Olin festareilla yksin

Jos sinulla oli siellä festareilla hauskaa niin sinulla oli siellä festareilla hauskaa ja sillä sipuli.

Asiaa ei kannata millään instoilla pilata.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla oli siellä festareilla hauskaa niin sinulla oli siellä festareilla hauskaa ja sillä sipuli.

Asiaa ei kannata millään instoilla pilata.

Tiedän tämän - ja siksi ihmettelen reaktiotani. Kertoo varmaan pohjimmiltaan epävarmuudestani.

Ap

Mä en edes uskaltaisi mennä yksin festareille. Respektit👍

Minäkin mietin, lähtisinkö tänään yksin. Voisin ehkä muuten mennäkin, mutta eniten ahdistaa, jos/ kun tulee vastaan tuttuja ja he kysyvät, kenen kanssa olen matkassa. Jos tietäisin, ettei vastaan tule yhtäkään tuttua, voisin mennä nauttimaan musiikista ja meiningeistä. Mutta koska festarit ovat tässä kotikulmilla, tuttuja on joka nurkalla. 

Ja nolotusta lisää vielä se, että olen nelikymppinen. Parikymppisenä olisi ehkä ollut helpompi sulautua sakkiin ja tutustua ihmisiin, mutta tällainen vanha kääkkä siellä parikymppisten seassa.. en taidakaan mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla oli siellä festareilla hauskaa niin sinulla oli siellä festareilla hauskaa ja sillä sipuli.

Asiaa ei kannata millään instoilla pilata.

Tiedän tämän - ja siksi ihmettelen reaktiotani. Kertoo varmaan pohjimmiltaan epävarmuudestani.

Ap

Viitaten viestiin #3, ei kovin epävarma ihminen uskaltautuisi yksin festareille.

Vierailija kirjoitti:

Mä en edes uskaltaisi mennä yksin festareille. Respektit👍

Kiitos sulle ja jollekin toisellekin. En osannut ajatella tätä näin. Tosin mun oli pakko mennä, koska muuten olisi jotkin bändit jääny näkemättä.

Jätän instat väliin ensi kerralla. Ja paikan päällä ei tullut yksinäinen olo, koska sai mennä lavan reunalta toiselle ja muitakin yksinäisiä näkyi.

Sinä nelikymppinen mene vain mutta älä katso somea.

Ap

Näin eron aikaan asioista kaivelee uusia aiemmin umpeutuneita näkökulmia. Yksi mistä ehkä olen haaveillutkin, on yksin festarointi. Saa mennä ja tulla miten haluaa, katsella juuri haluamansa keikat haluamastaan paikasta jne.

Onneksi en ole somessa niin ei ole tuollaisia ongelmia. En muutenkaan enää nyt keski-iässä vertaile itseäni muihin enkä elä elämääni sen mukaan mitä joku muu on mieltä. Todella vapauttavaa. Olen myös armahtanut itseni että saan olla sellainen kuin olen tai itse haluan olla. Yksi elämä!

Hienoa ap että teit mitä halusit joten älä nyt pilaa tätä hyvää kokoemusta itseltäsi vaan jatka sen tekemistä mitä itse haluat. Yksin ei aina tarkoita että olisi yksinäinen sillä ne on 2 eri asiaa. Itse viihdyn parhaiten yksin vaikka on oma perhe ja pari hyvää ystävääkin.

Yksin festarointihan on parasta. Saa mennä miten haluaa, ilman että kukaan vinkuu ettei halua kattoa kyseista artistia. Saa lähtä keikalta pois, ilman että ei enää löydäkkään kavereita enää ikinä.

Mulla on ainakin ollut todella hauskaa yksin ja ihan päivittänyt hyvät fiilikset someen. Jutellut tutuille ja tuntemattomille. Ja mitä sekään kellekkään kuuluu kenen kanssa siellä hengaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en edes uskaltaisi mennä yksin festareille. Respektit👍

Jos ei ole kaveriporukkaa jonka kanssa mennä, vaihtoehtoina on mennä yksin tai olla kokonaan menemättä. Sekin on tylsää, jos ei koskaan voi mennä mihinkään.

No voi sentään - yritä kääntää ajatus siihen, että sulla oli kivaa riippumatta siitä, kenen kanssa siellä olit. Ja sitäpaitsi olit parhaassa mahdollisessa seurassa :) Minä menen tänään Tuskaan ihan keskenäni, ja aion nauttia täysin siemauksin joka hetkestä!

Yksin on kuitenkin vapaa ihan toisella tavalla kuin porukassa tai varsinkin silloin kun on vain kaksin jonkun kanssa. Ei pidä olla niin kaavoihin kangistunut ja elää muiden odotusten ja mielipiteiden mukaan ettei uskalla elää sitä omaa ainutkertaista elämäänsä.

Sinulla oli siis kivaa ja kaikki meni enemmän kuin ok mutta nyt dissaat itse itseäsi ja pilaat oman kivan kokemuksesi. Miksi?

Tunnistan tunteen: kerran vietin juhannusaattoa töiden takia yksin. Oli ihan mukavaa siihen asti, kunnes kurskistin someen: siellä oli iloisia seurueita, ja aloinkin säälimään itseäni.

Olen myös ollut festareilla yksin. Näin kaikki bändit mitkä halusin, ja huonolta keikalta sai lähteä pois ja jatkaa matkaa. Syödä ja juoda silloin kun halusi ja huvitti. Kolmantena päivänä törmäsin tuttuihin. Ja siinä se päivä sitten menikin: "olut-karsinassa". Toki sain selostaa kaikki näkemäni keikat, jotka heiltä oli mennyt ohi.

Voithan aina kertoa kyselijöille valkoisen valheen, että serkkusi kanssa tulit, Liisa pihtiputaalta. Liisa sammui jo, tai lähti jonkun jontterin mukaan tms!

Kerran kaveri teki oharit kun oltiin menossa katsomaan yhteistä suosikkibändiä toiseen kaupunkiin, matkaa n 300km ja toki mä olin ostanut liput.

Oon vielä normaalisti kovin arka ja ujo mutta sillon totesin että v i tut, mähän pidän hauskan illan.

Kaupittelin ylimääräisen lipun, sain vaihtona muutaman paukun ja seuraa (itse lippu ei ollut montaa kymppiä, eniten risoi oharit ja että paniikkihäiriöinen jätetään yksin vieraaseen kaupunkiin).

Pariin kertaan kysyin suoraan mielenkiintoisen näköisiltä tyypiltä, että saanko hetkeksi liittyä seuraan kun kaveri teki oharit enkä tunne kaupunkia. Kaikki oli ystävällisiä ja otti "suojaansa". Tuli paljon puhuttua hauskojen tyyppien kanssa ja hauskempi reissu ilman kaveria.

Itsekin oon aina jutellut ja ollut ystävällinen jos joku tuntematon tulee juttusille. Yksin ei tarvitse olla, jos ei sitä tahdo. Keikoilla ja festareilla on kaikki tulleet sen saman jutun takia yhteen. Ihan rohkeesti vaan :)