Olisin todella järkyttynyt ja pettynyt jos lapseni sanoisi olevansa homo. Mutta

okei

Jaa, ei mulle ollut yhtään kova pala, kun lapseni kertoi olevansa panseksuaali. Olin iloinen, kun uskalsi kertoa. No, en taida ymmärtääkään aloittajan pointtia.

Miksi olisit pettynyt? Olisitko pettynyt lapseesi siitä, että hän syntyi sellaiseksi kuin syntyi, vaiko itseesi, että hän koki riittävän turvalliseksi kertoa sinulle, millaiseksi on syntynyt?

En ole niin taikauskoinen, että hetkeäkään uskoisin noin käyvän omieni kohdalla. Mitä te pelkäätte?

Olisin todella järkyttynyt, jos olisin homoseksuaali lapsesi ja vanhempani olisi  järkyttynyt ja pettynyt seksuaalisuudestani.

Homoseksuaaleiksi SYNNYTÄÄN, joten ns. aiheuttajina ovat - aina - vanhemmat. 

Miksi se olisi sulle kova pala? Mun vanhin tytär on lesbo eikä se ole mulle mikään ongelma. Toivon vaan että hän löytää kivan tyttöystävän jossain vaiheessa.

Tyttö kertoi meille vanhemmilleen myös heti, kun ymmärsi tykkäävänsä tytöistä. Sitä ennen hän ajatteli olevansa aseksuaali, koska ei ollut kiinnostunut pojista.

Vierailija kirjoitti:

Capricorn kirjoitti:

Miksi olisit pettynyt? Olisitko pettynyt lapseesi siitä, että hän syntyi sellaiseksi kuin syntyi, vaiko itseesi, että hän koki riittävän turvalliseksi kertoa sinulle, millaiseksi on syntynyt?

Voit aivan hyvin myöntää, että suuri osa homoista ei ole syntynyt häiriönsä kanssa. Sen sijaan, että jokapaikassa vakuuttelet puolustustasi.

Kyseessä  ei ole mikään häiriö. Suosittelen, että luet enemmän. Paljon enemmän.

Mielestäni suomalaisista aikuisista 84-98 prosenttia on alkoholisteja.

ohis

Minua vain harmittaisi se, että maailmassa on vielä niin kapeakatseista sakkia, että lapseni joutuisi heidän väheksymäksi. No, pyritään kasvattamaan heistä rohkeita, oman arvonsa tuntevia ihmisiä, jotka eivät vähästä hätkähdä, olivatpa sitten heteroita, homoja tai jotain muuta.

Mitä eroa biseksuaalisuudella ja panseksuaalisuudella muka on

Jos luulet ap, että tuo asenteesi tuntuisi lapsestasi hyvältä, luulet turhaan. Ei se ole rakkautta, se on oman kuvan kiillotusta. Kokemusta toisen vanhemman kanssa jo kahdenkymmenenviiden vuoden ajalta. Tuntuu kurjalta. Mietin monesti, katkaistako välit. Ehkä vanhempani kuitenkin rakastaa minua jotenkin, vaikkei se siltä tunnu.

Tuo ajattelutapasi antaa vain itsellesi oikeutuksen pitää itseäsi hyviksenä. Yök.

Tämänkin takia sitä Prideä vielä tarvitaan.

Minua harmittaisi vain mahdollisten lapsenlapsien takia.

Miesten on kuitenkin huomattavasti hankalampi saada keskenään lapsia kuin naisten (minulla on siis vain poikia).

Tietenkin jos lapseni ei lapsia haluaisi ei asiassa olisi mitään ongelmaa.

Ei meillä ylittäisi uutisarvoa mitenkään. Minulle ei lasteni suhteet ja seksielämä kuulu millään tavalla. Itse on tullut harrastettua vähän kaikkea, jostakin on dokumenttiakin, kunhan lapset ei netissä törmää minuun niin ok.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ei mulle ollut yhtään kova pala, kun lapseni kertoi olevansa panseksuaali. Olin iloinen, kun uskalsi kertoa. No, en taida ymmärtääkään aloittajan pointtia.

Sama.

Vierailija kirjoitti:

Minua harmittaisi vain mahdollisten lapsenlapsien takia.

Miesten on kuitenkin huomattavasti hankalampi saada keskenään lapsia kuin naisten (minulla on siis vain poikia).

Tietenkin jos lapseni ei lapsia haluaisi ei asiassa olisi mitään ongelmaa.

Hiukan kummallinen ajattelutapa minusta. Jos poikasi olisi homo, niin miksi olisi ongelma se, että hän haluaisi lapsia? Vain siksikö, että ei olisi niin helppoa saada lapsia? Kuitenkin myös miehillä jotka ovat miehen kanssa parisuhteessa on lapsia.

Itse ajattelen niin, että mikäli minun lapseni haluaisi lapsia, toivon että hän niitä saisi riippumatta onko parisuhteessa naisen tai miehen kanssa. Ei asiat aina helppoja heteroillekasn ole, joten miksi niistä tehdä ongelmallisia jo ennen kuin on tarve.

Minulla on neljä lasta, joista yksi on bi ja yksi on homo. Kaksi on vielä lapsia, joten heistä en niin tiedä. Kaikki, mitä lapsilleni haluan on, että löytäisivät paikkansa elämässä ja henkilän jota rakastaa ja joka heitä rakastaa. En koe, että minun pitäisi mitenkään hyväksyä tai olla hyväksymättä lasteni esksuaalista suuntautuneisuutta oli se mikä tahansa. Se on heidän asiansa. Minä olen heidän äitinsä ja aina myös heitä varten.

Ylipäätään ihmettelen että seksuaalinen suuntautuminen on sellainen asia että joku kokee olevansa asemassa jossa asian voi hyväksyä tai olla hyväksymättä. Mikä sinä olet ketään tuomitsemaan (siitähän hyväksymisessä/ei hyväksymisessä on kyse) asiasta jolle hän ei voi mitään? Seksuaalinen suuntautuminen on sellainen asia joka on olemassa joka tapauksessa joten turhaan vaivaat päätäsi asialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua harmittaisi vain mahdollisten lapsenlapsien takia.

Miesten on kuitenkin huomattavasti hankalampi saada keskenään lapsia kuin naisten (minulla on siis vain poikia).

Tietenkin jos lapseni ei lapsia haluaisi ei asiassa olisi mitään ongelmaa.

Hiukan kummallinen ajattelutapa minusta. Jos poikasi olisi homo, niin miksi olisi ongelma se, että hän haluaisi lapsia? Vain siksikö, että ei olisi niin helppoa saada lapsia? Kuitenkin myös miehillä jotka ovat miehen kanssa parisuhteessa on lapsia.

Itse ajattelen niin, että mikäli minun lapseni haluaisi lapsia, toivon että hän niitä saisi riippumatta onko parisuhteessa naisen tai miehen kanssa. Ei asiat aina helppoja heteroillekasn ole, joten miksi niistä tehdä ongelmallisia jo ennen kuin on tarve.

Siis tarkoitin juurikin sitä, että harmillisesti miesten on vaikeampi kuin naisten saada lapsia.

Muutoinhan suuntautuminen ei vaikuta mihinkään.

Sijaissynnytyshän on suomessa kiellettyä.

Mutta jos lapseni ei haluaisi lapsia saada, poistuisi tuo ainut asia johon suuntautuminen voisi vaikuttaa vaikeuttavasti, eikä lapseni joutuisi kokemaan siitä ongelmaa.

En osannut edes ajatella, että joku tulkitsisi tekstini noin kuin sinä, ihmettelinkin alapeukkuja 😂

Minulle on siis aivan sama ketä lapseni tulevat rakastamaan kunhan tulevat myös rakastetuiksi ja onnellisiksi.

Onhan se tragedia että sukulinja sammuu moiseen geenivirheeseen. Mutta minkäs siinä teet.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se tragedia että sukulinja sammuu moiseen geenivirheeseen. Mutta minkäs siinä teet.

Tämä argumentti on urpoin ja oudoin, jonka tiedän, ja silti yllättävän yleinen.

Naisen seksuaalinen itsemääräämisoikeus ihmiskunnan historiassa on ollut suurimman osan aikaa lähinnä vitsi. On siis evoluution kannalta aivan sama, onko nainen homoseksuaali vai ei, raskaaksi voi tulla aivan samalla tavalla.

Useimmissa kulttuureissa on myös tiedetty, miten niitä lapsia tehdään. Näin myöskin homomiehet ovat omasta halustaan, ympäristön painostuksesta tai monista muista syistä saaneet puserrettua lapsia pakko- tai kulissiavioliitoissa taikka niiden ulkopuolella.

Homojen lisääntyminen ei ole riippuvaista hedelmöityshoidoklinikoista. Teidän änkyröidenkin esivanhemmissa on takuulla oikein kunnon tákátuuppareita ja pànnunnuolijoita. Nauttikaa ajatuksesta :)

Minun puolestani lapseni saa olla sellainen kuin hyväksi kokee, kunhan ei tee kellekään pahaa. (Ei liity homouteen tuo sivulause, vaan yleisellä tasolla puhun.)

Silti täytyy sanoa, että itseänikin mietityttäisi tuo mahdollisuus saada niitä biologisia lapsenlapsia, eli omien geenien jatkuvuus. Eipä meistä silti kukaan voi omia lapsiaan pakottaa lisääntymään, jättäähän moni heterokin lapset hankkimatta. Ja moni ei saa lapsia, vaikka haluaisi.

Toki esim. adoptio on arvokas asia ja tuo toive omien geenien siirtymisestä eteenpäin lähinnä itsekäs.

Jos lapsi olisi bi tai pan niin ei huolettaisi niin paljoa. Toki homonakin voi niitä omia lapsia hankkia, vaatii vaan vähän suunnittelua - mikä ei toisaalta ole paha asia.

Enemmän minua surettaisi, jos lapseni vielä esim. kolmekymppisenäkin olisi sitä mieltä, että ei halua lapsia ollenkaan.

Noin muuten se, kenen kanssa lapseni isoksi kasvettuaan harrastaa seksiä tai ketä rakastaa ei ole minun ongelmani - pääasia, että lapseni on onnellinen. Toki toivoisin, että hänellä ja hänen kumppanillaan on asiat hyvin ja suhde tasapainossa. Se kumppanin sukupuoli noin muuten kuin tuon omien geenieni jatkuvuuden kannalta (minkä tiedostan olevan hyvin itsekäs näköseikka) on ihan yhdentekevä.