Lue keskustelun säännöt.
Onko olemassa naisia jotka ovat "peräkammarin tyttöjä"?
30.06.2019 |
Aina puhutaan peräkammarin pojista, jotka asuvat aikuisenakin vanhempien luona hyysättävänä. Onko tälläisiä naispuolisia ihmisiä ja mikä heidän nimitys on?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haluisin löytää tuollaisen superintrovertin peräkammarintytön/kilttinaisen. Sellaisen joka on yhtä epätoivoinen kuin minäkin olen. En tarkoita että toinen olisi niin huono ettei kelpaa kellekään. Vaan että kaksi yksinäistä vailla tai mitöttömän seurustelu kokemuksen omaavaa löytäisi toisensa ja ymmärtäisi toisiaan täydellisesti.
Tuskin tulisi olemaan niin ihanaa kuin voisi kuvitella, koska usein nämä tapaukset kärsivät myös kiusaamistaustasta ja itsetunto-ongelmista, mikä johtaa sitten omiin ongelmiinsa. Niin miehissä kuin naisissa.
Onko kiusaamistausta tai itsetunto ongelmat sitten jonkin sellainen asia mikä tekee ihmisestä täysin huonon vaihtoehdon kumppaniksi. Itseä on kiusattu todella paljon, mutta samalla olen hyvin empaattinen ihminen ja otan muut huomioon. Pidin itseäni kuitenkin ihan hyvänä ihmisenä, vaikka ujo ja aika hiljainen olenkin. Sekin tosin johtuu osittain huonoista kokemuksista ja uskon, että rohkaituisin enemmän jos saisin sellaisia ihmisiä elämääni, jotka auttaisivat näkemään omat vaihvuudet ja kohtelisivat hyvin. Ei se tarkoita, vaikka ihmisellä on arpia, että hän on mikään menetetty tapaus kuitenkaan. Monet kovia kokeneet ovat muutenkin aika herkkiä ihmisiä ja toisaalta monesti niitä jotka ymmärtävät muita samankaltaista kokeneita todella hyvin. Itsellekin olisi helpompaa löytää sellainen kumppani joka ymmärtäisi myös sen ettei kaikki aina elämässä mene niin hyvin vaikka tahtoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oliko jo mainittu, mutta ennen puhuttiin vanhoistapiioista.
Minustakin se "peräkammarintytön" perinteinen nimitys on ollut vanhapiika, joka syystä tai toisesta ei ole löytänyt sitä "elämänsä miestä" vaan on jäänyt naimattomaksi. Hän luultavasti päätyy huolehtimaan vanhemmistaan koska hänen sisaruksillaan on omat perheet.
Vanhanpiian vastine oli ennen vanhapoika, mikä ei suoranaisesti tarkoittanut mitään vauhdikasta citysinkkua.
Vanhapiika on aikansa elänyt nimike, koska termiin liitettiin ennen vaikka mitä lisämerkityksiä, koska naisten odotettiin pysyvän neitsyinä avioliittoon asti. Nykyajan "vanhapiika" saattaa olla vaikka nainen, jolla muutama avoliitto takana ja lapsia niistä, joka ei jostain syystä enää kuitenkaan haluaa elämäänsä miestä.
Ei oo vanhapiika, vaan eronnut, tai jos on vähän höpsähtänyt, niin kutsuu itseään sinkuksi.
Niin no, ennen vanhaan vanhapiika tarkoitti nimenomaan naimatonta naista, ja naimattoman naisen odotettiin pidättäytyvän koko elämänsä ajan seksistä. Eihän nytkään esim. avoliitossa vuosia elänyt ole välttämättä mennyt naimisiin, joten hän on siviilisäädyltään yhä naimaton, vaikka voi hyvin olla elänyt kymmeniä vuosia miehen kanssa avioliiton kaltaisessa suhteessa, josta hänellä voi olla myös lapsia. Termin käyttö vaatisi sitä, että nainen on pidättäytynyt seksistä koko elämänsä ajan ja asunut samalla sukulaistensa nurkissa. Aika harva nainen on sellaiseen elämään nykyään tyytynyt, koska vaihtoehtojakin löytyy sille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida olla. Tytöille ei sallita tuollaista käytöstä. Veljelleni passattiin ruokalautanen eteen vielä melkein 3-kymppisenä. Minun ja siskojeni odotettiin tekevän ruuat itsellemme ja muille 10-vuotiaasta asti.
Mistähän tällainen poikien lelliminen johtuu perheessä? Usein pojat myös saivat television yms. huoneeseensa ja tytöt ei.
Kuka niitä passaa? KYllä, äidit
mies51v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oliko jo mainittu, mutta ennen puhuttiin vanhoistapiioista.
Itse käsitän vanhanpiiat naisiksi, joilla ei ole ollut miestä missään vaiheessa elämää (ennenhän aviomiehen hankkiminen ja perheen perustaminen oli naiselle tärkeä tehtävä). Yleensä kuitenkin asuivat ihan itsenäisesti ja olivat ehkä töissäkin, siinä missä peräkammarinpojan "kriteeri" on se että asutaan vanhempien luona vaikka ollaan aikuisia.
Kyllä se on nykyäänkin elämän tarkoitus. Ei mikään ole muuttunut
Tätini 31 vuotias tytär. Hän on kova opiskelemaan ja hänelle suodaan se, ei tarvii tehdä kotitöitä tms. Kova mimmi on puhumaan ja puuttumaan epäkohtiin. Ei ollenkaan sellainen ujohissukka hiiri. Eikä mielenterveysongelmainen.
Täti on muutaman kerran pyytänyt mua(ja siskoani) käymään siellä, kun miehensä haluaa lähteä pikkusen romanttiseen reissuun. Tytär parka jää ihan yksin sinne (teinivaiheessa tyttö vielä pääsi reissuun, mutta nyt isä ei enää suostu maksamaan aikuisen reissuja. hänellä sentään jotain kolisee) Mun olisi pitänyt käydä siivoamassa, pyykkäämässä ja tekemässä ruokaa siellä aikuiselle ihmiselle.
Enää ei pyydä, kun mä olen niin hankala.
Eli kävinhän mä vaatimassa, että tytär osallistuu siivoamiseen yms. itsekin. Jotain oppis. Siellä se sitten aikuinen nainen itki ja huusi, kun ei jaksa, eikä osaa.
Nyt sitten tekevät vaan viikonlopun reissuja, kun tytärtä voi jättää yksin koko viikoksi.
Voi apua! Tää on ihan oikeasti totta. He ovat tämän adoptiolapsensa hemmotelleet pienestä pitäen. He kärsivät pitkään lapsettomuudesta, että jotenkin hemmottelemalla sitten kiittäneet tätä lasta.
Aivan käsittämätöntä, miten voi aikuinen ihminen olla avuton ja tahdoton. Täti vielä usein puhuu, että kun meidän likka jonkun kivan löytää. Voitaisko me serkut joskus tutustuttaa johonkin mieskaveriin? En ihan niin paljon vihaa kavereitanikaan, että tuon niille riesaksi tutustuttaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oliko jo mainittu, mutta ennen puhuttiin vanhoistapiioista.
Itse käsitän vanhanpiiat naisiksi, joilla ei ole ollut miestä missään vaiheessa elämää (ennenhän aviomiehen hankkiminen ja perheen perustaminen oli naiselle tärkeä tehtävä). Yleensä kuitenkin asuivat ihan itsenäisesti ja olivat ehkä töissäkin, siinä missä peräkammarinpojan "kriteeri" on se että asutaan vanhempien luona vaikka ollaan aikuisia.
Kyllä se on nykyäänkin elämän tarkoitus. Ei mikään ole muuttunut
Näin se on. Säälittää nuo naiset, jotka käsittävät tuon vasta kun on liian myöhäistä
Kyllä tunnen erään. Asuu vanhempiensa kanssa, ikää noin 39v. Ei ole ikinä asunut omillaan. Korkeakoulutettu on ja vakinainen työpaikka. En ymmärrä miksi edelleen asuu vanhempiensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 26 ja nainen, asun tällä hetkellä äitini luona. Olen tosin asunut jo vähän aikaa itsekseni muutama vuosi sitten, ja suunnittelen muuttavani täältä yksin toiseen kaupunkiin jos/kun saan opiskelupaikan. Tässä kouluun hakemisen välitilassa kotona asuminen on kuitenkin halvempi vaihtoehto kuin muuttaa väliaikaisesti jonnekin vain saadakseen olla yksin. Haen useampaan kaupunkiin joten en voi myöskään muuttaa ennakoiden tulevan oppilaitoksen lähelle.
Olen tosin valitettavasti kasvatettu kuten hemmoteltu poika, äiti edelleen pyykkää, laittaa ruokaa ja siivoaa. Hän on noista asioista niin tarkka, että tuntuu edelleen olevan sitä mieltä, että tekisin ne huonommin tai en siten kuin hän haluaa. Yksin asuessani toki hoidin kotityöt itse. Silloinkin hän kävi kylässä valittamassa niistä, ei ollut kuulemma tarpeeksi siistiä. Onhan tämä noloa, mutta en jaksa asiasta vääntääkään. Jos minulla vielä jotain oppimista kodinhoidosta on, niin opin sen paljon paremmin sitten omassa rauhassa ohjeiden kanssa harjoitellen kun pääsen muuttamaan. Toivottavasti jo tänä syksynä. Tavoitteena olisi kuitenkin tulla itsenäiseksi akateemiseksi naiseksi, eikä tosiaankaan jäädä peräkammarin tytöksi. Vanhaksi piiaksi voin jäädäkin, kun en tahdo parisuhdetta vain siksi, että olisi joku ihan kiva kumppani karkottamassa yksinäisyyttä. Sen pitäisi olla oikeasti sen arvoista, tai muuten viihdyn paremmin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida olla. Tytöille ei sallita tuollaista käytöstä. Veljelleni passattiin ruokalautanen eteen vielä melkein 3-kymppisenä. Minun ja siskojeni odotettiin tekevän ruuat itsellemme ja muille 10-vuotiaasta asti.
Mistähän tällainen poikien lelliminen johtuu perheessä? Usein pojat myös saivat television yms. huoneeseensa ja tytöt ei.
Ehkä tuo poikien 'lelliminen' kohdistuu juuri näihin poikiin, joilla on jo valmiiksi vaikeaa eli he eivät todennäköisesti tule saamaan naista huolehtimaan itsestään toisin kuin lähes kaikki naiset, jotka saavat hemmottelua miehiltä aikuisena olemalla olemassa.
Ulkomaalaisten tutkimusten mukaan vanhemmat käyttävät enemmän psykologista väkivaltaa ja kovempaa kuria poikiin kuin tyttöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vain yhden, mutta hän on omituinen tapaus.
Korkeasti koulutettu, HR osastopäällikkö, tienaa hyvin, sosiaalisesti todella pätevä, hauska, fiksu ja filmaattinen. Kivan näköinen myös, jos sillä on merkitystä.
Asuu vanhempien luona lapsuudenhuoneessa.
Äiti ei salli poikaystäviä. Äiti päättää kuka on tarpeeksi hyvä ihminen kaveriksi. Äiti ostaa vaatteet, pesee vaatteet. Äiti päättää mitä syödään ja monelta. Äiti hermostuu, jos kotiintulo aikaa ei noudateta.
Nainen on 37v
Miten helvetissä niin fiksu nainen on noin sairaassa suhteessa. En ymmärrä.
Vaikeahan tuollaisesta käytöksestä on päästä yli ja irti, kun siihen on tottunut lapsuudesta asti eikä kukaan ole puuttunut äidin kontrollointiin. Kuulostaa melkein jonkinlaiselta Tukholman syndroomalta, tai sitten äiti saattaa suljettujen ovien takana uhkailla vaikka itsemurhalla jos tytär lähtee.
Tuntuu myös olevan tyytyväinen tilanteeseen. "Äiti pakkasi tosi hyvät eväät/ eikö äiti ostanutkin hienon paidan/ en pääse spontaanisti kaupungille, koska äiti"
Nainen on kuitenkin älykäs, tekee työn puolesta raakojakin ratkaisuja (konfliktit, erottamiset, yms) ja toimii tehokkaasti.
On kuitenkin kotona paasattava. Ei osta ruokaa, kokkaa, tiskaa, pese pyykkiä, siivoa. Ikinä.
En vaan pysty ymmärtää
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 26 ja nainen, asun tällä hetkellä äitini luona. Olen tosin asunut jo vähän aikaa itsekseni muutama vuosi sitten, ja suunnittelen muuttavani täältä yksin toiseen kaupunkiin jos/kun saan opiskelupaikan. Tässä kouluun hakemisen välitilassa kotona asuminen on kuitenkin halvempi vaihtoehto kuin muuttaa väliaikaisesti jonnekin vain saadakseen olla yksin. Haen useampaan kaupunkiin joten en voi myöskään muuttaa ennakoiden tulevan oppilaitoksen lähelle.
Olen tosin valitettavasti kasvatettu kuten hemmoteltu poika, äiti edelleen pyykkää, laittaa ruokaa ja siivoaa. Hän on noista asioista niin tarkka, että tuntuu edelleen olevan sitä mieltä, että tekisin ne huonommin tai en siten kuin hän haluaa. Yksin asuessani toki hoidin kotityöt itse. Silloinkin hän kävi kylässä valittamassa niistä, ei ollut kuulemma tarpeeksi siistiä. Onhan tämä noloa, mutta en jaksa asiasta vääntääkään. Jos minulla vielä jotain oppimista kodinhoidosta on, niin opin sen paljon paremmin sitten omassa rauhassa ohjeiden kanssa harjoitellen kun pääsen muuttamaan. Toivottavasti jo tänä syksynä. Tavoitteena olisi kuitenkin tulla itsenäiseksi akateemiseksi naiseksi, eikä tosiaankaan jäädä peräkammarin tytöksi. Vanhaksi piiaksi voin jäädäkin, kun en tahdo parisuhdetta vain siksi, että olisi joku ihan kiva kumppani karkottamassa yksinäisyyttä. Sen pitäisi olla oikeasti sen arvoista, tai muuten viihdyn paremmin yksin.
Suosittelen että alat tekemään siellä kotona asioita. Etkä anna äitisi hemmotella. Nimittäin jos joskus löydät kumppanin jonka kanssa haluaisit jakaa parisuhdetta, kumppani saattaa laittaa sinut käpälämäkeen.
Itse jouduin laittaa yhden mukavan kumppanin 1v yhteiselon jälkeen. Ei tullut mitään kun oli kaikissa asioissa niin osaamaton ja hemmoteltu jota ois pitänyt jatkaa pari suhteessa.
(ei ole mitenkään epätavallista että nuoret aikuiset palaavat kotiin jossain hetkessä. Mutta kun sinne palataan niin silloin pitää elää kämppiksinä. Vaikka ne vanhemmat usein miten haluavat/kuvittelevat auttavansa jälkikasvua "hemmotteluilla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omaishoitaja ei odota että hänelle tehdään ruoat ja pyykätään valmiiksi. -Ap
Ei mutaa naispuolisen "peräkammarin" tytön odotetaan hoitavan kotityöt ja olemaan omaishojtajana toisin kuin poikien. Eihän se nyt sovi että naista passattaisiin.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida olla. Tytöille ei sallita tuollaista käytöstä. Veljelleni passattiin ruokalautanen eteen vielä melkein 3-kymppisenä. Minun ja siskojeni odotettiin tekevän ruuat itsellemme ja muille 10-vuotiaasta asti.
Mistähän tällainen poikien lelliminen johtuu perheessä? Usein pojat myös saivat television yms. huoneeseensa ja tytöt ei.
Ehkä tuo poikien 'lelliminen' kohdistuu juuri näihin poikiin, joilla on jo valmiiksi vaikeaa eli he eivät todennäköisesti tule saamaan naista huolehtimaan itsestään toisin kuin lähes kaikki naiset, jotka saavat hemmottelua miehiltä aikuisena olemalla olemassa.
Ulkomaalaisten tutkimusten mukaan vanhemmat käyttävät enemmän psykologista väkivaltaa ja kovempaa kuria poikiin kuin tyttöihin.
Pojan äitinä en ihmettele miksi käytetään kovempaa kuria ja enemmän psykologista väkivaltaa, pojat ei muuten usko. Ja siis väärinhän se on eikä meidän perheessä käytetä kumpaakaan, mutta keino mikä keino, sitä on käytettävä enemmän. Eikä tarvi aloittaa yksilöiden eroista, tietenkin niin. Mutta big picture.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidilleni olisi sopinut, että musta olisi tullut peräkammarin tyttö ja mua olisi voinut käyttää henkisenä likasankona. Tapasin mieheni kuitenkin jo lukio-ikäisenä. Äiti olisi toivonut meidän asuvan kanssaan vaan ostin aikanaan oman asunnon ja muutin, tosin en kauas. Opiskelin ensin viikot ja sitten löysin töitäkin eli en kauas lähtenyt. Hänen nuoruudessaan elettiin monta sukupolvea yhdessä, etenkin ne vanhatpiiat ensin vanhempien ja sitten veljen talossa. Kasvoin siten, etten paljon ruokaa laittanut, siivosin kyllä ja pyykkäsin. Rahan suhteen oli viisasta asua äidin kanssa, mutta tuon henkisen puolen takia ei ollenkaan viisasta.
Ylivoimainen enemmistö naisista on tommosia, siksi haluavat miehen joka hyysää heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni jää nuorena kotiäidiksi kun elämä pelottaa ja mies hoitaa sitten samat hommat kuin peräkammarin pojan vanhemmat hänelle.
En usko tuota. Ettäkö kotiäitien miehet tekevät kaikki kotityöt? Laittavat ruoan, pesevät pyykit, siivoavat, passaavat kaikin tavoin kotona olevaa vaimoaan... EN USKO.
Täytyykö täyttää juuri tietyt kriteerit ? Kyllähän suurin osa suomen "peräkammarinpojista" tekee kovaa fyysistä työtä maatilalla.
Ei kukaan niistä jotka minä tunnen. Maatilalla asuvat kyllä, mutta ikääntyvät vanhemmat tekevät lähes kaikki maatilan työt. Pojat istuvat sisällä, ryyppäävät, nostavat tukia ja ovat palveltavina. Ne, jotka tekevät kovaa työtä maatilalla, myös itsenäistyvät ja muuttavat pois vanhempien nurkista.
Niinpä tai jatkavat sitten maatilan pitoa ja mahdollisesti menevät myöhemmin naimisiin. Tai voihan sitä maatilaa pitää yksinkin ja sinkkuna elää ilman että on joku passattava. Kaikki eivät löydä sopivaa puolisoa.
On. Veljeni keräsi elätettäväkseen yhden niistä. Aivan uskomaton tarina ja tilanne.
Suhde alkoi niin että tapasivat lavatansseissa jossa tämä "tyttö" reippaasti oli 30v oli äitinsä tuomana tansseissa. Esimmäisellä kertaan, syksyllä, oli vain pari kertaa tanssittu.
Talven veli pohti asiaa ja tuli siihen tulokseen että tämä kultakimpale pitää löytää.
Seuraavana keväänä aloitti tavoitteellisen etsimisen ja löysikin.
Hän halusi sinkkutytön jolla ei ollut lapsia eikä ole eronnut. Nyt löytyikin korkkaamaton neitsyt.
Daami joka ei ole koskaan opiskellut mitään tutkintoa itselleen, ei ollut töissä eikä töihin halunnutkaan.
Hiljainen ja ujo, Viihtyy yksikseen kannon nokassa vaikka koko päivän tai askarrellen omassa rauhassaan.
Missään eivät käy, on joulu tai juhannus, kaksin kotona.
Veljeni haluasi edelleen käydä ystävien luona, tansseissa ja teattereissa ja konserteissa kuten ennen. Mimmi ei halua minnekään.
Yhtään työhaastatteluun se kärrättiin ja sieltä tuli tietoa että väkisin ei voi ketään palkata kun ei halua töihin. Omaisuuden, talon ja tavaroiden perään on kuitenkin kovasti vaikka ei ole omaa rahaa latiakaan koska ei ole mitään yhteiskunnan tukiakaan hakenut.
Veljelläni on kohtuullinen tila, kotitilamme jota on kehitetty saman suvun hallussa jo usean sukupolven ajan, päivätyö, auto talot ja tavarat velattomina.
Oli myös syyntingillä vanha isäntä asumassa päätilalla. Eipä ole enää.
Sen lisäksi että helposti tulee paniikkikohtaus, löytyy myös pöpökammo ja vanhaisäntä, meidän ihana isämme oli se pahin pöpö pesä. Hänet heitettiin tilalta miniän toimesta ulos jo neljä vuotta sitten.
Asuu nyt rajanaapurina meidän vapaa-ajan talollamme.
Veljeni myöntää että ei ole onnellinen. Ei sitten saanut niitä lapsiakaan joita kovasti halusi.
Ei kuitenkaan halua erotakaan, luulee että olisi sitten loppuelämänsä yksin.
Erittäin ikävä tilanne, tuntuu että jokainen muu kärsii, yhdellä menee hyvin. Juuri niin kuin hän itse haluaa, ilman minkäänlaista omaa ansiotaan.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vain yhden, mutta hän on omituinen tapaus.
Korkeasti koulutettu, HR osastopäällikkö, tienaa hyvin, sosiaalisesti todella pätevä, hauska, fiksu ja filmaattinen. Kivan näköinen myös, jos sillä on merkitystä.
Asuu vanhempien luona lapsuudenhuoneessa.
Äiti ei salli poikaystäviä. Äiti päättää kuka on tarpeeksi hyvä ihminen kaveriksi. Äiti ostaa vaatteet, pesee vaatteet. Äiti päättää mitä syödään ja monelta. Äiti hermostuu, jos kotiintulo aikaa ei noudateta.
Nainen on 37v
Miten helvetissä niin fiksu nainen on noin sairaassa suhteessa. En ymmärrä.
Tämä on kieltämättä erikoinen tapaus. Olen käsittänyt että vanhempiensa armoille jäävät on monesti jotenkin estyneitä ja ujoja ja siksi on vaikeata irtautua. Mutta luulisi tämän kaltaisen menestyvän ihmisen repäisevät jo napanuorat irti.
Vanhapiika ja vanhapoika ovat naimattomia itsenäisiä sinkkuja. Peräkammarinpoika taas asuu lapsuudenkodissa vanhempien kanssa. Olen tuntenut useita peräkammarin poikia. Kaikki asuivat maalla maatilalla. Yksi oli todella ahkera maanviljelijä jonka vanhemmat jäi sukupolvenvaihdoksen jälkeen asumaan samalle tilalle. Toinen oli sairaseläkkeellä jo nuoresta. Hänestä kehittyi loistava kokki ja kotitöiden tekijä vanhempien kuoltua. Kolmas juoksutti äitiään ja teetti tällä kaikki työt mitkä pystyi ja vei tämän eläkerahat. Kaikki nuo elivät jonkinlaisessa riippuvuudesta vanhemmistaan. Jokaisella noista oli erilainen käyttäytyminen ja kotitöihin osallistumisen taso. En lähtisi yleistämään. Peräkammarintyttöihin en ole törmännyt.
Ei onnistu seurustelu, kun äiti kieltää.