Tuntuu kamalalta, että sabotoin omaa onneani ja hienoja päämääriäni huonoilla valinnoillani. Morkkis.
Olen tehnyt kovasti töitä, jotta tavoitan henkisen tasapainon, pidän itsestäni ja elän oman arvojeni mukaisesti.
Tähän sisältyy myös turvalliset ihmissuhteet, fyysinen hyvä olo oikeanlaisella ruokavaliolla, paremman, säästeliään talouden ylläpito ja unelmat, joita tahdon työstää eteenpäin.
Olen onnistunut hienosti, kokenut paljon onnea viime kuukausina ja saanut tavoitteitani käytännön tasolle ja realistisiksi päämääriksi.
Kunnes pitkän työkauden jälkeen kun pääsen vapaalle, saatan miettiä, että minulla on oikeus nauttia elämästä ja elää hetkessä, antaa mennä vain.
Se kallistuu toisinaan alkoholin nauttimisen puolelle, jonka myötä talous hieman horjuu, mieli synkkenee ja fyysinen hyvinvointi kokee kolauksen. Enkä saa mitään aikaiseksi moneen päivään ja ahdistaa, että parin päivän vuoksi joudun tasapainottamaan tilannetta monta viikkoa omantunnon tuskien kanssa.
Ahdistaa. Ahdistaa.
Olen nuori, joten sinänsä kai olisi ihan oikeutettua elää hetkessä mutta olen jo elänyt niin syvissä vesissä omien virhevalintojen vuoksi, ettei minun tulisi riskeerata kaikkea uudestaan koottua ja rakennettua jatkuvien harha askelten vuoksi. Jokin hetkellinen kontrollista irti päästäminen voi laukaista suurien vahinkojen riskin.
Tiedän, ettei tämä ole edes paha juttu sinänsä mutta koska omat tavoitteet kärsivät niin myös itsekin kärsin tajuttomasti ylilyönneistä.
Hukkaan itseni hetkellisesti enkä edes nytkään kerännyt voimia tulevaan työkoitokseen vaan päinvastoin, olen väsyneempi ja turvonnut useita kiloja ihan parissa päivässä vapaalla oltuani.
Harmittaa niin paljon. Voi kunpa tämä olisi vain osa jonkinlaista prosessia, oppisin tästäkin. En kestä enää krapulaa ja sen tuomaa paskaa oloa, varsinkin kun se oli oma päätökseni ilman, että edes mitään arjesta poikkeavaa hauskaa oli suunnitelmissa. Minä vain join ja nyt kaduttaa.
Haluaisin kuulla jotain mukavaa. Kokemuksia esimerkiksi itse näistä oloista kärsineiltä.
Ei tässä muuten mitään olisi mutta kun on alkanut olemaan tarve pitää huolta itsestään ja vastuu elämästä on minun niin inhottaa, en halua olla se joka ennen olin vaan mennä eteenpäin jatkuvasti parempia valintoja tehden.
Kommentit (18)
Inhimillisiä ylilyöntejä sattuu kaikille, nauti elämästä äläkä tuomitse itseäsi joutavista. Nythän on kesä!
Tuskin, mitään lopullisen kamalaa sait aikaan parista kilosta ja krapulasta huolimatta.
Älä enää juo, ja jos juot niin juo vain yksi. Tällä on ollu omaan elämääni huima vaikutus. Alkoholista ei seuraa usein muuta kuin paskaa. Ellet sitten juo vain sitä yhtä. Ja mitä vähemmän juot, sitä enemmän yksikin juoma tuntuu. Ei krapulaa, ei rahan menoa, ei kännissä hölmöilyä.
Mikä tässä oli ongelmana? Darra vai teitkö jotain noloa kännissä? :D
Varmaan menee ohi parissa päivässä niinkun yleensä ne pahimmatkin sekoilut.
Vierailija kirjoitti:
Älä enää juo, ja jos juot niin juo vain yksi. Tällä on ollu omaan elämääni huima vaikutus. Alkoholista ei seuraa usein muuta kuin paskaa. Ellet sitten juo vain sitä yhtä. Ja mitä vähemmän juot, sitä enemmän yksikin juoma tuntuu. Ei krapulaa, ei rahan menoa, ei kännissä hölmöilyä.
No näinpä. Haluan eroon kokonaan alkoholista, en enää osaa edes nauttia kovasti sen tuomasta olotilasta vaikka yritän. Enemmän se vain vie minut pois itsestäni ja nykyään tykkään kovasti olla oma itseni. Hymyilen ja nauran, näen elämän valoisia puolia ja suunnittelen kaikenlaista. Tähän pisteeseen pääseminen oli vuosien työ ja pelkkä muistutus ahdistavasta olotilasta tuntuu vievän ihan pohjalle nykyään vaikka ennen se oli ihan normaalia ja sen kesti.
Tarpeeksi kärsittyä alkoi risukasaankin paistamaan.
Tulen humalaankin paljon nopeammin kuin ennen, joka taas kiihdyttää impulssiivisia päätöksiä.
Hyi hyi, yksi helvetti tuo alko kun sitä ei osaa käyttää saatika nauttia edes enää, joka on omalla tavallaan kyllä hyvä juttu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä oli ongelmana? Darra vai teitkö jotain noloa kännissä? :D
Varmaan menee ohi parissa päivässä niinkun yleensä ne pahimmatkin sekoilut.
Ongelmana on alkosta johtuva alakuloisuus ja saamattomuus. Yäh...
Ja sen myötä syöminen epäterveellisesti, yksi morkkisten kierre.
Kyllä vähän nolasinkin itseni mutta en pahasti kai. Aika perus kännipuhelut. Eei helvetti.
Ap
Alkoholin nauttiminen = riippuvuus ja alkoholismi?
Menepä käymään päihdeklinikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä oli ongelmana? Darra vai teitkö jotain noloa kännissä? :D
Varmaan menee ohi parissa päivässä niinkun yleensä ne pahimmatkin sekoilut.Ongelmana on alkosta johtuva alakuloisuus ja saamattomuus. Yäh...
Ja sen myötä syöminen epäterveellisesti, yksi morkkisten kierre.
Kyllä vähän nolasinkin itseni mutta en pahasti kai. Aika perus kännipuhelut. Eei helvetti.
Ap
Syömishäiriöisenä ihmisenä vähän kiinnitän huomiota tuohon, miten paljon sinua ahdistaa alkoholin turvotus ja se, että syöt harvoin epäterveellisesti. Mulle tuollainen suhde ruokaan ja omaan kroppaan kertoo jonkin asteisesta syömishäiriöstä. Ei ole tervettä syödä jatkuvasti todella kontrolloidusti, elämään kuuluvat myös nautinnot. Vaikuttaa muutenkin siltä, että pyrit kontrolloimaan muutakin elämääsi aika tavalla ja olet erittäin ankara itseäsi kohtaan, jos et onnistu siinä täydellisesti. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä oli ongelmana? Darra vai teitkö jotain noloa kännissä? :D
Varmaan menee ohi parissa päivässä niinkun yleensä ne pahimmatkin sekoilut.Ongelmana on alkosta johtuva alakuloisuus ja saamattomuus. Yäh...
Ja sen myötä syöminen epäterveellisesti, yksi morkkisten kierre.
Kyllä vähän nolasinkin itseni mutta en pahasti kai. Aika perus kännipuhelut. Eei helvetti.
ApSyömishäiriöisenä ihmisenä vähän kiinnitän huomiota tuohon, miten paljon sinua ahdistaa alkoholin turvotus ja se, että syöt harvoin epäterveellisesti. Mulle tuollainen suhde ruokaan ja omaan kroppaan kertoo jonkin asteisesta syömishäiriöstä. Ei ole tervettä syödä jatkuvasti todella kontrolloidusti, elämään kuuluvat myös nautinnot. Vaikuttaa muutenkin siltä, että pyrit kontrolloimaan muutakin elämääsi aika tavalla ja olet erittäin ankara itseäsi kohtaan, jos et onnistu siinä täydellisesti. Miksi?
Kiitos vastauksesta ja olen iloinen siitä, että saan puhua tästä edes täällä palstalla.
Olen nykyään tai no kai vuosi vuodelta enemmän kontrolloivampi. Ehkä jopa haen sitä enemmän, haluan vetää itseni tiukille tietyllä tavalla, että pysyn ruodussa.
Olen meinaan nähnyt ja näen edelleen lähipiirissäni mihin se vie jos liikaa löysää eikä suhtaudu elämään varauksella.
Omat vanhemmat ovat alkoholisteja. Olen itsekin ollut todella pahassa ongelmissa päihteiden sekä taloudellisen hallinnan suhteen. Myös mt ongelmat olivat hyvin tuttuja joskus.
Yllämainitut vei myös hyvin vahingollisiin ihmissuhteisiin ja jatkuvaan draamaan ympärillä.
On mennyt luottotiedot, olen ollut väkivaltaisessa suhteessa päihteiden vuoksi (ei huumeita kuitenkaan), olen nähnyt kun ihmisiä menehtyy alkoholismiin ja huumeisiin, vie vankilaan ja olen ollut itsekin todistajana kun läheiseni alkoholinvaikutuksen alaisena ovat käyttäytyneet vaarallisest ja sain siitä itsekin vammoja.
Kaikki tuo kiteytyy elämänhallinnan menettämiseen josta jotkut eivät koskaan nouse.
Olen nähnyt sen elämän varjopuolen niin läheltä, että nyt kun olen oikeasti vakaampi kuin koskaan ja voin todella hyvin pääosin, niin pelkään, että omat valinnat voi joskus vielä minut viedä takaisin siihen suoranaiseen helvettiin. Vaikka olenkin lähtenyt kauas pois siitä ympäristöstä.
Nyt teen myös paljon töitä, reilusti yli 200h kuukaudessa, jotta saan säästöt hyvälle mallille sekä voin keskittyä itseeni, hyvään tulevaisuuteen rauhassa työrupeaman jälkeen.
Aloitan miellyttävän liikkunan ja keskityn vielä parempaan arkeen. Sen saan myös oikeasta ruokavaliosta. Olen laihtunut useita kiloja pelkästään sillä, että syön oikein.
Minulla on myös sairauksia ja aliravitsemuksia sekä insuliiniresistenssiä ollut ravintoköyhän ruokavalion vuoksi, joka myöskin on parantunut oikeilla valinnoilla.
Kaiken sen mitä olen taakse jättänyt joka on vaikuttanut negatiivisesti elämääni on tuonut mukanaan paljon hyvää ja rikkautta henkiselläkin tasolla. Tämä on ollut myös vuosien työ ja vieläkin kesken.
Siksi on kovin tärkeää, että pystyn pitämään itseni sellaisessa elämäntilanteessa nimenomaan hyvillä ja omilla valinnoillani.
Tiedän, että tämä saattaa olla yli kontrolloivaakin mutta olen aidosti onnellisempi silloin.
Vieläkin on paheita ja tällaisia päivä jotka tuntuu vievän minua pois siitä mihin tahtoisin oikeasti pyrkiä ja se tuntuu aika ikävältä.
Sillon tuntuu, että en ole oikeasti muuttunut mihinkään vaikka eihän se ole totta.
Ap
Meillä on tosiaan ne omat haasteemme.
Toivon, että sinä oikeasti parannut syömishäiriöstä. Sen kanssa kamppailu ei ole helppoa. Tsemppiä ♡
Ap
Taidat olla riippuvainen luonne. Se johtunee osin geeneistä, osin lapsuuden jne malleista. Valitettavasti riippuvainen on aina riippuvainen ja niistä vapautuu vain kuin vapautuu niistä riippuvuuksista. Kaikkihan on kyse myös omista valinnoista eli se vaatii vain mielenlujuutta. Kukaan ei kaada alkoa kurkusta alas tai vinguta visaa puolestasi. Riippuvaiselle näiden impulssien hallinta on vaikeampaa mutta pitää vain olla vahvana.
Itselleen pitää myös osata antaa anteeksi mutta katsoa myös itseään peilistä ja nähdä oma osuutensa asioissa. Uhriutua ei pidä vaikka varmasti on ollut hankala lapsuus jne. Voimia ja mielenlujuutta!
Mulla kaikki menee hyvin kun olen omissa oloissani ja noudatan rutiinejani. Työelämän ja muut tilanteet joita inhoan tekee janoiseksi. Silloin joudun juomaan itseni tajuttomaksi ja se sotkee asiat joka kerta.
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla riippuvainen luonne. Se johtunee osin geeneistä, osin lapsuuden jne malleista. Valitettavasti riippuvainen on aina riippuvainen ja niistä vapautuu vain kuin vapautuu niistä riippuvuuksista. Kaikkihan on kyse myös omista valinnoista eli se vaatii vain mielenlujuutta. Kukaan ei kaada alkoa kurkusta alas tai vinguta visaa puolestasi. Riippuvaiselle näiden impulssien hallinta on vaikeampaa mutta pitää vain olla vahvana.
Itselleen pitää myös osata antaa anteeksi mutta katsoa myös itseään peilistä ja nähdä oma osuutensa asioissa. Uhriutua ei pidä vaikka varmasti on ollut hankala lapsuus jne. Voimia ja mielenlujuutta!
Tiedän tämän oikein hyvin.
Siksi tosiaan yritänkin kontrolloida elämää ehkä ylikorostetun paljon ja pysyä valppaana. Toisinaan käy näin ja se masentaa.
Olen siis tietoinen, että vastuu on minulla enkä syyttele toisia enkä uhriudu, nämä asiat ovat kuitenkin lähellä elämääni enkä voi tapahtuneita kieltää tai sen vaikutuksia elämääni. Olen kuitenkin voinut ottaa siitä opin ja yritän kuunnella sisintäni, jotta teen myös niitä asioita jotka tukee nykyistä arvomaailmaani.
Kiitos.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla kaikki menee hyvin kun olen omissa oloissani ja noudatan rutiinejani. Työelämän ja muut tilanteet joita inhoan tekee janoiseksi. Silloin joudun juomaan itseni tajuttomaksi ja se sotkee asiat joka kerta.
Mm, ymmärrän hyvin.
Se on kai jokin ahdistus, jota ei osaa järkevästi käsitellä. Itsellänikin menee kaikista hienoiten kun töitä on vähän ja on runsaasti aikaa keskittyä omaan hyvinvointiin. Silloin voi rauhassa ja turvallisesti käsitellä elämäänsä eikä ole sisäistä tunnetta jatkuvasta kiireestä, joka rauhoittuakseen tuntuu vaativan joskus sen, että nollaa itsensä näillä keinoilla..
Aika hankalia juttuja. Täytyy vaan pyrkiä pitämään rauha ja päämäärät muistissa silloinkin kun tuntuu, että ei ole aikaa tarpeeksi pysähtyä. Tämä itsellänikin siis vahvasti ongelmana joka pitää ratkoa.
Ap
^