Valittavat vanhemmat, miksi teitte lapsia?

TrolliÄiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TrolliÄiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan perhe-elämä helvetin kamalaa ja raskasta välillä.

On varmasti, mutta nyt on kyse näistä ammattivalittajista, jotka tuntuvat valittavan koko ajan siitä, miten on niin raskasta. Tai ainakin ko. asiaan viitataan koko ajan. 

Olisiko siis kuitenkin ollut parempi olla hankkimatta lapsia?

Ehdotatko lasten deletoimista pois päiviltä, jos joku jälkikäteen huomaa, että kuormittuukin vanhemmuudesta enemmän kuin luuli? Vai deletoitko mieluummin huonon vanhemman ja ryhdyt näiden lasten sijaiskasvattajaksi?

Kyllä, juuri tätä ehdotan :) Hienosti arvattu!

En ehdota mitään, ihmettelen vain, että onko se oikeasti niin kamalaa, vaikka lasten saamisen piti olla maailman hienoin asia? 

Kysyin vielä aloituksessa, että tekisittekö nyt lapsia, jos tietäisitten, miten raskasta lasten kanssa on?

Kyllä. Valittaminen on henkireikä. Ei ole tarvetta purkaa aggressiota lapsiin, kun voi valittaa muualla väsymystään.

No enpä minäkään tiennyt, kuinka sairaan rasittavia omat lapset voivat olla. Ovat kyllä myös maailman ihanimpia ja suloisimpia olentoja, mutta myös riiviöitä. Valitan lapsistani, mutta kerron myös hyviä puolia, ja olen aidosti ylpeä, kun kehittyvät ja oppivat uusia asioita.

Miksi kukaan ylipäätään valittaa yhtään mistään? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ylipäätään valittaa yhtään mistään? 

Niin, miksei ihmisiä korvata roboteilla? Ei heitä mihinkään tarvita. Turhaan sinäkin täällä tuhlaat aikaasi mussuttamalla valittamisesta. Tekisit töitä, laskuri!

Kyllä mulla syö hermoja se jatkuva saatavilla olo ja päivästä toiseen samojen asioiden toistaminen (lähinnä että muksu keräisi tavaransa käskemättä edes yhteisistä tiloista).Tai kun pesen vessan ja kun sinne seuraavan kerran menen, pelissä on taas hammastahnaa. En ehdi itse nauttia siitä siisteydestä yhtään... jatkuvaa mun työn mitätöintiä.

Vauva- ja taaperoaika meni suht mukavasti, silloin se lapsi meni 21 nukkumaan ja mä sain latailla akkuja hiljaisessa talossa. Eskari-ikäisestä eteenpäin on ollut raskaampaa.

Ei työkaverit ala marista jos pyydän tekemään jotain, tai kysy 7 kertaa missä heidän kahvikuppi on vaikka näkee itsekin että se on nenän edessä. Asiakas, joka muuttaa mieltään jatkuvasti projektin edetessä on rasittava ja kyllä niistäkin valitetaan.

Joo, jos olisin tiennyt, olisi jäänyt tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

.

Joo, jos olisin tiennyt, olisi jäänyt tekemättä.

Tässä ensimmäinen, joka löysi asian ytimen. 

Ei kyse ole siitä, etteikö saisi valittaa, vaan siitä, että oliko väärät kuvitelmat kun hommaan ryhtyi ja tekisikö vielä samoin?

No ensinnäkin, valittaminen on kivaa. Toki ei nyt koko ajan ruikuteta, mutta pienet harmin aiheet lakkaavat painamasta, kun se sanoo ääneen. Ja tämä koskee kaikkia muitakin harmeja, ei pelkästään lapsia koskevia.

Jotkut ihmiset kokevat, että valittaminen on heikkoutta ja jos joku vähänkin valittaa, heidän pitäisi jotenkin "ratkaista" se valituksen aihe. Ei todellakana tarvitse, valittamisella haetaan empatiaa ja oman mielen purkua, ei neuvoja! Jos joku tarvitsee neuvoja, hän KYSYY sitä selkeästi kyllä. Joten älä ahdistu turhaan, äläkä munaa itseäsi alkamalla neuvoa toista hänen elämässään, hän on aikuisena ja järkevänä ihmisenä aivan varmasti miettiny jo sellaiset ilmeiset ratkaisuvaihtoehdot, joita sinulla voi nopeasti tulla mieleen.

Totta kai lapsista on rutkasti enemmän iloa kuin murhetta, ja kerron ilonaiheistakin. Niistä puhuminen vaan suomalaisessa kulttuurissa koetaan helposti leuhkimiseksi. "Kel' onni on, se onnen kätkeköön"....

Minusta oli kiva olla vauvalomalla ja hoitovapaalla, ja töihinpaluu oli stressaavaa, kun oli koko ajan vähän semmoinen tunne, että olen väärässä paikassa. Töissä tuntui, että pitäisi hoitaa omia lapsia, kotona tuntui, että duuniasiat kärsii.

Mutta vaihtelu on toisaalta virkistävää. Siis että saa välillä tehdä vaativaa asiantuntijatyötä aikuisten kesken ja välillä höpötellä omien rakkaiden lasten kanssa.

TrolliÄiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.

Joo, jos olisin tiennyt, olisi jäänyt tekemättä.

Tässä ensimmäinen, joka löysi asian ytimen. 

Ei kyse ole siitä, etteikö saisi valittaa, vaan siitä, että oliko väärät kuvitelmat kun hommaan ryhtyi ja tekisikö vielä samoin?

Olet väärässä. Kyse on nimenomaan siitä, saako valittaa. SINÄ otat satunnaiset urputukset liian vakavasti, ja kuvittelet, että jos joku valittaa väsymystä koska lapsellaan mahatauti, hän muka KATUU lastaan. No ei tod!

Jos taas oikeasti halusit kysyä, katuuko joku lapsiaan, miksi ihmeessä rustasit pitkän jonninjoutavan intron siitä, että vanhemmat valittavat. Uutinen sulle: melkein kaikki muutkin ihmiset valittavat (paitsi ehkä jotkut takakireät ja estyneet ihmiset, jotka kokevat julkisivun ylläpitämisen elämäntehtäväkseen).

Onhan toi lastenhoito ihan helkutin raskasta. Tiesin kyllä mihin ryhdyn, en vaihtaisi poiskaan. Valitan kyllä, mutta lähinnä muille äitikavereille, jotka tajuaa. Töiden raskaus on erilaista. Siellä ei joku koko ajan roiku lahkeessa ja vaadi huomiota. Tavallaan odotan itsekin pääseväni töihin lepäämään kunhan lapset vähän kasvaa. Tämänkin viestin olen kirjoittanut kolmessa osassa kun yksi taapero möyrii sylissä ja touhuaa. En oo ennen lapsia ollut elämässäni sellaisessa tilanteessa, että ei sais otettua itselleen omaa keskittymisaikaa edes 30min verran. Stressaahan se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajat valittavat, sosiaalityöntekijät valittavat, opettajat valittavat.

Miksi? Ihan itse valittu ammatti.

Tämä on ihan yhtä älytöntä valitusta. Eikö ihmiset ollenkaan ota etukäteen selvää siitä millaista lasten kanssa on / millaiset työolot ja palkkaus on eri aloilla?! Ja ihan oikeasti, kyllä sitä tietoa on tarjolla, turha väittää nykyaikana ettei muka tiennyt!

Ihan oikeasti kuulostat aika tyhmältä ihmiseltä. Se, mitä muut sanovat jonkin ammatin yai nyt vaikkapa lasten hankkimisen vaikutuksista ei kyllä takaa, että SINÄ KOET asian samalla lailla. Ammmatteja tehdään eri työöaikoilla eri oloissa erilaisten työkaverien kanssa, erilaisilla asiakkailla ja jokainen työntekijä on erilainen, erilaisin ominaisuuksin ja elämäntilantein varustettu.

Samoin lapset ovat syntyjään jokainen yksilöitä. Puolisot erilaisia, itse erilaine. Jokaisella erilaiset taloudelliset tilanteet, erilaiset sosiaaliset turvaverkot. Lapset sairastelevat yllättäen, itse sairastuu, puoliso voi vaikka kuolla.

MISTÄÄN INHIMILLISESSÄ ELÄMÄSSÄ EI VOI OLLA TÄYSIN VARMA, KOHTALO/SATTUMA VOI KOSKA TAHANSA PUUTTUA PELIIN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajat valittavat, sosiaalityöntekijät valittavat, opettajat valittavat.

Miksi? Ihan itse valittu ammatti.

Tämä on ihan yhtä älytöntä valitusta. Eikö ihmiset ollenkaan ota etukäteen selvää siitä millaista lasten kanssa on / millaiset työolot ja palkkaus on eri aloilla?! Ja ihan oikeasti, kyllä sitä tietoa on tarjolla, turha väittää nykyaikana ettei muka tiennyt!

Ihan oikeasti kuulostat aika tyhmältä ihmiseltä. Se, mitä muut sanovat jonkin ammatin yai nyt vaikkapa lasten hankkimisen vaikutuksista ei kyllä takaa, että SINÄ KOET asian samalla lailla. Ammmatteja tehdään eri työöaikoilla eri oloissa erilaisten työkaverien kanssa, erilaisilla asiakkailla ja jokainen työntekijä on erilainen, erilaisin ominaisuuksin ja elämäntilantein varustettu.

Samoin lapset ovat syntyjään jokainen yksilöitä. Puolisot erilaisia, itse erilaine. Jokaisella erilaiset taloudelliset tilanteet, erilaiset sosiaaliset turvaverkot. Lapset sairastelevat yllättäen, itse sairastuu, puoliso voi vaikka kuolla.

MISTÄÄN INHIMILLISESSÄ ELÄMÄSSÄ EI VOI OLLA TÄYSIN VARMA, KOHTALO/SATTUMA VOI KOSKA TAHANSA PUUTTUA PELIIN.

Olet aivan oikeassa, mutta katsos kun ap ei siedä sitä valitusta, siksi hän kuvittelee, että se kertoo vääristä elämänvalinnoista tai tyhmyydestä.

Vierailija kirjoitti:

TrolliÄiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.

Joo, jos olisin tiennyt, olisi jäänyt tekemättä.

Tässä ensimmäinen, joka löysi asian ytimen. 

Ei kyse ole siitä, etteikö saisi valittaa, vaan siitä, että oliko väärät kuvitelmat kun hommaan ryhtyi ja tekisikö vielä samoin?

Olet väärässä. Kyse on nimenomaan siitä, saako valittaa.

Ymmärsit nyt väärin. Sillä sinä nimittäin olet väärässä. Kyse oli alkuperäisestä viestistä ja siinä haettiin sitä, tekisikö vielä samoin. Se ei nyt muuksi käännyt.

Minua ihmetyttää valittaminen vanhemmuuteen liittyvistä asioista, jotka tuntuivat tulevan täytenä yllätyksenä, vaikka ne on äärimmäisen hyvin dokumentoitu (lyhyet yöunet, lapsen tarvitsevuus, parisuhteen huononeminen). Vähän kuin opettaja valittaisi siitä, että joutuu puhumaan lasten kanssa.

Mä en tiiä miten on mahdollista mutta mulla meni niin päin että ennen lapsia olin ajatellut että lapsiperhe arki on ihan hirveän raskasta ja kaikki on vaikeeta ja plaaplaaplaa, kun sitä joka paikassa kaikki sanoi ja valitti..noh, nyt mulla on itellä kolme alle 5v poikaa ja ei tää kyllä niin raskasta ole mitä olis kuvitellut.. en sitte tiiä mikä mua vaivaa:D olin ajatellut pahemmaksi

Lapsiperhearki ei ole raskasta mutta jumalauta miten äiti- ja lapsivihamielinen maa Suomi on! Erehdyin kysymään työpaikalla että mikähän kasvi puistosta löytämäni kasvi on ka sain ihan hirveän ryöpytyksen kun sanoin vieväni sen lapselle kasvioon. Että ei kasviota ole äitien tarkoitus kerätäja blääblää. Hyvä ettei kassista kaivettu sitä kauheaa kasvia.

Lastenhoito on rankkaa. On ok valittaa siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajat valittavat, sosiaalityöntekijät valittavat, opettajat valittavat.

Miksi? Ihan itse valittu ammatti.

Tämä on ihan yhtä älytöntä valitusta. Eikö ihmiset ollenkaan ota etukäteen selvää siitä millaista lasten kanssa on / millaiset työolot ja palkkaus on eri aloilla?! Ja ihan oikeasti, kyllä sitä tietoa on tarjolla, turha väittää nykyaikana ettei muka tiennyt!

Ihan oikeasti kuulostat aika tyhmältä ihmiseltä. Se, mitä muut sanovat jonkin ammatin yai nyt vaikkapa lasten hankkimisen vaikutuksista ei kyllä takaa, että SINÄ KOET asian samalla lailla. Ammmatteja tehdään eri työöaikoilla eri oloissa erilaisten työkaverien kanssa, erilaisilla asiakkailla ja jokainen työntekijä on erilainen, erilaisin ominaisuuksin ja elämäntilantein varustettu.

Samoin lapset ovat syntyjään jokainen yksilöitä. Puolisot erilaisia, itse erilaine. Jokaisella erilaiset taloudelliset tilanteet, erilaiset sosiaaliset turvaverkot. Lapset sairastelevat yllättäen, itse sairastuu, puoliso voi vaikka kuolla.

MISTÄÄN INHIMILLISESSÄ ELÄMÄSSÄ EI VOI OLLA TÄYSIN VARMA, KOHTALO/SATTUMA VOI KOSKA TAHANSA PUUTTUA PELIIN.

Olet aivan oikeassa, mutta katsos kun ap ei siedä sitä valitusta, siksi hän kuvittelee, että se kertoo vääristä elämänvalinnoista tai tyhmyydestä.

Jos minä valittaisin omasta elämästäni yhtä paljon kuin vanhemmat omastaan, ajattelisin varmasti tehneeni vääriä elämänvalintoja. Ei hyvässä elämässä voi olla noin paljon valittamista.