Lapsena huomiotta jäänyt erityisherkkyys ja /tai hermostolliset ongelmat

Onko kohtalotovereita paikalla? Miten olet elämässäsi myöhemmin pärjännyt?

Mulla on kokemusta henkisestå pahoinvoinnista jo taaperoiässä. Tein kumminkin ammatinvalinnan jo nelivuotiaana, tietty akateeminen ammatti. (Huomautan, että vanhemani eivät ole akateemisia, enkä edes tuntenut ketään tästä ammatista.)

Olin ja olen erityisherkkä. Lapsuudessa oireilin fyysisesti hengitysvaikeuksilla.

En ikään kuin saanut henkeä. Allergioista ei ollut kyse. Minut vietiin keuhkotutkimuksiin ja kotona katselin isoja röntgenkuvia, joka näyttivät pelottavilta.

Mitään elimellistä ei löytynyt, eli kyse oli psyykestä ja herkästi reagoivasta hermostosta.

Noihin aikoihin ruumiillinen kuritus loppui. Aiemmin se oli ollut vanhempien ainoa kasvatuskeino.

Opiskelin tuohon mainittuun ammattiin ja toimin alalla muutamia vuosia.

Sen jälkeen meni sitten huonommin. Olen ollut pitkään eläkkeellä, depressio diagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta henkisestå pahoinvoinnista jo taaperoiässä. Tein kumminkin ammatinvalinnan jo nelivuotiaana, tietty akateeminen ammatti. (Huomautan, että vanhemani eivät ole akateemisia, enkä edes tuntenut ketään tästä ammatista.)

Olin ja olen erityisherkkä. Lapsuudessa oireilin fyysisesti hengitysvaikeuksilla.

En ikään kuin saanut henkeä. Allergioista ei ollut kyse. Minut vietiin keuhkotutkimuksiin ja kotona katselin isoja röntgenkuvia, joka näyttivät pelottavilta.

Mitään elimellistä ei löytynyt, eli kyse oli psyykestä ja herkästi reagoivasta hermostosta.

Noihin aikoihin ruumiillinen kuritus loppui. Aiemmin se oli ollut vanhempien ainoa kasvatuskeino.

Opiskelin tuohon mainittuun ammattiin ja toimin alalla muutamia vuosia.

Sen jälkeen meni sitten huonommin. Olen ollut pitkään eläkkeellä, depressio diagnoosi.

Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Voiko kysyä mistä ammatista kiinnostuit jo noin nuorena?

2 jatkaa itse asiasta: kun fyysistä sairautta ei löytynyt, asia tosiaan jätettiin silleen. Olin hyvin ujo lapsi, pelkäsin vieraita, siis kyläileviä sukulaisiakin. Enimmäkseen olin omissa oloissani. Tosin pikkusisasrukseni kanssa leikin, keksin uusia leikkejä hånelle. Ja muitakin lapsikavereita oli. Olisin kipeäsri kaivannut aikuista tukea henkiseen pärjäämiseen kasvuun. Kotona tai koulussa sitä ei ollut.

Myöhemmin parisuhteet ovat kaatuneet, lähinnä kai minun tasapainottomuuteeni ja kyvyttömyyteeni elää tiiviissä ihmissuhteessa. Kaikki tuntui kaatuvan päälle, en vain pärjää pitkäkestoisessa tilanteessa, missä on yksi tai enemmän muita ihmisiä minun lisäkseni. Minulta puuttuu, mikä englanniksi on integrity. En ole keksinyt mikä suomenkielen sana kuvaisi tätä oikein.

Vierailija kirjoitti:

2 jatkaa itse asiasta: kun fyysistä sairautta ei löytynyt, asia tosiaan jätettiin silleen. Olin hyvin ujo lapsi, pelkäsin vieraita, siis kyläileviä sukulaisiakin. Enimmäkseen olin omissa oloissani. Tosin pikkusisasrukseni kanssa leikin, keksin uusia leikkejä hånelle. Ja muitakin lapsikavereita oli. Olisin kipeäsri kaivannut aikuista tukea henkiseen pärjäämiseen kasvuun. Kotona tai koulussa sitä ei ollut.

Myöhemmin parisuhteet ovat kaatuneet, lähinnä kai minun tasapainottomuuteeni ja kyvyttömyyteeni elää tiiviissä ihmissuhteessa. Kaikki tuntui kaatuvan päälle, en vain pärjää pitkäkestoisessa tilanteessa, missä on yksi tai enemmän muita ihmisiä minun lisäkseni. Minulta puuttuu, mikä englanniksi on integrity. En ole keksinyt mikä suomenkielen sana kuvaisi tätä oikein.

Onko käsite dissosiaatiohäiriö sinulle tuttu? Sitä on olemassa eri asteisena. Usein sen taustalla on kehityksellisiä traumoja.

Tämä on taas tätä. Kun ei pärjätä julmassa elämässä, niin silloin löytyy yliherkkyyttä, adhd:ta ja vanhempien julmuutta. Ei ole ollut elämä ruusuista sinulle, entäs sitten? Pitäisikö sinulle antaa jotain verohelpotuksia, lisäpisteitä tai -ymmärrystä, vai mitä olet nyt hakemassa? Paraneeko se sinun elämäsi jos me kaikki täällä virtuaalina symppaamme sinun elämäsi vaikeuksia? Jaksuhaleja ja tsemiä?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas tätä. Kun ei pärjätä julmassa elämässä, niin silloin löytyy yliherkkyyttä, adhd:ta ja vanhempien julmuutta. Ei ole ollut elämä ruusuista sinulle, entäs sitten? Pitäisikö sinulle antaa jotain verohelpotuksia, lisäpisteitä tai -ymmärrystä, vai mitä olet nyt hakemassa? Paraneeko se sinun elämäsi jos me kaikki täällä virtuaalina symppaamme sinun elämäsi vaikeuksia? Jaksuhaleja ja tsemiä?

Mikä sinun ongelmasi on? Ihme touhua triggeröityä kaikesta mahdollisesta lukemastaan vaikkei aihe edes mitenkään omaan elämään liittyisi. Itse pyörit täällä aivan vapaaehtoisesti.

e=mc^2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2 jatkaa itse asiasta: kun fyysistä sairautta ei löytynyt, asia tosiaan jätettiin silleen. Olin hyvin ujo lapsi, pelkäsin vieraita, siis kyläileviä sukulaisiakin. Enimmäkseen olin omissa oloissani. Tosin pikkusisasrukseni kanssa leikin, keksin uusia leikkejä hånelle. Ja muitakin lapsikavereita oli. Olisin kipeäsri kaivannut aikuista tukea henkiseen pärjäämiseen kasvuun. Kotona tai koulussa sitä ei ollut.

Myöhemmin parisuhteet ovat kaatuneet, lähinnä kai minun tasapainottomuuteeni ja kyvyttömyyteeni elää tiiviissä ihmissuhteessa. Kaikki tuntui kaatuvan päälle, en vain pärjää pitkäkestoisessa tilanteessa, missä on yksi tai enemmän muita ihmisiä minun lisäkseni. Minulta puuttuu, mikä englanniksi on integrity. En ole keksinyt mikä suomenkielen sana kuvaisi tätä oikein.

Onko käsite dissosiaatiohäiriö sinulle tuttu? Sitä on olemassa eri asteisena. Usein sen taustalla on kehityksellisiä traumoja.

Pitääpä tutustua mitä dr Google sanoo dissosiaatiohäiriöstä. Minuahan ei lapsena sen enempää tutkittu, tuohon aikaan henkiset häiriöt olivat todella tabuja. Jos jollain päässä viirasi, mutta oli ulospäin harmiton, se hyssyteltiin ja vaiettiin.

Terv. 2

Mtkl ry:n sivuilta, aihe diss häiriö "Jos sinua esimerkiksi rankaistiin itkemisestä ja tunteiden näyttämisestä, kun olit pieni, saatat yhtäkkiä tuntea syvää kauhua ja lamaannusta, kun kuulet oman lapsesi itkevän – ymmärtämättä silti miksi."

No tämäpä juuri tuli eteen esikoisen ollessa vauva. Mies kommentoi halveksuen,'eihän sinusta ole edes äidiksi', ja kohta ero oli valmis. Lapsi isälle.

Ja elämä jatkui sitä rataa...

e=mc^2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas tätä. Kun ei pärjätä julmassa elämässä, niin silloin löytyy yliherkkyyttä, adhd:ta ja vanhempien julmuutta. Ei ole ollut elämä ruusuista sinulle, entäs sitten? Pitäisikö sinulle antaa jotain verohelpotuksia, lisäpisteitä tai -ymmärrystä, vai mitä olet nyt hakemassa? Paraneeko se sinun elämäsi jos me kaikki täällä virtuaalina symppaamme sinun elämäsi vaikeuksia? Jaksuhaleja ja tsemiä?

Mikä sinun ongelmasi on? Ihme touhua triggeröityä kaikesta mahdollisesta lukemastaan vaikkei aihe edes mitenkään omaan elämään liittyisi. Itse pyörit täällä aivan vapaaehtoisesti.

Niin siis minulle ainakin jäi täysin epäselväksi, mitä ap tällä kertomuksellaan tavoitteli? Sosiaalista hyväksyntää elämänsä vaikeuksille, ohjeita itsensä kehittämiseen vai mitä? Mitä se hyödyttää täällä itkeä vaikeuksiaan? Auttaako se, että joku toinen kertoo kamppailleensa juuri samojen ongelmien kanssa, ja selvinneensä niistä jollakin kikka kolmosella? Siitähän vaan tulee taas paha olo, kun minä en kykene itse samaan? Eiköhän ne parhaat neuvot tule terveydenhoidon ammattilaisilta, eikä miltään anonyymi-palstalta?

Ja mistäs sinä tiedät minun olevan täällä vapaaehtoisesti? Esimies on käskenyt ja kuuluu työtehtäviini. :-)

Vierailija kirjoitti:

e=mc^2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas tätä. Kun ei pärjätä julmassa elämässä, niin silloin löytyy yliherkkyyttä, adhd:ta ja vanhempien julmuutta. Ei ole ollut elämä ruusuista sinulle, entäs sitten? Pitäisikö sinulle antaa jotain verohelpotuksia, lisäpisteitä tai -ymmärrystä, vai mitä olet nyt hakemassa? Paraneeko se sinun elämäsi jos me kaikki täällä virtuaalina symppaamme sinun elämäsi vaikeuksia? Jaksuhaleja ja tsemiä?

Mikä sinun ongelmasi on? Ihme touhua triggeröityä kaikesta mahdollisesta lukemastaan vaikkei aihe edes mitenkään omaan elämään liittyisi. Itse pyörit täällä aivan vapaaehtoisesti.

Niin siis minulle ainakin jäi täysin epäselväksi, mitä ap tällä kertomuksellaan tavoitteli? Sosiaalista hyväksyntää elämänsä vaikeuksille, ohjeita itsensä kehittämiseen vai mitä? Mitä se hyödyttää täällä itkeä vaikeuksiaan? Auttaako se, että joku toinen kertoo kamppailleensa juuri samojen ongelmien kanssa, ja selvinneensä niistä jollakin kikka kolmosella? Siitähän vaan tulee taas paha olo, kun minä en kykene itse samaan? Eiköhän ne parhaat neuvot tule terveydenhoidon ammattilaisilta, eikä miltään anonyymi-palstalta?

Ja mistäs sinä tiedät minun olevan täällä vapaaehtoisesti? Esimies on käskenyt ja kuuluu työtehtäviini. :-)

Miksi valehtelet?

Vierailija kirjoitti:

e=mc^2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas tätä. Kun ei pärjätä julmassa elämässä, niin silloin löytyy yliherkkyyttä, adhd:ta ja vanhempien julmuutta. Ei ole ollut elämä ruusuista sinulle, entäs sitten? Pitäisikö sinulle antaa jotain verohelpotuksia, lisäpisteitä tai -ymmärrystä, vai mitä olet nyt hakemassa? Paraneeko se sinun elämäsi jos me kaikki täällä virtuaalina symppaamme sinun elämäsi vaikeuksia? Jaksuhaleja ja tsemiä?

Mikä sinun ongelmasi on? Ihme touhua triggeröityä kaikesta mahdollisesta lukemastaan vaikkei aihe edes mitenkään omaan elämään liittyisi. Itse pyörit täällä aivan vapaaehtoisesti.

Niin siis minulle ainakin jäi täysin epäselväksi, mitä ap tällä kertomuksellaan tavoitteli? Sosiaalista hyväksyntää elämänsä vaikeuksille, ohjeita itsensä kehittämiseen vai mitä? Mitä se hyödyttää täällä itkeä vaikeuksiaan? Auttaako se, että joku toinen kertoo kamppailleensa juuri samojen ongelmien kanssa, ja selvinneensä niistä jollakin kikka kolmosella? Siitähän vaan tulee taas paha olo, kun minä en kykene itse samaan? Eiköhän ne parhaat neuvot tule terveydenhoidon ammattilaisilta, eikä miltään anonyymi-palstalta?

Ja mistäs sinä tiedät minun olevan täällä vapaaehtoisesti? Esimies on käskenyt ja kuuluu työtehtäviini. :-)

Niin kun et ole normaali.

Vierailija kirjoitti:

e=mc^2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas tätä. Kun ei pärjätä julmassa elämässä, niin silloin löytyy yliherkkyyttä, adhd:ta ja vanhempien julmuutta. Ei ole ollut elämä ruusuista sinulle, entäs sitten? Pitäisikö sinulle antaa jotain verohelpotuksia, lisäpisteitä tai -ymmärrystä, vai mitä olet nyt hakemassa? Paraneeko se sinun elämäsi jos me kaikki täällä virtuaalina symppaamme sinun elämäsi vaikeuksia? Jaksuhaleja ja tsemiä?

Mikä sinun ongelmasi on? Ihme touhua triggeröityä kaikesta mahdollisesta lukemastaan vaikkei aihe edes mitenkään omaan elämään liittyisi. Itse pyörit täällä aivan vapaaehtoisesti.

Niin siis minulle ainakin jäi täysin epäselväksi, mitä ap tällä kertomuksellaan tavoitteli? Sosiaalista hyväksyntää elämänsä vaikeuksille, ohjeita itsensä kehittämiseen vai mitä? Mitä se hyödyttää täällä itkeä vaikeuksiaan? Auttaako se, että joku toinen kertoo kamppailleensa juuri samojen ongelmien kanssa, ja selvinneensä niistä jollakin kikka kolmosella? Siitähän vaan tulee taas paha olo, kun minä en kykene itse samaan? Eiköhän ne parhaat neuvot tule terveydenhoidon ammattilaisilta, eikä miltään anonyymi-palstalta?

Ja mistäs sinä tiedät minun olevan täällä vapaaehtoisesti? Esimies on käskenyt ja kuuluu työtehtäviini. :-)

Hahhaa! Esimies muka käskenyt hengaamaan Vauva-palstalla ja kirjoittamaan soopaa. Olet todella pahasti harhainen. Hakisit nyt itsellesi apua. Olet sen tarpeessa.

e=mc^2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas tätä. Kun ei pärjätä julmassa elämässä, niin silloin löytyy yliherkkyyttä, adhd:ta ja vanhempien julmuutta. Ei ole ollut elämä ruusuista sinulle, entäs sitten? Pitäisikö sinulle antaa jotain verohelpotuksia, lisäpisteitä tai -ymmärrystä, vai mitä olet nyt hakemassa? Paraneeko se sinun elämäsi jos me kaikki täällä virtuaalina symppaamme sinun elämäsi vaikeuksia? Jaksuhaleja ja tsemiä?

Mikä sinun ongelmasi on? Ihme touhua triggeröityä kaikesta mahdollisesta lukemastaan vaikkei aihe edes mitenkään omaan elämään liittyisi. Itse pyörit täällä aivan vapaaehtoisesti.

Niin, ja se minun 'ongelmani' on se, että ihmiset oppivat selittelemään elämänsä vaikeuksia näillä henkilökohtaisilla ominaisuuksilla/herkkyyksillä. Eivätkä vaan pure hammasta ja puske eteenpäin elämässään. Tällähetkellä uupumus ja mielenterveyden häiriöt ovat yksi suurimmista työelämän 'häiriötekijöistä' (sairaslomat, ennenaikaiset eläkkeet, jne), ja veronmaksajista on pula tässä maassa. Ei ole yhteiskunnalla vara maksaa jokaiselle 'mielensäpahoittajalle' elämää sinne kotisohvalle. Ottakaa siis vastuu omasta elämästänne, älkääkä heittäytykö yhteiskunnan elätiksi, jonkun pienen vastoinkäymisen takia.

Ja nyt en kohdistanut tätä 'kuvaustani' ap:hen, vaan tähän yleiseen tyyliin, että "kun minulla on ollut vaikeuksia, niin......"

e=mc^2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

e=mc^2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas tätä. Kun ei pärjätä julmassa elämässä, niin silloin löytyy yliherkkyyttä, adhd:ta ja vanhempien julmuutta. Ei ole ollut elämä ruusuista sinulle, entäs sitten? Pitäisikö sinulle antaa jotain verohelpotuksia, lisäpisteitä tai -ymmärrystä, vai mitä olet nyt hakemassa? Paraneeko se sinun elämäsi jos me kaikki täällä virtuaalina symppaamme sinun elämäsi vaikeuksia? Jaksuhaleja ja tsemiä?

Mikä sinun ongelmasi on? Ihme touhua triggeröityä kaikesta mahdollisesta lukemastaan vaikkei aihe edes mitenkään omaan elämään liittyisi. Itse pyörit täällä aivan vapaaehtoisesti.

Niin siis minulle ainakin jäi täysin epäselväksi, mitä ap tällä kertomuksellaan tavoitteli? Sosiaalista hyväksyntää elämänsä vaikeuksille, ohjeita itsensä kehittämiseen vai mitä? Mitä se hyödyttää täällä itkeä vaikeuksiaan? Auttaako se, että joku toinen kertoo kamppailleensa juuri samojen ongelmien kanssa, ja selvinneensä niistä jollakin kikka kolmosella? Siitähän vaan tulee taas paha olo, kun minä en kykene itse samaan? Eiköhän ne parhaat neuvot tule terveydenhoidon ammattilaisilta, eikä miltään anonyymi-palstalta?

Ja mistäs sinä tiedät minun olevan täällä vapaaehtoisesti? Esimies on käskenyt ja kuuluu työtehtäviini. :-)

Hahhaa! Esimies muka käskenyt hengaamaan Vauva-palstalla ja kirjoittamaan soopaa. Olet todella pahasti harhainen. Hakisit nyt itsellesi apua. Olet sen tarpeessa.

Et sitten nähnyt tuota hymiötä ko. kappaleen lopussa? Onko sarkasmi sinulle täysin tuntematon asia?

Vierailija kirjoitti:

e=mc^2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas tätä. Kun ei pärjätä julmassa elämässä, niin silloin löytyy yliherkkyyttä, adhd:ta ja vanhempien julmuutta. Ei ole ollut elämä ruusuista sinulle, entäs sitten? Pitäisikö sinulle antaa jotain verohelpotuksia, lisäpisteitä tai -ymmärrystä, vai mitä olet nyt hakemassa? Paraneeko se sinun elämäsi jos me kaikki täällä virtuaalina symppaamme sinun elämäsi vaikeuksia? Jaksuhaleja ja tsemiä?

Mikä sinun ongelmasi on? Ihme touhua triggeröityä kaikesta mahdollisesta lukemastaan vaikkei aihe edes mitenkään omaan elämään liittyisi. Itse pyörit täällä aivan vapaaehtoisesti.

Niin, ja se minun 'ongelmani' on se, että ihmiset oppivat selittelemään elämänsä vaikeuksia näillä henkilökohtaisilla ominaisuuksilla/herkkyyksillä. Eivätkä vaan pure hammasta ja puske eteenpäin elämässään. Tällähetkellä uupumus ja mielenterveyden häiriöt ovat yksi suurimmista työelämän 'häiriötekijöistä' (sairaslomat, ennenaikaiset eläkkeet, jne), ja veronmaksajista on pula tässä maassa. Ei ole yhteiskunnalla vara maksaa jokaiselle 'mielensäpahoittajalle' elämää sinne kotisohvalle. Ottakaa siis vastuu omasta elämästänne, älkääkä heittäytykö yhteiskunnan elätiksi, jonkun pienen vastoinkäymisen takia.

Ja nyt en kohdistanut tätä 'kuvaustani' ap:hen, vaan tähän yleiseen tyyliin, että "kun minulla on ollut vaikeuksia, niin......"

Toivottavasti sinäkin saat kokea joskus vastoinkäymisiä elämässäsi.

Vierailija kirjoitti:

e=mc^2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

e=mc^2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas tätä. Kun ei pärjätä julmassa elämässä, niin silloin löytyy yliherkkyyttä, adhd:ta ja vanhempien julmuutta. Ei ole ollut elämä ruusuista sinulle, entäs sitten? Pitäisikö sinulle antaa jotain verohelpotuksia, lisäpisteitä tai -ymmärrystä, vai mitä olet nyt hakemassa? Paraneeko se sinun elämäsi jos me kaikki täällä virtuaalina symppaamme sinun elämäsi vaikeuksia? Jaksuhaleja ja tsemiä?

Mikä sinun ongelmasi on? Ihme touhua triggeröityä kaikesta mahdollisesta lukemastaan vaikkei aihe edes mitenkään omaan elämään liittyisi. Itse pyörit täällä aivan vapaaehtoisesti.

Niin siis minulle ainakin jäi täysin epäselväksi, mitä ap tällä kertomuksellaan tavoitteli? Sosiaalista hyväksyntää elämänsä vaikeuksille, ohjeita itsensä kehittämiseen vai mitä? Mitä se hyödyttää täällä itkeä vaikeuksiaan? Auttaako se, että joku toinen kertoo kamppailleensa juuri samojen ongelmien kanssa, ja selvinneensä niistä jollakin kikka kolmosella? Siitähän vaan tulee taas paha olo, kun minä en kykene itse samaan? Eiköhän ne parhaat neuvot tule terveydenhoidon ammattilaisilta, eikä miltään anonyymi-palstalta?

Ja mistäs sinä tiedät minun olevan täällä vapaaehtoisesti? Esimies on käskenyt ja kuuluu työtehtäviini. :-)

Hahhaa! Esimies muka käskenyt hengaamaan Vauva-palstalla ja kirjoittamaan soopaa. Olet todella pahasti harhainen. Hakisit nyt itsellesi apua. Olet sen tarpeessa.

Et sitten nähnyt tuota hymiötä ko. kappaleen lopussa? Onko sarkasmi sinulle täysin tuntematon asia?

Olet vaan valehtelija niin kuin narsistit yleensä on. T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

e=mc^2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas tätä. Kun ei pärjätä julmassa elämässä, niin silloin löytyy yliherkkyyttä, adhd:ta ja vanhempien julmuutta. Ei ole ollut elämä ruusuista sinulle, entäs sitten? Pitäisikö sinulle antaa jotain verohelpotuksia, lisäpisteitä tai -ymmärrystä, vai mitä olet nyt hakemassa? Paraneeko se sinun elämäsi jos me kaikki täällä virtuaalina symppaamme sinun elämäsi vaikeuksia? Jaksuhaleja ja tsemiä?

Mikä sinun ongelmasi on? Ihme touhua triggeröityä kaikesta mahdollisesta lukemastaan vaikkei aihe edes mitenkään omaan elämään liittyisi. Itse pyörit täällä aivan vapaaehtoisesti.

Niin, ja se minun 'ongelmani' on se, että ihmiset oppivat selittelemään elämänsä vaikeuksia näillä henkilökohtaisilla ominaisuuksilla/herkkyyksillä. Eivätkä vaan pure hammasta ja puske eteenpäin elämässään. Tällähetkellä uupumus ja mielenterveyden häiriöt ovat yksi suurimmista työelämän 'häiriötekijöistä' (sairaslomat, ennenaikaiset eläkkeet, jne), ja veronmaksajista on pula tässä maassa. Ei ole yhteiskunnalla vara maksaa jokaiselle 'mielensäpahoittajalle' elämää sinne kotisohvalle. Ottakaa siis vastuu omasta elämästänne, älkääkä heittäytykö yhteiskunnan elätiksi, jonkun pienen vastoinkäymisen takia.

Ja nyt en kohdistanut tätä 'kuvaustani' ap:hen, vaan tähän yleiseen tyyliin, että "kun minulla on ollut vaikeuksia, niin......"

Toivottavasti sinäkin saat kokea joskus vastoinkäymisiä elämässäsi.

Kuka muka on elämästään selvinnyt läpi ilman vastoinkäymisiä? Kyllä niitä täälläkin on tullut vastaanotettua ja nieleskeltyä. Ja silti vaan joka aamu nousen töihin ja maksan veroni....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

e=mc^2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas tätä. Kun ei pärjätä julmassa elämässä, niin silloin löytyy yliherkkyyttä, adhd:ta ja vanhempien julmuutta. Ei ole ollut elämä ruusuista sinulle, entäs sitten? Pitäisikö sinulle antaa jotain verohelpotuksia, lisäpisteitä tai -ymmärrystä, vai mitä olet nyt hakemassa? Paraneeko se sinun elämäsi jos me kaikki täällä virtuaalina symppaamme sinun elämäsi vaikeuksia? Jaksuhaleja ja tsemiä?

Mikä sinun ongelmasi on? Ihme touhua triggeröityä kaikesta mahdollisesta lukemastaan vaikkei aihe edes mitenkään omaan elämään liittyisi. Itse pyörit täällä aivan vapaaehtoisesti.

Niin siis minulle ainakin jäi täysin epäselväksi, mitä ap tällä kertomuksellaan tavoitteli? Sosiaalista hyväksyntää elämänsä vaikeuksille, ohjeita itsensä kehittämiseen vai mitä? Mitä se hyödyttää täällä itkeä vaikeuksiaan? Auttaako se, että joku toinen kertoo kamppailleensa juuri samojen ongelmien kanssa, ja selvinneensä niistä jollakin kikka kolmosella? Siitähän vaan tulee taas paha olo, kun minä en kykene itse samaan? Eiköhän ne parhaat neuvot tule terveydenhoidon ammattilaisilta, eikä miltään anonyymi-palstalta?

Ja mistäs sinä tiedät minun olevan täällä vapaaehtoisesti? Esimies on käskenyt ja kuuluu työtehtäviini. :-)

Niin kun et ole normaali.

Määrittele normaali? Eiköhän meistä jokainen ole omanlaisensa, ei kenenkään tarvi olla 'normaali'. Kunhan teemme parhaamme tässä yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

e=mc^2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

e=mc^2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas tätä. Kun ei pärjätä julmassa elämässä, niin silloin löytyy yliherkkyyttä, adhd:ta ja vanhempien julmuutta. Ei ole ollut elämä ruusuista sinulle, entäs sitten? Pitäisikö sinulle antaa jotain verohelpotuksia, lisäpisteitä tai -ymmärrystä, vai mitä olet nyt hakemassa? Paraneeko se sinun elämäsi jos me kaikki täällä virtuaalina symppaamme sinun elämäsi vaikeuksia? Jaksuhaleja ja tsemiä?

Mikä sinun ongelmasi on? Ihme touhua triggeröityä kaikesta mahdollisesta lukemastaan vaikkei aihe edes mitenkään omaan elämään liittyisi. Itse pyörit täällä aivan vapaaehtoisesti.

Niin siis minulle ainakin jäi täysin epäselväksi, mitä ap tällä kertomuksellaan tavoitteli? Sosiaalista hyväksyntää elämänsä vaikeuksille, ohjeita itsensä kehittämiseen vai mitä? Mitä se hyödyttää täällä itkeä vaikeuksiaan? Auttaako se, että joku toinen kertoo kamppailleensa juuri samojen ongelmien kanssa, ja selvinneensä niistä jollakin kikka kolmosella? Siitähän vaan tulee taas paha olo, kun minä en kykene itse samaan? Eiköhän ne parhaat neuvot tule terveydenhoidon ammattilaisilta, eikä miltään anonyymi-palstalta?

Ja mistäs sinä tiedät minun olevan täällä vapaaehtoisesti? Esimies on käskenyt ja kuuluu työtehtäviini. :-)

Hahhaa! Esimies muka käskenyt hengaamaan Vauva-palstalla ja kirjoittamaan soopaa. Olet todella pahasti harhainen. Hakisit nyt itsellesi apua. Olet sen tarpeessa.

Et sitten nähnyt tuota hymiötä ko. kappaleen lopussa? Onko sarkasmi sinulle täysin tuntematon asia?

Olet vaan valehtelija niin kuin narsistit yleensä on. T. Eri

Ja mitäs minä nyt olen valehdellut? Mielipide se on minullakin, vaikka kuinka tyhmä se sinun mielestäsi olisikin.