Vierailija
Poiminta

Ennen lapsen saamista parisuhteemme kesti sairauksia, työttömyyttä ja monenlaista vaikeaa asiaa. Eikä edes natissut liitoksistaan niissä pahemmin. Sitten saatiin vauva, jota yritettiin muutama vuosi (ja tuon yrittämisen ja siihen liittyvät pettymykset ym. parisuhde kesti myös hyvin).

Vauva on nyt 11 kk ja ollaan ihan eron partaalla. Vauva on temperamentiltaan "vaativa" ja ollut myös koliikkia ja refluksia ja muuta joka on lisännyt vaativuutta. Syömiset, nukkumiset ja sellaiset on alusta asti olleet hänelle vaikeita ja lisäksi vauvaa pitää viihdyttää paljon, koska muuten itkee suoraa huutoa koko ajan. Ollaan pyydetty vauvan vaativuuteen apua neuvolasta ja useammalta yksityislääkäriltä (ja selvitetty allergioita, kielijänteitä, reflukseja ym ym ja lopputulos kaikkialla on, että vauva on täysin terve mutta temperamentiltaan vaativa). Kaikkialla käsketään vain hyväksymään, että lapsi on sellainen kuin hän on. Ja olen hyväksynytkin sen, mieheni ei oikein ole vielä.

Kun meillä on kahdenkeskistä parisuhdeaikaa niin olen niin väsynyt että vain istun tuijottamassa eteeni ja esim. "treffi"ravintolaillallinen on aika turha hetki, koska en jaksa oikein edes jutella miehelle siinä, ja koko se parisuhdeaika menee siinä, että yritän toipua vauvan vaativuudesta ja jatkuvasta tarvitsevuudesta ja itkusta sen hetken. Minulla on taukoja vauvasta joka päivä, mutta ne ei riitä. Mies käy töissä ja harrastuksissa, joten hänelläkin on taukoja vauvasta, mutta ne ei riitä hänellekään. Olen kotona vauvan kanssa ja lääkärit ovat sanoneet, että tätä vauvaa ei kannata laittaa päiväkotiin aikaisin vaan hänen kanssa pitää tuon vaativuuden kanssa olla pidempään kotona kuin muiden lasten (ja olen samaa mieltä ja mieskin on). Mutta olemme molemmat ihan loppu, ja mies on nyt sanonut että haluaa erota koska ei jaksa tällaista elämää enää.

Muita joilla parisuhde ei kestänytkään vaativaa vauvaa? Tai temperamenttista taaperoa? Miten teillä menee eron jälkeen? Vertaistukea kaipailen..

Sivut

Kommentit (307)

Vierailija

Miten mies aikoo jaksaa eron jälkeen vaativaa vauvaa ja vanhempia lapsia ihan yksin monta päivää? Vai aikooko hän jättää lapset sinulle lähes kokonaan? Eihän se todellisuus, että hän on vastuussa vaativasta vauvasta, muutu erolla miksikään. Ja kyllähän hän isänä tietää, että lapset muuttuvat todella paljon vauva-ja taaperoiän jälkeen, eihän nyt väliailaisen tilanteen takia kannata erota.

Ja meillä on päinvastainen kokemus. Esikoinen ei nukkunut öitä 3 vuoteen, osottain valvoi vielä 6-vuotiaaksi. Olimme tosiaan ihan zombikoomassa, lamaantuneina suuren osan ajasta mutta yritimme auttaa toisiamme ja selviytyä yhdessä niin hyvin kuin voimme. Ero ei käynyt mielessäkään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miten mies aikoo jaksaa eron jälkeen vaativaa vauvaa ja vanhempia lapsia ihan yksin monta päivää? Vai aikooko hän jättää lapset sinulle lähes kokonaan? Eihän se todellisuus, että hän on vastuussa vaativasta vauvasta, muutu erolla miksikään. Ja kyllähän hän isänä tietää, että lapset muuttuvat todella paljon vauva-ja taaperoiän jälkeen, eihän nyt väliailaisen tilanteen takia kannata erota.

Ja meillä on päinvastainen kokemus. Esikoinen ei nukkunut öitä 3 vuoteen, osottain valvoi vielä 6-vuotiaaksi. Olimme tosiaan ihan zombikoomassa, lamaantuneina suuren osan ajasta mutta yritimme auttaa toisiamme ja selviytyä yhdessä niin hyvin kuin voimme. Ero ei käynyt mielessäkään.

Lapsia meillä on tosiaan vain yksi, tämä 11 kk ikäinen vauva, ja hän on siis molemmille meille ainoa lapsi. En tiedä miten mies aikoo jaksaa vaativaa vauvaa (ja kohta taaperoa) eron jälkeen (varmaan ei ole miettinyt asiaa tai sitten on ajatellut, että ei tarvitse jaksaa, koska vauva jää asumaan minun kanssa). Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Perhetyö avuksi, vaikka sulla jo omaa aikaa on? Käytkö vauvan kanssa missään kerhossa tms, missä näet muita äitejä ja vauvoja? Kotiin jääminen lahottaa päätä entisestään. Monilla auttaa se, kun lapsi oppii kävelemään.. Niin ja voihan vauvan itku johtua osittain myös eroahdistuksesta, halusta olla paljon lähellä..

Vierailija

Olen kuullut ja lukenut monta kertaa ohjeen että kenenkään ei pitäisi erota ennen kuin kuopus täyttää 2. Olen aivan samaa mieltä! Kaksivuotias on jo niin paljon helpompi kuin vauva. Yrittäkää jaksaa vielä. Pian se helpottaa. Jaksaisitteko tehdä vaikka niin että antaisitte toisillenne viikonlopun loman. Toinen vanhemmista menisi vaikka siksi aikaa isovanhemmille yöksi ja sitten vaihto.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Perhetyö avuksi, vaikka sulla jo omaa aikaa on? Käytkö vauvan kanssa missään kerhossa tms, missä näet muita äitejä ja vauvoja? Kotiin jääminen lahottaa päätä entisestään. Monilla auttaa se, kun lapsi oppii kävelemään.. Niin ja voihan vauvan itku johtua osittain myös eroahdistuksesta, halusta olla paljon lähellä..

Käyn vauvan kanssa kyllä joka päivä jossain ja tapaamme muita äitejä ja vauvoja. Meillä on riittävä tukiverkosto siihen, että välillä saamme hoitajan vauvalle eli perhetyöstä ei tarvita nyt hoitajaa vauvalle. Eroahdistusta vauvalla selvästi on, sekin kai liittyy siihen temperamenttiin. Mutta tosiaan, aina kun vauva on hoidossa jollain (esim. meillä kotona) vain tunninkin, niin loppupäivä on erityisen vaikea ja itkuinen eroahdistuksen vuoksi. Eli ne minun omat ajat ja meidän parisuhdeajat jopa hankaloittaa arkea, koska niiden jälkeen on tiedossa vielä normaalia vaikeampi loppupäivä. Itse asiassa helpoin ja vauvan kannalta paras päivä on sellainen, että vain olen kotona ja meidän rivarin ikiomassa pienessä pihassa koko päivän kansin hänen kanssaan. Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut ja lukenut monta kertaa ohjeen että kenenkään ei pitäisi erota ennen kuin kuopus täyttää 2. Olen aivan samaa mieltä! Kaksivuotias on jo niin paljon helpompi kuin vauva. Yrittäkää jaksaa vielä. Pian se helpottaa. Jaksaisitteko tehdä vaikka niin että antaisitte toisillenne viikonlopun loman. Toinen vanhemmista menisi vaikka siksi aikaa isovanhemmille yöksi ja sitten vaihto.

Mies haluaa erota eli mies on se joka ei enää jaksa. Olen antanut hänelle useamman tuollaisen viikonloppuloman vanhemmillaan ja kavereillaan jo. Ap

Vierailija

Ongelmasi on mies, joka haluaa heti erota kun tulee ongelmia. Monella muullakin suomalaisialla on lapsi, joka on vielä vaativampi kuin teidän esim. vammaisuus jne. Ongelma ei siis ole vauva vaan mies. Korjaa otsikko, että mitö tehdä ongelmaisen miehen kanssa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi on mies, joka haluaa heti erota kun tulee ongelmia. Monella muullakin suomalaisialla on lapsi, joka on vielä vaativampi kuin teidän esim. vammaisuus jne. Ongelma ei siis ole vauva vaan mies. Korjaa otsikko, että mitö tehdä ongelmaisen miehen kanssa.

Voit muuten olla oikeassa, mutta ennen vauvaa meidän elämässä on ollut useampi iso ongelma/vaikea elämäntilanne kuten sairauksia, työttömyyttä ym eikä niissä mies halunnut eroa eikä meidän parisuhde silloin mennyt mitenkään eron partaalle. Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi on mies, joka haluaa heti erota kun tulee ongelmia. Monella muullakin suomalaisialla on lapsi, joka on vielä vaativampi kuin teidän esim. vammaisuus jne. Ongelma ei siis ole vauva vaan mies. Korjaa otsikko, että mitö tehdä ongelmaisen miehen kanssa.

Olen samaa mieltä! Ei vanhemmuus ole ikinä helppoa! Vauva mullistaa aina elämän!! Oli se helppo tai vaativa. Meillä 1.3v lapsi, ikäero edelliseen 10v ja en todellakaan muistanut, miten sitovaa ja työlästä tämä on. Mutta koko ajan helpottaa. Lapsi kävelee jo ja on alkanut esim puistossa kiinnostua muista lapsista. On jo pikkuisen ”irti” äidistä eli musta. Oon samaa mieltä, että odottakaa vielä, jos vaan mahdollista.

Vierailija

Parisuhde ei välttämättä kestä normaaliakaan vauvaa, saati sitten vaativaa. Tämä johtuu siitä että vanhemmuus on ihan eri asia kuin parisuhde. 

Vierailija

Olette molemmat tosi väsyneitä, ja väsymys vaikeuttaa negatiivisten tunteiden sietämistä ja hallintaa.

Lisäksi teillä on taustanne vuoksi saattanut olla aavistuksen utopistisia kuvitelmia perhe-elämästä. Kauan odotettu vauva tulee ja elämä on täydellistä. Saittekin he lvetin tilalle (hieman kärjistäen).

Mies varmasti on omalla tavallaan ahtaalla nyt, ei saa huomiota sinulta tarpeeksi, kun et sitä jaksa antaa. Siksi hän haluaisi erota, koska löytäisi sitten jonkun uuden kivan naisen, jolta huomioita saa. Omia tunteitaan hän siinä pakenee, ei sinua tai vauvaa.

Vierailija

Selitä miehellesi, että eron jälkeen lapsi tulee olemaan hänellä puolet ajasta. Sanot, että et aio hoitaa häntä yksin. Voi mieli muuttua, kun tajuaa joutuvansa hoitamaan lasta ihan itse.

Vierailija

"Itse asiassa helpoin ja vauvan kannalta paras päivä on sellainen, että vain olen kotona ja meidän rivarin ikiomassa pienessä pihassa koko päivän kansin hänen kanssaan. Ap"
Kun mies tulee kotiin, se häiritsee vauvaa?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olette molemmat tosi väsyneitä, ja väsymys vaikeuttaa negatiivisten tunteiden sietämistä ja hallintaa.

Lisäksi teillä on taustanne vuoksi saattanut olla aavistuksen utopistisia kuvitelmia perhe-elämästä. Kauan odotettu vauva tulee ja elämä on täydellistä. Saittekin he lvetin tilalle (hieman kärjistäen).

Mies varmasti on omalla tavallaan ahtaalla nyt, ei saa huomiota sinulta tarpeeksi, kun et sitä jaksa antaa. Siksi hän haluaisi erota, koska löytäisi sitten jonkun uuden kivan naisen, jolta huomioita saa. Omia tunteitaan hän siinä pakenee, ei sinua tai vauvaa.

Kiitos sinulle, näin se varmaan on. Vielä kun saisi miehen ymmärtämään asian. Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
"Itse asiassa helpoin ja vauvan kannalta paras päivä on sellainen, että vain olen kotona ja meidän rivarin ikiomassa pienessä pihassa koko päivän kansin hänen kanssaan. Ap"
Kun mies tulee kotiin, se häiritsee vauvaa?

Kirjoitin päivästä, en illasta. Mies tulee töistä klo 18:30 ja silloin alkaa pian jo iltatoimet. Viikonloppuisin taas yritämme koko perhe aina mennä jonnekin ulos tai kaupoille tms jotta olisi yhteistä perheaikaa, mutta ihmisvilinä ja vieraat paikat stressaa vauvaa. Ap

Vierailija

Vauvasi kuulostaa ihan normaalilta, vauvan kanssa joutuu monesti tinkimään menoista. Olisiko tuttava piirissä muita lapsia, iältään 2-3 vuotiaita, mies näkisi että kyllä se arki muuttuu ja lapsi kasvaa.

Onko vauvan vaativuus ja perhe elämä varmasti se perimmäinen syy miksi mies tahtoo erota?

Vierailija

Miksei sitä perheaikaa voi viettää kotona? En mä ainakaan lähtis väkisin viikonloppuna kotoa pois, jos se stressaa vauvaa entisestään. Eihän siinä itsekään rentoudu ollenkaan.

Vierailija

Ymmärrän, että teillä on raskasta, mutta kyllä ajan myötä alkaa helpottamaan, olen ihan varma siitä. Onko muuten vauvalta ja sinulta selvitetty raudanpuutteen mahdollissus? itse olin aivan totaalisen uupunut, kun kärsin raskauksien jälkeen raudanpuutteesta, se on tosi yleistä, koska sikiö tarvitsee kasvaakseen niin paljon rautaa. Kuopuskin nukkui super huonosti, heräili jatkuvasti ja nukkui levottomast. Levottomat yöt loppuivat, kun selvisi hänenkin raudanpuute ja olimme koko perhe pitkällä rautakuurilla. Nyt meillä nukutaan hyvin. Jos raudanpuute on sinulle uusi aihen, nin kannustan sinua tutustumaan raudanpuute.fi sivustoon, jospa sieltä löytyisi teillekin helpotusta. Tsempit!

Vierailija

Meillä oli vaativa, temperamenttinen, itkuinen vauva ja nimenomaan elämä helpottui ja tuli jo ehkä 50% siedettävämmäksi heti kun lapsi aloitti hoidon 11kk ikäisenä!! Siellä sai vihdoin niin paljon toimintaa ja virikettä päivän aikana, että ei enää kaikeniltaa itkenyt ja marissut kotonakaan. Silloin ekaa kertaa tuntui että aloin vihdoin palautua siitä hirveääkin hirveämmästä vauvavuodesta. Samalla toki pääsin töihin lepäämään (kyllä, työnteko on suorastaan lomailua vaativan vauvan jälkeen) koko päiväksi kun lapsi aloitti sen hoidon.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan sitä hoitoon menoa, edes osapäivähoitoon jos et itse mene vielä töihin?

Runsaasti viihdytystä ja tekemistä vaativa vilkas ja temperamenttinen lapsi viihtyy (ainakin meidän tapauksessa) sata kertaa paremmin hoidossa kuin kotona. Nyt lapsi jo 1v8kk ja edelleen vaatii meiltä vanhemmilta sitä leikkiseuraa, eli harvassa on ne hetket kun saadaan esim istua sohvalla, vaan pitää olla lapsen kanssa siinä lattialla istumassa ja "leikkimässä", yksin ei leiki. Viikonloppuisin on pakko käydä joka ikinen päivä JOSSAKIN, esim kirjaston leikkihuone, hoplop, sukulaisilla kyläilyt, yms ohjelmanumerot jokaiselle päivälle on oltava. Pelkkä ulkoilu leikkipuistossa tai kaupassakäynti ei riitä tuolle elohiirelle, näitä harrastetaan noiden isompien ohjelmanumeroiden lisäksi vähintään kerran päivässä... Temperamenttinen ja erittäin voimakastahtoinen lapsi on siis edelleen, saa useamman kerran viikossa sellasia 10-30min itkupotkuraivareita jos ei asiat suju hänen mielensä mukaan.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat