niin miksi ihmeessä mies on mennyt lisääntymäån sellaisen kanssa?

Meillä onnellinen ydinperhe mutta kysyttyäni vaativan naisen määritelmää oli esimerkkejä monia: se että toinen kotiäiti ja toinen töissä mutta silti vaatii 50/50 kodin- ja lastenhoidon, annettu apu ja huomioiminen ei riitä vaan lisää vaatimuksia peräkanaa sekä nalkutusta antamatta toisen edes hengähtää varttia töiden jälkeen syödäkseen rauhassa. Naisella paljon suunnitelmia mutta sen sijaan että itse toteuttaisi ne vaatii hän miehen hoitamaan puolesta oli se sitten tavaroiden sisustusta tai vaikka ihmisten kuskailua. Yleinen kiittämättömyys ja se että kumppanin tukemisen sijaan purkaa toiseen kaikkea huonoa oloaan tehden kärpäsestä härkästä ja lisäten toisen uupumusta ja stressitasoa. Moni mies nielee paskan sanomatta kunnes lopulta tulee viimeinen niitti. Mieheni sanonut että onneksi olen helppo kumppani verrattuna tovereidensa naisiin jotka ajaneet käytöksellään suhteet parisuhdeterapiaan ja eroihin

Nuo tummennetut kohdat täyttävä ihminen (niin nainen kuin mieskin) onkin todella rasittava puoliso, ja sellaisen jättämistä en ihmettelisi yhtään. Mutta eiköhän se nainen joka on tuollainen ole ollut tuollainen jo ennen sen vauvan hankkimista, joten edelleen kysyn, että miksi ihmeessä mies haluaisi perustaa perheen tuollaisen ikävän naisen kanssa. Ja jos jotenkin ennen vaatimaton ja ihana nainen vauvan synnyttyä muuttuisi tuollaiseksi, niin eiköhän syynä ole silloin synnytyksen jälkeinen masennus, johon nainen tarvisi hoitoa eikä jättämistä.

Tuttavapiirissäni kaksi naista muuttui lasten synnyttyä vasta tuollaisiksi perustellen käytöstään IMETYSHORMONEILLA. Toinen naisista lisäsi väsymyksen osasyyksi ilmaantuneelle vaativuudelleen joten anoppi muutti heidän luo ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi asumaan hoitoavuksi. Tämän miehellä ns.lehmän hermot ja sanoi katsovan touhua lapsen ensimmäiset kaksi vuotta mutta jos käytös lapsen synnyttyä yhä sama ottaa eron. Toisen suhteessa mies pyöritti yritystä ja elätti perheen naisen ollessa kotiäitinä huomaamattaan todella vaativa ja mies sitten otti eron vauvan ollessa saman ikäinen kuin ap:lla. Sanoi että jos parisuhteessa nainen ei olisi muuttunut perheen perustettua noin radikaalisti olisi voinut suhde jatkua, tarjoutui menemään parisuhdeterapiaankin josta ei ollut heille apua

Selvää on, että nainen muuttuu tullessaan äidiksi ja valvoessaan öitä (massiivinen unenpuute muuttaa paljon ketä tahansa ihmistä). Ja kotiäitinä/koti-isänä olokin muuttaa ihmistä helposti paljonkin, koska se on todella yksinäistä ja yksitoikkoista puuhaa verrattuna esim. työelämään, jossa on työyhteisöt ja mukavat vaihtelevat haasteet jne. Kummallista on, jos joku mies kuvittelee, että nainen ei muuttuisi vauvan myötä. Ja sinä kirjoitit esimerkin naisesta, joka oli huomaamattaan todella vaativa. Eli ei tahallaan eikä edes tajunnut asiaa itse. Eiköhän asia olisi selvinnyt keskustelemalla ja sillä, että nainen saa elämäänsä taas muutakin kuin kotiäitiyden ja unen puutteen. Ja ainakin minulla stressi ja lievä masennus ilmenee lähinnä niin, että muutun vaativaksi. 

Tämä huomaamattaan vaativa nainen ei kärsinyt väsymyksestä tai masennuksesta. Sai kuulla vaativasta käytöksestään kun parisuhdeterapiassakin sitten kävivät mutta nainen ei muuttanut käytöstään parempaan vaan päinvastoin parisuhdeterapia-pakkokäynnit saivat hänet riidanhakuisemmaksi. Toinen mainituista naisista kärsi väsymyksestä. Imetyksen lopetettua parisuhde alkoi toimia taas ilman kriisejä, naisen äkkipikaisia tempauksia ja mykkäkoulua
Tietenkin vanhemmuus muuttaa ihmisiä mutta hyvä äitiys tai isyys ei tarkoita että muistaisi ja osaisi enää olla hyvä kumppani

Ainakin meillä vauva valvotti ja herätti pitkin yötä monta kertaa. Ensimmäiset 6 kk sain nukuttua enintään tunnin pätkissä yöt ja enintään viisi tuntia yössä. Mies kävi töissä, joten yöhoidot jäi minulle. Olin niin hirveän ja järkyttävän väsynyt, että kiipeilin seinille sen väsymyksen vuoksi ja sain mitättömistä asioista raivareita (en kylläkään vauvalle vaan muille). En varmasti ollut silloin mikään hyvä kumppani. 

Ulkopuolisen avun hakeminen ja vastaanottaminen ei ole häpeä

En tiedä millaista apua tarkoitat. Ns. tukiverkkoja eli lasta hoitavia mummeja ja kummeja meillä ei ollut. Neuvolan kautta olisin saanut kotiapua siihen, että kotiapu tulee kotiin olemaan lapsen kanssa, jotta saan siivota ja tehdä ruokaa tai tarjoamaan minulle jotain keskusteluhoitoa (muunlaista kotiapua ei kuulemma ollut tarjolla). Olisin tarvinnut vain unta.  

Sukulaisilta, kummeilta ja ystäviltä voi apua rohkeasti kysyä. Palkata halutessaan lastenhoitajan keikkaa tekemään. Ja se että tarjoavat maksutonta kotiapua neuvolasta lastenhoitoon mahdollistaa kyllä senkin että vanhempi nukkuu univelkoja. Sukulaiseni käytti kotihoitoa nimenomaan siihen että pääsi yksin ulkoilemaan taikka ottamaan päikkärit univelkaa vähentääkseen. Herätyskello soimaan ennen kotihoitoajan päättymistä. Kun kotihoitoavun otti vastaan siellä kävi sama henkilö viikoittain jonka kanssa pystyi sopimaan tarkemmin toivomistaan kuvioista, neuvolatädeillä harvemmin kosketuspintaa tämän avun suhteen muuten kuin palvelusta yleisesti kertominen.

Ja yhäkin hyvä vanhemmuus ei estä olemasta myös kunnioittava ja rakastava kumppani

Meidän kunnassa kotipalvelu on kyllä maksutonta mutta sitä ei tarjota siihen että äiti saisi nukkua. Ne tarjoaa apua siihen että tehdään äidin kanssa yhdessä kaikkea eli sopii enemmänkin masennuspotilaan avuksi.

Ja kaikilla ei ole varaa palkata lastenhoitajaa ja vaikka palkkaisikin niin hyväksyisikö vauva hänet. Meidän vauvat ei ainaakaan hyväksynyt muita kuin minut ja mieheni.

Meillä vauvat hyväksyneet hyvin myös kummit ja isovanhemmat joiden kanssa tiiviisti näkemisiä jolloin tutuiksi tulleet. Eri tilanne olisi jos näkemiset olisi muutaman kuukauden välein jos sitäkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin lasteni isältä voisiko mies jättää pelkästään vaativan vauvan takia. Mieheni vastaus: Voi vaativan vauvan takia jättää mikäli nainen vauvan lisäksi vaativa

Tässä oli vähän miesnäkökulmaa asiaan liittyen

Niin... Mikä se vaativa nainen sitten on.. Sellainen joka vaatii miestään osallistumaan vauvan hoitoon?

Jos taas nainen on luonteeltaan miehen mielestä liian vaativa niin miksi ihmeessä mies on mennyt lisääntymäån sellaisen kanssa?

Meillä onnellinen ydinperhe mutta kysyttyäni vaativan naisen määritelmää oli esimerkkejä monia: se että toinen kotiäiti ja toinen töissä mutta silti vaatii 50/50 kodin- ja lastenhoidon, annettu apu ja huomioiminen ei riitä vaan lisää vaatimuksia peräkanaa sekä nalkutusta antamatta toisen edes hengähtää varttia töiden jälkeen syödäkseen rauhassa. Naisella paljon suunnitelmia mutta sen sijaan että itse toteuttaisi ne vaatii hän miehen hoitamaan puolesta oli se sitten tavaroiden sisustusta tai vaikka ihmisten kuskailua. Yleinen kiittämättömyys ja se että kumppanin tukemisen sijaan purkaa toiseen kaikkea huonoa oloaan tehden kärpäsestä härkästä ja lisäten toisen uupumusta ja stressitasoa. Moni mies nielee paskan sanomatta kunnes lopulta tulee viimeinen niitti. Mieheni sanonut että onneksi olen helppo kumppani verrattuna tovereidensa naisiin jotka ajaneet käytöksellään suhteet parisuhdeterapiaan ja eroihin

Nuo tummennetut kohdat täyttävä ihminen (niin nainen kuin mieskin) onkin todella rasittava puoliso, ja sellaisen jättämistä en ihmettelisi yhtään. Mutta eiköhän se nainen joka on tuollainen ole ollut tuollainen jo ennen sen vauvan hankkimista, joten edelleen kysyn, että miksi ihmeessä mies haluaisi perustaa perheen tuollaisen ikävän naisen kanssa. Ja jos jotenkin ennen vaatimaton ja ihana nainen vauvan synnyttyä muuttuisi tuollaiseksi, niin eiköhän syynä ole silloin synnytyksen jälkeinen masennus, johon nainen tarvisi hoitoa eikä jättämistä.

Tuttavapiirissäni kaksi naista muuttui lasten synnyttyä vasta tuollaisiksi perustellen käytöstään IMETYSHORMONEILLA. Toinen naisista lisäsi väsymyksen osasyyksi ilmaantuneelle vaativuudelleen joten anoppi muutti heidän luo ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi asumaan hoitoavuksi. Tämän miehellä ns.lehmän hermot ja sanoi katsovan touhua lapsen ensimmäiset kaksi vuotta mutta jos käytös lapsen synnyttyä yhä sama ottaa eron. Toisen suhteessa mies pyöritti yritystä ja elätti perheen naisen ollessa kotiäitinä huomaamattaan todella vaativa ja mies sitten otti eron vauvan ollessa saman ikäinen kuin ap:lla. Sanoi että jos parisuhteessa nainen ei olisi muuttunut perheen perustettua noin radikaalisti olisi voinut suhde jatkua, tarjoutui menemään parisuhdeterapiaankin josta ei ollut heille apua

Selvää on, että nainen muuttuu tullessaan äidiksi ja valvoessaan öitä (massiivinen unenpuute muuttaa paljon ketä tahansa ihmistä). Ja kotiäitinä/koti-isänä olokin muuttaa ihmistä helposti paljonkin, koska se on todella yksinäistä ja yksitoikkoista puuhaa verrattuna esim. työelämään, jossa on työyhteisöt ja mukavat vaihtelevat haasteet jne. Kummallista on, jos joku mies kuvittelee, että nainen ei muuttuisi vauvan myötä. Ja sinä kirjoitit esimerkin naisesta, joka oli huomaamattaan todella vaativa. Eli ei tahallaan eikä edes tajunnut asiaa itse. Eiköhän asia olisi selvinnyt keskustelemalla ja sillä, että nainen saa elämäänsä taas muutakin kuin kotiäitiyden ja unen puutteen. Ja ainakin minulla stressi ja lievä masennus ilmenee lähinnä niin, että muutun vaativaksi. 

Tämä huomaamattaan vaativa nainen ei kärsinyt väsymyksestä tai masennuksesta. Sai kuulla vaativasta käytöksestään kun parisuhdeterapiassakin sitten kävivät mutta nainen ei muuttanut käytöstään parempaan vaan päinvastoin parisuhdeterapia-pakkokäynnit saivat hänet riidanhakuisemmaksi. Toinen mainituista naisista kärsi väsymyksestä. Imetyksen lopetettua parisuhde alkoi toimia taas ilman kriisejä, naisen äkkipikaisia tempauksia ja mykkäkoulua
Tietenkin vanhemmuus muuttaa ihmisiä mutta hyvä äitiys tai isyys ei tarkoita että muistaisi ja osaisi enää olla hyvä kumppani

Ainakin meillä vauva valvotti ja herätti pitkin yötä monta kertaa. Ensimmäiset 6 kk sain nukuttua enintään tunnin pätkissä yöt ja enintään viisi tuntia yössä. Mies kävi töissä, joten yöhoidot jäi minulle. Olin niin hirveän ja järkyttävän väsynyt, että kiipeilin seinille sen väsymyksen vuoksi ja sain mitättömistä asioista raivareita (en kylläkään vauvalle vaan muille). En varmasti ollut silloin mikään hyvä kumppani. 

Ulkopuolisen avun hakeminen ja vastaanottaminen ei ole häpeä

En tiedä millaista apua tarkoitat. Ns. tukiverkkoja eli lasta hoitavia mummeja ja kummeja meillä ei ollut. Neuvolan kautta olisin saanut kotiapua siihen, että kotiapu tulee kotiin olemaan lapsen kanssa, jotta saan siivota ja tehdä ruokaa tai tarjoamaan minulle jotain keskusteluhoitoa (muunlaista kotiapua ei kuulemma ollut tarjolla). Olisin tarvinnut vain unta.  

Sukulaisilta, kummeilta ja ystäviltä voi apua rohkeasti kysyä. Palkata halutessaan lastenhoitajan keikkaa tekemään. Ja se että tarjoavat maksutonta kotiapua neuvolasta lastenhoitoon mahdollistaa kyllä senkin että vanhempi nukkuu univelkoja. Sukulaiseni käytti kotihoitoa nimenomaan siihen että pääsi yksin ulkoilemaan taikka ottamaan päikkärit univelkaa vähentääkseen. Herätyskello soimaan ennen kotihoitoajan päättymistä. Kun kotihoitoavun otti vastaan siellä kävi sama henkilö viikoittain jonka kanssa pystyi sopimaan tarkemmin toivomistaan kuvioista, neuvolatädeillä harvemmin kosketuspintaa tämän avun suhteen muuten kuin palvelusta yleisesti kertominen.

Ja yhäkin hyvä vanhemmuus ei estä olemasta myös kunnioittava ja rakastava kumppani

Meidän kunnassa kotipalvelu on kyllä maksutonta mutta sitä ei tarjota siihen että äiti saisi nukkua. Ne tarjoaa apua siihen että tehdään äidin kanssa yhdessä kaikkea eli sopii enemmänkin masennuspotilaan avuksi.

Ja kaikilla ei ole varaa palkata lastenhoitajaa ja vaikka palkkaisikin niin hyväksyisikö vauva hänet. Meidän vauvat ei ainaakaan hyväksynyt muita kuin minut ja mieheni.

Meillä vauvat hyväksyneet hyvin myös kummit ja isovanhemmat joiden kanssa tiiviisti näkemisiä jolloin tutuiksi tulleet. Eri tilanne olisi jos näkemiset olisi muutaman kuukauden välein jos sitäkään

No se on hienoa, että teillä on asiat onnistuneet niin hienosti. Mutta kykenetkö ymmärtämään, että kaikilla muilla ei onnistu, vaikka kaikkensa yrittäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin lasteni isältä voisiko mies jättää pelkästään vaativan vauvan takia. Mieheni vastaus: Voi vaativan vauvan takia jättää mikäli nainen vauvan lisäksi vaativa

Tässä oli vähän miesnäkökulmaa asiaan liittyen

Niin... Mikä se vaativa nainen sitten on.. Sellainen joka vaatii miestään osallistumaan vauvan hoitoon?

Jos taas nainen on luonteeltaan miehen mielestä liian vaativa niin miksi ihmeessä mies on mennyt lisääntymäån sellaisen kanssa?

Meillä onnellinen ydinperhe mutta kysyttyäni vaativan naisen määritelmää oli esimerkkejä monia: se että toinen kotiäiti ja toinen töissä mutta silti vaatii 50/50 kodin- ja lastenhoidon, annettu apu ja huomioiminen ei riitä vaan lisää vaatimuksia peräkanaa sekä nalkutusta antamatta toisen edes hengähtää varttia töiden jälkeen syödäkseen rauhassa. Naisella paljon suunnitelmia mutta sen sijaan että itse toteuttaisi ne vaatii hän miehen hoitamaan puolesta oli se sitten tavaroiden sisustusta tai vaikka ihmisten kuskailua. Yleinen kiittämättömyys ja se että kumppanin tukemisen sijaan purkaa toiseen kaikkea huonoa oloaan tehden kärpäsestä härkästä ja lisäten toisen uupumusta ja stressitasoa. Moni mies nielee paskan sanomatta kunnes lopulta tulee viimeinen niitti. Mieheni sanonut että onneksi olen helppo kumppani verrattuna tovereidensa naisiin jotka ajaneet käytöksellään suhteet parisuhdeterapiaan ja eroihin

Nuo tummennetut kohdat täyttävä ihminen (niin nainen kuin mieskin) onkin todella rasittava puoliso, ja sellaisen jättämistä en ihmettelisi yhtään. Mutta eiköhän se nainen joka on tuollainen ole ollut tuollainen jo ennen sen vauvan hankkimista, joten edelleen kysyn, että miksi ihmeessä mies haluaisi perustaa perheen tuollaisen ikävän naisen kanssa. Ja jos jotenkin ennen vaatimaton ja ihana nainen vauvan synnyttyä muuttuisi tuollaiseksi, niin eiköhän syynä ole silloin synnytyksen jälkeinen masennus, johon nainen tarvisi hoitoa eikä jättämistä.

Tuttavapiirissäni kaksi naista muuttui lasten synnyttyä vasta tuollaisiksi perustellen käytöstään IMETYSHORMONEILLA. Toinen naisista lisäsi väsymyksen osasyyksi ilmaantuneelle vaativuudelleen joten anoppi muutti heidän luo ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi asumaan hoitoavuksi. Tämän miehellä ns.lehmän hermot ja sanoi katsovan touhua lapsen ensimmäiset kaksi vuotta mutta jos käytös lapsen synnyttyä yhä sama ottaa eron. Toisen suhteessa mies pyöritti yritystä ja elätti perheen naisen ollessa kotiäitinä huomaamattaan todella vaativa ja mies sitten otti eron vauvan ollessa saman ikäinen kuin ap:lla. Sanoi että jos parisuhteessa nainen ei olisi muuttunut perheen perustettua noin radikaalisti olisi voinut suhde jatkua, tarjoutui menemään parisuhdeterapiaankin josta ei ollut heille apua

Selvää on, että nainen muuttuu tullessaan äidiksi ja valvoessaan öitä (massiivinen unenpuute muuttaa paljon ketä tahansa ihmistä). Ja kotiäitinä/koti-isänä olokin muuttaa ihmistä helposti paljonkin, koska se on todella yksinäistä ja yksitoikkoista puuhaa verrattuna esim. työelämään, jossa on työyhteisöt ja mukavat vaihtelevat haasteet jne. Kummallista on, jos joku mies kuvittelee, että nainen ei muuttuisi vauvan myötä. Ja sinä kirjoitit esimerkin naisesta, joka oli huomaamattaan todella vaativa. Eli ei tahallaan eikä edes tajunnut asiaa itse. Eiköhän asia olisi selvinnyt keskustelemalla ja sillä, että nainen saa elämäänsä taas muutakin kuin kotiäitiyden ja unen puutteen. Ja ainakin minulla stressi ja lievä masennus ilmenee lähinnä niin, että muutun vaativaksi. 

Tämä huomaamattaan vaativa nainen ei kärsinyt väsymyksestä tai masennuksesta. Sai kuulla vaativasta käytöksestään kun parisuhdeterapiassakin sitten kävivät mutta nainen ei muuttanut käytöstään parempaan vaan päinvastoin parisuhdeterapia-pakkokäynnit saivat hänet riidanhakuisemmaksi. Toinen mainituista naisista kärsi väsymyksestä. Imetyksen lopetettua parisuhde alkoi toimia taas ilman kriisejä, naisen äkkipikaisia tempauksia ja mykkäkoulua
Tietenkin vanhemmuus muuttaa ihmisiä mutta hyvä äitiys tai isyys ei tarkoita että muistaisi ja osaisi enää olla hyvä kumppani

Ainakin meillä vauva valvotti ja herätti pitkin yötä monta kertaa. Ensimmäiset 6 kk sain nukuttua enintään tunnin pätkissä yöt ja enintään viisi tuntia yössä. Mies kävi töissä, joten yöhoidot jäi minulle. Olin niin hirveän ja järkyttävän väsynyt, että kiipeilin seinille sen väsymyksen vuoksi ja sain mitättömistä asioista raivareita (en kylläkään vauvalle vaan muille). En varmasti ollut silloin mikään hyvä kumppani. 

Ulkopuolisen avun hakeminen ja vastaanottaminen ei ole häpeä

En tiedä millaista apua tarkoitat. Ns. tukiverkkoja eli lasta hoitavia mummeja ja kummeja meillä ei ollut. Neuvolan kautta olisin saanut kotiapua siihen, että kotiapu tulee kotiin olemaan lapsen kanssa, jotta saan siivota ja tehdä ruokaa tai tarjoamaan minulle jotain keskusteluhoitoa (muunlaista kotiapua ei kuulemma ollut tarjolla). Olisin tarvinnut vain unta.  

Sukulaisilta, kummeilta ja ystäviltä voi apua rohkeasti kysyä. Palkata halutessaan lastenhoitajan keikkaa tekemään. Ja se että tarjoavat maksutonta kotiapua neuvolasta lastenhoitoon mahdollistaa kyllä senkin että vanhempi nukkuu univelkoja. Sukulaiseni käytti kotihoitoa nimenomaan siihen että pääsi yksin ulkoilemaan taikka ottamaan päikkärit univelkaa vähentääkseen. Herätyskello soimaan ennen kotihoitoajan päättymistä. Kun kotihoitoavun otti vastaan siellä kävi sama henkilö viikoittain jonka kanssa pystyi sopimaan tarkemmin toivomistaan kuvioista, neuvolatädeillä harvemmin kosketuspintaa tämän avun suhteen muuten kuin palvelusta yleisesti kertominen.

Ja yhäkin hyvä vanhemmuus ei estä olemasta myös kunnioittava ja rakastava kumppani

Meidän kunnassa kotipalvelu on kyllä maksutonta mutta sitä ei tarjota siihen että äiti saisi nukkua. Ne tarjoaa apua siihen että tehdään äidin kanssa yhdessä kaikkea eli sopii enemmänkin masennuspotilaan avuksi.

Ja kaikilla ei ole varaa palkata lastenhoitajaa ja vaikka palkkaisikin niin hyväksyisikö vauva hänet. Meidän vauvat ei ainaakaan hyväksynyt muita kuin minut ja mieheni.

Meillä vauvat hyväksyneet hyvin myös kummit ja isovanhemmat joiden kanssa tiiviisti näkemisiä jolloin tutuiksi tulleet. Eri tilanne olisi jos näkemiset olisi muutaman kuukauden välein jos sitäkään

No se on hienoa, että teillä on asiat onnistuneet niin hienosti. Mutta kykenetkö ymmärtämään, että kaikilla muilla ei onnistu, vaikka kaikkensa yrittäisi?

Ymmärrän kyllä että kullakin erilaiset lähtötilanteet. Meillä jaksettu vauva-arki ilman vaativan vauvan hoitoon laittamisia mutta monilla muilla jaksamiset erilaista. Vaikka väsyttäisi ei meillä parisuhteen huolehtimista laiminlyöty, ketjua lukiessa jotkut tuntuu pitävän väsymystä oikeutuksena olla huonompi kumppani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin lasteni isältä voisiko mies jättää pelkästään vaativan vauvan takia. Mieheni vastaus: Voi vaativan vauvan takia jättää mikäli nainen vauvan lisäksi vaativa

Tässä oli vähän miesnäkökulmaa asiaan liittyen

Niin... Mikä se vaativa nainen sitten on.. Sellainen joka vaatii miestään osallistumaan vauvan hoitoon?

Jos taas nainen on luonteeltaan miehen mielestä liian vaativa niin miksi ihmeessä mies on mennyt lisääntymäån sellaisen kanssa?

Meillä onnellinen ydinperhe mutta kysyttyäni vaativan naisen määritelmää oli esimerkkejä monia: se että toinen kotiäiti ja toinen töissä mutta silti vaatii 50/50 kodin- ja lastenhoidon, annettu apu ja huomioiminen ei riitä vaan lisää vaatimuksia peräkanaa sekä nalkutusta antamatta toisen edes hengähtää varttia töiden jälkeen syödäkseen rauhassa. Naisella paljon suunnitelmia mutta sen sijaan että itse toteuttaisi ne vaatii hän miehen hoitamaan puolesta oli se sitten tavaroiden sisustusta tai vaikka ihmisten kuskailua. Yleinen kiittämättömyys ja se että kumppanin tukemisen sijaan purkaa toiseen kaikkea huonoa oloaan tehden kärpäsestä härkästä ja lisäten toisen uupumusta ja stressitasoa. Moni mies nielee paskan sanomatta kunnes lopulta tulee viimeinen niitti. Mieheni sanonut että onneksi olen helppo kumppani verrattuna tovereidensa naisiin jotka ajaneet käytöksellään suhteet parisuhdeterapiaan ja eroihin

Nuo tummennetut kohdat täyttävä ihminen (niin nainen kuin mieskin) onkin todella rasittava puoliso, ja sellaisen jättämistä en ihmettelisi yhtään. Mutta eiköhän se nainen joka on tuollainen ole ollut tuollainen jo ennen sen vauvan hankkimista, joten edelleen kysyn, että miksi ihmeessä mies haluaisi perustaa perheen tuollaisen ikävän naisen kanssa. Ja jos jotenkin ennen vaatimaton ja ihana nainen vauvan synnyttyä muuttuisi tuollaiseksi, niin eiköhän syynä ole silloin synnytyksen jälkeinen masennus, johon nainen tarvisi hoitoa eikä jättämistä.

Tuttavapiirissäni kaksi naista muuttui lasten synnyttyä vasta tuollaisiksi perustellen käytöstään IMETYSHORMONEILLA. Toinen naisista lisäsi väsymyksen osasyyksi ilmaantuneelle vaativuudelleen joten anoppi muutti heidän luo ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi asumaan hoitoavuksi. Tämän miehellä ns.lehmän hermot ja sanoi katsovan touhua lapsen ensimmäiset kaksi vuotta mutta jos käytös lapsen synnyttyä yhä sama ottaa eron. Toisen suhteessa mies pyöritti yritystä ja elätti perheen naisen ollessa kotiäitinä huomaamattaan todella vaativa ja mies sitten otti eron vauvan ollessa saman ikäinen kuin ap:lla. Sanoi että jos parisuhteessa nainen ei olisi muuttunut perheen perustettua noin radikaalisti olisi voinut suhde jatkua, tarjoutui menemään parisuhdeterapiaankin josta ei ollut heille apua

Selvää on, että nainen muuttuu tullessaan äidiksi ja valvoessaan öitä (massiivinen unenpuute muuttaa paljon ketä tahansa ihmistä). Ja kotiäitinä/koti-isänä olokin muuttaa ihmistä helposti paljonkin, koska se on todella yksinäistä ja yksitoikkoista puuhaa verrattuna esim. työelämään, jossa on työyhteisöt ja mukavat vaihtelevat haasteet jne. Kummallista on, jos joku mies kuvittelee, että nainen ei muuttuisi vauvan myötä. Ja sinä kirjoitit esimerkin naisesta, joka oli huomaamattaan todella vaativa. Eli ei tahallaan eikä edes tajunnut asiaa itse. Eiköhän asia olisi selvinnyt keskustelemalla ja sillä, että nainen saa elämäänsä taas muutakin kuin kotiäitiyden ja unen puutteen. Ja ainakin minulla stressi ja lievä masennus ilmenee lähinnä niin, että muutun vaativaksi. 

Tämä huomaamattaan vaativa nainen ei kärsinyt väsymyksestä tai masennuksesta. Sai kuulla vaativasta käytöksestään kun parisuhdeterapiassakin sitten kävivät mutta nainen ei muuttanut käytöstään parempaan vaan päinvastoin parisuhdeterapia-pakkokäynnit saivat hänet riidanhakuisemmaksi. Toinen mainituista naisista kärsi väsymyksestä. Imetyksen lopetettua parisuhde alkoi toimia taas ilman kriisejä, naisen äkkipikaisia tempauksia ja mykkäkoulua
Tietenkin vanhemmuus muuttaa ihmisiä mutta hyvä äitiys tai isyys ei tarkoita että muistaisi ja osaisi enää olla hyvä kumppani

Ainakin meillä vauva valvotti ja herätti pitkin yötä monta kertaa. Ensimmäiset 6 kk sain nukuttua enintään tunnin pätkissä yöt ja enintään viisi tuntia yössä. Mies kävi töissä, joten yöhoidot jäi minulle. Olin niin hirveän ja järkyttävän väsynyt, että kiipeilin seinille sen väsymyksen vuoksi ja sain mitättömistä asioista raivareita (en kylläkään vauvalle vaan muille). En varmasti ollut silloin mikään hyvä kumppani. 

Ulkopuolisen avun hakeminen ja vastaanottaminen ei ole häpeä

En tiedä millaista apua tarkoitat. Ns. tukiverkkoja eli lasta hoitavia mummeja ja kummeja meillä ei ollut. Neuvolan kautta olisin saanut kotiapua siihen, että kotiapu tulee kotiin olemaan lapsen kanssa, jotta saan siivota ja tehdä ruokaa tai tarjoamaan minulle jotain keskusteluhoitoa (muunlaista kotiapua ei kuulemma ollut tarjolla). Olisin tarvinnut vain unta.  

Sukulaisilta, kummeilta ja ystäviltä voi apua rohkeasti kysyä. Palkata halutessaan lastenhoitajan keikkaa tekemään. Ja se että tarjoavat maksutonta kotiapua neuvolasta lastenhoitoon mahdollistaa kyllä senkin että vanhempi nukkuu univelkoja. Sukulaiseni käytti kotihoitoa nimenomaan siihen että pääsi yksin ulkoilemaan taikka ottamaan päikkärit univelkaa vähentääkseen. Herätyskello soimaan ennen kotihoitoajan päättymistä. Kun kotihoitoavun otti vastaan siellä kävi sama henkilö viikoittain jonka kanssa pystyi sopimaan tarkemmin toivomistaan kuvioista, neuvolatädeillä harvemmin kosketuspintaa tämän avun suhteen muuten kuin palvelusta yleisesti kertominen.

Ja yhäkin hyvä vanhemmuus ei estä olemasta myös kunnioittava ja rakastava kumppani

Meidän kunnassa kotipalvelu on kyllä maksutonta mutta sitä ei tarjota siihen että äiti saisi nukkua. Ne tarjoaa apua siihen että tehdään äidin kanssa yhdessä kaikkea eli sopii enemmänkin masennuspotilaan avuksi.

Ja kaikilla ei ole varaa palkata lastenhoitajaa ja vaikka palkkaisikin niin hyväksyisikö vauva hänet. Meidän vauvat ei ainaakaan hyväksynyt muita kuin minut ja mieheni.

Meillä vauvat hyväksyneet hyvin myös kummit ja isovanhemmat joiden kanssa tiiviisti näkemisiä jolloin tutuiksi tulleet. Eri tilanne olisi jos näkemiset olisi muutaman kuukauden välein jos sitäkään

No se on hienoa, että teillä on asiat onnistuneet niin hienosti. Mutta kykenetkö ymmärtämään, että kaikilla muilla ei onnistu, vaikka kaikkensa yrittäisi?

Ymmärrän kyllä että kullakin erilaiset lähtötilanteet. Meillä jaksettu vauva-arki ilman vaativan vauvan hoitoon laittamisia mutta monilla muilla jaksamiset erilaista. Vaikka väsyttäisi ei meillä parisuhteen huolehtimista laiminlyöty, ketjua lukiessa jotkut tuntuu pitävän väsymystä oikeutuksena olla huonompi kumppani

Olet ymmärtänyt aivan väärin. Ei väsymys ole oikeutus olla huono kumppani. Umpiväsynyt tekee parhaansa kumppaniaan kohtaan, mutta väsymys on niin kovaa, että ei pysty parempaan kuin pystyy. Ja umpiväsyneellä se ei ole paljon, mihin pystyy vaikka kaikkensa yrittää.

Sinä et ole sellaista väsymystä edes kokenut, joka seuraa kuukausien valvomisesta. Ja valvomisella tarkoitan unta vain pari tuntia yössä 7 kk ajan ilman yhtään yötä paremmilla unilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin lasteni isältä voisiko mies jättää pelkästään vaativan vauvan takia. Mieheni vastaus: Voi vaativan vauvan takia jättää mikäli nainen vauvan lisäksi vaativa

Tässä oli vähän miesnäkökulmaa asiaan liittyen

Niin... Mikä se vaativa nainen sitten on.. Sellainen joka vaatii miestään osallistumaan vauvan hoitoon?

Jos taas nainen on luonteeltaan miehen mielestä liian vaativa niin miksi ihmeessä mies on mennyt lisääntymäån sellaisen kanssa?

Meillä onnellinen ydinperhe mutta kysyttyäni vaativan naisen määritelmää oli esimerkkejä monia: se että toinen kotiäiti ja toinen töissä mutta silti vaatii 50/50 kodin- ja lastenhoidon, annettu apu ja huomioiminen ei riitä vaan lisää vaatimuksia peräkanaa sekä nalkutusta antamatta toisen edes hengähtää varttia töiden jälkeen syödäkseen rauhassa. Naisella paljon suunnitelmia mutta sen sijaan että itse toteuttaisi ne vaatii hän miehen hoitamaan puolesta oli se sitten tavaroiden sisustusta tai vaikka ihmisten kuskailua. Yleinen kiittämättömyys ja se että kumppanin tukemisen sijaan purkaa toiseen kaikkea huonoa oloaan tehden kärpäsestä härkästä ja lisäten toisen uupumusta ja stressitasoa. Moni mies nielee paskan sanomatta kunnes lopulta tulee viimeinen niitti. Mieheni sanonut että onneksi olen helppo kumppani verrattuna tovereidensa naisiin jotka ajaneet käytöksellään suhteet parisuhdeterapiaan ja eroihin

Nuo tummennetut kohdat täyttävä ihminen (niin nainen kuin mieskin) onkin todella rasittava puoliso, ja sellaisen jättämistä en ihmettelisi yhtään. Mutta eiköhän se nainen joka on tuollainen ole ollut tuollainen jo ennen sen vauvan hankkimista, joten edelleen kysyn, että miksi ihmeessä mies haluaisi perustaa perheen tuollaisen ikävän naisen kanssa. Ja jos jotenkin ennen vaatimaton ja ihana nainen vauvan synnyttyä muuttuisi tuollaiseksi, niin eiköhän syynä ole silloin synnytyksen jälkeinen masennus, johon nainen tarvisi hoitoa eikä jättämistä.

Tuttavapiirissäni kaksi naista muuttui lasten synnyttyä vasta tuollaisiksi perustellen käytöstään IMETYSHORMONEILLA. Toinen naisista lisäsi väsymyksen osasyyksi ilmaantuneelle vaativuudelleen joten anoppi muutti heidän luo ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi asumaan hoitoavuksi. Tämän miehellä ns.lehmän hermot ja sanoi katsovan touhua lapsen ensimmäiset kaksi vuotta mutta jos käytös lapsen synnyttyä yhä sama ottaa eron. Toisen suhteessa mies pyöritti yritystä ja elätti perheen naisen ollessa kotiäitinä huomaamattaan todella vaativa ja mies sitten otti eron vauvan ollessa saman ikäinen kuin ap:lla. Sanoi että jos parisuhteessa nainen ei olisi muuttunut perheen perustettua noin radikaalisti olisi voinut suhde jatkua, tarjoutui menemään parisuhdeterapiaankin josta ei ollut heille apua

Selvää on, että nainen muuttuu tullessaan äidiksi ja valvoessaan öitä (massiivinen unenpuute muuttaa paljon ketä tahansa ihmistä). Ja kotiäitinä/koti-isänä olokin muuttaa ihmistä helposti paljonkin, koska se on todella yksinäistä ja yksitoikkoista puuhaa verrattuna esim. työelämään, jossa on työyhteisöt ja mukavat vaihtelevat haasteet jne. Kummallista on, jos joku mies kuvittelee, että nainen ei muuttuisi vauvan myötä. Ja sinä kirjoitit esimerkin naisesta, joka oli huomaamattaan todella vaativa. Eli ei tahallaan eikä edes tajunnut asiaa itse. Eiköhän asia olisi selvinnyt keskustelemalla ja sillä, että nainen saa elämäänsä taas muutakin kuin kotiäitiyden ja unen puutteen. Ja ainakin minulla stressi ja lievä masennus ilmenee lähinnä niin, että muutun vaativaksi. 

Tämä huomaamattaan vaativa nainen ei kärsinyt väsymyksestä tai masennuksesta. Sai kuulla vaativasta käytöksestään kun parisuhdeterapiassakin sitten kävivät mutta nainen ei muuttanut käytöstään parempaan vaan päinvastoin parisuhdeterapia-pakkokäynnit saivat hänet riidanhakuisemmaksi. Toinen mainituista naisista kärsi väsymyksestä. Imetyksen lopetettua parisuhde alkoi toimia taas ilman kriisejä, naisen äkkipikaisia tempauksia ja mykkäkoulua
Tietenkin vanhemmuus muuttaa ihmisiä mutta hyvä äitiys tai isyys ei tarkoita että muistaisi ja osaisi enää olla hyvä kumppani

Ainakin meillä vauva valvotti ja herätti pitkin yötä monta kertaa. Ensimmäiset 6 kk sain nukuttua enintään tunnin pätkissä yöt ja enintään viisi tuntia yössä. Mies kävi töissä, joten yöhoidot jäi minulle. Olin niin hirveän ja järkyttävän väsynyt, että kiipeilin seinille sen väsymyksen vuoksi ja sain mitättömistä asioista raivareita (en kylläkään vauvalle vaan muille). En varmasti ollut silloin mikään hyvä kumppani. 

Ulkopuolisen avun hakeminen ja vastaanottaminen ei ole häpeä

En tiedä millaista apua tarkoitat. Ns. tukiverkkoja eli lasta hoitavia mummeja ja kummeja meillä ei ollut. Neuvolan kautta olisin saanut kotiapua siihen, että kotiapu tulee kotiin olemaan lapsen kanssa, jotta saan siivota ja tehdä ruokaa tai tarjoamaan minulle jotain keskusteluhoitoa (muunlaista kotiapua ei kuulemma ollut tarjolla). Olisin tarvinnut vain unta.  

Sukulaisilta, kummeilta ja ystäviltä voi apua rohkeasti kysyä. Palkata halutessaan lastenhoitajan keikkaa tekemään. Ja se että tarjoavat maksutonta kotiapua neuvolasta lastenhoitoon mahdollistaa kyllä senkin että vanhempi nukkuu univelkoja. Sukulaiseni käytti kotihoitoa nimenomaan siihen että pääsi yksin ulkoilemaan taikka ottamaan päikkärit univelkaa vähentääkseen. Herätyskello soimaan ennen kotihoitoajan päättymistä. Kun kotihoitoavun otti vastaan siellä kävi sama henkilö viikoittain jonka kanssa pystyi sopimaan tarkemmin toivomistaan kuvioista, neuvolatädeillä harvemmin kosketuspintaa tämän avun suhteen muuten kuin palvelusta yleisesti kertominen.

Ja yhäkin hyvä vanhemmuus ei estä olemasta myös kunnioittava ja rakastava kumppani

Meidän kunnassa kotipalvelu on kyllä maksutonta mutta sitä ei tarjota siihen että äiti saisi nukkua. Ne tarjoaa apua siihen että tehdään äidin kanssa yhdessä kaikkea eli sopii enemmänkin masennuspotilaan avuksi.

Ja kaikilla ei ole varaa palkata lastenhoitajaa ja vaikka palkkaisikin niin hyväksyisikö vauva hänet. Meidän vauvat ei ainaakaan hyväksynyt muita kuin minut ja mieheni.

Meillä vauvat hyväksyneet hyvin myös kummit ja isovanhemmat joiden kanssa tiiviisti näkemisiä jolloin tutuiksi tulleet. Eri tilanne olisi jos näkemiset olisi muutaman kuukauden välein jos sitäkään

No se on hienoa, että teillä on asiat onnistuneet niin hienosti. Mutta kykenetkö ymmärtämään, että kaikilla muilla ei onnistu, vaikka kaikkensa yrittäisi?

Ymmärrän kyllä että kullakin erilaiset lähtötilanteet. Meillä jaksettu vauva-arki ilman vaativan vauvan hoitoon laittamisia mutta monilla muilla jaksamiset erilaista. Vaikka väsyttäisi ei meillä parisuhteen huolehtimista laiminlyöty, ketjua lukiessa jotkut tuntuu pitävän väsymystä oikeutuksena olla huonompi kumppani

Väsynyt on huonompi kumppani. Jos nyt ymmärtäisit edes kaikille samanlaisen lähtötilanteen .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin lasteni isältä voisiko mies jättää pelkästään vaativan vauvan takia. Mieheni vastaus: Voi vaativan vauvan takia jättää mikäli nainen vauvan lisäksi vaativa

Tässä oli vähän miesnäkökulmaa asiaan liittyen

Niin... Mikä se vaativa nainen sitten on.. Sellainen joka vaatii miestään osallistumaan vauvan hoitoon?

Jos taas nainen on luonteeltaan miehen mielestä liian vaativa niin miksi ihmeessä mies on mennyt lisääntymäån sellaisen kanssa?

Meillä onnellinen ydinperhe mutta kysyttyäni vaativan naisen määritelmää oli esimerkkejä monia: se että toinen kotiäiti ja toinen töissä mutta silti vaatii 50/50 kodin- ja lastenhoidon, annettu apu ja huomioiminen ei riitä vaan lisää vaatimuksia peräkanaa sekä nalkutusta antamatta toisen edes hengähtää varttia töiden jälkeen syödäkseen rauhassa. Naisella paljon suunnitelmia mutta sen sijaan että itse toteuttaisi ne vaatii hän miehen hoitamaan puolesta oli se sitten tavaroiden sisustusta tai vaikka ihmisten kuskailua. Yleinen kiittämättömyys ja se että kumppanin tukemisen sijaan purkaa toiseen kaikkea huonoa oloaan tehden kärpäsestä härkästä ja lisäten toisen uupumusta ja stressitasoa. Moni mies nielee paskan sanomatta kunnes lopulta tulee viimeinen niitti. Mieheni sanonut että onneksi olen helppo kumppani verrattuna tovereidensa naisiin jotka ajaneet käytöksellään suhteet parisuhdeterapiaan ja eroihin

Nuo tummennetut kohdat täyttävä ihminen (niin nainen kuin mieskin) onkin todella rasittava puoliso, ja sellaisen jättämistä en ihmettelisi yhtään. Mutta eiköhän se nainen joka on tuollainen ole ollut tuollainen jo ennen sen vauvan hankkimista, joten edelleen kysyn, että miksi ihmeessä mies haluaisi perustaa perheen tuollaisen ikävän naisen kanssa. Ja jos jotenkin ennen vaatimaton ja ihana nainen vauvan synnyttyä muuttuisi tuollaiseksi, niin eiköhän syynä ole silloin synnytyksen jälkeinen masennus, johon nainen tarvisi hoitoa eikä jättämistä.

Tuttavapiirissäni kaksi naista muuttui lasten synnyttyä vasta tuollaisiksi perustellen käytöstään IMETYSHORMONEILLA. Toinen naisista lisäsi väsymyksen osasyyksi ilmaantuneelle vaativuudelleen joten anoppi muutti heidän luo ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi asumaan hoitoavuksi. Tämän miehellä ns.lehmän hermot ja sanoi katsovan touhua lapsen ensimmäiset kaksi vuotta mutta jos käytös lapsen synnyttyä yhä sama ottaa eron. Toisen suhteessa mies pyöritti yritystä ja elätti perheen naisen ollessa kotiäitinä huomaamattaan todella vaativa ja mies sitten otti eron vauvan ollessa saman ikäinen kuin ap:lla. Sanoi että jos parisuhteessa nainen ei olisi muuttunut perheen perustettua noin radikaalisti olisi voinut suhde jatkua, tarjoutui menemään parisuhdeterapiaankin josta ei ollut heille apua

Selvää on, että nainen muuttuu tullessaan äidiksi ja valvoessaan öitä (massiivinen unenpuute muuttaa paljon ketä tahansa ihmistä). Ja kotiäitinä/koti-isänä olokin muuttaa ihmistä helposti paljonkin, koska se on todella yksinäistä ja yksitoikkoista puuhaa verrattuna esim. työelämään, jossa on työyhteisöt ja mukavat vaihtelevat haasteet jne. Kummallista on, jos joku mies kuvittelee, että nainen ei muuttuisi vauvan myötä. Ja sinä kirjoitit esimerkin naisesta, joka oli huomaamattaan todella vaativa. Eli ei tahallaan eikä edes tajunnut asiaa itse. Eiköhän asia olisi selvinnyt keskustelemalla ja sillä, että nainen saa elämäänsä taas muutakin kuin kotiäitiyden ja unen puutteen. Ja ainakin minulla stressi ja lievä masennus ilmenee lähinnä niin, että muutun vaativaksi. 

Tämä huomaamattaan vaativa nainen ei kärsinyt väsymyksestä tai masennuksesta. Sai kuulla vaativasta käytöksestään kun parisuhdeterapiassakin sitten kävivät mutta nainen ei muuttanut käytöstään parempaan vaan päinvastoin parisuhdeterapia-pakkokäynnit saivat hänet riidanhakuisemmaksi. Toinen mainituista naisista kärsi väsymyksestä. Imetyksen lopetettua parisuhde alkoi toimia taas ilman kriisejä, naisen äkkipikaisia tempauksia ja mykkäkoulua
Tietenkin vanhemmuus muuttaa ihmisiä mutta hyvä äitiys tai isyys ei tarkoita että muistaisi ja osaisi enää olla hyvä kumppani

Ainakin meillä vauva valvotti ja herätti pitkin yötä monta kertaa. Ensimmäiset 6 kk sain nukuttua enintään tunnin pätkissä yöt ja enintään viisi tuntia yössä. Mies kävi töissä, joten yöhoidot jäi minulle. Olin niin hirveän ja järkyttävän väsynyt, että kiipeilin seinille sen väsymyksen vuoksi ja sain mitättömistä asioista raivareita (en kylläkään vauvalle vaan muille). En varmasti ollut silloin mikään hyvä kumppani. 

Ulkopuolisen avun hakeminen ja vastaanottaminen ei ole häpeä

En tiedä millaista apua tarkoitat. Ns. tukiverkkoja eli lasta hoitavia mummeja ja kummeja meillä ei ollut. Neuvolan kautta olisin saanut kotiapua siihen, että kotiapu tulee kotiin olemaan lapsen kanssa, jotta saan siivota ja tehdä ruokaa tai tarjoamaan minulle jotain keskusteluhoitoa (muunlaista kotiapua ei kuulemma ollut tarjolla). Olisin tarvinnut vain unta.  

Sukulaisilta, kummeilta ja ystäviltä voi apua rohkeasti kysyä. Palkata halutessaan lastenhoitajan keikkaa tekemään. Ja se että tarjoavat maksutonta kotiapua neuvolasta lastenhoitoon mahdollistaa kyllä senkin että vanhempi nukkuu univelkoja. Sukulaiseni käytti kotihoitoa nimenomaan siihen että pääsi yksin ulkoilemaan taikka ottamaan päikkärit univelkaa vähentääkseen. Herätyskello soimaan ennen kotihoitoajan päättymistä. Kun kotihoitoavun otti vastaan siellä kävi sama henkilö viikoittain jonka kanssa pystyi sopimaan tarkemmin toivomistaan kuvioista, neuvolatädeillä harvemmin kosketuspintaa tämän avun suhteen muuten kuin palvelusta yleisesti kertominen.

Ja yhäkin hyvä vanhemmuus ei estä olemasta myös kunnioittava ja rakastava kumppani

Meidän kunnassa kotipalvelu on kyllä maksutonta mutta sitä ei tarjota siihen että äiti saisi nukkua. Ne tarjoaa apua siihen että tehdään äidin kanssa yhdessä kaikkea eli sopii enemmänkin masennuspotilaan avuksi.

Ja kaikilla ei ole varaa palkata lastenhoitajaa ja vaikka palkkaisikin niin hyväksyisikö vauva hänet. Meidän vauvat ei ainaakaan hyväksynyt muita kuin minut ja mieheni.

Meillä vauvat hyväksyneet hyvin myös kummit ja isovanhemmat joiden kanssa tiiviisti näkemisiä jolloin tutuiksi tulleet. Eri tilanne olisi jos näkemiset olisi muutaman kuukauden välein jos sitäkään

No se on hienoa, että teillä on asiat onnistuneet niin hienosti. Mutta kykenetkö ymmärtämään, että kaikilla muilla ei onnistu, vaikka kaikkensa yrittäisi?

Ymmärrän kyllä että kullakin erilaiset lähtötilanteet. Meillä jaksettu vauva-arki ilman vaativan vauvan hoitoon laittamisia mutta monilla muilla jaksamiset erilaista. Vaikka väsyttäisi ei meillä parisuhteen huolehtimista laiminlyöty, ketjua lukiessa jotkut tuntuu pitävän väsymystä oikeutuksena olla huonompi kumppani

Jos on niin väsynyt, että ei jaksa edes puhua, niin on huonompi kumppani, vaikka kuinka yrittäisi olla hyvä kumppani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin lasteni isältä voisiko mies jättää pelkästään vaativan vauvan takia. Mieheni vastaus: Voi vaativan vauvan takia jättää mikäli nainen vauvan lisäksi vaativa

Tässä oli vähän miesnäkökulmaa asiaan liittyen

Niin... Mikä se vaativa nainen sitten on.. Sellainen joka vaatii miestään osallistumaan vauvan hoitoon?

Jos taas nainen on luonteeltaan miehen mielestä liian vaativa niin miksi ihmeessä mies on mennyt lisääntymäån sellaisen kanssa?

Meillä onnellinen ydinperhe mutta kysyttyäni vaativan naisen määritelmää oli esimerkkejä monia: se että toinen kotiäiti ja toinen töissä mutta silti vaatii 50/50 kodin- ja lastenhoidon, annettu apu ja huomioiminen ei riitä vaan lisää vaatimuksia peräkanaa sekä nalkutusta antamatta toisen edes hengähtää varttia töiden jälkeen syödäkseen rauhassa. Naisella paljon suunnitelmia mutta sen sijaan että itse toteuttaisi ne vaatii hän miehen hoitamaan puolesta oli se sitten tavaroiden sisustusta tai vaikka ihmisten kuskailua. Yleinen kiittämättömyys ja se että kumppanin tukemisen sijaan purkaa toiseen kaikkea huonoa oloaan tehden kärpäsestä härkästä ja lisäten toisen uupumusta ja stressitasoa. Moni mies nielee paskan sanomatta kunnes lopulta tulee viimeinen niitti. Mieheni sanonut että onneksi olen helppo kumppani verrattuna tovereidensa naisiin jotka ajaneet käytöksellään suhteet parisuhdeterapiaan ja eroihin

Nuo tummennetut kohdat täyttävä ihminen (niin nainen kuin mieskin) onkin todella rasittava puoliso, ja sellaisen jättämistä en ihmettelisi yhtään. Mutta eiköhän se nainen joka on tuollainen ole ollut tuollainen jo ennen sen vauvan hankkimista, joten edelleen kysyn, että miksi ihmeessä mies haluaisi perustaa perheen tuollaisen ikävän naisen kanssa. Ja jos jotenkin ennen vaatimaton ja ihana nainen vauvan synnyttyä muuttuisi tuollaiseksi, niin eiköhän syynä ole silloin synnytyksen jälkeinen masennus, johon nainen tarvisi hoitoa eikä jättämistä.

Tuttavapiirissäni kaksi naista muuttui lasten synnyttyä vasta tuollaisiksi perustellen käytöstään IMETYSHORMONEILLA. Toinen naisista lisäsi väsymyksen osasyyksi ilmaantuneelle vaativuudelleen joten anoppi muutti heidän luo ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi asumaan hoitoavuksi. Tämän miehellä ns.lehmän hermot ja sanoi katsovan touhua lapsen ensimmäiset kaksi vuotta mutta jos käytös lapsen synnyttyä yhä sama ottaa eron. Toisen suhteessa mies pyöritti yritystä ja elätti perheen naisen ollessa kotiäitinä huomaamattaan todella vaativa ja mies sitten otti eron vauvan ollessa saman ikäinen kuin ap:lla. Sanoi että jos parisuhteessa nainen ei olisi muuttunut perheen perustettua noin radikaalisti olisi voinut suhde jatkua, tarjoutui menemään parisuhdeterapiaankin josta ei ollut heille apua

Selvää on, että nainen muuttuu tullessaan äidiksi ja valvoessaan öitä (massiivinen unenpuute muuttaa paljon ketä tahansa ihmistä). Ja kotiäitinä/koti-isänä olokin muuttaa ihmistä helposti paljonkin, koska se on todella yksinäistä ja yksitoikkoista puuhaa verrattuna esim. työelämään, jossa on työyhteisöt ja mukavat vaihtelevat haasteet jne. Kummallista on, jos joku mies kuvittelee, että nainen ei muuttuisi vauvan myötä. Ja sinä kirjoitit esimerkin naisesta, joka oli huomaamattaan todella vaativa. Eli ei tahallaan eikä edes tajunnut asiaa itse. Eiköhän asia olisi selvinnyt keskustelemalla ja sillä, että nainen saa elämäänsä taas muutakin kuin kotiäitiyden ja unen puutteen. Ja ainakin minulla stressi ja lievä masennus ilmenee lähinnä niin, että muutun vaativaksi. 

Tämä huomaamattaan vaativa nainen ei kärsinyt väsymyksestä tai masennuksesta. Sai kuulla vaativasta käytöksestään kun parisuhdeterapiassakin sitten kävivät mutta nainen ei muuttanut käytöstään parempaan vaan päinvastoin parisuhdeterapia-pakkokäynnit saivat hänet riidanhakuisemmaksi. Toinen mainituista naisista kärsi väsymyksestä. Imetyksen lopetettua parisuhde alkoi toimia taas ilman kriisejä, naisen äkkipikaisia tempauksia ja mykkäkoulua
Tietenkin vanhemmuus muuttaa ihmisiä mutta hyvä äitiys tai isyys ei tarkoita että muistaisi ja osaisi enää olla hyvä kumppani

Ainakin meillä vauva valvotti ja herätti pitkin yötä monta kertaa. Ensimmäiset 6 kk sain nukuttua enintään tunnin pätkissä yöt ja enintään viisi tuntia yössä. Mies kävi töissä, joten yöhoidot jäi minulle. Olin niin hirveän ja järkyttävän väsynyt, että kiipeilin seinille sen väsymyksen vuoksi ja sain mitättömistä asioista raivareita (en kylläkään vauvalle vaan muille). En varmasti ollut silloin mikään hyvä kumppani. 

Ulkopuolisen avun hakeminen ja vastaanottaminen ei ole häpeä

En tiedä millaista apua tarkoitat. Ns. tukiverkkoja eli lasta hoitavia mummeja ja kummeja meillä ei ollut. Neuvolan kautta olisin saanut kotiapua siihen, että kotiapu tulee kotiin olemaan lapsen kanssa, jotta saan siivota ja tehdä ruokaa tai tarjoamaan minulle jotain keskusteluhoitoa (muunlaista kotiapua ei kuulemma ollut tarjolla). Olisin tarvinnut vain unta.  

Sukulaisilta, kummeilta ja ystäviltä voi apua rohkeasti kysyä. Palkata halutessaan lastenhoitajan keikkaa tekemään. Ja se että tarjoavat maksutonta kotiapua neuvolasta lastenhoitoon mahdollistaa kyllä senkin että vanhempi nukkuu univelkoja. Sukulaiseni käytti kotihoitoa nimenomaan siihen että pääsi yksin ulkoilemaan taikka ottamaan päikkärit univelkaa vähentääkseen. Herätyskello soimaan ennen kotihoitoajan päättymistä. Kun kotihoitoavun otti vastaan siellä kävi sama henkilö viikoittain jonka kanssa pystyi sopimaan tarkemmin toivomistaan kuvioista, neuvolatädeillä harvemmin kosketuspintaa tämän avun suhteen muuten kuin palvelusta yleisesti kertominen.

Ja yhäkin hyvä vanhemmuus ei estä olemasta myös kunnioittava ja rakastava kumppani

Meidän kunnassa kotipalvelu on kyllä maksutonta mutta sitä ei tarjota siihen että äiti saisi nukkua. Ne tarjoaa apua siihen että tehdään äidin kanssa yhdessä kaikkea eli sopii enemmänkin masennuspotilaan avuksi.

Ja kaikilla ei ole varaa palkata lastenhoitajaa ja vaikka palkkaisikin niin hyväksyisikö vauva hänet. Meidän vauvat ei ainaakaan hyväksynyt muita kuin minut ja mieheni.

Meillä vauvat hyväksyneet hyvin myös kummit ja isovanhemmat joiden kanssa tiiviisti näkemisiä jolloin tutuiksi tulleet. Eri tilanne olisi jos näkemiset olisi muutaman kuukauden välein jos sitäkään

No se on hienoa, että teillä on asiat onnistuneet niin hienosti. Mutta kykenetkö ymmärtämään, että kaikilla muilla ei onnistu, vaikka kaikkensa yrittäisi?

Ymmärrän kyllä että kullakin erilaiset lähtötilanteet. Meillä jaksettu vauva-arki ilman vaativan vauvan hoitoon laittamisia mutta monilla muilla jaksamiset erilaista. Vaikka väsyttäisi ei meillä parisuhteen huolehtimista laiminlyöty, ketjua lukiessa jotkut tuntuu pitävän väsymystä oikeutuksena olla huonompi kumppani

Olet ymmärtänyt aivan väärin. Ei väsymys ole oikeutus olla huono kumppani. Umpiväsynyt tekee parhaansa kumppaniaan kohtaan, mutta väsymys on niin kovaa, että ei pysty parempaan kuin pystyy. Ja umpiväsyneellä se ei ole paljon, mihin pystyy vaikka kaikkensa yrittää.

Sinä et ole sellaista väsymystä edes kokenut, joka seuraa kuukausien valvomisesta. Ja valvomisella tarkoitan unta vain pari tuntia yössä 7 kk ajan ilman yhtään yötä paremmilla unilla.

Minulla koliikkivauva ja alle 1,5h pätkissä yönukkumiset. Umpiväsyneenäkin voi sopia kumppanin kanssa että toinen vahtii lasta/lapsia sen aikaa kun toinen palautuu pari tuntia nokosia ottaen ja päittäin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin lasteni isältä voisiko mies jättää pelkästään vaativan vauvan takia. Mieheni vastaus: Voi vaativan vauvan takia jättää mikäli nainen vauvan lisäksi vaativa

Tässä oli vähän miesnäkökulmaa asiaan liittyen

Niin... Mikä se vaativa nainen sitten on.. Sellainen joka vaatii miestään osallistumaan vauvan hoitoon?

Jos taas nainen on luonteeltaan miehen mielestä liian vaativa niin miksi ihmeessä mies on mennyt lisääntymäån sellaisen kanssa?

Meillä onnellinen ydinperhe mutta kysyttyäni vaativan naisen määritelmää oli esimerkkejä monia: se että toinen kotiäiti ja toinen töissä mutta silti vaatii 50/50 kodin- ja lastenhoidon, annettu apu ja huomioiminen ei riitä vaan lisää vaatimuksia peräkanaa sekä nalkutusta antamatta toisen edes hengähtää varttia töiden jälkeen syödäkseen rauhassa. Naisella paljon suunnitelmia mutta sen sijaan että itse toteuttaisi ne vaatii hän miehen hoitamaan puolesta oli se sitten tavaroiden sisustusta tai vaikka ihmisten kuskailua. Yleinen kiittämättömyys ja se että kumppanin tukemisen sijaan purkaa toiseen kaikkea huonoa oloaan tehden kärpäsestä härkästä ja lisäten toisen uupumusta ja stressitasoa. Moni mies nielee paskan sanomatta kunnes lopulta tulee viimeinen niitti. Mieheni sanonut että onneksi olen helppo kumppani verrattuna tovereidensa naisiin jotka ajaneet käytöksellään suhteet parisuhdeterapiaan ja eroihin

Nuo tummennetut kohdat täyttävä ihminen (niin nainen kuin mieskin) onkin todella rasittava puoliso, ja sellaisen jättämistä en ihmettelisi yhtään. Mutta eiköhän se nainen joka on tuollainen ole ollut tuollainen jo ennen sen vauvan hankkimista, joten edelleen kysyn, että miksi ihmeessä mies haluaisi perustaa perheen tuollaisen ikävän naisen kanssa. Ja jos jotenkin ennen vaatimaton ja ihana nainen vauvan synnyttyä muuttuisi tuollaiseksi, niin eiköhän syynä ole silloin synnytyksen jälkeinen masennus, johon nainen tarvisi hoitoa eikä jättämistä.

Tuttavapiirissäni kaksi naista muuttui lasten synnyttyä vasta tuollaisiksi perustellen käytöstään IMETYSHORMONEILLA. Toinen naisista lisäsi väsymyksen osasyyksi ilmaantuneelle vaativuudelleen joten anoppi muutti heidän luo ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi asumaan hoitoavuksi. Tämän miehellä ns.lehmän hermot ja sanoi katsovan touhua lapsen ensimmäiset kaksi vuotta mutta jos käytös lapsen synnyttyä yhä sama ottaa eron. Toisen suhteessa mies pyöritti yritystä ja elätti perheen naisen ollessa kotiäitinä huomaamattaan todella vaativa ja mies sitten otti eron vauvan ollessa saman ikäinen kuin ap:lla. Sanoi että jos parisuhteessa nainen ei olisi muuttunut perheen perustettua noin radikaalisti olisi voinut suhde jatkua, tarjoutui menemään parisuhdeterapiaankin josta ei ollut heille apua

Selvää on, että nainen muuttuu tullessaan äidiksi ja valvoessaan öitä (massiivinen unenpuute muuttaa paljon ketä tahansa ihmistä). Ja kotiäitinä/koti-isänä olokin muuttaa ihmistä helposti paljonkin, koska se on todella yksinäistä ja yksitoikkoista puuhaa verrattuna esim. työelämään, jossa on työyhteisöt ja mukavat vaihtelevat haasteet jne. Kummallista on, jos joku mies kuvittelee, että nainen ei muuttuisi vauvan myötä. Ja sinä kirjoitit esimerkin naisesta, joka oli huomaamattaan todella vaativa. Eli ei tahallaan eikä edes tajunnut asiaa itse. Eiköhän asia olisi selvinnyt keskustelemalla ja sillä, että nainen saa elämäänsä taas muutakin kuin kotiäitiyden ja unen puutteen. Ja ainakin minulla stressi ja lievä masennus ilmenee lähinnä niin, että muutun vaativaksi. 

Tämä huomaamattaan vaativa nainen ei kärsinyt väsymyksestä tai masennuksesta. Sai kuulla vaativasta käytöksestään kun parisuhdeterapiassakin sitten kävivät mutta nainen ei muuttanut käytöstään parempaan vaan päinvastoin parisuhdeterapia-pakkokäynnit saivat hänet riidanhakuisemmaksi. Toinen mainituista naisista kärsi väsymyksestä. Imetyksen lopetettua parisuhde alkoi toimia taas ilman kriisejä, naisen äkkipikaisia tempauksia ja mykkäkoulua
Tietenkin vanhemmuus muuttaa ihmisiä mutta hyvä äitiys tai isyys ei tarkoita että muistaisi ja osaisi enää olla hyvä kumppani

Ainakin meillä vauva valvotti ja herätti pitkin yötä monta kertaa. Ensimmäiset 6 kk sain nukuttua enintään tunnin pätkissä yöt ja enintään viisi tuntia yössä. Mies kävi töissä, joten yöhoidot jäi minulle. Olin niin hirveän ja järkyttävän väsynyt, että kiipeilin seinille sen väsymyksen vuoksi ja sain mitättömistä asioista raivareita (en kylläkään vauvalle vaan muille). En varmasti ollut silloin mikään hyvä kumppani. 

Ulkopuolisen avun hakeminen ja vastaanottaminen ei ole häpeä

En tiedä millaista apua tarkoitat. Ns. tukiverkkoja eli lasta hoitavia mummeja ja kummeja meillä ei ollut. Neuvolan kautta olisin saanut kotiapua siihen, että kotiapu tulee kotiin olemaan lapsen kanssa, jotta saan siivota ja tehdä ruokaa tai tarjoamaan minulle jotain keskusteluhoitoa (muunlaista kotiapua ei kuulemma ollut tarjolla). Olisin tarvinnut vain unta.  

Sukulaisilta, kummeilta ja ystäviltä voi apua rohkeasti kysyä. Palkata halutessaan lastenhoitajan keikkaa tekemään. Ja se että tarjoavat maksutonta kotiapua neuvolasta lastenhoitoon mahdollistaa kyllä senkin että vanhempi nukkuu univelkoja. Sukulaiseni käytti kotihoitoa nimenomaan siihen että pääsi yksin ulkoilemaan taikka ottamaan päikkärit univelkaa vähentääkseen. Herätyskello soimaan ennen kotihoitoajan päättymistä. Kun kotihoitoavun otti vastaan siellä kävi sama henkilö viikoittain jonka kanssa pystyi sopimaan tarkemmin toivomistaan kuvioista, neuvolatädeillä harvemmin kosketuspintaa tämän avun suhteen muuten kuin palvelusta yleisesti kertominen.

Ja yhäkin hyvä vanhemmuus ei estä olemasta myös kunnioittava ja rakastava kumppani

Meidän kunnassa kotipalvelu on kyllä maksutonta mutta sitä ei tarjota siihen että äiti saisi nukkua. Ne tarjoaa apua siihen että tehdään äidin kanssa yhdessä kaikkea eli sopii enemmänkin masennuspotilaan avuksi.

Ja kaikilla ei ole varaa palkata lastenhoitajaa ja vaikka palkkaisikin niin hyväksyisikö vauva hänet. Meidän vauvat ei ainaakaan hyväksynyt muita kuin minut ja mieheni.

Meillä vauvat hyväksyneet hyvin myös kummit ja isovanhemmat joiden kanssa tiiviisti näkemisiä jolloin tutuiksi tulleet. Eri tilanne olisi jos näkemiset olisi muutaman kuukauden välein jos sitäkään

No se on hienoa, että teillä on asiat onnistuneet niin hienosti. Mutta kykenetkö ymmärtämään, että kaikilla muilla ei onnistu, vaikka kaikkensa yrittäisi?

Ymmärrän kyllä että kullakin erilaiset lähtötilanteet. Meillä jaksettu vauva-arki ilman vaativan vauvan hoitoon laittamisia mutta monilla muilla jaksamiset erilaista. Vaikka väsyttäisi ei meillä parisuhteen huolehtimista laiminlyöty, ketjua lukiessa jotkut tuntuu pitävän väsymystä oikeutuksena olla huonompi kumppani

Olet ymmärtänyt aivan väärin. Ei väsymys ole oikeutus olla huono kumppani. Umpiväsynyt tekee parhaansa kumppaniaan kohtaan, mutta väsymys on niin kovaa, että ei pysty parempaan kuin pystyy. Ja umpiväsyneellä se ei ole paljon, mihin pystyy vaikka kaikkensa yrittää.

Sinä et ole sellaista väsymystä edes kokenut, joka seuraa kuukausien valvomisesta. Ja valvomisella tarkoitan unta vain pari tuntia yössä 7 kk ajan ilman yhtään yötä paremmilla unilla.

Minulla koliikkivauva ja alle 1,5h pätkissä yönukkumiset. Umpiväsyneenäkin voi sopia kumppanin kanssa että toinen vahtii lasta/lapsia sen aikaa kun toinen palautuu pari tuntia nokosia ottaen ja päittäin

Komppaan! Tehty samaa muutaman tunnin nokosvuorottelua ja tuonut lisävirtaa huisisti sekä lisännyt tiimipeliä. Ei ole tarvinnut ainokaistakaan riitaa väsyneenä siksi käydä ja jaksanut kumppaniakin sitten huomioida romanttisesti muutenkin kuin lapsen isänä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin lasteni isältä voisiko mies jättää pelkästään vaativan vauvan takia. Mieheni vastaus: Voi vaativan vauvan takia jättää mikäli nainen vauvan lisäksi vaativa

Tässä oli vähän miesnäkökulmaa asiaan liittyen

Niin... Mikä se vaativa nainen sitten on.. Sellainen joka vaatii miestään osallistumaan vauvan hoitoon?

Jos taas nainen on luonteeltaan miehen mielestä liian vaativa niin miksi ihmeessä mies on mennyt lisääntymäån sellaisen kanssa?

Meillä onnellinen ydinperhe mutta kysyttyäni vaativan naisen määritelmää oli esimerkkejä monia: se että toinen kotiäiti ja toinen töissä mutta silti vaatii 50/50 kodin- ja lastenhoidon, annettu apu ja huomioiminen ei riitä vaan lisää vaatimuksia peräkanaa sekä nalkutusta antamatta toisen edes hengähtää varttia töiden jälkeen syödäkseen rauhassa. Naisella paljon suunnitelmia mutta sen sijaan että itse toteuttaisi ne vaatii hän miehen hoitamaan puolesta oli se sitten tavaroiden sisustusta tai vaikka ihmisten kuskailua. Yleinen kiittämättömyys ja se että kumppanin tukemisen sijaan purkaa toiseen kaikkea huonoa oloaan tehden kärpäsestä härkästä ja lisäten toisen uupumusta ja stressitasoa. Moni mies nielee paskan sanomatta kunnes lopulta tulee viimeinen niitti. Mieheni sanonut että onneksi olen helppo kumppani verrattuna tovereidensa naisiin jotka ajaneet käytöksellään suhteet parisuhdeterapiaan ja eroihin

Nuo tummennetut kohdat täyttävä ihminen (niin nainen kuin mieskin) onkin todella rasittava puoliso, ja sellaisen jättämistä en ihmettelisi yhtään. Mutta eiköhän se nainen joka on tuollainen ole ollut tuollainen jo ennen sen vauvan hankkimista, joten edelleen kysyn, että miksi ihmeessä mies haluaisi perustaa perheen tuollaisen ikävän naisen kanssa. Ja jos jotenkin ennen vaatimaton ja ihana nainen vauvan synnyttyä muuttuisi tuollaiseksi, niin eiköhän syynä ole silloin synnytyksen jälkeinen masennus, johon nainen tarvisi hoitoa eikä jättämistä.

Tuttavapiirissäni kaksi naista muuttui lasten synnyttyä vasta tuollaisiksi perustellen käytöstään IMETYSHORMONEILLA. Toinen naisista lisäsi väsymyksen osasyyksi ilmaantuneelle vaativuudelleen joten anoppi muutti heidän luo ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi asumaan hoitoavuksi. Tämän miehellä ns.lehmän hermot ja sanoi katsovan touhua lapsen ensimmäiset kaksi vuotta mutta jos käytös lapsen synnyttyä yhä sama ottaa eron. Toisen suhteessa mies pyöritti yritystä ja elätti perheen naisen ollessa kotiäitinä huomaamattaan todella vaativa ja mies sitten otti eron vauvan ollessa saman ikäinen kuin ap:lla. Sanoi että jos parisuhteessa nainen ei olisi muuttunut perheen perustettua noin radikaalisti olisi voinut suhde jatkua, tarjoutui menemään parisuhdeterapiaankin josta ei ollut heille apua

Selvää on, että nainen muuttuu tullessaan äidiksi ja valvoessaan öitä (massiivinen unenpuute muuttaa paljon ketä tahansa ihmistä). Ja kotiäitinä/koti-isänä olokin muuttaa ihmistä helposti paljonkin, koska se on todella yksinäistä ja yksitoikkoista puuhaa verrattuna esim. työelämään, jossa on työyhteisöt ja mukavat vaihtelevat haasteet jne. Kummallista on, jos joku mies kuvittelee, että nainen ei muuttuisi vauvan myötä. Ja sinä kirjoitit esimerkin naisesta, joka oli huomaamattaan todella vaativa. Eli ei tahallaan eikä edes tajunnut asiaa itse. Eiköhän asia olisi selvinnyt keskustelemalla ja sillä, että nainen saa elämäänsä taas muutakin kuin kotiäitiyden ja unen puutteen. Ja ainakin minulla stressi ja lievä masennus ilmenee lähinnä niin, että muutun vaativaksi. 

Tämä huomaamattaan vaativa nainen ei kärsinyt väsymyksestä tai masennuksesta. Sai kuulla vaativasta käytöksestään kun parisuhdeterapiassakin sitten kävivät mutta nainen ei muuttanut käytöstään parempaan vaan päinvastoin parisuhdeterapia-pakkokäynnit saivat hänet riidanhakuisemmaksi. Toinen mainituista naisista kärsi väsymyksestä. Imetyksen lopetettua parisuhde alkoi toimia taas ilman kriisejä, naisen äkkipikaisia tempauksia ja mykkäkoulua
Tietenkin vanhemmuus muuttaa ihmisiä mutta hyvä äitiys tai isyys ei tarkoita että muistaisi ja osaisi enää olla hyvä kumppani

Ainakin meillä vauva valvotti ja herätti pitkin yötä monta kertaa. Ensimmäiset 6 kk sain nukuttua enintään tunnin pätkissä yöt ja enintään viisi tuntia yössä. Mies kävi töissä, joten yöhoidot jäi minulle. Olin niin hirveän ja järkyttävän väsynyt, että kiipeilin seinille sen väsymyksen vuoksi ja sain mitättömistä asioista raivareita (en kylläkään vauvalle vaan muille). En varmasti ollut silloin mikään hyvä kumppani. 

Ulkopuolisen avun hakeminen ja vastaanottaminen ei ole häpeä

En tiedä millaista apua tarkoitat. Ns. tukiverkkoja eli lasta hoitavia mummeja ja kummeja meillä ei ollut. Neuvolan kautta olisin saanut kotiapua siihen, että kotiapu tulee kotiin olemaan lapsen kanssa, jotta saan siivota ja tehdä ruokaa tai tarjoamaan minulle jotain keskusteluhoitoa (muunlaista kotiapua ei kuulemma ollut tarjolla). Olisin tarvinnut vain unta.  

Sukulaisilta, kummeilta ja ystäviltä voi apua rohkeasti kysyä. Palkata halutessaan lastenhoitajan keikkaa tekemään. Ja se että tarjoavat maksutonta kotiapua neuvolasta lastenhoitoon mahdollistaa kyllä senkin että vanhempi nukkuu univelkoja. Sukulaiseni käytti kotihoitoa nimenomaan siihen että pääsi yksin ulkoilemaan taikka ottamaan päikkärit univelkaa vähentääkseen. Herätyskello soimaan ennen kotihoitoajan päättymistä. Kun kotihoitoavun otti vastaan siellä kävi sama henkilö viikoittain jonka kanssa pystyi sopimaan tarkemmin toivomistaan kuvioista, neuvolatädeillä harvemmin kosketuspintaa tämän avun suhteen muuten kuin palvelusta yleisesti kertominen.

Ja yhäkin hyvä vanhemmuus ei estä olemasta myös kunnioittava ja rakastava kumppani

Meidän kunnassa kotipalvelu on kyllä maksutonta mutta sitä ei tarjota siihen että äiti saisi nukkua. Ne tarjoaa apua siihen että tehdään äidin kanssa yhdessä kaikkea eli sopii enemmänkin masennuspotilaan avuksi.

Ja kaikilla ei ole varaa palkata lastenhoitajaa ja vaikka palkkaisikin niin hyväksyisikö vauva hänet. Meidän vauvat ei ainaakaan hyväksynyt muita kuin minut ja mieheni.

Meillä vauvat hyväksyneet hyvin myös kummit ja isovanhemmat joiden kanssa tiiviisti näkemisiä jolloin tutuiksi tulleet. Eri tilanne olisi jos näkemiset olisi muutaman kuukauden välein jos sitäkään

Jaa no meillä vauva vierasti mummoa vaikka hän kävi meillä 3 krt viikossa. Toki auttoi sillai että katsoi esikoisen perään sillä aikaa kun nukuin kuopuksen kanssa mutta ei kaikilla ole asiat niin hyvin. Mä olen superonnekas siinä että mun lapsilla on niin ihana mummo.

Minulle syntyi vauva joka oli tosi itkuinen ja pienetkin äänet häiritsivät. Nukahtaminen oli äärimmäisen vaikeaa. Isä ei halunnut olla mukana lainkaan joten olin ihan yksin. Nukuin 2 tunnin yöunia, olin todella väsynyt mutta käytin joka ikisen hetken itselleni jonka sain. Esim. Vauva heräsi 7 ja söi, nukahti 9 ( nukkui säännöllisesti 1/2h) en keittänyt kahvia vaan odotin kunnes vauva nukahti ja heti itse peittojen alle ja sain nukkua sen puoli tuntia. . Iltaisin vauva nukahti kuudelta ja nukkui tunnin jolloin sain kävellä kesäillassa omakotitaloalueella kauniita pihoja katsellen. Sitten tunnin päästä heräsi, söi, leikki ja yritin ysiltä unille. Nukkui pari tuntia ja taas imetystä jne koko yö parin tunnin välein. Juuri kun sain unen päästä kiinni vauva halusi maitoa, sitä se oli. Olin ärtyinen , väsynyt ja ihmiset pyyteli kahville.. minulla oli jonkinlainen tunnelukko päässä koska omille ajatuksille tai suunnitelmille ei ollut aikaa, olin 24/7 kiinni lapsessa. Tukiverkostoa ei ollut, ennemminkin kyseltiin mikset ole korjannut tuota, miksei ole lamppua eteisessä yms. Se oli aikamoinen selviytymistarina mutta hengissä ollaan ja minusta kasvoi vahvempi. Osaan sanoa ei, eikä se harmita, osaan vetää rajat enkä ota toisten tunteita itseeni, osaan nauttia vapaasta kun minulle sellaista tarjoutuu. En vertaa itseäni muihin vaan keskityn omaan elämään, ystävät kuitenkin kohteliaasti huomioiden. En ole katkera sillä tämä oli koulu joka opetti minulle tärkeitä asioita.

Ja vinkkinä vanhemmille! Vuorotelkaa lapsen hoitoa tilanteen mukaan niin että kumpi on väsyneempi niin antakaa sen nukkua vaikka peltorit korvilla yö. Silloin molemmat eivät ole väsyneitä ja saatte tasattua univajetta. Ja jos mahdollista niin käyttäkää tuttuja, sukulaisia yms turvallisia vauvan vaunulenkeillä että voitte itse nukkua/ irtaantua hetkeksi. Itse katsoin illalla elokuvia hiljaisella kun vauva nukkui sylissäni ja tiesi että ruokaa on lähellä. Se lisää vauvalle turvallisuuden tunnetta ja itse voi päästä elokuvan myötä hieman pois arjesta. Ja lähellä oli kori jossa terveellistä naposteltavaa itselle.

Lapsi hoitoon päiväkotiin ja sinä töihin. Muu ei auta. Vauvasta kasvaa vaativa taapero ja kohta vaativa leikki-ikäinen ja sitten vaativa koululainen. Muiden lasten seura ja ammattilaisten kasvatus tasoittaa.

Moni vaativa lapsi on opetettu vaativaksi, kun itkee, saa tahtonsa läpi. Lapsi ei itkuun kuole ja tekee ihan hyvää oppia sietämään pettymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin lasteni isältä voisiko mies jättää pelkästään vaativan vauvan takia. Mieheni vastaus: Voi vaativan vauvan takia jättää mikäli nainen vauvan lisäksi vaativa

Tässä oli vähän miesnäkökulmaa asiaan liittyen

Niin... Mikä se vaativa nainen sitten on.. Sellainen joka vaatii miestään osallistumaan vauvan hoitoon?

Jos taas nainen on luonteeltaan miehen mielestä liian vaativa niin miksi ihmeessä mies on mennyt lisääntymäån sellaisen kanssa?

Meillä onnellinen ydinperhe mutta kysyttyäni vaativan naisen määritelmää oli esimerkkejä monia: se että toinen kotiäiti ja toinen töissä mutta silti vaatii 50/50 kodin- ja lastenhoidon, annettu apu ja huomioiminen ei riitä vaan lisää vaatimuksia peräkanaa sekä nalkutusta antamatta toisen edes hengähtää varttia töiden jälkeen syödäkseen rauhassa. Naisella paljon suunnitelmia mutta sen sijaan että itse toteuttaisi ne vaatii hän miehen hoitamaan puolesta oli se sitten tavaroiden sisustusta tai vaikka ihmisten kuskailua. Yleinen kiittämättömyys ja se että kumppanin tukemisen sijaan purkaa toiseen kaikkea huonoa oloaan tehden kärpäsestä härkästä ja lisäten toisen uupumusta ja stressitasoa. Moni mies nielee paskan sanomatta kunnes lopulta tulee viimeinen niitti. Mieheni sanonut että onneksi olen helppo kumppani verrattuna tovereidensa naisiin jotka ajaneet käytöksellään suhteet parisuhdeterapiaan ja eroihin

Nuo tummennetut kohdat täyttävä ihminen (niin nainen kuin mieskin) onkin todella rasittava puoliso, ja sellaisen jättämistä en ihmettelisi yhtään. Mutta eiköhän se nainen joka on tuollainen ole ollut tuollainen jo ennen sen vauvan hankkimista, joten edelleen kysyn, että miksi ihmeessä mies haluaisi perustaa perheen tuollaisen ikävän naisen kanssa. Ja jos jotenkin ennen vaatimaton ja ihana nainen vauvan synnyttyä muuttuisi tuollaiseksi, niin eiköhän syynä ole silloin synnytyksen jälkeinen masennus, johon nainen tarvisi hoitoa eikä jättämistä.

Tuttavapiirissäni kaksi naista muuttui lasten synnyttyä vasta tuollaisiksi perustellen käytöstään IMETYSHORMONEILLA. Toinen naisista lisäsi väsymyksen osasyyksi ilmaantuneelle vaativuudelleen joten anoppi muutti heidän luo ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi asumaan hoitoavuksi. Tämän miehellä ns.lehmän hermot ja sanoi katsovan touhua lapsen ensimmäiset kaksi vuotta mutta jos käytös lapsen synnyttyä yhä sama ottaa eron. Toisen suhteessa mies pyöritti yritystä ja elätti perheen naisen ollessa kotiäitinä huomaamattaan todella vaativa ja mies sitten otti eron vauvan ollessa saman ikäinen kuin ap:lla. Sanoi että jos parisuhteessa nainen ei olisi muuttunut perheen perustettua noin radikaalisti olisi voinut suhde jatkua, tarjoutui menemään parisuhdeterapiaankin josta ei ollut heille apua

Selvää on, että nainen muuttuu tullessaan äidiksi ja valvoessaan öitä (massiivinen unenpuute muuttaa paljon ketä tahansa ihmistä). Ja kotiäitinä/koti-isänä olokin muuttaa ihmistä helposti paljonkin, koska se on todella yksinäistä ja yksitoikkoista puuhaa verrattuna esim. työelämään, jossa on työyhteisöt ja mukavat vaihtelevat haasteet jne. Kummallista on, jos joku mies kuvittelee, että nainen ei muuttuisi vauvan myötä. Ja sinä kirjoitit esimerkin naisesta, joka oli huomaamattaan todella vaativa. Eli ei tahallaan eikä edes tajunnut asiaa itse. Eiköhän asia olisi selvinnyt keskustelemalla ja sillä, että nainen saa elämäänsä taas muutakin kuin kotiäitiyden ja unen puutteen. Ja ainakin minulla stressi ja lievä masennus ilmenee lähinnä niin, että muutun vaativaksi. 

Tämä huomaamattaan vaativa nainen ei kärsinyt väsymyksestä tai masennuksesta. Sai kuulla vaativasta käytöksestään kun parisuhdeterapiassakin sitten kävivät mutta nainen ei muuttanut käytöstään parempaan vaan päinvastoin parisuhdeterapia-pakkokäynnit saivat hänet riidanhakuisemmaksi. Toinen mainituista naisista kärsi väsymyksestä. Imetyksen lopetettua parisuhde alkoi toimia taas ilman kriisejä, naisen äkkipikaisia tempauksia ja mykkäkoulua
Tietenkin vanhemmuus muuttaa ihmisiä mutta hyvä äitiys tai isyys ei tarkoita että muistaisi ja osaisi enää olla hyvä kumppani

Ainakin meillä vauva valvotti ja herätti pitkin yötä monta kertaa. Ensimmäiset 6 kk sain nukuttua enintään tunnin pätkissä yöt ja enintään viisi tuntia yössä. Mies kävi töissä, joten yöhoidot jäi minulle. Olin niin hirveän ja järkyttävän väsynyt, että kiipeilin seinille sen väsymyksen vuoksi ja sain mitättömistä asioista raivareita (en kylläkään vauvalle vaan muille). En varmasti ollut silloin mikään hyvä kumppani. 

Ulkopuolisen avun hakeminen ja vastaanottaminen ei ole häpeä

En tiedä millaista apua tarkoitat. Ns. tukiverkkoja eli lasta hoitavia mummeja ja kummeja meillä ei ollut. Neuvolan kautta olisin saanut kotiapua siihen, että kotiapu tulee kotiin olemaan lapsen kanssa, jotta saan siivota ja tehdä ruokaa tai tarjoamaan minulle jotain keskusteluhoitoa (muunlaista kotiapua ei kuulemma ollut tarjolla). Olisin tarvinnut vain unta.  

Sukulaisilta, kummeilta ja ystäviltä voi apua rohkeasti kysyä. Palkata halutessaan lastenhoitajan keikkaa tekemään. Ja se että tarjoavat maksutonta kotiapua neuvolasta lastenhoitoon mahdollistaa kyllä senkin että vanhempi nukkuu univelkoja. Sukulaiseni käytti kotihoitoa nimenomaan siihen että pääsi yksin ulkoilemaan taikka ottamaan päikkärit univelkaa vähentääkseen. Herätyskello soimaan ennen kotihoitoajan päättymistä. Kun kotihoitoavun otti vastaan siellä kävi sama henkilö viikoittain jonka kanssa pystyi sopimaan tarkemmin toivomistaan kuvioista, neuvolatädeillä harvemmin kosketuspintaa tämän avun suhteen muuten kuin palvelusta yleisesti kertominen.

Ja yhäkin hyvä vanhemmuus ei estä olemasta myös kunnioittava ja rakastava kumppani

Meidän kunnassa kotipalvelu on kyllä maksutonta mutta sitä ei tarjota siihen että äiti saisi nukkua. Ne tarjoaa apua siihen että tehdään äidin kanssa yhdessä kaikkea eli sopii enemmänkin masennuspotilaan avuksi.

Ja kaikilla ei ole varaa palkata lastenhoitajaa ja vaikka palkkaisikin niin hyväksyisikö vauva hänet. Meidän vauvat ei ainaakaan hyväksynyt muita kuin minut ja mieheni.

Meillä vauvat hyväksyneet hyvin myös kummit ja isovanhemmat joiden kanssa tiiviisti näkemisiä jolloin tutuiksi tulleet. Eri tilanne olisi jos näkemiset olisi muutaman kuukauden välein jos sitäkään

No se on hienoa, että teillä on asiat onnistuneet niin hienosti. Mutta kykenetkö ymmärtämään, että kaikilla muilla ei onnistu, vaikka kaikkensa yrittäisi?

Ymmärrän kyllä että kullakin erilaiset lähtötilanteet. Meillä jaksettu vauva-arki ilman vaativan vauvan hoitoon laittamisia mutta monilla muilla jaksamiset erilaista. Vaikka väsyttäisi ei meillä parisuhteen huolehtimista laiminlyöty, ketjua lukiessa jotkut tuntuu pitävän väsymystä oikeutuksena olla huonompi kumppani

Olet ymmärtänyt aivan väärin. Ei väsymys ole oikeutus olla huono kumppani. Umpiväsynyt tekee parhaansa kumppaniaan kohtaan, mutta väsymys on niin kovaa, että ei pysty parempaan kuin pystyy. Ja umpiväsyneellä se ei ole paljon, mihin pystyy vaikka kaikkensa yrittää.

Sinä et ole sellaista väsymystä edes kokenut, joka seuraa kuukausien valvomisesta. Ja valvomisella tarkoitan unta vain pari tuntia yössä 7 kk ajan ilman yhtään yötä paremmilla unilla.

Minulla koliikkivauva ja alle 1,5h pätkissä yönukkumiset. Umpiväsyneenäkin voi sopia kumppanin kanssa että toinen vahtii lasta/lapsia sen aikaa kun toinen palautuu pari tuntia nokosia ottaen ja päittäin

Sinä et selvästi vain halua ymmärtää. Tai sitten et osaa nähdä omaa elämääsi pidemmälle, että muilla voi olla toisenlainen elämä. Nämä umpiväsyneet äidit, eivät he mitään idiootteja sentään ole. Tottakai he ovat keksineet tuon, että jos mies välillä on vauvan kanssa, niin äiti voisi levätä ja nukkua. Mutta kyse on siitä, että sitä mahdollisuutta heillä ei ole. Kai he nyt muuten sen olisi käyttäneet eikä olisi niin umpiväsyneitä! 

Esim. oma mieheni ei voinut hoitaa hänen sairauden takia. Tietenkin olisin toivonut, että olisi ollut tilanne, että mies on vauvan kanssa minun päiväunien ajan, mutta se ei ollut mahdollista. Ystäväni mies ei vain suostunut hoitamaan, jotta vaimonsa saisi nukkua. Toisen ystäväni mies on yrittäjä, ja teki pitkiä päiviä ja oli aina pois, joten ei ollut hoitamassa vauvaa vaimonsa päiväunia varten.