Olen varmaan sitten luulotautinen mutta kyllä jäi vähän vaivaamaan..
Olen käynyt oireitteni takia 5-6 kertaa julkisen puolen lääkärillä ja nyt sitten viimeisimmällä kerralla sanottiin, että johtuisikohan vaivani henkisestä puolesta. (Sanoi kyllä hienotunteisesti, että ei sillä ja hyvähän se on, että suoraan puhutaan) No onhan se käynyt itselläkin mielessä, mutta jäi silti kaihertamaan mieltä että josko kyseessä olisi kuitenkin eräs syöpä.
Kaikki oireeni täsmää siihen ja yksi oire on vähän sellainen, että sitä ei voi oikein henkisen puolen syyksi laittaa. No näitä en tietenkään muistanut sanoa vastaanotolla koska jännitän aina niin paljon niitä. Minulla oli oireet ylhäällä paperilla, mutta olin sitten siihenkin unohtanut tarkentaa. En kyllä sitten tiedä olisiko nekään tiedot mitään auttaneet, mutta kuitenkin...
Nyt pelottaa että JOS olisikin syöpä ja se huomattaisiin vasta sitten kun on liian myöhäistä.
Rehellisesti, minulla on ollut taipumusta luulotautisuuteen, mutta en ole aiemmin kyllä rampannut lääkärissä sen takia. Tämä vaiva on kuitenkin vaivannut minua jo muutaman vuoden ja ei ole helpottanut, vaikka yleensä jos olen ollut luulosairas niin oireet on hävinneet ja olen unohtanut koko asian.
Tosiaan useampi lääkäri ja läheisetkin ovat sitä mieltä että josko olisi psykosomaattinen vaiva, ja itsekin haluaisin että se olisi, mutta sitten pelottaa että jos kyseessä onkin vakavampaa ja kukaan ei ota tosissaan.
Olen tosiaan jostain syystä sellainen, että sanon mitä tahansa mistä tahansa asiasta niin kukaan ei tunnu ottavan tosissaan ja myöskin minua on jotenkin helppo johdatella ja jyrätä ja minun on vaikea pitää puoliani. Tässä asiassa olen nyt yrittänyt, mutta enhän voi mitään tässä enää tehdä kun useampi lääkäri on sitä mieltä että henkisestä puolesta johtuu. Yksityisellä voisin käydä mutta ei ole oikeen varaa. (Ehkä, en tiedä paljon maksaa.)
Anteeksi tämä sekava sepustus, teki mieli avautua jonnekin ja tässä varmaan olisi auttanut jos olisin kertonut oireet ja mitä syöpää pelkään mutta en halua kertoa tänne, ymmärrätte varmaan.
(Lisäys. Minua ei siis ole lähetetty lisätutkimuksiin toiveestani huolimatta, vaan tutkittu pikaisesti vastaanotolla.)
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Mikä lisätutkimus antaisi sulle mielenrauhan? Olen itsekin vähän luulotautinen ja tiedän miten kamala tunne on pelätä. Mitä oireita sulla siis on? Olisiko mahdollista pyytää sitä tutkimusta oman mielenrauhan takia? En siis tiedä kuinka pimeä olet :D mutta mulla lääkäri laittoi lopulta varmuudeksi lähetteen ultraan ja se poisti pelon. Nyt kun oireita tulee, niin tiedän ettei tarvitse huolestua.
kerron sen verran että tähystykseen olisin siis halunnut, mutta lisätutkimuksiin ei ole kuulemma tarvetta heidän mielestään. Enkä ole mikään pimeä tyyppi. Ap
Hei! Minä pelkään paljon sairauksia ja kuolemaa. Monesti pienen oireen takia alan pelkäämään pahinta mahdollista diagnoosia. Pahin on jos menee googlettamaan oireita, kun aina ensimäisenä tulee joku syöpä yms. Olen nyt ymmärtänyt, ettei kannata netistä mennä lukemaan mitään, ennen kuin on oikeasti saanut lääkäriltä varmistuksen. Välillä tulee jotain outoja oireita, mutta ne häviävät parissa viikossa, kun luultavasti unohdan ne sitten. En osaa sinua nyt auttaa asiassa, mutta yritä olla miettimättä oireita. Minulla usein alkoi "oireita" tuntua, kun aloin kuullostelemaan kehoa liian tarkkaan. Jos haluat tutkimukseen, niin selvitä paljon maksaa yksityisellä.
Mene yksityiselle ja maksa itse. Monet maksaa turhemmistakin asioista enemmän (esim. Kirkollisvero), jotta saavat mielenrauhan.
Mene yksityiselle, ota mukaasi oireet lapulla ja joku henkilö tueksi, sellainen joka osaa tarvittaessa pitää puoliasi. Anna lappu lääkärille, hän kysyy tarkentavat kysymykset. Jos hän katsoo tähystyksen aiheelliseksi, hän ohjannee sinut kuitenkin julkiselle puolelle.
Mikä se oire on mitä unohdit sanoa? Mikä saa sinut eniten epäilemään syöpää?
Pelkääminen on kamalaa ja henkisesti raskasta. Minä teen sitä välillä myös. Eniten silloin kun on paljon asioita ja stressaavaa muutenkin. Ajattelen, että se voi olla sitä, että mieli koittaa siirtää ajatuksia muista jutuista, oikeista murheista ja suruista oireisiin ja sairauden pelkäämiseen, sitten ne muut ongelmat pienenee. Helpointa olisi toki käsitellä ne isot murheet pois, niin voisi elää. Mutta miten? En tiedä.
Tietysti voi olla, että on oikeastikin sairas. Jokainen meistä kuolee joskus johonkin. Mutta jos koko ajan elää pelossa, niin ihminen on elimistössään melkoisen alttiina sairastumaan oikeastikin. Mikä määrä tutkimuksia saisi sinulle mielenrauhan? Jos se on se tähystys, niin voisitko säästää rahaa ja käydä teettämässä sen yksityisellä? Päätä, että sitten se on selvä ja tyydyt siihen vastaukseen.
Kerro meille mikä saa sinut epäilemään syöpää? Voimme yhdessä pohtia asiaa. Ei se sinun henkilöllisyyttä paljasta.
Vierailija kirjoitti:
Kerro meille mikä saa sinut epäilemään syöpää? Voimme yhdessä pohtia asiaa. Ei se sinun henkilöllisyyttä paljasta.
Suolistosyöpää epäilen. Kaikki oireet täsmää siihen, päällimmäisinä vaikea ulostamisvaikeus (ei ummetus) ja satunnainen pahoinvointi ja oksentelu. Ap
Ja nuo oireet olivat jo ennen kuin tiesin mitä oireita suolistosyövässä on. Ap
Mielenrauhasi kannalta, miksi et kävisi yksityisellä? Kysele kolonoskopian hintoja etukäteen niin tiedät hintaluokan. Halvempi "ensiapu" on käydä yksityisellä ulosteen veritestissä, usein suolistosyovät vuotavat verta jonka voi havaita ulosteesta laboratoriossa. Mikäli tämä olisi positiivinen, saanet helpommin lähetteen julkisellakin. Kyllä omasta mielenrauhasta kannattaa maksaa jos suinkin mahdollista.
Kyllä mä luottasin lääkäreihin, mutta ellet muuten saa mielenrauhaa nii käy yksityisellä tutkimuksissa sulkemassa syövän vaihtoehto pois. Jos suolistosyöpä olisi siinä vaiheessa että tukkisi suoliston ja siitä johtuisi nuo sun oireet nii uskoisin että niiden lisäksi olisi muita vakavia oireita jo mitkä olisi johtaneet lisätutkimuksiin tai sairaalahoitoon, niin todennäköisesti johtuu sitten jostain muusta.
Muutamassa vuodessa se syöpä olisi jo kasvanut sellaisiin mittoihin, että se ei takuuvarmasti jäisi huomaamatta julkisenkaan puolen lääkäreiltä. Voit tietysti hakeutua kalliisiin yksityisiin tutkimuksiin, mutta saman koulutuksen saaneet lääkärit sua sielläkin tutkii, ja saa samat tulokset kokeista. Hyväksy nyt vaan se tosiasia, että sulla ei ole syöpää.
Suolisto reagoi stressiin erittäin herkästi, ja useimmat suolistovaivat ovat hermostollisia.
Jos et ole laihtunut ja veriarvosi ovat kunnossa, ja vaiva on ollut sinulla vuosia, niin syövästä ei ole kyse.
Vierailija kirjoitti:
Muutamassa vuodessa se syöpä olisi jo kasvanut sellaisiin mittoihin, että se ei takuuvarmasti jäisi huomaamatta julkisenkaan puolen lääkäreiltä. Voit tietysti hakeutua kalliisiin yksityisiin tutkimuksiin, mutta saman koulutuksen saaneet lääkärit sua sielläkin tutkii, ja saa samat tulokset kokeista. Hyväksy nyt vaan se tosiasia, että sulla ei ole syöpää.
Hyvä kun kerrotte tarkemmin, en ole siis itse suoraan sanonut lääkäreille että epäilen syöpää, ehkä hekin olisivat sitten selittäneet tarkemmin että miksi se ei voi olla syöpää, jos olisin kertonut epäilystäni. Hyvä tietää, helpotti kyllä. Kun itse olin ajatellut että se etenee hitaasti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Suolisto reagoi stressiin erittäin herkästi, ja useimmat suolistovaivat ovat hermostollisia.
Jos et ole laihtunut ja veriarvosi ovat kunnossa, ja vaiva on ollut sinulla vuosia, niin syövästä ei ole kyse.
No itseasiassa laihduin jokin aika sitten 10 kiloa kuin itsestään, mutta en ole laihtunut enää. Kai sitä sitten laihtuisi koko ajan enemmän ja enemmän. Kyllä nyt pääsin mielenrauhaan, kiitos teille. Ap
Vierailija kirjoitti:
Muutamassa vuodessa se syöpä olisi jo kasvanut sellaisiin mittoihin, että se ei takuuvarmasti jäisi huomaamatta julkisenkaan puolen lääkäreiltä. Voit tietysti hakeutua kalliisiin yksityisiin tutkimuksiin, mutta saman koulutuksen saaneet lääkärit sua sielläkin tutkii, ja saa samat tulokset kokeista. Hyväksy nyt vaan se tosiasia, että sulla ei ole syöpää.
Tätä nyt ei voi ilman tutkimuksia täysin poissulkea. Jopa täysin oireettomalla ihmisellä voi olla syopä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro meille mikä saa sinut epäilemään syöpää? Voimme yhdessä pohtia asiaa. Ei se sinun henkilöllisyyttä paljasta.
Suolistosyöpää epäilen. Kaikki oireet täsmää siihen, päällimmäisinä vaikea ulostamisvaikeus (ei ummetus) ja satunnainen pahoinvointi ja oksentelu. Ap
No kyllä tämä pitäisi minusta tutkia. Käy yksityisellä, jos he laittasivat lähetteen kunnalliseen sairaalaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suolisto reagoi stressiin erittäin herkästi, ja useimmat suolistovaivat ovat hermostollisia.
Jos et ole laihtunut ja veriarvosi ovat kunnossa, ja vaiva on ollut sinulla vuosia, niin syövästä ei ole kyse.
No itseasiassa laihduin jokin aika sitten 10 kiloa kuin itsestään, mutta en ole laihtunut enää. Kai sitä sitten laihtuisi koko ajan enemmän ja enemmän. Kyllä nyt pääsin mielenrauhaan, kiitos teille. Ap
Minullekkin tuli mieleen, että jos olisi syöpä, niin varmaan olisi jo vuosien aikana ilmennyt muutakin ja olisit mennyt paljon huonompaan kuntoon. Stressi monesti vaikuttaa vatsaan. Itsellä stressin aikana ruokahalu katoaa ja sen myötä painokin hieman tippuu.
Käyn ehkä vähän myöhemmin yksityisellä, tällä hetkellä en jaksa koska olen niin täynnä tuota lääkärissä ramppaamista. Tietenkin jos oireet yhtäkkiä pahenee menen lääkäriin nopeammin. Ap
Minusta kuulostaa siltä, että suurin ongelmasi ei ole se, että lääkärit eivät olisi ottaneet sinua tosissaan, vaan ehkä ennemminkin se että et ole saanut ilmaistua heille huoliasi sillä tavalla kuin ajattelet niitä mielessäsi (jännität kovasti, et saa sanottua, asioita unohtuu kertoa).
Itse olen psykologi terveyskeskuksessa eli teen vähän lääkäriin verrattavaa vastaanottotyötä. Asiakkaat tulevat vastaanotolleni kertomaan pulmistaan. Joskus on asiakkaita, joista huomaa että he jännittävät hyvin paljon ja sen takia eivät oikein saa kerrottua asioistaan kunnolla. Joillain tulee ihan "jäätyminen" tai pää menee ihan tyhjäksi. Tällöin yritän itse kysellä mahdollisimman paljon, mutta monesti se voi olla aika hakuammuntaa jos asiakas on hyvin vaisu.
Tällaisten asiakkaiden jälkeen minulle jää joskus tunne, että en oikein saanut kiinni siitä, mikä heidän pulmansa/ongelmansa todella on. Mietin myös, jäikö heille sellainen olo, etten ymmärtänyt heitä. Yritän kyllä aina parhaani mukaan, mutta kukaan meistä (edes psykologi, heh) ei osaa valitettavasti lukea ajatuksia.
Tällaisissa tapauksissa olisi mahtavaa, jos asiakkaalla olisi mukana vaikka paperille kirjoitettuna ajatuksiaan. Jos on vaikea spontaanisti puhua vastaanotolla, niin hän voisi lukea siitä paperista tai vaikka antaa sen minulle luettavaksi.
Jos on kova jännittäjä, niin minusta on hyvä keino ihan sanoa aluksi lääkärille/psykologille/hoitajalle, että "Minua jännittää niin kovasti että pelkään unohtavani asioita. Siksi kirjoitin tärkeimmät jutut tähän paperille". Me ymmärrämme kyllä! Pääasia myös meille on se, että huolesi saataisiin parhaalla mahdollisella tavalla selvitettyä. On harmillista jos vastaanottoaika "menee hukkaan" sen takia että jännitys estää tärkeiden asioiden esille tuomisen. Silloin tuo paperi on hyvä keino :)
Mikä lisätutkimus antaisi sulle mielenrauhan? Olen itsekin vähän luulotautinen ja tiedän miten kamala tunne on pelätä. Mitä oireita sulla siis on? Olisiko mahdollista pyytää sitä tutkimusta oman mielenrauhan takia? En siis tiedä kuinka pimeä olet :D mutta mulla lääkäri laittoi lopulta varmuudeksi lähetteen ultraan ja se poisti pelon. Nyt kun oireita tulee, niin tiedän ettei tarvitse huolestua.