Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ikävystyttävää seuraa
Outo ystävyys
30.06.2019 |
Olenpas varmaan huono ystävä, mutta kysyn kuitenkin neuvoanne:
Minulla on ystävä, johon tutustuin työpaikalla. Meillä oli silloin paljon yhteistä puhuttavaa, koska matkustelimme työn vuoksi paljon yhdessä. Siitä on aikaa ja olemme kumpikin tahoillamme uusissa työkuvioissa. Lähettelemme edelleen joulu-ja synttärikortteja. Hän on ihan mukava ihminen, hyvin rauhallinen ja tyyni. Tapaamme silloin tällöin kahvilassa tai lounaalla. Minä olen temperamentiltani vilkkaampi ja minulle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Kun tapaamme hän istuu kuunnellen ja nauraen tunteilleni ja kommelluksilleni kerron asioita hauskasti ja hänestä olen viihdyttävää seuraa. "Sinä se osaat!" Niin, osaan nauraa itselleni ja näen iloa pienissä asioissa.
Hänen elämänsä on hyvin sovinnaista ja kun kyselen hänen kuulumisiaan, hän ei koskaan kerro ajatuksistaan, tunteistaan. Hän kertoo, että osti silakoita ja teki niistä silakkapihvejä. "Mies tuli kotiin, sitten söimme ne yhdessä." Sitten hän kertoo, mitä hänen Maija-tädille kuuluu. On ollut sairaana.
Sitten hän rupeaa kuin näkäisenä tuijottamaan minua:"Kerro lisää!"
Yritän kysellä hänen elämästäån, tunteistaan, ajatuksistaan, mutta hän vastaa, mitä hän tekee: "Huomenna menen kuntosalille. Ylihuomenna sukulaiset tulevat syömään. Mieheni grillaa. Minä leivon mustikkapiirakkaa. Sitten lämmitämme saunan."
Kun tapaamisemme päättyy, tunnen aina tyhjyyttä. Tuntuu, kuin minun elämäni olisi hänelle hengenruokaa, ja hupia ja häpeän kommelluksiani. Ajattelen, että hän saa tuntea ylemmyyttä, koska hänen elämänsä on järjestyksessä.
Viime aikoina olen pyrkinyt rajaamaan omia asioitani ja kuunnellut, mitä hänellä on kerrottavanaan -josko syy on oman puheliaisuuteni. Mutta hän ei kerro mitään. Tai kertoo kyllä: "Eilen oli sateinen päivä, eikä voinut viedä pyykkejä ulos kuivumaan. Täytyy pitää pyykkipäivä viikonloppuna. Mitäs sulle kuuluu?"
Onko kellään saman kaltaisia kokemuksia?
Kommentit (21)
Yhdestä söpöstä nettideitistä on samantyyppisiä kokemuksia. Mies puhui vain konkreettisista tavallisista tekemisistään enkä onkimallakaan saanut hänestä irti mitään ajatusta, mielipidettä, tunnetta tai pohdiskelua. Hylkäsin hänet kylmästi. Sinä et varmaan voi niin tehdä, kun on pitempiaikainen ystävä kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kaverille sä olet juoruilun kohde. Varo kertoilemasta asioistasi. Hän ei kerro omistaan, mutta ne grillivieraan kyllä kuulevat sun mokailut.
Hänellä on paljon asioista, joista ei voi/halua puhua koska ei luota sinuun ettet kertoisi niistä eteenpäin.
Kuvailit mainiosti ystävyyden ja kaveruuden eron. Ystävien kanssa on henkinen yhteys ja ollaan jotenkin samalla aaltopituudella riippumatta elämäntilanteesta. Sitten on erikseen työ- tai harrastuskavereita, joiden ainoa yhteinen nimittäjä on se työ tai harrastus. Usein yhteydenpito loppuu, kun yhteinen nimittäjä loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen juuri niin kuin toi sun kaverisi. Eli mulla ei ole elämää ja olen masentunut.
Veikkaan että sama homma kaverillasi. Ehkä olet hänen henkireikänsä. Piristys tuohon tylsään arkeen. En ymmärrä miten ihmeessä hän tuntisi mitään ylemmyyden tunnetta? Ennemminkin häpeää siitä ettei hänellä ole mitään kivaa sanottavaa.
Tapaatte harvoin, mutta odotat, että hän paljastaisi sinulle toiveensa ja unelmansa ja syvimmät tuntonsa. Koska olet henkilö, jolle "sattuu ja tapahtuu", et anna itsestäsi kuvaa niin suuren luottamuksen arvoisena. Sen vuoksi sinulle voi puhua vain silakoista ja sen tapaisista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen juuri niin kuin toi sun kaverisi. Eli mulla ei ole elämää ja olen masentunut.
Veikkaan että sama homma kaverillasi. Ehkä olet hänen henkireikänsä. Piristys tuohon tylsään arkeen. En ymmärrä miten ihmeessä hän tuntisi mitään ylemmyyden tunnetta? Ennemminkin häpeää siitä ettei hänellä ole mitään kivaa sanottavaa.
Samoin. En voi kertoa asioitani, joten olen myös tylsä.
Vierailija kirjoitti:
Tapaatte harvoin, mutta odotat, että hän paljastaisi sinulle toiveensa ja unelmansa ja syvimmät tuntonsa. Koska olet henkilö, jolle "sattuu ja tapahtuu", et anna itsestäsi kuvaa niin suuren luottamuksen arvoisena. Sen vuoksi sinulle voi puhua vain silakoista ja sen tapaisista asioista.
Pieni täsmennys, olen varovaisesti kertonut myös terveyteen vaikeuksistani, ja niistä hän erityisesti haluaisi kuulla lisää. Hänellä ei ole sairauksia.
Jos hän ei luota minuun "silakkapihvejä" enempää, miksi hän haluaa minua edelleen tavata? Miten otan asian esille? Kysynkö, mitä hän tapaamisestani saa?
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että hän vain on rauhallisempi ja hitaampi temperamentiltaan. Tuo on hänen arkeaan, hän kertoo siitä parhaansa mukaan.
Sinun arkesi on erilaista ja vilkkaampaa.
Ei kumpikaan ole toista parempi.
Vastakohdat täydentävät toisiaan, niinhän sitä sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Yhdestä söpöstä nettideitistä on samantyyppisiä kokemuksia. Mies puhui vain konkreettisista tavallisista tekemisistään enkä onkimallakaan saanut hänestä irti mitään ajatusta, mielipidettä, tunnetta tai pohdiskelua. Hylkäsin hänet kylmästi. Sinä et varmaan voi niin tehdä, kun on pitempiaikainen ystävä kyseessä.
On ihan totta, että on ihmisiä, jotka eivät tunnista omia tunteitaan. Eräs mun nuoruudenkaveri sanoi aina olevansa pahalla tuulella tai hyvällä tuulella. Hän oli pahalla tuulella kun huomasin, että joku oli loukannut häntä, hän oli surullinen, vihainen, kateellinen, lannistunut, hylätyksi tulemisen tunteessa. Hyvällä tuulella hän oli, kun hän onnistui, pääsi liittymään ihmisten mukaan, hänellä oli hauskaa, joku ilahdutti häntä.
Tuuli se oli, ei tunne eikä emootio.
Aleksitymia on tunteiden tunnistamattomuuden nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan juurikin näin, että tempperamentiltaan rauhalliselle ihmiselle ei pääse tapahtumaan mitään viihdyttävää, jota voisi jakaa. Tunteita voi olla paljonkin pinnan alla, mutta nii ei välttämättä osaa tai halua jakaa. Voi esim. pelätä juurikin tylsistyttävänsä sinut jutuillaan itsestään.
Aleksitymia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdestä söpöstä nettideitistä on samantyyppisiä kokemuksia. Mies puhui vain konkreettisista tavallisista tekemisistään enkä onkimallakaan saanut hänestä irti mitään ajatusta, mielipidettä, tunnetta tai pohdiskelua. Hylkäsin hänet kylmästi. Sinä et varmaan voi niin tehdä, kun on pitempiaikainen ystävä kyseessä.
On ihan totta, että on ihmisiä, jotka eivät tunnista omia tunteitaan. Eräs mun nuoruudenkaveri sanoi aina olevansa pahalla tuulella tai hyvällä tuulella. Hän oli pahalla tuulella kun huomasin, että joku oli loukannut häntä, hän oli surullinen, vihainen, kateellinen, lannistunut, hylätyksi tulemisen tunteessa. Hyvällä tuulella hän oli, kun hän onnistui, pääsi liittymään ihmisten mukaan, hänellä oli hauskaa, joku ilahdutti häntä.
Tuuli se oli, ei tunne eikä emootio.
Aleksitymia on tunteiden tunnistamattomuuden nimi.
Ei tullut ap:n tarinasta mikään näin dramaattinen mieleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä siitä, että tuskin mitään ylemmyyttä tuntee. Veikkaan päin vastoin, on varmaan tapahtumarikkaasta elämästäsi hieman kade ja tunnistanee kyllä oman elämänsä tasaisuuden sinuun verrattuna
Jos henkilö on rauhallisempi tai viettää tällä hetkellä "tylsää" elämänvaihdetta ja tarkoituksella antaa ns. sinun "loistaa" keskusteluissa. Hän näkee susta, että kerrot mielelläsi näistä kommelluksista ja toisaalta hän myös viihtyy seurassasi ja pitää tarinoita hauskoina. Ja sinä saat nyt tästäkin jonkun ongelman aikaiseksi.
Kaikki ihmiset eivät ole niin avoimia tai puheliaita, vaan haluavat antaa keskustelukumppanille enemmän tilaa ottaa keskustelu haltuun. Avautuminen asioista ei ole myöskään mitään sellaista "minä avaudun nyt sulle, niin vastavuoroisesti sun täytyy avautua mulle. " Voi olla, että hän avautuu asioista enemmän lähimmille ihmisilleen tai sitten ei kenellekään. Jos hänen seuransa ei miellytä, niin älä tapaa häntä. Niin kauan kuin hän ei kuitenkaan ole ilkeillyt tai esim. selän takana naureskellut sun jutuille, niin älä yritä muuttaa häntä.
En tajua, mitä näillä aloituksilla haetaan. Niin, jotkut ihmiset ovat tylsiä. Toisten kanssa ollaan enemmän samalla aaltopituudella. So? Sinuna tapaisin tuota vanhaa tuttua harvakseltaan enkä ottaisi asiaa sen vakavammin. Tuskinpa kuitenkaan rikki menet siitä, että pari kertaa vuodessa käyt kahvilla. Selvää on tietysti, ettei hän ole siitä mihinkään muuttumassa. Miksi odotat tältä ihmissuhteelta sen enempää?
Kiitos kaikista kommenteista. Loppujen lopuksi se dynamiikka ratkaisee. Hän tulee aina pysymään ihmisenä, jonka kanssa minulla oli hyvä yhteys työasioissa ja jätän nyt hänen ja minun välilleen tilaa, enkä tapaa häntä niin usein kuin hän haluaa.
Siitä voin olla tyytyväinen, että en jätä häntä siksi,että hän olisi masentunut, hän on vain tavattoman tasainen ja järkevä luonne, oli sitä myös töissä. Ja ehkäpä, kun on tasainen, minun luovuuteni on ollut hänelle se innoke tapaamisiimme, se tasapainotti työskentelyämme. Nyt kun ei enää ole yhteistä projektia, ei ole enää mihin kohdistaa yhteistä energiaa. Minä ideoin ja markkinoin, hän teki laskelmat.
Nyt ideoin minä tätä omaa pöhköä elämääni huumorilla ja hän jatkaa järkevästi silakoilla.
Ja kumpikin tapa on yhtä oikein, kun sen tekee oman näköisesti.
Extrovertin on usein vaikea ymmärtää päinvastoin käyttäytyviä ihmisiä. Tiedän monia, joiden on pakko olla kokoajan äänessä ja ihmettelevät hiljaisempia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että hän vain on rauhallisempi ja hitaampi temperamentiltaan. Tuo on hänen arkeaan, hän kertoo siitä parhaansa mukaan.
Sinun arkesi on erilaista ja vilkkaampaa.
Ei kumpikaan ole toista parempi.
Vastakohdat täydentävät toisiaan, niinhän sitä sanotaan.
No eikö tämäkin tapaus osoita, että vastakohdat ei täydennä toisiaan?! Jos täydentäisivät, niin ap:lla ei olisi tyhjä olo tapaamisten jälkeen.
Itse ottaisin etäisyyttä tuollaiseen ihmiseen joka ei puhu eikä pukahda. Sama olisi istua kotona ja puhua seinälle.
Alue: Aihe vapaa
Vastatkaa, please!
Ap.