Mitä haittaa siitä voisi olla että pienen vauvan äiti lähtee viikon lomalle?

Ei mitään. Isähän jää vauvan kanssa. Tuossa vaiheessa äiti on pesinyt vauvan kanssa ja ollut pelkkä tissi 6 kk ajan, on aika isänkin ottaa vastuuta ja äidin ryhtyä taas kokonaiseksi ihmiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Isähän jää vauvan kanssa. Tuossa vaiheessa äiti on pesinyt vauvan kanssa ja ollut pelkkä tissi 6 kk ajan, on aika isänkin ottaa vastuuta ja äidin ryhtyä taas kokonaiseksi ihmiseksi.

Entä jos vauva 3kk?

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Isähän jää vauvan kanssa. Tuossa vaiheessa äiti on pesinyt vauvan kanssa ja ollut pelkkä tissi 6 kk ajan, on aika isänkin ottaa vastuuta ja äidin ryhtyä taas kokonaiseksi ihmiseksi.

Eli äiti ensin pesinyt vauvan kanssa 24/7 puoli vuotta ja sitten lähtee viikoksi pois? Aikamoista vauvan vähättelyä väittää että tämä olisi vauvalle yhdentekevää. Ja tietty itsekästä myös. On hieman eri lähteä illaksi ulos tms, kuin viikoksi etelään.

Jos itse äitinä kokisin että pystyisin olemaan erossa noin pienestä lapsestani viikon pelkän loman takia, olisin kyllä huolissani. Normaalisti side äidin ja vauvan välillä on niin vahva ja symbioottinen että äidille ajatuskin viikon erossaolosta olisi kauhistuttava ja mahdoton. Jos oikeasti tuntuu että ihan hyvin tuohon pystyisi, ja jopa sitä harkitsee, on se merkki siitä että kiintymyssuhde ei ole kehittynyt normaalisti. Vauvalle tuosta erossa olemisesta on täysin kiistatta haittaa. Vauva ei ymmärrä mihin äiti on kadonnut, eikä sitä tuleeko äiti takaisin vai ei. Vauvan näkökulmasta äiti on vain poissa ja perusturvallisuuden kehityksen kannalta tapahtuu suurta vahinkoa.

Oletko ap itse lapsen äiti vai joku tuttu?

Vierailija kirjoitti:

Jos itse äitinä kokisin että pystyisin olemaan erossa noin pienestä lapsestani viikon pelkän loman takia, olisin kyllä huolissani. Normaalisti side äidin ja vauvan välillä on niin vahva ja symbioottinen että äidille ajatuskin viikon erossaolosta olisi kauhistuttava ja mahdoton. Jos oikeasti tuntuu että ihan hyvin tuohon pystyisi, ja jopa sitä harkitsee, on se merkki siitä että kiintymyssuhde ei ole kehittynyt normaalisti. Vauvalle tuosta erossa olemisesta on täysin kiistatta haittaa. Vauva ei ymmärrä mihin äiti on kadonnut, eikä sitä tuleeko äiti takaisin vai ei. Vauvan näkökulmasta äiti on vain poissa ja perusturvallisuuden kehityksen kannalta tapahtuu suurta vahinkoa.

Juurikin näin.

Kukin tekee ne omat valintansa, mutta kannattaa niitä valintoja tehdessään miettiä asiaa sen perusteella, mitä vauvan kehityksestä tiedetään. Jos äiti, eli todennäköisesti tässä tapauksessa vauvan ensisijainen hoitaja, lähtee pitkäksi aikaa vauvan luota pois, ymmärtääkö vauva, että äiti on kyllä tulossa takaisin, vai miten vauva mahtaa sen kokea? Tai siis eihän tätäkään tietenkään tarvitse ottaa huomioon, aikuisella ihmisellähän on vapaus tehdä, mitä haluaa, kun taas lapsella ei. Lapsi saa sen, mitä vanhemmat hänelle antavat.

Mitä väliä sillä on jos tuttu isä jää lasten kanssa?

Pienen vauvan ainoa ravinto yleensä on rintamaito. Kaikkien lasten vatsat eivät kestä lainkaan korvikkeita. Jos äiti ei imetä vauvaa, maidon tulo lakkaa. Siksi imettävä äiti ei voi vain ottaa ja lähteä.

Eiköhän nykyajan perheessä tuon siteen pitäisi muodostua molempiin vanhempiin. Näin ollen kumpi tahansa voi olla hetken poissa, kunhan toinen pitää vahtia. Vastaavasti jos jompikumpi katoaa pitkäksi aikaa, lapsi tuntee itsensä hylätyksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on jos tuttu isä jää lasten kanssa?

No, en ole kyllä sitäkään mieltä, että isän pitäisi lähteä viikoksi pois vauvan luota, mutta jos äiti on sen vauvan ensisijainen hoitaja (siis viettää vauvan kanssa suuremman osan aikaa), niin kyllä äiti on se ensisijainen kiintymyksen kohde.

Kuten tuossa viestissäni (nro 7) sanoin, asiaa pitää miettiä sen perusteella, mitä tietää vauvan kehityksestä. Kun miettii tätä, voi päätellä, mitä haittaa vauvan hyvinvoinnille on tällaisesta erosta. Kun mietitään oman lapsen, jonka etu on yleensä kaikilla vanhemmilla mielessä, hyvinvointia, ei tarvitse esittää kysymyksiä entä jos isä sitä tai tätä. Toki on olemassa sekin mahdollisuus, että vauvan hyvinvointi siirretään takaa-alalle. Kyllä ihmiset niin tekevät, ei tarvitse esimerkkejä kaukaa hakea.

Olet aika pihalla vauvan hoidosta. Kyseessä ei taida olla oma lapsesi.

Jos äiti on persoonallisuudeltaan häiriintynyt, eikä normaalia kiintymyssuhdetta ole, niin lapsen psyyke on jo muutenkin vaurioitunut. Kukaan tervepäinen ei lähde, koska vauva ei pysty käsittelemään mielessään eroa.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän nykyajan perheessä tuon siteen pitäisi muodostua molempiin vanhempiin. Näin ollen kumpi tahansa voi olla hetken poissa, kunhan toinen pitää vahtia. Vastaavasti jos jompikumpi katoaa pitkäksi aikaa, lapsi tuntee itsensä hylätyksi.

Ei nykyaika tuosta noin vaan muuta mitään luonnon lainalaisuuksia. Ja viikko ei ole mikään hetki.

Kohtuullisen idiootti kysymys. Ei voi lähteä, jos on normaalijärkinen ja haluaa vielä jatkossa imettää vauvaansa.

Minä en koskaan imettänyt, mutta lähdin kyllä viikoksi pois lapsen ollessa kaksikuinen. Lähdin vakavaan leikkaukseen ja olin sairaalassa pitkälti tajuttomana. Minua lohduteltiin että eihän se ole sama asia, kun ei ollut oma valinta..mutta mistäs se lapsi tietää olinko leikkauksessa vai huvilomalla?

Lapsi on nyt normaali aikuinen, ilman näkyviä traumoja psyykessä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan imettänyt, mutta lähdin kyllä viikoksi pois lapsen ollessa kaksikuinen. Lähdin vakavaan leikkaukseen ja olin sairaalassa pitkälti tajuttomana. Minua lohduteltiin että eihän se ole sama asia, kun ei ollut oma valinta..mutta mistäs se lapsi tietää olinko leikkauksessa vai huvilomalla?

Lapsi on nyt normaali aikuinen, ilman näkyviä traumoja psyykessä.

Lapset ovat sopeutuvaisia. Joskus saattaa tulla tilanteita, jolloin lapsi joutuu pakosta olemaan erossa vanhemmastaan. Se ei ole lapselle hyväksi, mutta tietenkään se ei automaattisesti aiheuta psyyken häiriötä. Lapsi sopeutuu tilanteeseen. Se ei silti tarkoita sitä, että se olisi lapsen edun tai hyvinvoinnin mukaista.

Jatkan...

Joku voisi sanoa, että lapsi eli 2 viikkoa pelkkää karkkia syöden, ja terve lapsi on. Se ei tarkoita sitä, että jatkuva karkin syönti olisi lapselle terveellistä tai toivottavaa. Ymmärrätkö?

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän nykyajan perheessä tuon siteen pitäisi muodostua molempiin vanhempiin. Näin ollen kumpi tahansa voi olla hetken poissa, kunhan toinen pitää vahtia. Vastaavasti jos jompikumpi katoaa pitkäksi aikaa, lapsi tuntee itsensä hylätyksi.

Jos äiti on ollut kotona ja isä töissä ne ekat 3-6kk, kuten Suomessa lähes aina, niin sillä vauvalla ei ole samanlaista sidettä isään kuin äitiin ja vauva kaipaa nimenomaan äitiä lähelleen. Vähitellen 9-12kk iässä ja sen jälkeen isä ja äiti alkaa muodostua yhtä läheisiksi, olosuhteista riippuen. Vauvalle tuntikin on pitkä aika, on aivan eri asia olla äidin hoivissa lähes 24/7 ja isän kanssa pari tuntia päivässä.

No eipä tuota kukaan voi suositella. Parempi harjoitella vauvan ja ensisijaisen hoitajan välistä eroa pienemmissä erissä, pikkuhiljaa aikoja pidentäen. Itse ehkä odottaisin pelkästään ensimmäisen yksittäisen yön viettämistä erillään ainakin tuohon puolen vuoden ikään, olosuhteista riippuen ehkä pitempäänkin.