Tuun hulluksi 6v lapseni takia.
Oma keho ja mieli on jatkuvassa hälytys- ja stressitilassa, ihan kamalan uuvuttavaa.
Poika on 6v ja ihan totaalisen mahdoton. Päivät on pelkkää raivoamista, kaikesta kieltäytymistä (mm.syöminen ja pukeminen ovat ihan saatanasta jos pojalta kysytään) ja vastaan väittämistä ja vänkäämistä. Saattaa jäädä jankuttamaan jotain aivan älytöntä asiaa vaikka tunniksi jos en kertakaikkiaan huuda että nyt riittää ja käske omaan huoneeseen. Jos meille erehtyy joitain vieraita tulemaan tilanne eskaloituu potenssiin kymmenen välittömästi. Alkaa sellainen esiintyminen ja temppuilu, että en yhtään ihmettele miksei meillä ketään oikeastaan enää edes käy. Poika hyppii kuin koira vierasta vasten ja PUHUU KOKOAJAN jotain kovalla äänellä, keskeyttää, huutaa, marisee, haluaisi syödä paketin keksejä, hyppii ja vääntelehtii jne. On siis sanalla sanoen mahdoton.
Ja me on kokeiltu KAIKKEA. Palkitsemista hyvästä käytöksestä, rangaistuksia huonosta. Jäähypenkkiä, tarrataulua, ruutukieltoa.. siis aivan kaikkea mitä Suomen lain puitteissa saa tehdä. Mistään ei opi mitään, päinvastoin tuntuu että pahenee kokoajan. Huomiota saa aivan valtavasti (vie tuolla käytöksellä oikeastaan koko perheen huomion kokoajan itseensä) mutta siis saa myös ns.laatuaikaa vanhempien kanssa, ulkoilee joka päivä, syö (pakotettuna) säännöllisesti jne.
Tuntuu että mihinkään tuon kanssa ei voi lähteä kun ei koskaan tiedä mitä tuleman pitää. Alkaa jo hävitä oma ilo kaikesta tekemisestä kun tuntuu että on vankina täällä kotona tuon lapsen takia. Kauppaan meno esimerkiksi ihan täys mahdottomuus lapsen kanssa. Ihmiset ei ymmärrä että me on tehty aivan kaikkemme ton lapsen kanssa, mulla vaan alkaa olla keinot loppu. Viitaten siis siihen kun aina jos jonnekin erehtyy lähtemään saa kestää näitä varsinkin vanhempien ihmisten paljon puhuvia katseita. Oma äitinikin on niin tyhmä ettei tajua että tavalliset keinot ei tepsi tähän lapseen. Jankuttaa aina että ulkoile, ulkoile. Huoh. Meillä on kaksi muutakin lasta ja he käyttäytyvät aivan normaalisti.
Sanokaa nyt mitä tuon kanssa pitää tehdä. Onko tuo "normaalia" käytöstä?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnolla seurailen, koska meillä on aika samanlainen lapsi. Tuleeko miten toimeen muiden lasten kanssa? Meillä kun suurin ongelma on tytön kaverisuhteet, haastaa jatkuvasti riitaa ja pahoittaa mielensä joka asiasta, nykyään ei juuri kavereita olekaan.. Neuvolassa tyttö on hyväkäytöksinen ja "normaali", joten mitään apua emme ole saaneet.
Päiväkodissa ollessa hänellä oli kyllä kavereita ja käsittääkseni leikit sujui pääpiirteissään hyvin. On kyllä taipuvainen dominoimaan aika rajusti noita leikkejä, eli haluaisi kaiken menevän niinkuin hän tahtoo, ei oikein osaa tehdä kompromisseja. Jännityksellä nyt odotetaan mitä eskarisyksy tuo tullessaan. Meillä on vähän tuo sama, että neuvolassa tai esimerkiksi vasukeskusteluissa tuntuu että oikein esittää "normaalia", joten tietenkään kukaan ei usko millaista se meno täällä kotona ja vapaa-ajalla on.
Yleensä näissä on aina taustalla se, ettei vanhemmat osaa olla johdonmukaisia. Uhkailevat ja kiristävät, mutteivat sitten aina toteutakkaan uhkailujaan. Eivät vaadi lapselta kunnolla olemista esim. ihmisiä vasten hyppiminen, ihan varmasti lapsi osaa lopettaa sellaisen jos vain haluaa ja vaikka olisikin adhd:ta taustalla (mitä ei välttämättä ole, jos kuitenkin pystyy keskittymään vaikka eskaritehtäviin).
Tarrajutut sunmuut voi nekin tehdä täysin väärin. Myös jäähyn voi tehdä väärin, niin ettei se opeta lapselle yhtään mitään.
Suosittelen tosiaan hankkimaan ammattiohjausta näihin asioihin, näkemättä ei voi tietää mitä teette väärin, se että itse ette näe virheitänne ei vielä tarkoita mitään.
Se että muut lapset käyttäytyy hyvin voi tarkoittaa vain, että he ovat eri luonteisia kuin tämä yksi lapsi ja heitä ei hämmennä epäjohdonmukaisuus ja muut, eivätkä tarvitse samalla tavalla apua itsesäätelyn opettelemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnolla seurailen, koska meillä on aika samanlainen lapsi. Tuleeko miten toimeen muiden lasten kanssa? Meillä kun suurin ongelma on tytön kaverisuhteet, haastaa jatkuvasti riitaa ja pahoittaa mielensä joka asiasta, nykyään ei juuri kavereita olekaan.. Neuvolassa tyttö on hyväkäytöksinen ja "normaali", joten mitään apua emme ole saaneet.
Päiväkodissa ollessa hänellä oli kyllä kavereita ja käsittääkseni leikit sujui pääpiirteissään hyvin. On kyllä taipuvainen dominoimaan aika rajusti noita leikkejä, eli haluaisi kaiken menevän niinkuin hän tahtoo, ei oikein osaa tehdä kompromisseja. Jännityksellä nyt odotetaan mitä eskarisyksy tuo tullessaan. Meillä on vähän tuo sama, että neuvolassa tai esimerkiksi vasukeskusteluissa tuntuu että oikein esittää "normaalia", joten tietenkään kukaan ei usko millaista se meno täällä kotona ja vapaa-ajalla on.
Tämäkin on tyypillistä silloin kun ongelmat onkin lähtöisin vanhemmista. Lapsi siis osaa käyttäytyä, jos vain haluaa.
Siis ihan kauheeta, kuinka moni lapsi tänä päivänä syökään lääkkeitä. Eikö todellakaan ole muuta keinoa.
Amerikassa jopa yksi vuotiaille määrätään rauhoittavia.
Ap, mikä saa sinut kuvittelemaan, että laki kieltää muut tavat rangaista lasta kuin nuo?
Se on hyvin yksilökohtaista mikä rangaistus kuhunkin lapseen tehoaa. Jäähy ei tehoa esim. jos lapsi sietää tylsyyttä. Ruutukielto ei tehoa, jos lapsi ei ole kovin kiinnostunut ruuduista.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikä saa sinut kuvittelemaan, että laki kieltää muut tavat rangaista lasta kuin nuo?
Se on hyvin yksilökohtaista mikä rangaistus kuhunkin lapseen tehoaa. Jäähy ei tehoa esim. jos lapsi sietää tylsyyttä. Ruutukielto ei tehoa, jos lapsi ei ole kovin kiinnostunut ruuduista.
Mikä saa sinut kuvittelemaan että rangaistukset ylipäätään toimivat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikä saa sinut kuvittelemaan, että laki kieltää muut tavat rangaista lasta kuin nuo?
Se on hyvin yksilökohtaista mikä rangaistus kuhunkin lapseen tehoaa. Jäähy ei tehoa esim. jos lapsi sietää tylsyyttä. Ruutukielto ei tehoa, jos lapsi ei ole kovin kiinnostunut ruuduista.
Mikä saa sinut kuvittelemaan että rangaistukset ylipäätään toimivat
Käytännön kokemus. Se motivoi kummasti noudattamaan epämieluisiakin sääntöjä ja käskyjä jos niiden rikkomisesta seuraa rangaistus. Pelkällä juttelulla tai hyvästä käytöksestä palkitsemisella ei ole vastaavaa vaikutusta.
Voimia ja ymmärrystä teille ♥️ Kaveriperheen adhd-lapsen tilannetta seuranneena minäkin lämpimästi kannustan kysymään apua esim. neuvolan kautta näin ennen kouluikää. Oli kyse adhd:sta tai mistä vain haasteesta, auttaa se sekä teidän vanhempien että lapsen jaksamista ja tulevaa koulunkäyntiä, jos saatte tukea asian selvittelyyn. Ymmärsin viestistäsi, että hän ei ole juuri nyt päiväkodissa. Kuulosti myös, että teillä on moni toimiva perusrutiini niin kuin muillakin. Saatte tukea ehkä myös siihen, mitä juuri tämän lapsen kanssa tulisi tehdä. On vain rohkeutta etsiä tukea, ei mikään osoitus, että teillä tai lapsella olisi jotain vialla. Aina ei löydy heti oikeaa ihmistä neuvolastakaan, mutta jos pääsette hyvän ammattilaisen tykö, se kyllä kannattaa. Joku tuossa heti toi esille lääkityksen. Ei ongelmien selvittely sitä tarkoita, mutta jos tulos on lääkitys, voin sanoa, että tuttavaperheen adhd-lapsen elämä parani paljon nyt, kun koulu onnistuu, kaverisuhteet kehittyvät ja asiat onnistuvat. Ei ole mitään syytä taivastella adhd:ta tuntemattomien sitä, jos lapsi saa lääkityksestä apua oloonsa.
Millaista ammattiapua ajattelit? Lääkitystä vai terapeuttia joka kehottaa kehumaan poikaa jotta pojan itsetunto vahvistuu?