kuinka vastaatate tuntemattoman nuoren miehen hymyyn.

Mulle ainakin vastataan aina ns. resting bitch face -tyylillä, vaikka kuinka hymyilisin. Johtunee varmaan siitä, että olen ruma mies enkä top10 mies.

Keskisormella.

MeToo-hengessä en uskalla tehdä mitään...!

M 52

Hämmentyneesti. Jään usein miettimään, että pitäiskö mun tuntea toi tyyppi jostain, entisestä työpaikasta tms.

Miehet taas rientävät vastaamaan naisten puolesta kuten aina. Hehän tietävät kaiken naisten käytöksestä paremmin.

Yleensä hymyilen takaisin jos minulle hymyillään, ihan riippumatta henkilön sukupuolesta tai iästä.

Mä en katsele jonneja enkä jamppoja. Tai jos, niin inhoten. Ei niillä ole mitään annettavaa mulle, vaikka istuvat polvet metrin päässä toisistaan. Se on kuulkaa turhaa, teillä on pieni luttanamuna ja hernepallit ja pesemättömän anuksen löyhkä leijuu haaroistanne.

Katsoisin kulmat kurtussa että onko tuossa kenties naapurin pikkuvauva, ja tarkistaisin onko mulla vessapaperia kengässä tai unohtunut vaatteet päältä tai jotain.

En hymyile, kasvoni vain ovat kauniit ja saavat naiset haaveisiin ja ahdistuneet miehet kateuteen, uhitteluun ja tummaan väkivallan mustasukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miehet taas rientävät vastaamaan naisten puolesta kuten aina. Hehän tietävät kaiken naisten käytöksestä paremmin.

Ota Alba viinaa ni olos kohentuu.

No mulle kävi kerran niin, että olin metrossa ja satuin vahingossa katsomaan miestä, joka sattui myös katsomaan minua ja mies hymyili, vastasin kohteliaisuuttani hymyyn ja jatkoin lehteni lukemista. Nousin rautatientorilla pois metrosta ja aloin kiiruhtamaan lähijunaan, kun kuulin rullaportaissa takaani "hei anteeksi, hei anteeksi, mutta.." Käännyin katsomaan niin sielähän se oli takanani sama mies, enkä muuten meinannut päästä eroon. Harppoi kintereilläni ja yritti inttää puhelinnumeroani. Sanoin etten anna, jonka jälkeen intti facebookiani. Halusin miehestä nopeasti eroon ja mulla oli kiire junaan, joten annoin facebookini(Mulla ei ole siellä mitään ja joo tyhmästi tehty, mutta halusin vain eroon hänestä) tuli kaveripyyntö ja viesti, en vastannut enkä hyväksynyt pyyntöä. Aikansa pommitti kunnes kyllästyi.

Jatkossa olen ollut varovainen hymyjeni kanssa:D

Hymyilisin takaisin ja varmaan kompastuisin jaloissani/törmäisin johonkin. Olen _todella_ ujo miesten suhteen.

N25

Vierailija kirjoitti:

No mulle kävi kerran niin, että olin metrossa ja satuin vahingossa katsomaan miestä, joka sattui myös katsomaan minua ja mies hymyili, vastasin kohteliaisuuttani hymyyn ja jatkoin lehteni lukemista. Nousin rautatientorilla pois metrosta ja aloin kiiruhtamaan lähijunaan, kun kuulin rullaportaissa takaani "hei anteeksi, hei anteeksi, mutta.." Käännyin katsomaan niin sielähän se oli takanani sama mies, enkä muuten meinannut päästä eroon. Harppoi kintereilläni ja yritti inttää puhelinnumeroani. Sanoin etten anna, jonka jälkeen intti facebookiani. Halusin miehestä nopeasti eroon ja mulla oli kiire junaan, joten annoin facebookini(Mulla ei ole siellä mitään ja joo tyhmästi tehty, mutta halusin vain eroon hänestä) tuli kaveripyyntö ja viesti, en vastannut enkä hyväksynyt pyyntöä. Aikansa pommitti kunnes kyllästyi.

Jatkossa olen ollut varovainen hymyjeni kanssa:D

Kiire junaan, oikeesti? Niitä menee vartin välein. Elä vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulle kävi kerran niin, että olin metrossa ja satuin vahingossa katsomaan miestä, joka sattui myös katsomaan minua ja mies hymyili, vastasin kohteliaisuuttani hymyyn ja jatkoin lehteni lukemista. Nousin rautatientorilla pois metrosta ja aloin kiiruhtamaan lähijunaan, kun kuulin rullaportaissa takaani "hei anteeksi, hei anteeksi, mutta.." Käännyin katsomaan niin sielähän se oli takanani sama mies, enkä muuten meinannut päästä eroon. Harppoi kintereilläni ja yritti inttää puhelinnumeroani. Sanoin etten anna, jonka jälkeen intti facebookiani. Halusin miehestä nopeasti eroon ja mulla oli kiire junaan, joten annoin facebookini(Mulla ei ole siellä mitään ja joo tyhmästi tehty, mutta halusin vain eroon hänestä) tuli kaveripyyntö ja viesti, en vastannut enkä hyväksynyt pyyntöä. Aikansa pommitti kunnes kyllästyi.

Jatkossa olen ollut varovainen hymyjeni kanssa:D

Kiire junaan, oikeesti? Niitä menee vartin välein. Elä vähän.

Onks se elämistä jos menee vasta varttia myöhemmällä junalla, ja sen vartin kuuntelee kun joku ei-kiinnostava jankkaaja vinkuu yhteystietoja? -eri

Itselläni ainakin tulee hyvä mieli ja vastaan takaisin hymyllä. Mutta liian pitkään hymyily häiritsisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulle kävi kerran niin, että olin metrossa ja satuin vahingossa katsomaan miestä, joka sattui myös katsomaan minua ja mies hymyili, vastasin kohteliaisuuttani hymyyn ja jatkoin lehteni lukemista. Nousin rautatientorilla pois metrosta ja aloin kiiruhtamaan lähijunaan, kun kuulin rullaportaissa takaani "hei anteeksi, hei anteeksi, mutta.." Käännyin katsomaan niin sielähän se oli takanani sama mies, enkä muuten meinannut päästä eroon. Harppoi kintereilläni ja yritti inttää puhelinnumeroani. Sanoin etten anna, jonka jälkeen intti facebookiani. Halusin miehestä nopeasti eroon ja mulla oli kiire junaan, joten annoin facebookini(Mulla ei ole siellä mitään ja joo tyhmästi tehty, mutta halusin vain eroon hänestä) tuli kaveripyyntö ja viesti, en vastannut enkä hyväksynyt pyyntöä. Aikansa pommitti kunnes kyllästyi.

Jatkossa olen ollut varovainen hymyjeni kanssa:D

Kiire junaan, oikeesti? Niitä menee vartin välein. Elä vähän.

Kaukojunia menee ehkä kolme päivässä. Ääliö.

En mitenkään. En kiinnitä mitään huomiota tuntemattomiin ihmisiin.

Välttelen joutumasta mielipuolien läheisyyteen.

Minä vastaan kaikille hymyllä, hymyilen myös, jos katse kohtaa pidemmän aikaa jonkun kanssa esim. kaupassa. 

Soitan poliisille, siinä on tuleva raiskaaja tai ainakin ajattelee sitä.

N