Lue keskustelun säännöt.
Kerrostaloasujat, miten vietätte vapaa-aikanne?
Itse olen lähes aina asunut ok-talossa. Pari vuotta rivitalossa nuorena ja 6 kk kerrostalossa. Rivitaloasuminen meni vielä jotenkin, olihan siinä omaa pikku pihaa näpertää ja puuhata. Talvella hieman tylsempää, kun ei juuri ollut kuin lumityöt omalta osalta. Toki sisällä pientä nikkarointia, siinä asuessa vaihdettiin mm keittiö ja laitettiin muutkin pinnat uusiksi. Myytiin sitten pois, kun ok-talo valmistui.
Mutta kerrostalo...kyllä oli elämäni tylsimmät kuukaudet asua siellä. Aina jos halusi ulos, piti lähtemällä lähteä jonnekin. Tuntui, että mitään ei voi tehdä, kun pitää olla hiljaa. Grillata ei saanut parvekkeella eikä iltaisin uskaltanut esim ommella, ettei naapuri häiriinny. Vuokra-asunto, joten ei tietysti voinut remppaa tehdä, mutta jos olisi omakin ollut, niin sekin olisi säädelty, milloin sitä voit tehdä.
Silloin tuli oltua jotenkin kamalan paljon ihan vain sisällä. Töiden jälkeen se lähteminen aina johonkin väsytti. Toki kävin lenkillä tms mutta niinhän käyn nytkin. Mutta jotenkin tekemistä riittää enemmän ja tää lääni ympärillä on omaa. Jos mä haluan kaataa puun, rakentaa kukkapenkin tai maata terassilla alasti, kukaan ei valita. Kerrostalossa kaikki on niin säädeltyä ja ”yhteistä”.
Miten vapaa-ajat kuluu siellä? Mitä niinku käytännössä teette?
Kommentit (357)
Vierailija kirjoitti:
Luin ensimmäisen sivun vastaukset. Kukaan ei ollut ymmärtänyt kysymystä.
Asuin lapsena maalla omakotitalossa. Nyt kun ap mainitsi, niin siellä tosiaan oli paljon helpompi lähteä ulos. Ei tarvinnut asiakseen siistiytyä, pukeutua ja lähteä toimittamaan jotain tiettyä asiaa, avaimet, kännykkä ja ties mitä visusti mukana.
Ulos pääsemisen lisäksi olennaista on oma rauha ja näkösuoja. Kerrostaloasukas ei saa koskaan olla seinien ulkopuolella siten, että kukaan ei näe. Se vaikuttaa jo siihen, minkä näköisenä ulos voi mennä.
No mä näen kyllä tästä meidän omakotitalon pihastakin naapuriimme. Mut oon jo aikuinen niin ei mun tarvii välittää mitä naapuri musta miettii tai oonko heidän muelestään ulkosiisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrostalossa nimenomaan voi elää anonyymiä elämää eikä naapureiden kanssa tarvitse olla tekemisissä, jos ei halua.
Kerrostalossa ahdistaa asua. Vapaa-ajallani tömistelen kantapäillä alakerran naapurille keskellä yötä. Paiskaan myös oveni aina kun lähden ulos tai tulen sisään, koska haluan että kaikki kuulevat minun liikkeeni. Arkisin katson elokuvia volumella 280+ ja viikonloppuisin pidän juhlia ja luukutan musiikkia. Enhän välitä muista. Tupakkaakin on pakko polttaa siten, että naapurin tuuletusikkuna on varmasti savuilleni oiva reitti mennä sisään.
Ja "heippalappuja" jätän tietty muille, jotka käyttävät hissiä öisin, tai vetävät vessanpöntön kun nukun. Ansaitsenhan minä itse hyvät yöunet.
r.k
Vierailija kirjoitti:
Ulos pääsemisen lisäksi olennaista on oma rauha ja näkösuoja. Kerrostaloasukas ei saa koskaan olla seinien ulkopuolella siten, että kukaan ei näe. Se vaikuttaa jo siihen, minkä näköisenä ulos voi mennä.
Ei kaikki kerrostalot sijaitse kaupunkien keskustoissa. Meidän talon takaa alkaa metsä, johon lähden koiran kanssa lenkille suoraan sängystä heränneenä.
Vierailija kirjoitti:
Luin ensimmäisen sivun vastaukset. Kukaan ei ollut ymmärtänyt kysymystä.
Asuin lapsena maalla omakotitalossa. Nyt kun ap mainitsi, niin siellä tosiaan oli paljon helpompi lähteä ulos. Ei tarvinnut asiakseen siistiytyä, pukeutua ja lähteä toimittamaan jotain tiettyä asiaa, avaimet, kännykkä ja ties mitä visusti mukana.
Ulos pääsemisen lisäksi olennaista on oma rauha ja näkösuoja. Kerrostaloasukas ei saa koskaan olla seinien ulkopuolella siten, että kukaan ei näe. Se vaikuttaa jo siihen, minkä näköisenä ulos voi mennä.
Toki maalla omakotitalossa voi kulkea vaikka alasti. En toisaalta tiedä kuinka moni niin tekee. Kaupungissa taas olen ainakin itse alkanut ajattelemaan pihaa ja lähikatuja omana alueeni, jossa voin kulkea säädyllisyyden puitteissa melkein missä vaatteissa vain. En koe, että on minun ongelmani, miten muut kokevat minun pukeutumiseni, enemmän ajatus päässä on, että mitäs tulevat "minun" pihalleni tai kadulleni, "talo elää ajallaan, vieraat elää ajallaan", ja se "talo" laajenee jo siihen viereiselle kadullekin.
Onhan se toki erilaista, kun ei ole oikein koskaan ulkona paikassa, jossa joku ei ainakin voisi nähdä, mutta ei se käytökseeni pahemmin vaikuta. Enkä ole ilmiselvästi ainoa, joka näin kokee, sen verran mielenkiintoisissa varusteissa naapureita tulee vastaan: Yksi aamutakissa, toinen pieruverkkareissa ja kolmas istuu aamukahvilla pihassa kulahtaneissa shorteissa. (Ja me asumme ns. hyvällä alueella.)
Eli ajatukseni oli se, että kun kotiutuu riittävän hyvin kaupunkiin, ei siellä enää koe tarvetta pukeutua muita varten vaan ihmiset ottavat tilan haltuun laajentamalla aluetta, jossa käyttäydytään kuin kotona myös sinne kodin seinien ulkopuolelle. Vaikka siellä olisi muitakin ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalon hyvät puolet,pyykin pesu 2 isoa konetta yhteensä 4 pienen pesukoneen pyykit tunnissa ja kuivausrumpu ja huone plus mankeli. 4 krs rauhallinen ,maisemat upeat,aurinkoa voi ottaa olkkarin lattialla parvekkeen ovi auki.Kukat viihtyy isot ikkunat.Naapurit kivoja , 3km keskustaan,liikuntakeskus vieressä lenkkimaastot,järvi lähellä talvella hiihto kesällä veneily.Pihalla grillikatos lähellä baari.
Pesulaako pidät ?
Tulee varmaan ilmi jossain vaiheessa..
Kirjoittiko tuon joku maalainen, joka ei tiedä, että monissa kerrostaloissa on talopesula: Useita tehokkaita koneita, kuivausrumpu ja kuivaushuone.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä haluan kaataa puun, rakentaa kukkapenkin tai maata terassilla alasti, kukaan ei valita. Kerrostalossa kaikki on niin säädeltyä ja ”yhteistä”.
En ole koskaan tuntenut halua kaataa puu, ehkä minun on sen takia ollut helppo sopeutua kerrostaloelämään.
Tässä joku maalainen on viettänyt vapaa-aikaansa vähän puita kaatelemalla: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c04da088-db6d-42c0-9259-85985c6d9066. Kumma kyllä, palokunta tuli sielläkin säätelemään toimintaa. Ai mutta sehän olikin Savonlinna-nimisen kaupungin lähiö nimeltä Kerimäki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin ensimmäisen sivun vastaukset. Kukaan ei ollut ymmärtänyt kysymystä.
Asuin lapsena maalla omakotitalossa. Nyt kun ap mainitsi, niin siellä tosiaan oli paljon helpompi lähteä ulos. Ei tarvinnut asiakseen siistiytyä, pukeutua ja lähteä toimittamaan jotain tiettyä asiaa, avaimet, kännykkä ja ties mitä visusti mukana.
Totta kyllä tuo, että kerrostaloasunnosta poistuessa pitää ottaa avain mukaan. Vaikka ei lähtisi edes ulos asti vaan vain vaikkapa varastokomerossa käymään (tai siellä talopesulassa, josta yllä oli puhe). Ja pitää ehkä olla vaatteet, joissa on tasku sille avaimelle, jollei halua pitää sitä narussa kaulassa.
Mutta toisaalta ei se nyt niin iso rajoitus ole. Kyllä siitä huolimatta pystyy vapaa-aikaa viettämään. Ja sekin on totta, että kerrostalossa ei naapurit kyttää toisiaan ollenkaan niin pahasti kuin maalla. Maalla tiedetään toisten asiat tarkkaan, kerrostaloasuntoon saa vaikka kuolla ja muumioitua, eikä kukaan huomaa mitään.
Minulla on muuten kerrostalostani venerantaan ja sienimetsään noin kymmenen minuutin kävelymatka. En aina mitään kovin siistejä vaatteita viitsi päälleni vetää, jos niissä lähden piipahtamaan. Asun kyllä Tampereella (=junttilassa), mikä auttaa. Turussa voisi olla toisin.
Vierailija kirjoitti:
Luin ensimmäisen sivun vastaukset. Kukaan ei ollut ymmärtänyt kysymystä.
Asuin lapsena maalla omakotitalossa. Nyt kun ap mainitsi, niin siellä tosiaan oli paljon helpompi lähteä ulos. Ei tarvinnut asiakseen siistiytyä, pukeutua ja lähteä toimittamaan jotain tiettyä asiaa, avaimet, kännykkä ja ties mitä visusti mukana.
Ulos pääsemisen lisäksi olennaista on oma rauha ja näkösuoja. Kerrostaloasukas ei saa koskaan olla seinien ulkopuolella siten, että kukaan ei näe. Se vaikuttaa jo siihen, minkä näköisenä ulos voi mennä.
Yks maalla asuva tuttu harrasti tuota kotona alasti kulkemista, kunnes sitten eräänä aamuna mennessään keittiöön joutui syöksymään lattialle piiloon, koska naapuri oli yllättäen tullut pihalle pyörimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen viihtynyt kerrostalossa. Viihtymiseen liittyy mukavat naapuri, sosiaalinen talo, jossa halutessa löytyy juttukaveria ja tekemistä pihalla, sekä viihtyisä asuinalue, jossa luonto mutta myös muunlaiset vapaa-ajanviettopaikat lähellä.
Olen tavallaan erakko, mutta nautin myös siitä että ihmisiä on ympärillä. Kerrostalo sopii siis mulle hyvin. Kotona puuhailen omia juttujani. Pihalla voidaan istua ja keskustella naapureiden kanssa yhteisisistä asioista.
Tykkään myös että pääsen julkisilla mihin vaan läheltä kotia. En omista autoa. Meiltä pääsee kävellen ja bussilla kirjastoon, terveysasemalle, asukaspuistoon, useaan kauppaan, R-kiskalle, uimahalliin, maauimalaan, merenrannalle, yhteen museoon, jne... Julkisilla pääsee myös meko nopeasti useaan kauppakeskukseen ja kaupungin keskustaan.
Meidän talo on myös korkealla paikalla, joten näen ikkunastani ja parvekkeelta melko laajan maiseman ja kauniita auringonlaskuja. Asunto on ihanan valoisa.
Itse masentuisin totaalisesti, jos joutuisin asumaan jossain pimeässä ja kosteassa omakotitalon loukossa, jossain huitsin nevadassa, jossa ei ole lähellä ketään tai mitään, josta pitäisi aina lähteä omalla autolla joka paikkaan, ja vielä tehdä pakosti kaikenlaisia pihatöitä koko vuoden.
En tajua kuka tuollaisissa haluaa asua.
Tässä keskustelussa on kyllä osattu kärjistää asiat loistavasti.
Ja koska negatiivisuus hallitsee maailmaa, ainoana mahdollisena johtopäätöksenä kaikki asuvat sillä tavalla, miten kukaan ei halua asua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa on kyllä osattu kärjistää asiat loistavasti.
Ja koska negatiivisuus hallitsee maailmaa, ainoana mahdollisena johtopäätöksenä kaikki asuvat sillä tavalla, miten kukaan ei halua asua.
Miten niin "negatiivisuus"? Monihan on kertonut siitä asumismuodosta mistä pitää, mistä ei.
Jos sinun suosima tapa elää ja asua ei sovi jollekin muulle, ei se ole negatiivisuutta, vaan mielipide ja elämänvalinta.
Näen joskus kavereita, käyn syömässä, elokuvissa, baarissa, keikoilla, kaupungilla, museoissa jne. Olen kotona, katson Netflixiä, teen ruokaa, syön, surffailen netissä.
Lomalla olen paljon myös mökillä. Kotiini en halua työsiirtolaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa on kyllä osattu kärjistää asiat loistavasti.
Ja koska negatiivisuus hallitsee maailmaa, ainoana mahdollisena johtopäätöksenä kaikki asuvat sillä tavalla, miten kukaan ei halua asua.
Miten niin "negatiivisuus"? Monihan on kertonut siitä asumismuodosta mistä pitää, mistä ei.
Jos sinun suosima tapa elää ja asua ei sovi jollekin muulle, ei se ole negatiivisuutta, vaan mielipide ja elämänvalinta.
Et siis lukenut/nähnyt/noteerannut lainkaan niitä kommentteja, joissa keskityttiin lähinnä vain jonkun itselle sopimattoman asumistavan arvosteluun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalon hyvät puolet,pyykin pesu 2 isoa konetta yhteensä 4 pienen pesukoneen pyykit tunnissa ja kuivausrumpu ja huone plus mankeli. 4 krs rauhallinen ,maisemat upeat,aurinkoa voi ottaa olkkarin lattialla parvekkeen ovi auki.Kukat viihtyy isot ikkunat.Naapurit kivoja , 3km keskustaan,liikuntakeskus vieressä lenkkimaastot,järvi lähellä talvella hiihto kesällä veneily.Pihalla grillikatos lähellä baari.
Pesulaako pidät ?
Tulee varmaan ilmi jossain vaiheessa..
Sitä kutsutaan pesutuvaksi.
Luin ketjusta vain pari ensimmäistä kommenttia, joten en tiedä, onko tätä asiaa otettu esiin.
Asun kerrostalossa, ja totta kai asuisin omakotitalossa, jos sen ison lottopotin saisin. Iso talo, iso tontti merenrannalta ja naapurit jossain kaukana silmänkantaman ulottumattomissa. En ole mikään pihapuuhastelija, joten palkkaisin toiset tekemään kaikki pihatyöt ja muutkin työt, mitä omakotiasumisessa on (asuin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, joten tiedän, mitä se vaatii). Olisin kerrassaan hyvä toisten suomalaisten työllistäjä. :D
Asia, jonka haluan ottaa esiin näin kaupunkilaisena, on se, miten vähän omakotiasujat loppujen lopuksi pihoillaan viihtyvät. Olen asunut Turussa keskustan lisäksi neljässä eri lähiössä ja aina tehnyt kävelylenkkejä asuinalueeni viereisillä omakotitaloalueilla. Asuin sitten missä tahansa, kesäaikaan ei pihoillaan ihmisiä näy. Ei lapsia leikkimässä, ei aikuisia aurinkoa ottamassa tai lehtiä lueskelemassa tai vain istutuksiaan ihailemassa. Grillaamistakin tuntuvat harrastavan kovin harvoin. Eikä havaintoni voi johtua siitä, että kävisin harvoin noilla alueilla, vaan käyn kauniilla ilmoilla melkein päivittäin ja moneen eri aikaan päivästä. Kyllä pihoja laitetaan, sillä istutukset ovat monella komeita ja nurmikot on leikattu, mutta oleskelua pihoillaan kukaan ei tunnu harrastavan. Kai ne sitten istuvat sisällä katsomassa telkkaria ja keittämässä kahvia tai kutomassa ja virkkaamassa - aivan kuten me kerrostaloissa asuvatkin. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtään seinänaapuria ei ole eikä ketään asu alapuolella joten ei tarvitse olla hiljaa. Meillä on puisto ja merenranta talon vieressä, ei tarvitse lähtemällä lähteä, sen kun kävelee ulos ovesta. Sijainti on kerrostaloasunnon tärkein ominaisuus, kaikki muu tulee sen jälkeen.
Harva kuitenkaan asuu sellaisessa kerrostalossa, jossa ei ole seinänaapureita eikä alapuolellakaan ketään. Eikä kaikilla se meri ole heti vastassa, kun astuu ovesta ulos.
Kertostalo missä itse asuin, oli keskustassa ja kun astui pääovesta ulos, olit kadulla :/Ap.
Eikö siinäkö ei ole lainkaan jalkakäytävää? Ei kuulosta uskottavalta tai edes lailliselta?
Parvekkeella saa AINA grillata sähkö- ja kaasugrillillä. Lisäksi poltan siellä sikaria ja juon viskiä.
Luin ensimmäisen sivun vastaukset. Kukaan ei ollut ymmärtänyt kysymystä.
Asuin lapsena maalla omakotitalossa. Nyt kun ap mainitsi, niin siellä tosiaan oli paljon helpompi lähteä ulos. Ei tarvinnut asiakseen siistiytyä, pukeutua ja lähteä toimittamaan jotain tiettyä asiaa, avaimet, kännykkä ja ties mitä visusti mukana.
Ulos pääsemisen lisäksi olennaista on oma rauha ja näkösuoja. Kerrostaloasukas ei saa koskaan olla seinien ulkopuolella siten, että kukaan ei näe. Se vaikuttaa jo siihen, minkä näköisenä ulos voi mennä.