Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sukuongelma, kun mummo on alkoholisti :(

26.05.2006 |

En voi juurta jaksaen kertoa tätä tarinaa, mutta lyhennetysti. Omalle äidilleni (n. 60 v.) alkoholi on muotoutunut ongelmaksi. Hän saattaa päivisin olla selvinpäin, vaikkakin kotona päivät, mutta illalla hän saattaa juoda jopa pullonkin viinaa. Yleensä kylläkin vain muutaman siiderin. Ja sitten kilahtaa; hän muuttuu täysin eri ihmiseksi. Hän syyttää isääni kaikesta, vaikka isäni on tuonut leivän kotiin ja rouva on saanut olla kotiäitinä nämä vuosikymmenet. Hän vittuilee ja kovaa! Kuinka hän on hyvä ihminen ja muut ihan täysin pohjasakkaa. Hän haukkuu sukulaisista naapurin rouvaan saakka kaikki. Tämän takia hänellä ei oikein ole enää ketään ystävääkään.



Minä, jolla siis jo omaa perhettä, olen lopen kyllästynyt tähän tilanteeseen. Asumme samalla paikkakunnalla, joten olemme tekemisissä lähes päivittäin. Nyt taas äidistäni ei ole kuulunut maanantain jälkeen mitään, mutta syykin selvisi. Isäni poikkesi äsken ja kertoi että juotu on ja rankasti :(



Isäni toivoi että minä puhuisin äitini kanssa. Veljeni joka asuu toisella paikkakunnalla on yrittänyt puhua äidille alkoholin käytöstä, mutta äitini haukkui hänet kun hänellä kuulema ei ole mitään ongelmaa. Nyt siis välit veljeni ja äitini välillä ovat tulehtuneet.



Käykö minulle samalla tavalla jos otan asian puheeksi? Onnistuisinko olemaan niin vahva että osaisin puhua tästä asiasta äidilleni?

Jos jollain on kokemusta samantapaisesta, mielelläni kuulisin kokemuksianne.

-väsynyt braeburn-

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
04.06.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta mietin, että jos yrität jutella äitisi kanssa, niin pitäisi tehdä selväksi se, että hänen juomisensa häiritsee muita, eli se on ongelma. Että ei alkaisi väitellä hänen kanssaan siitä, onko hänellä alkoholiongelma vai ei. Helpommin sanotut kuin tehty, voisin kuitenkin kuvitella.



Sitten hänellä on varmaan masennusta tai jotain muuta juomisen syynä tai seurauksena, siitä voisi olla helpompi puhua. Että miksi kaikki ihmiset tuntuvat hänestä niin pahoilta. Että ihmiset ovat enimmäkseen ihan ok, mutta hänestä tuntuu syystä tai toisesta vihamielisiltä, ärsyttäviltä jne kaikki.



Voisithan koittaa ensin etsiä netin kautta alkoholistien omaisille olevia auttamispaikkoja, joista voisi puhelimitse kysellä konsteja lähestyä asiaa. Jonkinlaista jämäkkyyttä se varmaan vaatii, ettei mene mukaan alkoholistin itsesääliin ja muiden syyttelyyn. Se on varmasti vaikeaa, ettenkin kun kyseessä on oma äiti. Rohkeutta!

Vierailija
2/11 |
06.06.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mummo itse. Voit toki yrittää puhua, mutta epäilenpä tulosta.



Sen neuvon annan, että älkää alkako peitellä hänen juomistaan (vaikka se tuntuisi kuinka häpeälliseltä) koska silloin annatte hänelle paremman mahdollisuuden juoda. Alkoholistin tietä ei saisi siloitella, koska silloin vain oikeasti pahentaa tilannetta antamalla " turvallisemman" mahdollisuuden juoda. Tee kuitenkin mummolle selväksi pelisäännöt, esim. että lapsia näkee vain selvinpäin ja rattijuopot käräytetään poikkeuksetta ja toimi myös sen mukaisesti. Pappa voi sitten käydä katsomassa lapsia luonanne halutessaan. Ainoa tapa auttaa alkoholistia on pakottaa hänet näkemään alkoholisimin seuraukset ja toivoa parasta. Jos jos onni potkii niin pääsette tukemaan häntä pyrkimyksessä raittiimpaan elämään.



Voimia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
06.06.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun äidillä on vähän sama ongelma. Kännejä ottaa todella harvoin, mutta se vähintään pari pulloa olutta menee joka ilta ja on mennyt jo varmaan 15 vuoden ajan.



Kerkesin asua kotona vielä pari vuotta kun se alkoi, joka iltainen uskomaton v****ilu, joka kohdistui sekä minuun että hänen mieheensä. Nykyään siitä joutuu kärsimään enää äidin mies ja mahdollisesti pikkuveli jossain määrin, tai ei ehkä sentään. Ihmettelen kuinka kukaan kestää sitä kuunnella loputtomiin.



Minä onneksi pääsin kuuntelemasta, enkä nykyään edes soita äidilleni iltaisin, koska en edes jaksa kuunnella hänen ääntänsä muutaman kaljan jälkeen, vaikkei suutaan soittaisikaan. Miten ihmisestä voikin tulla tuollainen.



Olemme silti paremmissa väleissä kuin koskaan ja olen antanut asian olla. Tiedän, ettei hän myöntäisi mitään ongelmaa olevan. Juodaanhan tietysti monissa etelämaissakin pari lasia viiniä päivittäin, eikä heitä kyllä kukaan alkoholisteiksi hauku. Ongelmana on enemmänkin tuo käytös, joka johtuu jostain uskomattomasta katkeruudesta ties ketä kohtaan ja mistä syystä, who knows?



Olisi hyvä jos äitini joutuisi sellaiseen tilanteeseen, ettei voisi muutamaan päivään juoda alkoholia. Huomaisikohan sen jälkeen, että olisi jonkinlainen ongelma. Nykyäänhän puhutaan aika paljon näistä 50-60 -vuotiaiden naisten lisääntyneistä alkoholiongelmista.



Auttaa en siis osaa, mutta tiedän minkälaista se on.

Vierailija
4/11 |
08.06.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Laita kirje heti postiin tai lähetä se mailitse äidillesi, jotta kirje ei jäisi lähettämättä. Kirjoita aidosti, miltä sinusta tuntuu, miltä tuntuu elää jatkuvassa ahdistuksessa silloin, kun äitisi on juonut. Puhuminen on niin vaikeaa varsinkin aroista asioista.



Jos puhut känniläiselle, siitä ei ole mitään hyötyä. Kun näet äitiäsi selvin päin, et ehkä halua pilata sitä hyvää hetkeä puhumalla erittäin vaikeasta asiasta. Ja todennäköisintähän on, että äitisi kieltää asian, eikä suostu kuuntelemaan sinuakaan. Kirjeen hän kuitenkin todennäköisesti lukisi.



Tsemppiä sinulle!!!!!!!!!!!!

Vierailija
5/11 |
09.06.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos jokainen aina erikseen hänelle asiasta juttelee niin haukuthan siitä saa, mutta kannattaisiko kokeilla niin että koko perhe kokoonnutte ja sitten yhdessä juttelette asiasta. Tilanne voi tietysti hänelle olla painostava, mutta pakkohan hänen on jo uskoa että joku ongelma on olemassa kun koko perhe on sitä mieltä. Jos saisi vaikka ajatuksen siemenen itämään niin että hän heräisi tekemään asialle jotakin.

Vierailija
6/11 |
12.06.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kieltämään ongelman.



Selvänä päivänä voitte kertoa miltä teistä tuntuu ja aiotteko sietää samaa menoa ilman muutoksia. Jos mitään muutoksia ei tehdä, niin eihän silloin koko ongelmaa ole olemassakaan, ainakaan alkoholistin mielestä. Mitä ne muutokset sitten ovat, niin sen joudutte miettimään itse. Avioeropaperit pöydällä pysäyttää monen miettimään tilannetta. Omaa jaksamistanne joudutte kuitenkin miettimään. Apuna voitte käyttää mm. vaikka netistäkin löytyviä suurkuluttajan taulukoita, niistä voi olla apua kun keskustelette. Alkoholistin mielestä toisaalta hänen juomisensa ei kuulu kenellekään muulle kuin hänelle itselleen...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
15.06.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka ne lukisi ne selvinpäin,reakltio halutaan vasta kännissä... mun äidin kohtalo oli se että se meinas oikeesti kuolla ja sen jälkeen ei ole tippa maistunut!

Vierailija
8/11 |
18.06.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli meillä minun äidilläni on ainakin jonkintasoinen alkoholiongelma. Hän hoitaa työnsä, eikä juo päiväsaikaan, mutta hänellekin jokailtaiset viinilasilliset (ja epäilenpä, että myös vahvemmat juomat) ovat tulleet tavaksi. Emme asu samalla paikkakunnalla, joten en onneksi joudu seuraamaan yleensä tilannetta. Viime vuonna sekä juhannuksena että toissa jouluna sain tarpeekseni äitini käytöksestä. Hän muuttuu juotuaan aggressiiviseksi (ei lyö, mutta haastaa riitaa ihan naurettavista asioista) ja erittäin epämiellyttäväksi henkilöksi. En tule muutenkaan hänen kanssaan toimeen aina kovin hyvin ja tuollainen pahentaa tilanteen totaalisesta. Päätin noiden juhlapyhien jälkeen, että meidän perhettä ei näy ainakaan kahteen vuoteen jouluisin ja juhannuksena mun vanhempien luona. Ihan vain osoittaakseni, että olen tosissani siinä, etten siedä äidiltäni tuollaista käytöstä. Meillä on kuitenkin kolme alle kouluikäistä, enkä ikinä antaisi hänelle anteeksi, jos hän käyttäytyisi niin lasteni nähden. Onneksi sitä ei aikoinaan tapahtunut, koska lapset olivat jo siinä vaiheessa nukkumassa. Mutta minua tilanteet loukkasivat ihan toden teolla ja viime juhannuksen jälkeen itkin suunnilleen seuraavan päivän sitä, miten kauhea äiti mulla on...Ja hän on sentään olevinaan ns.sivistynyt, korkeakoulutettu ihminen. Eli ei alkoholiongelma katso sosiaaliluokkaa eikä mitään sellaista. Se iskee ihmisiin, joiden ei yksinkertaisesti pitäisi olla missään tekemisissä sen aineen kanssa. En ole itse mikään absolutisti, tykkään juoda kyllä viiniä ja siideriä silloin tällöin, mutta on kauheata seurata sivusta, kun läheinen ihminen on niin riippuvainen viinasta. Mielestäni äitini käyttää alkoholia verukkeena sille, että on niin väsynyt ja stressaatunut ja hänelle on kipuja ja särkyjä -plaa, plaa....Riippuvuus on joka tapauksessa fakta, enkä usko että hän selviäisi viikkoakaan ilman aineitaan. Tai jos selviäisi, niin ottaisi sen jälkeen kaatokännit varmaan. Anteeksi, kun valitin, mutta tämä asia on vaivannut mua.



Eli alkuperäiselle kysyjälle en voi oikein muuta sanoa, kun että tiedän miltä tuntuu ja voimia. Sinuna ottaisin asian puheeksi silläkin riskillä, että välit tulehtuisivat vähäksi aikaa.



Ps. Isänikin käyttää alkoholia, mutta hän ei muutu miksikään hirviöksi juodessaan, enkä ole koskaan nähnyt häntä kunnolla humalassa (toisin kuin äitini...). Luulen, että isänikin kärsii äitini juomisesta, samoin pikkusiskoni, jonka kanssa olemme puhuneet monesti asiasta.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
26.06.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo meillä sama ongelma..Mieheni äiti juo joka ilta ja käy baaris..hänellä on 5v ja 10v lapset jotka joutuu valitettavasti katsomaan sitä.Meillä ONNEKSI on välimatkaa reilut 300km joten ei tarvii nähdä,mutta tyttö kyselee mummia.Itse en pidä siitä että juuaan koko ajan kun lapsetkin on ja jonkun mielestäni pitäisi olla selvä jos jotain tapahtuu.Aina kun ollaan siellä mummin luona oltu hän keksii syyn juhlia..kun ei meitä nää usein ym...ja minä jään aina hoitaa lapsia tai katsoo vaikka jo nukkuu..ei kiva kun hirveä vi..tus sitten koko ajan..

Ja tekee tyhjiä lupauksia tytölle...siitä en pidä koska sitten ei niitä saa mitä mummi lupasi ja paha mieli... olen päättänyt että itse sinne en enää mee eikä tyttökään koska se juominen tuntuu niin tärkeeltä.

Vierailija
10/11 |
27.06.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensimmäisen lapsenlapsen synnyttyä, äitini suostui lähtemään hoitoon vaikka ei kyllä siitä kokonaan ole raitistunut. Ennen vanhaan hän juopotteli joka ikinen päivä vuosikaudet aina niin kauan että sammui ja kun heräsi jatkoi taas. Oli palkkatyössäkin (hyvässä sellaisessa), mutta joutui jäämään sairaseläkkeelle siitä. Samalla tosin työnantaja passitti hoitoonkin ja eka lapsenlapsi syntyi.



Sen jälkeen en ole äitiäni humalassa nähnyt. Hän ei tosin ole kokonaan korkkia sulkenut, koska saan välillä kuulla isältäni, että pitkäripaisen ovi on taas auennut, mutta juo hyvin harvoin ja välttää väkeviä silloinkin. Eli ostaa pari pulloa viiniä ja sammuu ne juotuaan. Seuraavana päivänä yrittää taas skrpata.



Viimeiset 4 vuotta on mennyt siten, että äitini (vanhempani asuvat toisella paikkakunnalla) ei IKINÄ ole ollut nauttineena, kun olemme olleet lastemme kanssa kylässä. Hän hoitaa innokkaasti isäni kanssa lapsenlapsiaan ja odottaa heitä kovasti kylään. Tapaamme pitkästä välimatkasta huolimatta aika usein. Isäni on sanomattakin onnellinen lapsenlapsistaan, nyt kun äitinikin on selvinpäin useammin kuin humalassa. Ja silloin hän on todella kunnollinen ihminen.



Sen verran voin sanoa, että mitkään keskustelut äitini kanssa silloin 5 vuotta takaperin eivät auttaneet. Se oli enemmänkin tämä " ojasta allikkoon" menetelmä, joss hyysääminen lopetettiin täysin läheisten taholta, joka auttoi. Eli meillä piti mennä ihan pohjan kautta ennen kuin alkoi nousu kohti parempaa.



Eli näin meillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
28.06.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

juovat. He, kuten erään aiemman kirjoittajan äiti, ovat omasta mielestään tosi sivistyneitä, akateemisia ja niin pois päin. Katselin juuri eilen oman esikoisen ja hänen serkkunsa kanssa videota joululta 2001 ja mielessäni mietin, mitä silloinkin tapahtui myöhemmin illalla - mummi käveli lasten huoneen vaatehuoneeseen, rymisteli siellä ja kannettiin sammuneena sänkyynsä. Anoppi on muutenkin temperamentikas, mutta humalassa aivan mahdoton riidan haastaja - kaikki saavat kuulla kunniansa. Erityisesti hampaissa on mieheni sisko. Kaikki " hienot" päivälliset saavat surkean lopun.

Meillä ei ole mitkään keskustelut auttaneet. Välillä appi tunnustaa ongelman - on nimittäin joutunut kahdesti sairaalaan vieroitusoireiden johdosta. En edes ole aiemmin tiennyt kuinka järkyttäviä vieroitusoireita pitkän putken jälkeen voi tulla.

He ovat nyt molemmat eläkkeellä ja tilanne on tosi huono. Ovatpa jopa hakeneet lapsia hoitoon humalassa. Ja kaikki muut ovat valehtelijoita.... En nyt ehdi enempää kirjoitella kun kolme poikaa tuolla huhuilevat, mutta meistä tilanne tuntuu toivottomalta.