Voiko pettämisen jälkeen saada rakennettua onnellisen suhteen?

Jos tilanne on ollut jo noin paha ja toinen pettää vielä niin en kyllä näkisi tuossa mitään pelastamisen arvoista edes.

Miksi pitäisi?

Olis varmaan helpompaa, jos olis vain pettäminen, eikä tuota kaikkea muuta ei-onnellista.

Ei pettämiselle koskaan oikeutusta ole, mutta tuossa tilanteessa ei tarvitse ihmetellä miksi niin kävi.

Vierailija kirjoitti:

Ei pettämiselle koskaan oikeutusta ole, mutta tuossa tilanteessa ei tarvitse ihmetellä miksi niin kävi.

Tätä itsekin ajattelen, kumpi vain olisi voinut sortua pettämiseen tilanteessa, jossa olemme olleet, sen vuoksi ymmärrän miestäni, vaikken hänen tekoaan hyväksy.

Ap

Jos antaa anteeksi on sama kuin sanoisi että se on ok.

Pettäjä pettää uudestaan.

Ei ne sanat vaan teot.

Kai sä myös ymmärrät, ettei se pettäminen kertaan jää.

Luottamuksen voi menettää vain kerran.

Hei ap, otat esille kipeän ja vaikean asian, jossa suhteenne luottamus on mennyt palasiksi. Kysyt, voidaanko palasista vielä rakentaa uusi, kestävä luottamus?

Vastaus lienee, että vastausta ei voi valmiina olla. Uskoisin, että samoista palasista suhdetta ei enää korjailla. Jotain täytyy muuttua aivan perusteellisesti.  Kerrot, että tilanne ollaan käsitelty, mutta et ole hyväksynyt etkä antanut anteeksi. Kysyn, onko tilannetta silloin vielä riittävästi läpi käyty? Vieläkö särkyneet palaset ovat lattialla jalkojesi alla? Vai onko esim pettänyt osapuoli vain siirrellyt niitä hieman sivuun? Usein pettäminen vaatii pitkän, ammattiauttajan kanssa käydyn prosessin. Joka voi päätyä eroon tai suhteen uudelleenrakentumiseen. Kun silta on murtunut, tarvitaan uusia työkaluja uuden sillan rakentamiseen. Pitää tietää, mikä luottamuksen sillalla petti, ja miten se voidaan jatkossa paremmin tukea.

Voimia teille asian käsittelyyn. Mitä selvemmin asiaa käsitellään, sitä paremmat eväät kummallakin on jatkoon, jatkoittepa yhdessä tai erikseen. Kaikki on mahdollista.

Kysymys tietenkin on että nyt kun pettäminen on tosiasia niin tarkoittaako se sitä että jokaisen hankalamman vaiheen tullen ukko menee ja pettää. Sitä miettiessä...

Voi, jonkun muun kanssa.

"Tähän väliin kerron, että elämäntilanteemme oli pitkään vaikea, kriisiä kriisin perään ja tämä taas ajoi meitä kauemmaksi toisistamme. Yhteys puolisoon oli täysin hukassa, läheisyyttä ei ollut, eikä kumpikaan jaksanut huomioida toista."

Niin, eikö tämä mitä kirjoitit, ole suhteenne kannalta paljon pahempi asia kuin tuo pettäminen?

Pettäjähän pettää aina koska ensinnäkin pystyy suvereenisti valehtelemaan joka kertoo kunnioituksen puutteesta sekä siitä että ei välitä tunteistasi.  Kun tämän tajuaa niin voi kysyä mikä motivoi ihmistä joka ei välitä tunteista eikä kunnioita. Niinpä, ei mikään. Jos mietit omalle kohdalle että olisi joku ihminen jolle voisit tehdä ikävästi ja valehdella jatkuvasti välittämättä sen tuskasta niin pitäisikö kiinni jostain sopimuksista sen ihmisen kanssa silloin jos parempaa tai mielenkiintoisempaa olisi tarjolla?

Vierailija kirjoitti:

"Tähän väliin kerron, että elämäntilanteemme oli pitkään vaikea, kriisiä kriisin perään ja tämä taas ajoi meitä kauemmaksi toisistamme. Yhteys puolisoon oli täysin hukassa, läheisyyttä ei ollut, eikä kumpikaan jaksanut huomioida toista."

Niin, eikö tämä mitä kirjoitit, ole suhteenne kannalta paljon pahempi asia kuin tuo pettäminen?

Varmasti on pahempi asia suhteen kannalta se, että olemme ajautuneet kauemmaksi toisistamme, mutta se ei peruuttamaton asia, mitä ei puhumalla ja suunnan muutoksella voisi korjata. Pettämistä taasen pidän peruuttaamattomana tekona ja aina tähän asti ajattelin, että jos minua petetään, niin se on kerrasta poikki. Nyt, kun olen siinä tilanteessa, että olen tullut petetyksi, tunteeni heittelevät laidasta laitaan. Syytän tietenkin itseäni, etten ole ollut miehelleni läsnä, mutta meitä on kaksi suhteessa, joten syyllisyyttä potee molemmat ja vikaa on molemmissa, sillä yksin on vaikeaa riidellä. Haluan olla suhteessa, sillä meillä on myös lapsia ja kaikista vaikeuksista huolimatta olemme tähänkin asti pysyneet yhdessä, vaikkei aina yhteen hiileen ole puhallettu. Ja se tärkein, rakastan miestäni, vaikka paskasti on mennyt.

^Ap

Jos parisuhde on alun alkaenkin ollut vaikea, en näe tuossa juuri mitään järkeä. Hyvät parisuhteet ovat helppoja, turvallisia, mukavia ja hauskoja.

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap, otat esille kipeän ja vaikean asian, jossa suhteenne luottamus on mennyt palasiksi. Kysyt, voidaanko palasista vielä rakentaa uusi, kestävä luottamus?

Vastaus lienee, että vastausta ei voi valmiina olla. Uskoisin, että samoista palasista suhdetta ei enää korjailla. Jotain täytyy muuttua aivan perusteellisesti.  Kerrot, että tilanne ollaan käsitelty, mutta et ole hyväksynyt etkä antanut anteeksi. Kysyn, onko tilannetta silloin vielä riittävästi läpi käyty? Vieläkö särkyneet palaset ovat lattialla jalkojesi alla? Vai onko esim pettänyt osapuoli vain siirrellyt niitä hieman sivuun? Usein pettäminen vaatii pitkän, ammattiauttajan kanssa käydyn prosessin. Joka voi päätyä eroon tai suhteen uudelleenrakentumiseen. Kun silta on murtunut, tarvitaan uusia työkaluja uuden sillan rakentamiseen. Pitää tietää, mikä luottamuksen sillalla petti, ja miten se voidaan jatkossa paremmin tukea.

Voimia teille asian käsittelyyn. Mitä selvemmin asiaa käsitellään, sitä paremmat eväät kummallakin on jatkoon, jatkoittepa yhdessä tai erikseen. Kaikki on mahdollista.

Aikaa tarvitsen vielä itselleni käsitelläkseni omia tunteita, mitä pettäminen on minussa herättänyt. Pettämisestä on aikaa hyvin vähän, joten tilanne on vielä herkkä sen vuoksi. Uskon, että anteeksianto on mahdollista tulevaisuudessa ja voin elää asian kanssa, kunhan saan aikaa käsitellä tapahtunutta. Nyt keskityn siihen, kuinka parisuhteen rippeistä voitaisiin vielä koota ehjä, toimiva ja turvallinen parisuhde molemmille, niin ettei väliin mahdu muita ihmisiä. Parisuhde on ollut alkuun hyvinkin onnellinen ja molempia tyydyttävä, elämän vastoinkäymiset ja monet kriisit mitkä ovat usein olleet itsestä riippumattomia, ovat vieneet meitä kauemmaksi toisistaan, sillä jaksaminen on ollut molemmilla kortilla ja molemmat ovat olleet kovien paineiden edessä.

Ap

Parenpi olisi jos ap ei tietäisi pettämisestä. Kaikki mahkut on kunhan vain molemmilla tahto.

Ei onnistu ainakaan mun kohdalla. Miehen seikkailuista jo pari vuotta aikaa. Olen muuttunut. Enää en esim. kerro miehelle kaikkia asioita. Ajattelen paljon enemmän vain itseäni ja omia etuja. Annan miehen maksaa elämiseni. Muutama vuosi niin lapset ovat täysi-ikäisiä. Voi olla et lasten lähdettyä lähden minäkin. Olen huomioinut miestäni ennen kaikintavoin ja mikä oli palkinto?

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu ainakaan mun kohdalla. Miehen seikkailuista jo pari vuotta aikaa. Olen muuttunut. Enää en esim. kerro miehelle kaikkia asioita. Ajattelen paljon enemmän vain itseäni ja omia etuja. Annan miehen maksaa elämiseni. Muutama vuosi niin lapset ovat täysi-ikäisiä. Voi olla et lasten lähdettyä lähden minäkin. Olen huomioinut miestäni ennen kaikintavoin ja mikä oli palkinto?

Minä en haluaisi katkeroitua, tai muuttua enempää etäiseksi tämän vuoksi, vaikka kyllä, tunnen tällä hetkellä katkeruutta siitä, etten aina ole saanut tukea, ymmärrystä, tai arvostusta mieheltäni, tiedostan myös, että katkeruudesta on luovuttava, että voimme päästä yhdessä eteenpäin. Tunnustan myös omat vikani, enkä minäkään ole aina ollut mieheni tukena, enkä antanut hänelle ansaitsemaansa arvostusta hänen hyvistä teoistaan. Kiitos, kun jaoit oman kokemuksesi aiheesta, pahoitteluni, ettei teidän tilanteessa aika ole parantanut haavoja.

Ap