Lue keskustelun säännöt.
Tuo adhd-lapsi tappaa minut. Tuhoaa henkisen ja fyysisen terveyteni . Terapia on ja lääkkeet, mikään ei auta
02.07.2019 |
Jatkuvaa rääkymistä, jankkaamista ja riehumista. Mitään ei voi tehdä nätisti. Perseilee aamusta iltaan kunnes karjun kurkku suorana tai itken silmiä päästäni. Mies hokee aina "muista olevasi aikuinen " mikä tekee olostani entistä paskemman. Itken aamusta iltaan, ruoka ei maistu , heräilen öisin musiikkiin joka loppuu heti kun avaan silmät. Masennuslääkkeistä ei ole mitään hyötyä, olen vain lihonut. Yhä useammin mietin että menisin makaamaan junaradalle ja sulkisin silmät, sen jälkeen ei olisi huolta mistään. Vain hiljaisuutta ja pimeyttä, mikä olisi ihanaa. Mies saisi kasvattaa lapsen kun kerran osaa sen paremmin.
Kaikista pahinta on, että tein mitä ei ikinä saisi tehdä . Huusin lapselleni tämän tuhonneen elämäni ja olevan ärsyttävä kakara. Niitä sanoja en saa takaisin. Pelkään että meitä on kohta tässä kaksi rikkonaista: minä ja tyttö ;(
Kommentit (302)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nytkin kirkuu yläkerrassa koska ei saanut sukkia jalkaan eikä hyvksynyt apua. Varmaan kohta taas ryömii sängyn alle ja nukahtaa sinne aikansa huudettuaan..
Ensimmäiset merkit näkyivät taaperoina jolloin sai hirvittäviä raivareita eikä huomion kääntäminen muualle (katsoppa tätä kirjaa) auttanut, käyttäytyi myös itsensä loukattuaan erikoisesti ja konttasi pöydän alle tms sen sijaan että olisi tullut syliin hakemaan lohtua. Aloitti perhepäivähoitajalla 3-vuotiaana ja tämä viisikymppinen, kymmeniä lapsia hoitanut nainen sanoi ettei ole koskaan nähnyt vastaavaa. Kun aloitti eskarin siellä huomattiin ettei keskity, eikä oikein ymmärrä tehtäviä. Suostumuksellamme pyörät pistettiin pyörimään ja oli käyttäytymisterapiassa minkä jälkeen seurasi useita tutkimuksia eri ´paikoissa. Puhuttiin kehitysvammaisuudesta ja tarkkaavaisuushäiriöstä, lopulta diagnoosi oli adhd.
Ei nuku VIELÄKÄÄN omassa sängyssä emmekä enää jaksa yrittää, lapsi on 9v, monta vuotta meidän pitää kiskoa takaisin sänkyynsä ja suunnilleen pitää paikallaan ettei nouse sieltä? Rutiini on aina ollut iltasatu, hali ja pusu, yövalo päälle ja hyvää yötä mutta kun rutiinista ei ole mitään apua ! Sama monta kirjaa luin tai monta laulua lauloin, hyppäsi sänkystään ja kipitti meidän sänkyymme. Siirsimme sängyn huoneeseemme ja nukkui siinä noin viikon, sitten alkoi taas kavuta väliimme. Kokeilimme tarrapalkintoa, ei toiminut. Koko keho on jumissa kun yön kyhjöttää sängyn reunalla ja saa kaupan päälle potkuja selkään!
Mie en jaksa...
Ap
Mikset mene itse lapsen sänkyyn tai sohvalle? Menet sellaiseen paikkaan missä kersa ei mahdu viereen.
Mut noin muuten: laittasin varmaan muksun sijoitukseen, koska itselläni on villi poika 10v. ei edes mikään adhd mutta todella sietämätön, ja koko ajan sattuu ja tapahtuu aina sairaalareissuista poliisireissuihin.
Laitan itsekin kersani sijoitukseen, jos meno pahenee vielä murrosiän tullessa.
Ba dum tssh... Ja toinen Vuoden Äiti -palkinto menee sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suora kysymys: miksi teette lapsia jos heti annatte ne sijoitukseen yhteiskunnan kontolle?
Ei ennenkään heti kun lapsi kiukutteli häntä sijoitukseen annettu. Joku on nyt vikana tässä hommassa kun pennut ovat häiriytyneitä ja vanhemmat heti omaa aikaa kaipaamassa ja lapsi toisten kontolle.
Todella törkeää haukkua täällä ihmistä jos itse ei ole tuota elämää joutunut elämään ja adhd ei johdu mistään kasvatuksesta vaan kuuluu autisminkirjoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö saa tukiperhettä, jos lapsi on noin raskas? Yksi vaihtis on toki muuttaa etä-äidiksi. Ei vaikuta, että parisuhde olisi kovin hyvä, kun mies ei yhtään osoita myötätuntoa. Paljonko hän sit osallistuu lapsen hoitoon?
Mies käy töissä, työpäivän jälkeen on väsynyt ja haluisi levätä eikä tulla kotiin jossa lapsi kirkuu olkkarissa ja vaimo itkee kylppärissä, Vapaa-päivinään mies toki mies auttaa minkä pystyy.
Ap
Lepäileekö työssäkäyvät äiditkin illat? Vastaan itse: eivät.
Vierailija kirjoitti:
Todella törkeää haukkua täällä ihmistä jos itse ei ole tuota elämää joutunut elämään ja adhd ei johdu mistään kasvatuksesta vaan kuuluu autisminkirjoon.
Adhd ei todellakaan kuulu autisminkirjoon 😂 tn. Nepsyaikuinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oiskohan se lapsella osastojakson paikka. Ikään, kuin unikouluna, että oppii nukkumaan ilman teitä. Saisit säkin vähän levätä.
Itsellä on adhd (autisminkirjolla) ja myös ADHD tytär. Onhan se ihan helvetin turhauttavaa, kun samaan aikaan tietää, että miten joku asia pitäis mennä ja eikä vaan onnistu ja muutenkin on, kuin ferrari ilman jarruja eli kiihtyy 0-100km/h neljä sekkaa, mutta pysähtyminen onkin sit onkin sit ihan eri juttu.
Lähipiirille varmaan ollut erittäin raskasta mun lapsuudessa. Onneksi näin aikuisena oon oppinut kompensoimaan puuttuvaa keskittymiskykyä. Eikä musta enää kuulemma edes huomaa, että tommonen ominaisuus löytyy.
ADHD.han on periytyvä, oletko varma, että itselläsi ei oo sitä? Se nimittäin voisi olla syy siihen, että koet tuon tilanteen niin voimakkaasti. Lapsen oireiluun, kun ei omat opitut selviytymiskeinot toimi. Naisilla muutenkin jää dg saamatta, kun se hyperactivemuoto puuttuu monelta.
Hae apua. Se ei ole häpeä. Kukaan ei jaksa ylinuormitettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuo ADHD syntyy?
ADHD on voimakkaasti periytyvä neurologinenhäiriö, jossa aivojen välittäjäaineen dopamiinin määrä on liian vähäinen tai takaisinotto liian nopeaa.
Välittäjäaineen tehtävä on välittää aivoissa liikkuvat sähköimpulssi resptorilta toiselle ja, kun sitä välittäjäainetta ei ole tarpeeksi tai se "häviää" liian nopeasti, niin se impulssi ei pääse oikeaan paikkaan.
Kun ei aivoissa taas käskyt kulje oikeisiin osiin aivoja, niin turhaudutaan ja keskittymiskyky menee. Hyperactivet alkavat häiriköimään ja ADD-muotoiset menee virransäästötilaan. Usein ADD.t jääkin diagnosoimatta, kun eivät häiriköi siellä päiväkodissa/luokassa vaan vaipuvat haaveisiinsa.
Jos ADHD kokee jonkun asian kiinnostavaksi, niin aivot erittää dopamiinia, niin että tapahtuu hyperkeskittymistä ja sen toiminnon/asian lopettaminen on miltei mahdotonta.
Usein adhd.seen liittyy myös monia muita neurologisia tai mielenterveydellisiä sairauksia/häiriöitä/oireita. Itsellä esim. Autisminkirjo. Masennus on myös hyvin tavallinen, kun on tarpeeksi älykäs tietääkseen, että kuinka pitäisi toimia, mutta se toimintakäskyimpulssi ei vaan mee sinne toteutusta käsittevään aivojen osaan. Tulee masennus siitä jatkuvasta tunteesta, että on tyhmä, lahjaton saamaton paska, vaikka usein adhd on normaalia älykkäämpi. ADHD.lla, kun ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suora kysymys: miksi teette lapsia jos heti annatte ne sijoitukseen yhteiskunnan kontolle?
Ei ennenkään heti kun lapsi kiukutteli häntä sijoitukseen annettu. Joku on nyt vikana tässä hommassa kun pennut ovat häiriytyneitä ja vanhemmat heti omaa aikaa kaipaamassa ja lapsi toisten kontolle.
No eipä sinuakaan ole umpimielinen kasvatus auttanut kun olet täysin sivistymätön, typerä ja heikkolahjainen kommenteissasi. Empatiakykyä ei tippaakaan joka jo itsessään kertoo että olet syvästi tunnevammainen ihminen.
Ei ole kysymys empatiasta vaan rahoituksesta. Me veronmaksajat joutuvat teidän ”hei, annan sen sijoitukseen kun en jaksa sitä enää teininä” impulssilapsihankintoja maksamaan.
Miksi teette niitä jos ette omia lapsianne jaksa? Jättäisitte tekemättä jos heti sijoitukseen ollaan omia lapsia laittamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hansuliini kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuo ADHD syntyy?
ADHD on voimakkaasti periytyvä neurologinenhäiriö, jossa aivojen välittäjäaineen dopamiinin määrä on liian vähäinen tai takaisinotto liian nopeaa.
Välittäjäaineen tehtävä on välittää aivoissa liikkuvat sähköimpulssi resptorilta toiselle ja, kun sitä välittäjäainetta ei ole tarpeeksi tai se "häviää" liian nopeasti, niin se impulssi ei pääse oikeaan paikkaan.
Kun ei aivoissa taas käskyt kulje oikeisiin osiin aivoja, niin turhaudutaan ja keskittymiskyky menee. Hyperactivet alkavat häiriköimään ja ADD-muotoiset menee virransäästötilaan. Usein ADD.t jääkin diagnosoimatta, kun eivät häiriköi siellä päiväkodissa/luokassa vaan vaipuvat haaveisiinsa.
Jos ADHD kokee jonkun asian kiinnostavaksi, niin aivot erittää dopamiinia, niin että tapahtuu hyperkeskittymistä ja sen toiminnon/asian lopettaminen on miltei mahdotonta.
Usein adhd.seen liittyy myös monia muita neurologisia tai mielenterveydellisiä sairauksia/häiriöitä/oireita. Itsellä esim. Autisminkirjo. Masennus on myös hyvin tavallinen, kun on tarpeeksi älykäs tietääkseen, että kuinka pitäisi toimia, mutta se toimintakäskyimpulssi ei vaan mee sinne toteutusta käsittevään aivojen osaan. Tulee masennus siitä jatkuvasta tunteesta, että on tyhmä, lahjaton saamaton paska, vaikka usein adhd on normaalia älykkäämpi. ADHD.lla, kun ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.
Voimakkaasti periytyvä .....niinpä. Kuten kaikki mielenterveysongelmat. Masennus ja muut, ja sitten tehdään lapsi, jonka voi antaa sijoitukseen kun ei enää huvita ja masentaakin taas...
Osaako lapsi itse sanoa mistä raivarit johtuu? Osaako siis sanoittaa tunteitaan? Hän alkaa kuitenkin olla jo sen ikäinen, että varmaan tietää mikä milloinkin harmittaa.
Adhd:t nukkuvat lähes koko elämänsä levottomasti, koska epäluuloisuus, pelot ja herkkyys kuuluu oireistoon. Toimintaterapeutin ohjeet rauhoittivat meillä jonkin verran öitä. Kaikki medialaitteet kiinni viimeistään klo 18, ylimääräiset valot pois koko talosta, iltapala aina samaan kellonaikaan, samoin muut iltarutiinit ja sänkyyn aina samaan kellonaikaan. Iltasatuna esim. rauhallinen äänikirja, jonka voi jättää päälle vaikka koko yöksi. Yövaloksi joku himmeä valo, mutta huomatkaa että sinisävyistä valot häiritsevät unta. Vanhemmat vuorottelevat yöt lapsen vieressä eikä kaikkien tarvitse nukkua samassa sängyssä. Ei se lapsi enää teininä vanhempien sängyssä nuku.
Kun vanhempi saa nukkua yöllä, jaksaa paljon paremmin lastakin. Adhd lapsi kyllä vaistoaa, että hän on rasittava eikä häntä ikään kuin hyväksytä tai hyväksyykö edes itse itseään. Hän kokee synnynnäistä kriittisyyttä itseään kohtaan joten on hyvin herkkä myös epäonnistumisilleen.
Älä edes yritä olla ns. Tavallisen lapsen äiti, vaan hyväksy että lapsesi on erityislapsi ja sinä olet erityisäiti. Meihin adhd-perheisiin ei päde samat metodit kuin ns.tavallisissa perheissä. Anna itsellesi armoa. Etsi vertaistukea. Jospa tyttökin saisi kavereita muista adhd-lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuku sinä lapsen huoneessa viikonloppuisin, niin saat nukkua edes pari yötä rauhassa. Ei hän varmaan enää 15-vuotiaana halua vieressänne nukkua. Isälle tiukempi vastuu kurinpidosta. Enemmän ulkoilu- ja urheiluaktiviteetteja, jotka väsyttävät illalla nukkumaan. Koiran hankinta?
Vierailija kirjoitti:
Ikävä homma. Toisaalta ei ihmetytä että lapsia ei haluta tehdä kun näitä lukee.
Ennen lapset tottelivat, ei ollut diagnooseja joiden taakse piilouduttiin.
Aikaa kultaa muistot, tai sitten et vain tiedä. Toisaalta, vielä 80-luvulle asti vaikeimmat tapaukset vapautettiin oppivelvollisuudesta. Mutta esim. isäni luokalla yksi poika on mätkäissyt jotain tyttöä halolla päähän, niin että tyttö on vammautunut loppuikäkseen, 40-luvulla. Minun koulussani yksi poika puri yhtä tyttöä 70-luvulla, sen jälkeen se poika lopultakin pääsi apukouluun. Omalla luokallani yksi tyttö paiskoi ovia mennen tullen ja aina huusi kovalla äänellä. Joka ei ennen ole nähnyt tottelemattomia lapsia on kasvanut tynnyrissä. Jos taas vanhemmat sanovat, että lapset ennen tottelivat, he vain muistavat väärin. Autistiset muuten ennen laitettiin lähes suoraan mielisairaalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä dopamiini/välittäjäaine tutkimustulokset on osoitettu osittain vääräksi tulkinnaksi aivojen häiriöistä. Täysin varmoja ei voida olla dopamiinin osallisuudesta mielensairauksiin tämän hetkisten tutkimusten perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Tämä dopamiini/välittäjäaine tutkimustulokset on osoitettu osittain vääräksi tulkinnaksi aivojen häiriöistä. Täysin varmoja ei voida olla dopamiinin osallisuudesta mielensairauksiin tämän hetkisten tutkimusten perusteella.
Niinpä. Täyttä mutua koko adhd:sta jauhaminen. Naurattaa kun mammat suu vaahdossa selittää "tiedettä" ja ovat niin kovin ymmärtävinään tämän huonosti ymmärretyn ilmiön taustoja... Tirsk!
ihan ku lapselle ei ois syötetty ku sokeria, saakohan varmasti oikeaa ruokaa?
Sanoisin, että nyt olisi aika ottaa yhteys lastensuojeluun jo itsesikin takia. Ei kannata pelätä, koska varmaan tiedät, ettei asiat voi mennä ainakaan pahemmiksi siitä. Tarvitset lepoa. Sitä paitsi sosiaalipuolellakin voi kestää ennen kuin mitään konkreettista tapahtuu, joten kannattaa toimia nyt, kun vielä olet tolkuissasi.
Mulla ei ole Adhd- lasta, mutta läheltä olen seurannut perhettä, jossa on ja ei käy kateeksi. Itselläni on sen sijaan lievästi autistinen poika ja tytär, jolla on aika pahoja käytöshäiriöitä ja ongelmia. Pahin on onneksi takana, mutta muistan sen epätoivon tunteen, kun mikään, siis mikään ei saanut lasta rauhoittumaan. Välillä itkin vessassa, kun kaikki tuntui niin toivottomalta.
Tsemppiä ja hae apua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä dopamiini/välittäjäaine tutkimustulokset on osoitettu osittain vääräksi tulkinnaksi aivojen häiriöistä. Täysin varmoja ei voida olla dopamiinin osallisuudesta mielensairauksiin tämän hetkisten tutkimusten perusteella.
Niinpä. Täyttä mutua koko adhd:sta jauhaminen. Naurattaa kun mammat suu vaahdossa selittää "tiedettä" ja ovat niin kovin ymmärtävinään tämän huonosti ymmärretyn ilmiön taustoja... Tirsk!
Hei, selitä sinä paremmin, kun kerran osaat!
Vierailija kirjoitti:
Kokeile rautalisää.
http://www.medipudas.fi/raudanpuute-ja-adhd-kiistamaton-yhteys/
😳
Mikset mene itse lapsen sänkyyn tai sohvalle? Menet sellaiseen paikkaan missä kersa ei mahdu viereen.
Mut noin muuten: laittasin varmaan muksun sijoitukseen, koska itselläni on villi poika 10v. ei edes mikään adhd mutta todella sietämätön, ja koko ajan sattuu ja tapahtuu aina sairaalareissuista poliisireissuihin.
Laitan itsekin kersani sijoitukseen, jos meno pahenee vielä murrosiän tullessa.