Ihanan kumppanin vähemmän viehättävä ulkonäkö

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä sitten teet, jos miehelle tulee syöpä? Toki tupakointi lisää riskiä, mutta kai tiedostot, että meistä kelle tahansa voi tulla syöpä terveistä elintavoista huolimatta?

Vaikutat niin pinnalliselta, etten usko sinun pysyvän miehen rinnalla mahdollisten syöpähoitojen tai muun sairastamisen vuoksi. Meistä jokainen vanhenee eikä ulkonäkö pysy samana. Myös sairastaminen vaikuttaa monin tavoin ulkonäköön. Jos miehelle tulisi vaikka reuma, joka vaikuttaa esim. käsien ulkonäköön, miettisitkö voitko olla miehen kanssa, jonka sormet ovat kippuraiset? Sinulla kun on tietysti niin kauniit sormet, joita muut katsovat ihaillen..

Käännän vielä toisin päin. Jos menetät toisen rintasi syövän takia, onko sinusta ok että mies ei halua olla enää kanssasi?

Elämästä kun ei koskaan tiedä, mitä tuo tullessaan eikä se sinunkaan upea ulkonäkösi ole ikuista. Ja voi jäädä pinnallisen luonteen varjoon, mies etsii arvoistaan seuraa kun oppii tuntemaan sinut paremmin.

Olen nähnyt läheltä kuinka keski-ikäinen nainen vaikean elämänvaiheen jälkeen rakastuu ja menee naimisiin itseään vanhemman miehen kanssa, muutaman avioliittovuoden jälkeen mies sairastuu ja nainen elää yli vuosikymmene täysin miehen ja miehen sairauden ehdoilla kunnes mies kuoli. Nyt nainen on yksinäinen ja väsynyt ja huomattavasti vanhempi eikä enää löydä kumppania. En toivo kenellekään tuollaista tilannetta. En itsellenikään. Kun tutustutaan nuorempina voidaan elellä hyvinkin kauan ennen kuin tällaisi vakavampia sairastumisia tulee. Näin vanhempana niiden mahdollisuus on jo paljon suurempi. Varsinkin kun tupakoi. Minä olen juuri mennyt omanlaisen helvetin läpi, joka kesti vuosikausia. Nyt haluan nauttia ja olla iloinen. Ja olen luonteeltani hyvin sitoutunut, sehän tästä juuri niin vakavaa. Tuntuu kuin olisin tekemässä loppuelämääni koskevaa päätöstä. Haluan olla varma etten tee tyhmää virhettä, jossa mahdollisesti loukkaan tätä toista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa ihastus häviää ja tilalle tulee rakkaus, jos on tullakseen. Olen itse samanlaisessa tilanteessa ja pohdin aloitanko yhtään mitään. Tiedän kokemuksesta, että sellaiset asiat, jotka alussa häiritsevät tulevat häiritsemään vielä enemmän ajan kuluessa.

Eivät ne jo tulleet juonteet katoa yhtään mihinkään, vaikka tupakoinnin lopettaisi, aloittaisi joogan ja söisi pelkkiä kasviksia lopun elämänsä. Kirurgin veitsi on ainoa mikä noihin auttaa, tai itseasiassa joku happo todennäköisesti ja nekin vain niihin juonteisiin.

Pystyn hyvin kuvittelemaan tilanteesi. Olin itse ajatellut elämässäni, että en antaisi ulkonäön olla määrittelevä tekijä missään suhteessa enää elämäni aikana, mutta tässäpä sitä ollaan..

Kohtalokumppani! Voisitko kertoa lisää tilanteestasi? Kuinka pitkällä tutustumisessa sinä olet? Mikä on se ulkonäöllinen seikka joka häiritsee?

ap

Mieheni on vanha ja 165 cm pitkä:(

Kuinka paljon sinua vanhempi? Ja miten se ikä vaikuttaa kuin vain ulkonäköön? Minä olen 171 cm ja mies on 168 cm pitkä... sekä tykkään käyttää (matalia) korkoja...

ap

Aiempi vastaus oli joltain toiselta. En halua kirjoittaa henkilökohtaisemmin omasta elämästäni keskustelupalstoilla. Olet varmaan tässä huomannut miksi omista asioista avautuminen ei kannata - rakentavat kommentit ovat jossain muualla, harvemmin täällä. Toivotan sulle onnea elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa ihastus häviää ja tilalle tulee rakkaus, jos on tullakseen. Olen itse samanlaisessa tilanteessa ja pohdin aloitanko yhtään mitään. Tiedän kokemuksesta, että sellaiset asiat, jotka alussa häiritsevät tulevat häiritsemään vielä enemmän ajan kuluessa.

Eivät ne jo tulleet juonteet katoa yhtään mihinkään, vaikka tupakoinnin lopettaisi, aloittaisi joogan ja söisi pelkkiä kasviksia lopun elämänsä. Kirurgin veitsi on ainoa mikä noihin auttaa, tai itseasiassa joku happo todennäköisesti ja nekin vain niihin juonteisiin.

Pystyn hyvin kuvittelemaan tilanteesi. Olin itse ajatellut elämässäni, että en antaisi ulkonäön olla määrittelevä tekijä missään suhteessa enää elämäni aikana, mutta tässäpä sitä ollaan..

Kohtalokumppani! Voisitko kertoa lisää tilanteestasi? Kuinka pitkällä tutustumisessa sinä olet? Mikä on se ulkonäöllinen seikka joka häiritsee?

ap

Mieheni on vanha ja 165 cm pitkä:(

Kuinka paljon sinua vanhempi? Ja miten se ikä vaikuttaa kuin vain ulkonäköön? Minä olen 171 cm ja mies on 168 cm pitkä... sekä tykkään käyttää (matalia) korkoja...

ap

Aiempi vastaus oli joltain toiselta. En halua kirjoittaa henkilökohtaisemmin omasta elämästäni keskustelupalstoilla. Olet varmaan tässä huomannut miksi omista asioista avautuminen ei kannata - rakentavat kommentit ovat jossain muualla, harvemmin täällä. Toivotan sulle onnea elämääsi.

Ah ymmärrän. Olet oikeassa, harvassa ovat rakentavat kommentit. Mutta itselleni joskus jopa ne turhan piikikkäät ja mustavalkoisen tuomitsevat auttavat edes jonkinlaisena peilinä selkeyttämään ajatuksiani. Toivotan myös sinulle onnea. Ja ajatusten selkeyttä ja viisautta vaikeisiin päätöksiin.

ap

Hah hah hah aapeetä pahempaa idioottía saa kyllä etsiä hah hah. Hah. 😂

Jos itse tuntisin vastenmielisyyttä jotakin kumppanin (ulkonäön) piirrettä kohtaan, tulkitsisin sen niin että en oikeasti halua olla hänen kanssaan. Vaikka ihminen olisi miten ihana, rakastua ei voi väkisin.

Toinen selitys tulee myös mieleen: aloittaja pelkää hirveästi omaa vanhenemistaan ja vanhenemisen merkit kumppanissa aiheuttavat siksi voimakasta pelkoa.

Ihmeellistä naaman tuijotusta.Ehkä elämä sinulla vielä niin nuorta.Jokainen vanhenee myös sinäkin vaikka kuinka botoksia laittaisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi toimimaan minulla. Parisuhteen tarkoitus on toisesta nauttiminen ja rakastajan tulee miellyttää kaikkia aisteja. Jos et tykkää katsella toista, ei suhteella ole tulevaisuutta.

Oma kumppanini on todella seksikäs, haluttava, kaunis ja hyvän näköinen ja se ilahduttaa minua enemmän kuin juuri mikään muu asia maailmassa.

Minkä ikäisiä te olette? Me olemme jo keski-ikäisiä. Ryppyjä ja roikkumisia yms tulee aina vain enemmän. Hiukset harvenee ja tulee vaivoja. Minäkin olen sitä mieltä, että kumppanin tulee mielyttää kaikkia aisteja, häntÄ tulee haluta ja ihailla. Tällä miehellä on aivan ihana ääni. Ikävä kyllä se on tullut juuri tuon inhottavan tupakoinnin ja viskin juonnin takia. Hän on englantilainen ja menen ihan veteläksi kun hän lukee matalalla, karhealla ja rauhallisella äänellään minulle englanniksi ääneen. Hänen vartalonsa on hoikka ja jäntevä, iho pehmeä ja voisin haistella hänen niskaansa ikuisesti :D... Mutta sitten ne kasvot, tai varsinkin se suu... Ei, onhan tämä ihan älytöntä, että nyt kiinnitän yhteen seikkaan niin paljon huomiota.

ap

Olen kolmikymppinen, kumppanini on parikymppinen. Olisin kyllä yllättynyt, jos näkemykseni muuttuisi myöhemmin.

Olen samaa mieltä, että kumppanin tulis miellyttää kaikkia aisteja... Mutta kukaan meistä ei ole täydellinen. Jos mahdollinen kumppanisi olisi muuten ihan huippu mutta hänellä olisi esimerkiksi jonkun sairauden aiheuttamana ikävän, jopa ällöttävän näköisiä ihomuutoksia kasvoissa, mutta muuten ulkoisestikin viehättävä ja luonteeltaan jopa ihan huippu. Pystyisitkö ja haluaisitko ikäänkuin unohtamaan tuon yhden piirteen?

Ja iän myötä sitä kai on ulkonäön suhteen hieman armeliaampi?

En pysty katsomaan tuollaista asiaa sormien läpi. Joko toinen viehättää minua tai sitten ei, ja jos en pidä toisen ulkonäköä viehättävänä, mitään suhdetta tai edes tapailua ei pääse syntymään. Luonteeltaan huippu tyyppi, joka ei sytytä, on kuitenkin hyvää kaveriainesta.

Kukaan nainen ei myöskään ole "muuten ulkoisesti viehättävä", jos hänessä on jokin yksittäinen piirre, joka tekee hänestä epäviehättävän. Tämä asia ei ole tahdonalaisesti kontrolloitavissa. Joko nainen on minusta kaunis, kuuma, söpö jne. tai sitten hän ei ole.

Joku pystyy ehkä rationalisoimaan, kenen kanssa kannattaa aloittaa suhde, mutta minulla tämä toimii näin.

Minulla on naisena täysin sama juttu miesten suhteen. Jos jokin ominaisuus toisessa häiritsee, en pysty ihastumaan enkä voi ajatellakaan mitään kaveruutta enempää. Aina en osaa edes eritellä mikä se häiritsevä seikka on.

Vierailija kirjoitti:

Jos itse tuntisin vastenmielisyyttä jotakin kumppanin (ulkonäön) piirrettä kohtaan, tulkitsisin sen niin että en oikeasti halua olla hänen kanssaan. Vaikka ihminen olisi miten ihana, rakastua ei voi väkisin.

Toinen selitys tulee myös mieleen: aloittaja pelkää hirveästi omaa vanhenemistaan ja vanhenemisen merkit kumppanissa aiheuttavat siksi voimakasta pelkoa.

Uskon myös tuohon ensimmäiseen selitykseen. Tulee mieleen eräs oma orastava suhteeni, jossa vaikeilin miehen tyylittömän kampauksen takia. En ole kovinkaan pinnallinen ihminen ja ihmettelin itsekin, miksi minua hänen hiuksensa haittasivat. Kunnes tajusin, että jos olisin oikeasti rakastunut, minulle olisi ihan yksi lysti millaiset hiukset hänellä on. Lopetin suhteen. Enkä siis lopettanut sitä hiusten takia, vaan siksi etten ollut rakastunut. Jos olisin ollut, olisin siinä vaiheessa suhdetta jo nähnyt hänen hiuksensa maailman ihanimpina.